Huokaan syvään. Olen yrittänyt keskustella mieheni kanssa suoraan ja kiertäen mutta en saa häntä keskustelemaan. Jos otan suoraan ongelmat esille hän suuttuu ja kieltäytyy puhumasta ja jos kiertäen niin se on yksin keskustelua, sillä kuuntelee kyllä mutta ei sano mielipidettään eikä osallistu muuta kuin ehkä kysymyksillä. En saa hänestä mitään irti. Olen miettinyt eroa kuukausia ja mieheni mielestä kaikki on hyvin, kuten hän itse sanoo niin tilanne on hallinnassa.
Seksi on muuttunut kamalaksi panoksi joka on mielestäni vastenmielistä (ei pussaa eikä koske mistään, * vaan sisään ja nopea toimitus) mutta koska en muutakaan nyt saa niin olen sitten siihen tyytynyt harvakseltaan.
Tekee loppuelämän kestäviä päätöksiä itsekseen ja vain ilmoittaa että asiat on nyt näin, huolehtii vain oman mahan täyttämisestä ja kaikesta toiminnasta paistaa karsea itsekkyys.
Päätti ihan itsekseen että ei pidä kesälomaa, viis siitä mitä muut perheen jäsenet siitä tuumaa.
Kotityöt laiminlyö tai jos osallistuu niihin niin, pitäisi erikseen kiitellä ja kumartaa. Ei halua osallistua ruuan ostoon tai laskujen maksuun.
Kaiken huipuksi valehtelee ja kun jää siitä kiinni niin, ei pyydä anteeksi tai selittele mitään vaan toteaa vaan että valehtelin!
Jäin itselleni kiinni siitä että kuvittelen menneitä hyviä aikoja... No ne on menneitä ja nyt on nyt. En voi elää menneessä lämmössä.
Mikään ei tunnut olevan kunnossa mutta mieheni kieltää ongelmat ja omalla sairaalla tavallaan rakastaa mutta onko mitään mahdollisuutta että pääsisin läpi hänen harhojen ja hän havahtuisi ja tekisi jotain itselleen ja toiminnalleen?! Hän ei halua erota.
Seksi on muuttunut kamalaksi panoksi joka on mielestäni vastenmielistä (ei pussaa eikä koske mistään, * vaan sisään ja nopea toimitus) mutta koska en muutakaan nyt saa niin olen sitten siihen tyytynyt harvakseltaan.
Tekee loppuelämän kestäviä päätöksiä itsekseen ja vain ilmoittaa että asiat on nyt näin, huolehtii vain oman mahan täyttämisestä ja kaikesta toiminnasta paistaa karsea itsekkyys.
Päätti ihan itsekseen että ei pidä kesälomaa, viis siitä mitä muut perheen jäsenet siitä tuumaa.
Kotityöt laiminlyö tai jos osallistuu niihin niin, pitäisi erikseen kiitellä ja kumartaa. Ei halua osallistua ruuan ostoon tai laskujen maksuun.
Kaiken huipuksi valehtelee ja kun jää siitä kiinni niin, ei pyydä anteeksi tai selittele mitään vaan toteaa vaan että valehtelin!
Jäin itselleni kiinni siitä että kuvittelen menneitä hyviä aikoja... No ne on menneitä ja nyt on nyt. En voi elää menneessä lämmössä.
Mikään ei tunnut olevan kunnossa mutta mieheni kieltää ongelmat ja omalla sairaalla tavallaan rakastaa mutta onko mitään mahdollisuutta että pääsisin läpi hänen harhojen ja hän havahtuisi ja tekisi jotain itselleen ja toiminnalleen?! Hän ei halua erota.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ero lienee väistämätön ennen pitkää. Joko nyt tai myöhemmin. Se päätös jokaisen on itse tehtävä. Välttämättä uusi suhde ei ole sen parempi, jopa voi olla huonompikin. Itselleni kävi näin.
N44
Miksi mies eroaisi, jos maksat laskut ja hoidat kodin? Hänhän saa näin kaiken. Onneksi olet ymmärtänyt asian, jota monet ihmiset eivät ymmärrä: ihmistä pitää rakastaa/olla rakastamatta sellaisena kuin hän on tänään eikä sellaisena kuin hän on ennen ollut.
Minusta kuulostaa siltä, että hän haluaa oikeasti erota, mutta haluaa sinun tekevän päätöksen sen suhteen. Hän ei halua olla se kodinrikkoja, se paha tyyppi. Ja puheistasi päätellen, olet itsekin valmis eroon.
Tulevaa elämää ei kannata pelätä. Usein löytää myös entistä paremman miehen. Harvoin se vaihtamalla huononee. Tärkeintä on, että lapsesi ja sinä olet onnellinen. Mies ei ilmeisesti väitä teistä.
Olisiko hän rakastunut johonkuhun toiseen?
Tämä kävi minullakin mielessä...valitettavasti kokemusta on.
Miehesi on löytänyt poikarakkauden ilot.
Eli hän on homo.
Poikarakkaus olisi mulle ihan ok :))
Niin, voihan olla että on ihastunut/rakastunut, en oikeastaan välitä vaikka näin olisikin, ehkä välittäisin jos näkisin että tilanteessa on ulospääsy jossa avioliitto voisi jatkua.
Toisaalta jos selviäsi että näin olisi, voisin heti lopettaa tämän pään seinään hakkaamisen.
Mikset sä voisi tehdä päätöstä? Etkö välitä, jos miehesi olisi rakastunut toiseen? Voitko kunnioittaa miestäsi? Rakastatko _sinä_? Mitä katsot avioliittoon kuuluvan?
Kysyt, saisitko miehen havahtumaan. Olette jo yrittäneet pariterapiaa - miestä ei kiinnostanut. En usko, että saat miehen havahtumaan muuten kuin kertomalla, mitä aiot tehdä, jos meno ei muutu. Et voi muuttaa toista, mutta sulla on täysi oikeus tehdä omat päätöksesi. Sillä ei pitäisi olla väliä, saisitko paremman miehen vaan sillä, että kuvauksesi perusteella miehesi ei ole sinulle hyväksi.
Kannattaa hakea elämään sisältöä muustakin kuin parisuhteesta ja pitää huolta itsestään. Kostolinjaa en minäkään suosittele. Ihmisen pitäisi toimia niin kuin hänestä on oikein, omien arvojensa mukaan, eikä perustella tekemisiään sillä, että "toi aloitti". Ei kannata tehdä sellaista, mitä itse ei hyväksyisi. Jos välttämättä haluaa maksaa potut pottuina, muistettakoon vanha viisaus: menestys on paras kosto.
Tiedän, että teillä on varmasti ollut hyviäkin hetkiä koska olette kuitenkin olleet yhdessä pitkään. Nyt alkaa kyllä vaikuttaa siltä, että itsekkyys ja omahyväisyys menee tällä miehellä perheen yli.Joo kyllä! Älä turhaan yritä enää puhua hänelle jos ei halua kuunnella. Siihenhän hän varmasti luottaakin, että saa tehdä mitä huvittaa ja sinä otat sen sitten jokatapauksessa takaisin jos kaikki menee päin p...! Minusta olisi nyt hyvä hetki riehaantua täysin. Mennä omia menoja jatkuvalla syötöllä, todella panostaa itseensä, uudet hiukset, uusi meikki, uudistaa tyyliä ostaa ihania uusia alusvaatteita( joita et kuitenkaan käytä kun hän on kotona vaan ulos mennessä. Annat hänen vain huomata, että olet ostanut sellaisia)laulaa täysillä kotona jotain biisiä jonka tunnet tietenkin olevan suoraan sinun elämästä,jos lapsia niin ne täksi aikaa johonkin mummolaan hoitoon,jätät laskut maksamatta, jääkaapin täyttämättä ja ilmoitat syöväsi ulkona jne jne. Suosittelen myös oikeasti tekemään näin. Mitä voi menettää. Ehkä yllättäen löydätkin jotain simät aukasevaa uudella minälläsi. Ainakin kyvyn nauttia itsestään.
Enpä ole aikoihin lukenut yhtä lapsellista ja naiivia tekstiä! Kostollako pääsee siihen tavoitteeseen, mihin pyrkii? Pahimmassa tapauksessa se mies ottaa sen eron itse, kun luulee vaimonsa olevan jakorasia. Tosin, jos haluat miehen olevan se jättävä osapuoli, niin anna mennä!
Aikuinen nainen yrittäisi selvittää asiat kasvotusten miehen kanssa, ja jos se ei onnistuisi tarjoaisi ulkopuolista (parisuhdeterapiaa) ja jos mikään edellämainituista keinoista ei miestä kiinnostaisi, niin kenkää persukseen!
Voi luoja teidän nykynuorten ehdotuksia... Ettekö te rakasta toisianne yhtään?
Olen joskus menneinä vuosina yrittänyt pariterapiaa kahdesti ja kun olen vihdoin kovalla vaivalla ja odotuksella saanut ajan niin hän ei ole tullut paikalle ollenkaan lupauksista huolimatta! Toinen näistä kerroista oli vielä niin että paikalla oli jopa kaksi ammatti-ihmistä. En halua enään koskaan kokea sitä uudelleen, vaikea edes pukea sanoiksi millä kaikilla tavoilla tuo asia oli kamalaa.
En aio moista edes ehdottaa enään, kun hänen mielestään kaikki on hyvin, niin eihän siitä tietenkään ole hyötyä hänen mielestään, edes minun vuokseni...
Jos toinen ei vaivaudu edes paikalle pariterapiaan, niin minusta se on selvä merkki. Koska sinnehän tulisi mennä, jos jompikumpi niin tahtoo. Tässä asiassa ei pahemmin voi joustaa, jos haluaa suhteen saada toimimaan.
Miehesi on tainnut tehdä jo sydämessään päätöksen siitä, että hän ei enää ole sinun miehesi. Miksi hän on vielä yhdessä kanssasi? Yhteisten vuosien taakse jättäminen pelottaa? Pelkää sinun löytävän uuden kumppanin? Lapset? Mikään noista asioista ei ole SITÄ RAKKAUTTA SINUA KOHTAAN.
Mielestäni (vaikka en sinua tunne) ansaitsisit miehen, joka rakastaa ja ennen kaikkea kunnioittaa sinua! Toki jotkut parit jäävät lasten vuoksi yhteen (minun henkilökohtainen mielipiteeni on se, että siitä ei ole pitemmän päälle hyötyä jos äiti ja isä sisimmässään ovat onnettomia)
Mitä jos keskustelisit miehesi kanssa näistä tuntemuksistasi eron suhteen ja katsot siitä eteenpäin? Ja jos miehesi haluaa muuttua, katso, että kyseessä on pysyvä muutos, eikä hetkellinen, joka saa sinut roikkumaan onnettomassa liitossasi! Tuskin miehesikään on onnellinen...
Voimia ja rohkeutta Sinulle!
Niin miten menikään. Mies saa vuosikaudet käyttäytyä noin ja naisen pitää olla enkeli ja yrittää kaikkensa?????? Rouva Hui Kamala voi tehdä niin jos haluaa, mutta toivottavasti kukaan muu ei koskaan tule suostumaan siihen!!!!
Ei kannusta ketään elämään vuosia noin! Ongelma yleensä ratkaistaan välittömästi kuin sellainen tulee. En katselisi itse tuollaista lainkaan. Minusta miehelle voi aikuismaisesti sanoa, että tilanne on nyt tämä, ja minusta on olemassa vain yksi vaihtoehto: pariterapia ja asioiden selvittäminen tai sitten ero. Ja kuten sanoin aiemmin: kannattaa sitoutua siihen eroon eikä seilata vuosia kyseisen päätöksen suhteen. Ymmärsit tekstini aivan väärin, vai halusit ymmärtää? ;)
ja vielä lisäys: minusta on lapsellista alentua miehen tasolle ja toimia kuten mies toimii. Siitä seuraa kuin jatkuvaa toisen loukkaamista ja aivan varmasti siitä seuraa ero! "Voimia vaimokkeelle" taitaa olla nuori nainen...
Usko pois, hän kusettaa sinua. Laita ero heti vireille. Hukkaat vain aikaasi ja elämääsi tuollaisessa. Jos et kykene hakemaan eroa vielä, varaa aika perhekeskuksesta, sano että krisitilanne. Keskustelu auttaa sinua tunnistamaan asioita elämäntilanteessasi. Yks kaks huomaat ettet kykene enää jatkamaan ja ero hakeminen tuntuu itsestäänselvältä ratkaisulta kaiken yrittämisen jälkeen.
Kaikki kääntyy vielä hyväksi sinun ja lastesi elämässä. Jos et ole vielä valmis eroon, niin pian olet.
Kuulostaa siltä, että miehesi on saanut tarpeekseen kotielämästä. En ihmettelisi, vaikka paljastuisi, että on rakastunut toiseen naiseen. Etsi itsellesi MIES, eikä tuollaista pojankloppia, joka ei uskalla sanoa asioita suoraan ja ääneen.
Näin taitaa olla. Olin lasten kanssa reissussa niin totesi vaan että olisi oltu vähän pidempään kun ei ehtinyt golffaamaan kun oli ollut sadepäiviä muutama.
Yritin taas keskustella ja meni huutamiseksi, tulin niin vihaiseksi että lähdin kotoa 6 tunniksi rauhoittumaan ( tänä aikana ehti uhkailla että jättää lapset keskenään ja lähtee ). Yritin seuraavana päivänä uudestaan niin lopputulos oli että hänen mielestään minulla on ratkaisut käsissäni ja ei ota vastuuta mistään tekosistaan/tekemättömyyksistään, itsehän olen mieheni valinnut.
Että silleen!
Kävin hakemassa avioerohakemuksen. Nyt vielä rohkeus kertoa siitä miehelle.
Joko mies otti sen jälkeen sinut todesta? Oikein teit, älä anna periksi!
Olen vain hautonut erohakemusta ja miettinyt allakasta oikeaa päivää sen jättämiseen.