Tyttöystäväni jäi kiinni valehtelusta pari kk sitten. Nyt hän on aloittanut töissä uudessa it-firmasa n.4 viikkoa sitte ja kuulemma työkavereina on semmosia 25v. miehiä (kommentoi yleensä että "aivan kauheita äijjiä" jos miehet on kauheita ja jos ne on aika OK, tuo ei sano mitään, eli tiedän että miehet ovat ok-näköisiä ja tuo viihtyy niiden kanssa).
Täytyy myöntää että tyttöystävä (21v.) on aika vetävän näköinen ja nytpä olenkin hieman mustasukkainen.
Tiedän, että en voi epäiellä tyttöä siitä mitä ei vielä ole tapahtunut, mutta minulla on todella paha mieli kun ajattelenkin firman illanviettoja, baari-illat, saunaillat yms. missä tyttöseni käy kuulemma ”vain viettämässä aikaa” työkavereiden kanssa.
Tyttösellä ei juurikaan ole muita kavereita kuin työkaverit ja nekin sitten, miehiä. Tyttöseni on valehdellut minulle aikaisemminkin, joten hirvittää että mitäpäs jos tytteli häärääkin miesten kanssa näissä illoissa – eniten kai olen mustasukkainen flirttailusta: pukeutuu parhaimpiinsa, meikkaa itsensä kauniiksi, varaa sievoisen summan rahaa mukaan ja ikävä sanoa ”on parhaimmillansa”. Kotona sitten lötkötellään verkkarit jalassa ja nukutaan kun ollaan niin väsyneitä. Muistaa kuitenkin kertoa että rakastaa minua. Minusta vaan tuntuu siltä, että kun on kerran valehdellut, miksei valehtelisi uudelleenkin tai jättäisi kertomatta jotain?
En aio tyttöystävältäni kieltää illanviettoja enkä alkaa näyttelemään mustasukkaista poikaystävää. Mietin vain onko minulla oikeus tuntea niin kuin tunnen? Ja missä menee raja, onko joka viikkoinen työkavereiden vapaa-ajalla tapailu epänormaalia? Tyttöystävä sanoo että rakastaa minua mutten voi luottaa ihan varmastikkaan...
Eikä tämä ole vitsi, enkä ole mikään säälittävä ruikuttaja. Olen nyt vain tullut mustasukkaiseksi. Ensimmäistä kertaa tässä suhteessa. VAlehtelemisen jäkleen.
Täytyy myöntää että tyttöystävä (21v.) on aika vetävän näköinen ja nytpä olenkin hieman mustasukkainen.
Tiedän, että en voi epäiellä tyttöä siitä mitä ei vielä ole tapahtunut, mutta minulla on todella paha mieli kun ajattelenkin firman illanviettoja, baari-illat, saunaillat yms. missä tyttöseni käy kuulemma ”vain viettämässä aikaa” työkavereiden kanssa.
Tyttösellä ei juurikaan ole muita kavereita kuin työkaverit ja nekin sitten, miehiä. Tyttöseni on valehdellut minulle aikaisemminkin, joten hirvittää että mitäpäs jos tytteli häärääkin miesten kanssa näissä illoissa – eniten kai olen mustasukkainen flirttailusta: pukeutuu parhaimpiinsa, meikkaa itsensä kauniiksi, varaa sievoisen summan rahaa mukaan ja ikävä sanoa ”on parhaimmillansa”. Kotona sitten lötkötellään verkkarit jalassa ja nukutaan kun ollaan niin väsyneitä. Muistaa kuitenkin kertoa että rakastaa minua. Minusta vaan tuntuu siltä, että kun on kerran valehdellut, miksei valehtelisi uudelleenkin tai jättäisi kertomatta jotain?
En aio tyttöystävältäni kieltää illanviettoja enkä alkaa näyttelemään mustasukkaista poikaystävää. Mietin vain onko minulla oikeus tuntea niin kuin tunnen? Ja missä menee raja, onko joka viikkoinen työkavereiden vapaa-ajalla tapailu epänormaalia? Tyttöystävä sanoo että rakastaa minua mutten voi luottaa ihan varmastikkaan...
Eikä tämä ole vitsi, enkä ole mikään säälittävä ruikuttaja. Olen nyt vain tullut mustasukkaiseksi. Ensimmäistä kertaa tässä suhteessa. VAlehtelemisen jäkleen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Valehtelu parisuhteessa on paha juttu. Kestää varmaan aikansa, ennenkuin tyttösi pystyy voittamaan luottamuksesi takaisin. Olisi hyvä, jos pystyisit tämän myös hänelle kertomaan. Ja sen, että sen vuoksi tunnet nyt mustasukkaisuutta. Mielestäni ei ole ihme eikä väärin, että tunnet näin.
Jos luottamuksesi ei palaa, on parempi teidän molempien kannalta, että pistät suhteen reilusti poikki. Parisuhde ei voi toimia, jos ei luota kumppaniin. Se on pahempi helvetti, kuin vaikka kuinka myrskyinen ja sotaisa mutta rehellinen liitto.
Valehtelu, kuten edellinen kirjoittaja totesi, oli paha juttu. Mutta siis oli. Tapahtui mitä tapahtui se on nyt historiaa.
Teidän pitää joko erota tai sitten jatkaa. Jos jatkatte pitää mennyt kerta kaikkiaan jättää tapahtunut taakse. Haluat ilmeisesti jatkaa eli yritä vapautua pahoista ajatuksistasi äläkä piehtaroi menneessä. Jos et tähän pysty on paras erota ihan suosiolla.
Siinä että lapseton ihminen viettää säännöllisesti aikaa työkavereidensa kanssa en näe mitään outoa. Päin vastoin on ihan hieno homma että ihminen viihtyy työkavereidensa kanssa. Ja totta kai ulos lähdettäessä pukeudutaan paremmin kuin kotisohvalla löhöillessä. Mielestäni on naurettavaa kehitellä mustasukkaisuutta jostain tällaisesta.