Olen asunut avomieheni kanssa yhdessä jo vuoden. Ennen yhteen muuttoa kaikki oli oikein hyvin. Yhdessä asumisen aikana miehestä on tullut uusia puolia esiin. Hän huorittelee ja muutenkin haukkuu minua. Jos aion jotain tehdä niin hän lannistaa minut täysin ja sanoo etten ikinä onnistu missään jne.
Nyt on kuitenkin menty siihen pisteeseen etten enää itke ja vollota vaan olen alkanut sanomaan takaisin. Mies ei siitä pidä yhtään. Meille tuli riitaa alle kuukausi sitten ja tuli ero. Nyt olemme kuitenkin taas yhdessä ja kaikki on mennyt vielä huonommin kuin ennen. Ennenkin mies oli sellainen ettei päästänyt minua esimerkiksi makuuhuoneesta pois vaan oli oven edessä. Kerran on ollut myös riidan aikana sellainen tilanne, että mies on minut repinyt tuolilta niin että löin pääni.
Eilen oli taas aika paha riita. Mies ei taaskaan päästänyt minua liikkumaan. Haukkui minua ja puolusteli äitiänsä joka on minut monta kertaa. Tilanne voi kuulostaa naurettavalta, mutta poltamme molemmat tupakkia ja mies meinasi ottaa minun tupakkani itselleen samalla haukkuen. Yritin ottaa häneltä askiani, mutta mies heittikin minut päin keittiön tasoa. Nyt on toinen ranne aika kipeä. Tuon kyseisen tapauksen jälkeen mies ei päästänyt minua liikkumaan kämpässä kun aloin laittamaan tavaroitani. Mies myös tönäisi minua kun olin kulkemassa hänen ohitseen. Horjahdin taaksepäin ja polveni tuli todella kipeäksi.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Miten olet selvinnyt niistä ja jos on ero tullut niin miten mies on käyttäytynyt?
Nyt on kuitenkin menty siihen pisteeseen etten enää itke ja vollota vaan olen alkanut sanomaan takaisin. Mies ei siitä pidä yhtään. Meille tuli riitaa alle kuukausi sitten ja tuli ero. Nyt olemme kuitenkin taas yhdessä ja kaikki on mennyt vielä huonommin kuin ennen. Ennenkin mies oli sellainen ettei päästänyt minua esimerkiksi makuuhuoneesta pois vaan oli oven edessä. Kerran on ollut myös riidan aikana sellainen tilanne, että mies on minut repinyt tuolilta niin että löin pääni.
Eilen oli taas aika paha riita. Mies ei taaskaan päästänyt minua liikkumaan. Haukkui minua ja puolusteli äitiänsä joka on minut monta kertaa. Tilanne voi kuulostaa naurettavalta, mutta poltamme molemmat tupakkia ja mies meinasi ottaa minun tupakkani itselleen samalla haukkuen. Yritin ottaa häneltä askiani, mutta mies heittikin minut päin keittiön tasoa. Nyt on toinen ranne aika kipeä. Tuon kyseisen tapauksen jälkeen mies ei päästänyt minua liikkumaan kämpässä kun aloin laittamaan tavaroitani. Mies myös tönäisi minua kun olin kulkemassa hänen ohitseen. Horjahdin taaksepäin ja polveni tuli todella kipeäksi.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Miten olet selvinnyt niistä ja jos on ero tullut niin miten mies on käyttäytynyt?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mitä nopeammmin, sitä terveellisempää-
Suunnittele.Toteuta ja ota muuttoon apua. Todistajaksi.
Pahenee ajan myötä.
On kokemusta.
Älä jää odottelemaan mitä tuleman pitää. Pahempaa on luvassa ja lähteminen on sitä vaikeampaa, mitä enemmän sitä pitkittää.
Pakkaa tavarasi ja häivy. Mies voi uhkailla sinua ja haukkuja saat ihan takuuvarmasti, mutta jätä sellainen omaan arvoonsa. Se loppuu kyllä kun mies huomaa ettei hänellä enää ole otetta sinuun.
näin, eikä kannata sitten vastata sähköposteihin, viesteihin eikä puheluihin. niitä tulee varmasti, mutta ne pitää vaan kylmänviileästi sivuuttaa
pakkaa tavarasi ja lähde. ainut oikea vaihtoehto
Miksi menit takaisin sen väkivaltaisen miehesi luokse? Olet hullu. Mä en ymmärr'ä naisia et miksi ne palaa aina sen väkivaltaisen miehen luokse. ihan oma vikasi jos saat turpaan.
Sinulla on joku luonnehäiriö. Tulet aina ivaamaan kun jollakin menee huonosti ja oikein käännät veistä haavassa. Ei oikeasti kiltti mies olisi noin vahingoniloinen, eikä potkisi ihmistä joka on jo maassa (henkisesti).
Koska naiset ei musta ikinä tule tykkäämään niin voin kirjoittaa mitä vaan. Ja sillä on ollut mahdollisuus erota ja lähteä mut palasi takas. Se ei sii ole kennkään muun vika kuin aloittajan. Joskus pitää kovistella että herää todellisuuteen.
Hmm joskus "kova puhe" tehoaa paremmin kuin "lässyttely". Toki asiat voisi sanoa kauniimminkin, mutta kiltti mies puhuu asiaa..
Joskus se kovistelu saa jo ennestään alistetun ihmisen luovuttamaan lopullisesti ja tyytymään kohtaloonsa. Aika usein niin käy.
Lyötyä ei pitäisi lyödä enää lisää.
On samanlaisia kokemuksia kuin aloittajalla. Ennen yhteenmuuttoa kaikki oli hienosti ja onni kukoisti ja olimme rakastuneita. Käytännössä heti kun muutimme saman katon alle alkoi huorittelu ja tavaroiden hajoitus. Ja kännissä tietenkin. Seuraavana aamuna ei muistanut mitään, ei kyllä anteeksikaan pyydellyt. Jotenkin sai selitettyä asiat niin että ajattelin kaiken olleen minun syytäni, vaikka en ollut suoranaisesti aiheuttanutkaan tavaroiden rikkoontumisia tai riitoja aloittanut (usein olin nukkumassa kun riehunta alkoi). Koko ajan voin pahoin, pelkäsin seuraavaa viikonloppua. Mutta kun olin edelleen niin rakastunut, etten tajunnut koko tilannetta. ajattelin vain että kyllä se tästä, niinkuin hän lupasi joka kerta uudelleen ja uudelleen. Mutta aina sama tapahtui ja viimein mukaan tuli fyysinen väkivalta. Koskaan ei lyönyt eikä jättänyt suurempia mustelmia. Kiinnipitämistä, nakkaamista ulos pakkaseen (huom. omasta asunnostani) kuristamista, uhkailua puukkojen kanssa jne. Poliisien väliintulo ei asiaa juuri muuttanut. Putkasta päästyään kaikki oli jälleen minun syy ja minä olin tehnyt väärin kun olin hänet putkaan hommannut, minä olin hänen mielestään se sekopää joka sinne olisi joutanut eikä hän...Jossain vaiheessa silmäni onneksi avautuivat ja kerroin tilanteesta vanhemmilleni ja kavereilleni ja sain ukon häädettyä asunnostani. Helppoa se ei ollut ja monen mutkan kautta hänet ulos sain, mutta yksin tuskin olisin siitä näinkin siististi selvinnyt. Hän pakkasi kamansa ja lähti. Puheluita ja viestejä tulee vieläkin, monen kuukauden jälkeen mutta en ole niihin reagoinut ja ovat nyt onneksi jo vähentyneet. Eiköhän se kohta lopu. Elämä jatkuu ja voi että olen nauttinut vapaudesta. Uusia miehiä en ole ajatellut, sen verran paksun muurin rakensin tuon suhteen jäljiltä etten uskalla edes ajatella uusia suhteita. Hän sen sijaan kuulostaa menneen eteenpäin. Tosin olihan hällä muita naisia pitkä liuta jo kanssani ollessaankin. Että sen sortin stoori näin tiivistettynä.
Aloittajalle sanoisin vain että kamat kasaan ja menoksi, vähin äänin. Kerro jollekin ja pyydä mukaasi tavaroita hakemaan. Yksin tuskin niitä sieltä saat nätisti haettua. Äläkä tosiaan vastaa mihinkään viesteihin tai soittoihin äläkä takaisin palaa. Tunteetkin onneksi kuolee ajan kanssa ja pääset yli varmasti. Tsemppiä!
"Mutta kun olin edelleen niin rakastunut, etten tajunnut koko tilannetta."
et sä mitään rakastunut ole ollut. sä olet kieltänyt vain todellisuuden
Mulla oli nelj'n vuoden suhde, jossa ei onneksi asuttu yhdessa. Aluksi ja aina hetkittain suhteen aikana mies oli valloittava, kauneinta ikina ja hyvasydamisin ihminen mita voisi vaan kuvitella. Ja sita san oli kaikille ulkopuolisillekkin.
Miehen huonot puolet nostelivat paataan pikkuhiljaa jo puolen vuoden paasta. Alkoi tulla kaikenlaista manipuloivaa kommenttia minun kayttaytymisesta ja miten olen tyhma ja en osaa mitaan. Mutta jotenkin niin kauttarantain, etten niihin heti tajunnut puuttua.
Sitten alkoi ihan paivittainen mollaaminen. En osaa keittaa teeta oikein, kaikki kaverini olivat idiootteja, hanen kaverinsa muka inhosivat minua.. Kaiken tein vaarin ja kaikki minussa oli vaarin. Kaikki mihin han alkujaan muka minussa rakastui muuttuikin miinuksiksi minussa. Loppujen lopuksi sain kuulla ohjeistusta siita, kuinka paljon wc/paperia tulee kayttaa. En osannut katsokaas sitakaan.
Loppujen lopuksi kuvioon tuli kiinnipitamista, tonimista, avokammenella laimasya, sylkemista minun naamaan tai muualle. Usein tuli myos istumaan rinnan paalle etten paassyt liikkumaan ja siina samalla piti paatani kaksin kasin paikallaan ja karjui ihan naamassa kiinni millainen olen. Huora, lutka, tyhma, jnejnejne.. Kerrankin tonaisi niin kovaa etta lensin naama edella kaapin kulmaan niin, etta huuli aukesi ja paahan tuli otsaan tuli mustelma. Silloin rukoili ja pyyteli anteeksi ja vannoi muuttuvansa kunhan vaan en lahtisi ja menisi poliisin luokse. Portaatkin tonaisi pariin otteeseen alas..
Ja aina kaansi kaiken minun syyksi. Etta kaikki riidat lahti minusta.. Etta sita olikin sokea..
Jatin hanet n. 3 vuotta sitten ja vasta nyt minulla on uusi mies. Ihan tuore suhde. Etta 2 ja puoli vuotta meni ennen kun uskalsi uskoa hyvaa miehista. Eivathan kaikki ole samanlaisia.
Onnea ja menestysta aloittajalle uuteen elamaan! Ilman luonnehairioista miesta.
Sitäkin varmasti Lifemocker, mutta kyllä niitä rakkauden tunteitakin oli, ei ne kuitenkaan yhdessä yössä kuole...aika ristiriitaiset tunteet tietty oli, toisaalta rakastin sitä ja toisaalta vihasin sitä. Lopulta viha vei voiton.
olen minäkin heittänyt naisen pellolle, josta pidin, kun hänet näin toisen miehen sylissä. enkä harkinnut kahta kertaa.
Tai jos tarkemmin ajattelee, niin rakkaus voitti. Se Oikea Rakkaus. Terve rakkaus itseaan kohtaan.
Itse koin henkistä väkivaltaa, sitten tönimistä, kuristamista, paiskaamista lattialle, lyöminen ja lopulta hakkaaminen nyrkeillä. Miksi, sitä kysyn itseltäni. Häpeän itseäni ja en koskaan enää lähesty yhtään ainutta miestä, en luota. En ole katkera, surullinen ja toivon että pääsen eroon lain kautta tästä ihmisestä.
Lähde tuon miehen luota. Hän ei tapojansa muuta. Tilanne vain pahentuu tuollaisen ihmisen kanssa lisää.
Nuin alkaa justiinsa, nimittely ja nolaaminen. SITTEN MUUTTUU FYYSISEKSI KIUSAAMISEKSI!Myös kiinnipitäminen ja estäminen on väkivaltaa,ajattele jos joku muu tekis noin,olisitko tekemisissä,olisko kukaan...?
Olin 1.5v vastaavanlaisen miehen kanssa. Alkoi nimittelyllä, pikkutönimisillä. Minun vuokra asunnossani. Eka lyönti tuli siitä kun olin unohtanut pistää pesukoneen päälle kun siel oli herran farkut. Isku tuli poskelle. Seuraava isku oli leukaan, koska olin liian leveesti sohvalla. Isku ja tönäisy maahan. Ja ylös et nouse ennenkuin pyydät anteeksi. Ei riittänyt. Piti kurkusta kiinni ja käski anelemaan ja rukoilemaan. Pelkäsin henkeni puolesta ja rukoilin.
Kaikki tapahtui jurrissa. Ja joo, selvinpäin ajattelin et kyl tää tästä...Sitten alkoi tulla muuten vaan iskuja päähän. huvikseen tönimisii. Siitä oli kuulemma kiva nähdä kuinka tyhmän näköinen oon ku tipun sohvalta alas.
Ei riittänyt nämä sille. Alkoi ruuanlaitosta arvosteleen ja repi tukasta maahan, päälle heitti kuumat ruuat. Hieroi ne naamaani ja hiuksiini. Hakkas ja potki. Laittoi kerran viel kengät jalkaan kun kiros ku sattu varpaaseen mun potkiminen.
Useat kerrat sain itse tai naapuri soitti poliisin. Minuu vietiin usein tikattavaksi. Sain niin paljon iskuja päähäni et ei oo monikaan saanut. Sain toisen asunnon jonne muutin hänen tietämättään. Sai silti selville osoitteen ja tuli kirveellä ovee hakkaamaan. Poliisit vei ja sain lähestymiskiellon. Kun se loppui en uusinut koska ajattelin ettei enää vainoo. ja alkoi soittelu, öisin ajeli autolla kotini lähellä. Sitä jatkui muutama kurja kuukausi ja sit loppui. Nyt kulunut 5v ja olen ollut rauhassa.
Kun siis tulee ne ekat nimittelyt, ja varsinkin eka lyönti, se ei siihen jää. minä luulin, olin ihan varma että se nyt vaan hermostui ja siks löi. Melkein kuolin sen käsittelyssä. Älkää kukaan jääkö oottaan koska muuttuu paremmaksi, kun niin ei käy.
Ei voi kuin ihmetellä miten joku voi asua tuollaisten kanssa. Varmaan nukutte yönne hyvin, kun päivisin mies tönii seinää päin, lyö ynnä muuta?
Vaikka olenkin mies niin ei tulisi mieleenkään asua kenenkään kanssa joka on lyönyt tai käynyt käsiksi, riippumatta siitä pärjäisinkö hullulle. Siinähän sairastuukin kuka tahansa jos täytyy koko ajan miettiä milloin toinen taas keksii lyödä tai käydä käsiksi.
Sairasta asua kumppanin kanssa jota täytyy pelätä.