Miten usein mummolaan?

Mummit rules

Hei mummit ja vaarit,

meillä on 4 kk vauva joka näkee isän puolen sukulaisia yleensä vähintään 4 kertaa viikossa sillä he asuvat aika lähellä. Oma perheeni asuu 350 km päässä joten olen yrittänyt nähdä heitä kerran kuussa 5 päivää kerrallaan. Nyt isä kärsii asiasta hirveästi ja tästä on tullut riitaa.

Äippävapaalla on mukava olla mummolassa pitempään ja ehtii isovanhemmatkin näkemään enemmän ensimmäistä lapsenlastaan. Mitä mieltä olette tilanteesta ja onko omia kokemuksia mummolan perspektiivistä?

Mummolassa kärsitään kun he haluaisivat nähdä lasta vielä enemmän ja useammin.

46

2034

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mummeli-56

      Itse saan nähdä lapsenlastani muutaman kerran viikossa, samoin toinen mummo ja ukki. Nyt kun poikani on isävapaalla ja lomilla niin onnistuu useammin. Mielestäni liian usein ei voi tavata tuota söpöläistä.
      On vaan tietty määrä päiviä viikossa joten jotenkin se pitää osuttaa.
      Tulevatko sinun vanhempasi siis teille viideksi päiväksi kuussa vai oletteko te siellä?
      Miksi isä ei soisi sitä sinun vanhemmillesi kun omatnsakin näkevät lasta noinkin usein... ymmärrän oikein hyvin vanhempiasi, tottakai lapsenlasta haluaa tavata usein.

    • mummit rules

      Tilannetta mutkistaa se että isäni on yli 80 vuotias eikä pysty matkustamaan. Äitini ei puolestaan uskalla jättää isää yksin kotiin. Niinpä me menemme aina isovanhempiemme luo eikä koskaan toisinpäin.

      Ongelmana onkin se että mieheni joutuu olemaan erossa lapsestaan silloin kun me menemme mummolaan ja hän kärsii tästä kovasti. Toisaalta oma äitini kärsii kovasti kun ei pääse näkemään lapsenlastaan useammin.

      • mummuksi

        Elämä on kärsimystä. Toivottavasti nämä kärsimykset, joista kerrot, riittävät teille, eikä tule suurempia.


      • Yhtäkärsimistä
        mummuksi kirjoitti:

        Elämä on kärsimystä. Toivottavasti nämä kärsimykset, joista kerrot, riittävät teille, eikä tule suurempia.

        Jos puolisoni ja lapseni olisi 5pv putkeen joka kk poissa kotoa, varsinkin kun on noin pieni vauva, kyllä minäkin saattaisin hermostua.
        Eiksi kysymys ole siitä "kummat isovanhemmat näkee enemmän", sehän on ihan valinnoista kiinni missä asuu ym.

        Jos isovanhemmat ovat niin herkkiä että KÄRSIVÄT kun eivät näe lasta enemmän, ei muuta kuin muutto lähemmäksi teitä samaan kaupunkiin.
        Mutta kai nuorella perheellä saa olla oma elämä, eikä joka viikonpäivä tarvitse olla sukua tapaamassa, vai?
        Jotkut isovanhemmat näkevät lapsiaan ja lapsenlapsiaan harvoin, joko väimatkasta johtuen tai lasten kiireistä..


      • Liina Anniina
        Yhtäkärsimistä kirjoitti:

        Jos puolisoni ja lapseni olisi 5pv putkeen joka kk poissa kotoa, varsinkin kun on noin pieni vauva, kyllä minäkin saattaisin hermostua.
        Eiksi kysymys ole siitä "kummat isovanhemmat näkee enemmän", sehän on ihan valinnoista kiinni missä asuu ym.

        Jos isovanhemmat ovat niin herkkiä että KÄRSIVÄT kun eivät näe lasta enemmän, ei muuta kuin muutto lähemmäksi teitä samaan kaupunkiin.
        Mutta kai nuorella perheellä saa olla oma elämä, eikä joka viikonpäivä tarvitse olla sukua tapaamassa, vai?
        Jotkut isovanhemmat näkevät lapsiaan ja lapsenlapsiaan harvoin, joko väimatkasta johtuen tai lasten kiireistä..

        Samaa mieltä!
        Ihan järjen kanssa, että ette voi jatkuvasti rollata 350 km:n päähän viideksi päiväksi kerrallaan.
        Jonkin aikaa menettelee, mutta ajatellaanpa elämää kaksi vuotta eteenpäin... pelkkää ravaamista edestakaisin.

        Kyllä siinä teidän omaa perhettänne, sinua ja miestäsi sekä lasta rasitetaan kohtuuttomasti. Miehen protestointi on ymmärrettävää. Ette te elä isovanhempia varten, vaan toisianne ja lasta varten, se on number one.

        Ylläolevan vastaajan ehdotus on varteenotettava. Ei muuta kuin muuttokuorma ja mummo ja vaari asuman lähemmäksi perhettänne.


      • kuulostaa kyllä
        Liina Anniina kirjoitti:

        Samaa mieltä!
        Ihan järjen kanssa, että ette voi jatkuvasti rollata 350 km:n päähän viideksi päiväksi kerrallaan.
        Jonkin aikaa menettelee, mutta ajatellaanpa elämää kaksi vuotta eteenpäin... pelkkää ravaamista edestakaisin.

        Kyllä siinä teidän omaa perhettänne, sinua ja miestäsi sekä lasta rasitetaan kohtuuttomasti. Miehen protestointi on ymmärrettävää. Ette te elä isovanhempia varten, vaan toisianne ja lasta varten, se on number one.

        Ylläolevan vastaajan ehdotus on varteenotettava. Ei muuta kuin muuttokuorma ja mummo ja vaari asuman lähemmäksi perhettänne.

        hölmältä ettei kyseinen järjestely muka toimisi,ei kai mies ikävään kuole viiden päivän aikana..Toihan on upeeta että ollaan valmiita matkustamaan kauas vanhempia katsomaan mutta tämähän palsta on kitisijöitä täynnä,milloin nähdään liikaa ja milloin liian vähän..


    • uskokaa jo

      Isovanhemmat voi olla herkkiä, kun tietävät itse, ettei enää olla nuoria. Vastuu on suuri ja voi sattua mitä vaan, kun ei olla enää niin nopeita.

      Lasten parasta ajatellaan kun ei oteta koko aikaa hoitoon, kauheaa jos joku onnettomuus sattuu.

      Antakaa olla isovanhempien jo rauhassa, vai et oikein muuttaa pitäs lähelle?

      Itse he päättää, mitä haluaa ja kun ei jaksa niin ei kaksa!

      • Muutto ok

        Ei tainnu liittyä alotukseen? Aloittajan lapsi ei ole hoidossa, vaan he ovat kylässä. Isovanhemmat haluaisivat nähdä lasta vieläkin enemmän. Ei ole huono ehdotus, että isovanhemmat muuttaisivat lähemmäs. silloin olisi helpompi tavata, eikä isäkään olisi lapsesta erossa. Eri asia haluavatko he.


    • yyh_

      Kuule kyllä ne isovnhemmat muuttavat lähemmäksi jos niin haluavat... ..ei ole sinun asiasi lapsia lähemmäs viedä, tai sitten pidät välimatkan..

    • mummot rules

      Isäni on tosiaan yli 80 vuotias ja äitinikin on jo melko vanha. Tästä syystä he eivät pääse matkustamaan luoksemme, enkä voisi ajatellakaan pyytäväni vanhempiani muuttamaan meidän perässä.

      Vanhempieni vanha ikä on lapsen lisäksi toinen syy miksi mielelläni olisin mummolassa useamman päivän sillä kun olen käymässä niin he saavat apua käytännön asioissa ja pääsevät itse käymään paikoissa kun lähden viemään heitä paikkoihin.

      Mieheni onneksi ymmärtää tilanteen vaikkakin kärsii siitä. On kamalaa kun ei näe omaa lastaan moneen päivään :( Tässä kuussa ratkaisimme asian niin että mieheni tuli viikonlopuksi itsekin mummolaan ja me jäimme hänen lähdettyään vielä pariksi päiväksi.

      Minusta on tärkeää että huolehdimme omista vanhemmistamme, hehän ovat puolestaan huolehtineet meistä vähintään sen 18 vuotta. Nyt on meidän vuoro huolehtia heistä, mutta etsin tässä asiassa kohtuutta. Saamieni vastausten perusteella ajattelen että olen kenties ollut nyt kohtuuton miestäni kohtaan ja olen yrittänyt miettiä kompromissia (esim. voisiko mies tulla kanssamme mummolaan ja me jäämme sinne hänen lähdettyään tai voisimmeko olla vain 3-4 päivää kerrallaan).

      Kiitoksia vastauksista ja neuvoistanne!

      • 80-vuotias

        Anteeksi nyt vaan, mutta me olemme ikäpariskunta, mies 82 ja vaimo 80. Ajamme kesämökille kaiken kesää, hoidamme kotipihan kaupungissa ja mökin pihan maalla. Nurmikon hoito vie 2,5 h kerrallaan kummassakin pihassa, maalla ryytimaa ja halionhakkuu.
        Välimatkaa on 300 km. Kyllä me pystymme matkustamaan ilman holhousta. Ihmettelen, että pikkuvauvan isovanhemmat ovat jo meidän ikäiset. Omat lapsenlapsemme ovat aikuisia.

        Sanon vain, että on turhaa ajatella, että ikä on sairaus. Vanhat ihmiset pystyvät elämään ihan normaalisti, vaikka ikävuosia onkin. Niinhän tässä aloittajankin vanhemmat elävät siellä kaukana. Ihmettelen jopa, että he ovat niin hyväkuntoiset, että jaksavat pitää teistä huolen joka 3. viikko. Itse en välittäisi enää monta päivää huushollata yövieraille.

        Vanhat ihmiset ovat elämää nähneet, joten on vaikea ymmärtää, että he eivät ajattele lapsenlapsen parasta, sillä lapsen paikka on kotona. Hän kaipaa isäänsä, vaikka ei osaa sitä ilmaista.
        Vaativatko he tosiaan tyttärensä ja vauvan joka kuukausi luokseen moneksi päiväksi?


      • Hyvää syksyn alkua!
        80-vuotias kirjoitti:

        Anteeksi nyt vaan, mutta me olemme ikäpariskunta, mies 82 ja vaimo 80. Ajamme kesämökille kaiken kesää, hoidamme kotipihan kaupungissa ja mökin pihan maalla. Nurmikon hoito vie 2,5 h kerrallaan kummassakin pihassa, maalla ryytimaa ja halionhakkuu.
        Välimatkaa on 300 km. Kyllä me pystymme matkustamaan ilman holhousta. Ihmettelen, että pikkuvauvan isovanhemmat ovat jo meidän ikäiset. Omat lapsenlapsemme ovat aikuisia.

        Sanon vain, että on turhaa ajatella, että ikä on sairaus. Vanhat ihmiset pystyvät elämään ihan normaalisti, vaikka ikävuosia onkin. Niinhän tässä aloittajankin vanhemmat elävät siellä kaukana. Ihmettelen jopa, että he ovat niin hyväkuntoiset, että jaksavat pitää teistä huolen joka 3. viikko. Itse en välittäisi enää monta päivää huushollata yövieraille.

        Vanhat ihmiset ovat elämää nähneet, joten on vaikea ymmärtää, että he eivät ajattele lapsenlapsen parasta, sillä lapsen paikka on kotona. Hän kaipaa isäänsä, vaikka ei osaa sitä ilmaista.
        Vaativatko he tosiaan tyttärensä ja vauvan joka kuukausi luokseen moneksi päiväksi?

        80v on kunnioitettava ikä, eikä suurinosa sen ikäisistä enää nurmikoita ajele vaikka jotkut harvat kuten te niin teettekin.

        Useimmilla tuon ikäisistä käy jo kotipalvelu avustamassa elleivät asu palvelutalossa.

        Ap. kirjoitti käyvänsä nimenomaan avustamassa vanhempiaan eikä mene sinne itseään passauttamaan.

        Onhan se ihan hyvä asia että tytär huolehtii vanhempiensa pärjäämisestä, eikä märise palstalla osattomuuttaan kun isovanhemmat eivät voi piikoa lapsenlikkana.

        Täälläkin on naapurustossa vajaa 40v pienen vauvan äiti, äidinäiti on n80v, molemmat vauva sekä äitinsä ovat ns. iltatähtiä. Että ei tuo ikäero mikään maailman ihme ole.


      • mummot rules
        Hyvää syksyn alkua! kirjoitti:

        80v on kunnioitettava ikä, eikä suurinosa sen ikäisistä enää nurmikoita ajele vaikka jotkut harvat kuten te niin teettekin.

        Useimmilla tuon ikäisistä käy jo kotipalvelu avustamassa elleivät asu palvelutalossa.

        Ap. kirjoitti käyvänsä nimenomaan avustamassa vanhempiaan eikä mene sinne itseään passauttamaan.

        Onhan se ihan hyvä asia että tytär huolehtii vanhempiensa pärjäämisestä, eikä märise palstalla osattomuuttaan kun isovanhemmat eivät voi piikoa lapsenlikkana.

        Täälläkin on naapurustossa vajaa 40v pienen vauvan äiti, äidinäiti on n80v, molemmat vauva sekä äitinsä ovat ns. iltatähtiä. Että ei tuo ikäero mikään maailman ihme ole.

        Onnekkaita ovat ne jotka pystyvät selviytymään ilman apua vielä 80 vuotiaanakin. Omat vanhempani tarvitsevat apua monissa asioissa. Fyysinen kunto on isällä heikko ja älylliset kyvyt jo heikenneet.

        En pyydä apua ja neuvoja huvikseni vaan olen todella huolissani vanhemmistani sekä mieheni jaksamisesta. Reilua kompromissia on vaikea löytää.

        Yhtenä päivänä (jos luoja suo) olen itse 80v ja voin vain toivoa että omat lapseni huomioisivat minua.


      • Käytännön asioita
        mummot rules kirjoitti:

        Onnekkaita ovat ne jotka pystyvät selviytymään ilman apua vielä 80 vuotiaanakin. Omat vanhempani tarvitsevat apua monissa asioissa. Fyysinen kunto on isällä heikko ja älylliset kyvyt jo heikenneet.

        En pyydä apua ja neuvoja huvikseni vaan olen todella huolissani vanhemmistani sekä mieheni jaksamisesta. Reilua kompromissia on vaikea löytää.

        Yhtenä päivänä (jos luoja suo) olen itse 80v ja voin vain toivoa että omat lapseni huomioisivat minua.

        Hommaa yhteiskunnalta apua vanhemmillesi. Jo bensarahoillasi saat maksetuksi siivoojan pari kertaa kuussa. Terveydenhoitoviranomaisten täytyy saada tieto isästä, jos hänen "älylliset kykynsä" ovat heikontuneet. Täytyyyhän hänen päästä terveydenhoidon piiriin.

        Et voi jättää vanhempiesi asioita tällaiseen tilanteeseen. Sinä menet kuitenkin työhön, lapsi päivähoitoon. Vanhempasi ovat tottuneet jatkuvaan huolenpitoosi, joka yhtä äkkiä sitten loppuukin.


      • mummot rules
        Käytännön asioita kirjoitti:

        Hommaa yhteiskunnalta apua vanhemmillesi. Jo bensarahoillasi saat maksetuksi siivoojan pari kertaa kuussa. Terveydenhoitoviranomaisten täytyy saada tieto isästä, jos hänen "älylliset kykynsä" ovat heikontuneet. Täytyyyhän hänen päästä terveydenhoidon piiriin.

        Et voi jättää vanhempiesi asioita tällaiseen tilanteeseen. Sinä menet kuitenkin työhön, lapsi päivähoitoon. Vanhempasi ovat tottuneet jatkuvaan huolenpitoosi, joka yhtä äkkiä sitten loppuukin.

        Isäni ei ota vastaan yhteiskunnallista apua, lääkäriinkin on pitänyt viedä väkisin. Vanhusten kanssa avun hankkiminen on todella vaikeaa/ mahdotonta. Olen ajoittain miettinyt miten toimia kun isäni tekee päätöksiä jotka ovat järjettömiä ja hänen oman etunsa vastaisia :/ Uskoisin että näissä asioissa muiden on helppo neuvoa ja sanoa mitä tulisi tehdä -käytännössä on hirmu vaikeaa hakea apua jota henkilö ei missään nimessä halua ja jonka vastaanottamisen kokisi suurena häpeänä.


      • asuakko pitäisi siel

        "on kamalaa kun ei nää omaa lastaan moneen päivään" Onko
        2-3 pv liikaa kun nää?


      • kodinhoitaja1

        Käy vain vanhempien luona, jos mahdollista.
        Annat lapselle mummolan ja mallin, kun te olette joskus vanhempia.
        Sinä annat vanhemmillesi avun ja virikkeitä.
        Huomaat myös milloin mummolassa tarvitaan ulkopuolista apua.
        Muutaman vuoden kuluttua lapsi lähtee esikouluun ja kouluun.
        Silloin ei pääsekään enää lähtemään.
        Nyt mies saa muutaman päivän hengähtää ja on mielissään, kun palaatte, ehkä ikävöinytkin.?
        Nythän mies voi sillä aikaa käydä omien vanhempien luona ja hän huomaa, jos siellä tulee avun tarvetta.


    • 120km ja 1x/kk

      Jos 350km matkaa, niin tiuhaanpa olet passattavana.

      • mummot rules

        Kuten aiemmin mainitsin,

        ''Vanhempieni vanha ikä on lapsen lisäksi toinen syy miksi mielelläni olisin mummolassa useamman päivän sillä kun olen käymässä niin he saavat apua käytännön asioissa ja pääsevät käymään paikoissa''. Eli menen passaamaan, en olemaan passattavana.


    • Kotona paras

      Lapsen paikka on kotona.
      Opettele nyt vaan itse hoitamaan lapsesi äläkä kiertele sukulaisissa kuin jerusalemin suutari.
      Lapselle ei ole hyväksi se riepottelu.
      Säännöllinen päivärytmi, rauhallinen ympäristö. äiti ja isä, unet omassa sängyssä.
      Lapsestasi tulee sosiaalinen vähemmälläkin reisaamisella.
      Isä kaipaa lasta, eikä siinä ole mitään moittimsta. Tulkoon isovanhemmat sieltä 350 km päästä paikalle teidän kotiinne, jos ikävä iskee.

      • voi huoh!!!!

        Sinäkään et tainnut lukea ollenkaan ap.n kirjoituksia? ihme vastauksia asialliseen aloitukseen.


      • Vain samaa mieltä?
        voi huoh!!!! kirjoitti:

        Sinäkään et tainnut lukea ollenkaan ap.n kirjoituksia? ihme vastauksia asialliseen aloitukseen.

        Millainen on asiallinen vastaus?
        Pitääkö mielestänne yhtyä ihmettelijöihin, joiden mielestä isä on outo, kun ei antaisi vaimoaan ja vauvaansa 5 päiväksi kuussa isovanhemmille 350 kilometrin päähän?
        Isänkö pitäisi ymmärtää?

        Pitäisikö minun olla samaa mieltä noitten nuorten kirjoittajien kanssa, joiden mielestä 80-vuotiaan pitäisi jo olla palvelutalossa?

        Onko outoa, jos joku on sitä mieltä, että nelikuukautisen vauvan paikka on kotona eikä reisuissa isovanhemmille ja takaisin 4 kertaa viikossa lähelle ja kerran kuussa kauas?

        Pitääkö aina olla samaa mieltä muiden kanssa? Helppo keskustelu.


      • mummot rules

        Moni tuntuu saaneen sen käsityksen että käyn mummolassa jotta saan lapseni muille hoitoon. Lapseni on ollut nyt jo yli 5 kk täysi imetyksellä enkä ole jättänyt häntä koskaan ilman äitiään. Sukulaisten sylissä saa olla vapaasti ja äidin syliin pääsee heti jos yhtään hermostuttaa. Mutta lapsi on minun vastuulla ja hoidossa.

        Miehen puolen mummola kuuluu siihen säännölliseen päivärytmiin. Ja poikani rakastaa silmin nähden mummolaa.

        Minun puolen mummola on pojalle vieraampi ja etsinkin kompromissia miten toimia. Vanhempani eivät pysty matkustamaan.


      • Sopeutumiskykyiset?
        mummot rules kirjoitti:

        Moni tuntuu saaneen sen käsityksen että käyn mummolassa jotta saan lapseni muille hoitoon. Lapseni on ollut nyt jo yli 5 kk täysi imetyksellä enkä ole jättänyt häntä koskaan ilman äitiään. Sukulaisten sylissä saa olla vapaasti ja äidin syliin pääsee heti jos yhtään hermostuttaa. Mutta lapsi on minun vastuulla ja hoidossa.

        Miehen puolen mummola kuuluu siihen säännölliseen päivärytmiin. Ja poikani rakastaa silmin nähden mummolaa.

        Minun puolen mummola on pojalle vieraampi ja etsinkin kompromissia miten toimia. Vanhempani eivät pysty matkustamaan.

        Miksi lapsen pitää solmia suhteita sukuunsa 4 kk ikäisenä? Tutustumiskäyntejä jatkuvasti?
        Kyllä ehtii myöhemminkin.

        Miten jaksat hoitaa vauvan, ajaa 350 km suuntaansa, ylläpitää isovanhempien huushollia ja kuljettaa heitä tapaamisissa? Aikamoinen järjestelykyky sinulla. Itselläni oli sylilapsen hoidossa ihan tarpeeksi tekemistä, mutta olenkin vain ihan tavallinen ihminen, joka ei jaksa toimia kuin duracell-pupu.

        Lapsi varmaan ymmärtää tilanteesi ja on mahdollisimman vaivaton.


    • järkeilevä

      Ristiriita on ilmeinen. Sinä teet oikein, vaikka on aika paljon ajaa 350 km:n päähän 5ksi päiväksi. Toivottavasti on kohdallasi tilapäistä ja alkuajan huumaa. Isäkin on oikeassa kun haluaa teidän olevan kotona, myös hänelle poissaolonne on aika paljon. Jokaisessa suhteessa pitää olla konflikteja, siinä vain sitkuttelette. Toivon pärjäämistä, niin kuin tuolla ylempänä joku sanoi, että ole iloinen jos huolesi ovat vain tässä asiassa.
      Voiko kompromissinä olla että jonkun kerran olisitte vain viikonlopun ja mies olisi mukana? Entä onko isovanhempien alueella jotakin harrastusta, jota mies voisi tehdä osan vierailuajasta (uimahalli, golf)?

      • mummot rules

        Täytyy ottaa miehen kanssa puheeksi tuo ehdotus että mentäisiin viikonlopuksi yhdessä ja sitten pojan kanssa jäätäisiin pariksi päiväksi. Erossaoloa ei tulisi niin paljon :)

        Kiitos neuvosta!


      • Hyvä ajatus
        mummot rules kirjoitti:

        Täytyy ottaa miehen kanssa puheeksi tuo ehdotus että mentäisiin viikonlopuksi yhdessä ja sitten pojan kanssa jäätäisiin pariksi päiväksi. Erossaoloa ei tulisi niin paljon :)

        Kiitos neuvosta!

        Minusta myös järkevä ehdotus, että mies tulisi viikonlopuksi mukaan.


    • Napanuora katkaistu

      Ymmärrän iskää paremmin kuin avaajaa, mutta parisuhteet ovat erilaisia. Itse en haluaisi olla erossa miehestäni noin paljon ja säännöllisesti.

    • mummo neljälle

      Oletko sinä ainoa lapsi vanhemmillesi , vai onko sinulla sisaruksia tai sisarpuolia?

      Se on pitkä matka ajaa 350 km yhteensuuntaan,ja vaarallistakin, ellet sitten mene sinne yleisillä kulkuneuvoilla. Eihän vauvaa saisi edes siinä vauvan kaukalossa pitää kuin korkeintaan kaksi tuntia kerrallaan ja välillä vauvaa tulee pitää joko sängyssään tai lattialla vaikkapa täkin tai viltin päällä ja paikassa missä ei käy veto. Ymmärrän varsin hyvin miehesi huolen pienokaisesta ja sinustakin.

      Kehoittaisin sinua ajattelemaan omaa perhettäsi ja sen hyvinvointia ennenkuin miettiä isovanhempia ja heidän toivomuksiaan. .

      • mummot rules

        Yleisillä kulkuneuvoilla mennään yleensä ja vauva tykkää kun saa olla paljon sylissä ja vaunussa nukkuu yleensä päiväunet matkalla. Joten matkat ei ole ongelma muuten kuin taloudellisesti.

        Veljeni sekä miniä jakavat vastuuta, he käyvät puolestaan melkein joka viikonloppu. Mutta heillä on lyhyempi matka eikä lapsia. Hekin kokevat että on raskasta käydä koko ajan vanhempieni luona, mutta heillä ei ole sydäntä olla käymättä.


      • Ikäihminen täällä
        mummot rules kirjoitti:

        Yleisillä kulkuneuvoilla mennään yleensä ja vauva tykkää kun saa olla paljon sylissä ja vaunussa nukkuu yleensä päiväunet matkalla. Joten matkat ei ole ongelma muuten kuin taloudellisesti.

        Veljeni sekä miniä jakavat vastuuta, he käyvät puolestaan melkein joka viikonloppu. Mutta heillä on lyhyempi matka eikä lapsia. Hekin kokevat että on raskasta käydä koko ajan vanhempieni luona, mutta heillä ei ole sydäntä olla käymättä.

        Itse vanhenevana ihmisenä, sairastelevan aviomiehen kanssa kahden elävänä voin mainiosti asennoitua aloittajan vanhempien asemaan.
        Kaiken aikaa lapset ovat tulosa auttamaan, mitään ei yksin tarvitse huolehtia, omakotitalon hommat hoituvat jne.
        On vain pidettävä lapet siinä uskossa, että yksin ei pärjätä.

        Kyllä minullekin kelpaisi, kun ei ikäviin hommiin tarvitsisi ryhtyä, ruuat tullaan laittamaan ja siinä sivussa saa vielä hyssytellä vauvaakin. Ei vanha jaksa häntä hoidella eikä vaippoja vaihtaa, mutta onhan mukava keinutella vaunuja pihassa sillä aikaa kun nuoret panevat talon kuntoon.

        Kaikille ei näin hurmaavia jälkikasvuja ole siunaantunut.
        Mutta totuus on, että ikä ei ole mikään sairaus, vaan jokainen ikäihminenkin voi suoriutua kiitettävästi tehtävistään.
        Naapurissani kuoli juuri lähes 90-vuotias aviomies, ja hänen yli 80-vuotias vaimonsa on hoitanut hautajaiset, perunkirjoitukset, auton myynnin jne. lähes kokonaan yksin. Juoksi virastot ja pankit. Sanoi minulle, että parempi, että yksi ihminen hoitaa, niin sitten tiedetään mitä on vielä tekemättä ja mikä on jo järjestyksessä.
        Ei ikä järkeä vie, eikä toimintakykyä, vaikka liikkuminen alkaa olla rollaattorilla vaikeaa.


      • 1+20
        Ikäihminen täällä kirjoitti:

        Itse vanhenevana ihmisenä, sairastelevan aviomiehen kanssa kahden elävänä voin mainiosti asennoitua aloittajan vanhempien asemaan.
        Kaiken aikaa lapset ovat tulosa auttamaan, mitään ei yksin tarvitse huolehtia, omakotitalon hommat hoituvat jne.
        On vain pidettävä lapet siinä uskossa, että yksin ei pärjätä.

        Kyllä minullekin kelpaisi, kun ei ikäviin hommiin tarvitsisi ryhtyä, ruuat tullaan laittamaan ja siinä sivussa saa vielä hyssytellä vauvaakin. Ei vanha jaksa häntä hoidella eikä vaippoja vaihtaa, mutta onhan mukava keinutella vaunuja pihassa sillä aikaa kun nuoret panevat talon kuntoon.

        Kaikille ei näin hurmaavia jälkikasvuja ole siunaantunut.
        Mutta totuus on, että ikä ei ole mikään sairaus, vaan jokainen ikäihminenkin voi suoriutua kiitettävästi tehtävistään.
        Naapurissani kuoli juuri lähes 90-vuotias aviomies, ja hänen yli 80-vuotias vaimonsa on hoitanut hautajaiset, perunkirjoitukset, auton myynnin jne. lähes kokonaan yksin. Juoksi virastot ja pankit. Sanoi minulle, että parempi, että yksi ihminen hoitaa, niin sitten tiedetään mitä on vielä tekemättä ja mikä on jo järjestyksessä.
        Ei ikä järkeä vie, eikä toimintakykyä, vaikka liikkuminen alkaa olla rollaattorilla vaikeaa.

        Ja tasan kaikki on yhtä pirtsakoita ja pärjääviä kuin sinä? pelkästään laiskuutta jos apua tarvitsevat?

        Mitään dementiaa tai alzhaimeriakaan kellään kuha teeskentelevät.

        Hienoa että sinä jaksat ja pärjäät ilman apua ... sehän on selvää että siltä pohjalta voi ja pitää muiltakin vanhuksilta evätä kaikki apu.

        Tiesitkö että lisääntyvä ilkeys on yksi oiva merkki alkavasta aivosairaudesta.


      • Ikäihminen täällä
        1+20 kirjoitti:

        Ja tasan kaikki on yhtä pirtsakoita ja pärjääviä kuin sinä? pelkästään laiskuutta jos apua tarvitsevat?

        Mitään dementiaa tai alzhaimeriakaan kellään kuha teeskentelevät.

        Hienoa että sinä jaksat ja pärjäät ilman apua ... sehän on selvää että siltä pohjalta voi ja pitää muiltakin vanhuksilta evätä kaikki apu.

        Tiesitkö että lisääntyvä ilkeys on yksi oiva merkki alkavasta aivosairaudesta.

        Toivoisit siis että minä ja naapurini heittäytyisimme toisten hoidettaviksi ja teeskentelisimme dementiaa?
        Onko tosiaan halveksittavaa, että pärjäämme kuten monet muutkin.

        Ja minä olen ilkea?


      • hgfdsdsa
        Ikäihminen täällä kirjoitti:

        Toivoisit siis että minä ja naapurini heittäytyisimme toisten hoidettaviksi ja teeskentelisimme dementiaa?
        Onko tosiaan halveksittavaa, että pärjäämme kuten monet muutkin.

        Ja minä olen ilkea?

        "Ja minä olen ilkea? "

        Opettele sisäistämään lukemasi teksti.

        Ja ainaski todella ilkeää tekstiä suollat ikätovereistasi.


      • Sisäistänyt 80 vee
        hgfdsdsa kirjoitti:

        "Ja minä olen ilkea? "

        Opettele sisäistämään lukemasi teksti.

        Ja ainaski todella ilkeää tekstiä suollat ikätovereistasi.

        No, minun ilkeyteni voit panna sen dementian piikkiin.
        Entä omasi?


      • mummot rules
        1+20 kirjoitti:

        Ja tasan kaikki on yhtä pirtsakoita ja pärjääviä kuin sinä? pelkästään laiskuutta jos apua tarvitsevat?

        Mitään dementiaa tai alzhaimeriakaan kellään kuha teeskentelevät.

        Hienoa että sinä jaksat ja pärjäät ilman apua ... sehän on selvää että siltä pohjalta voi ja pitää muiltakin vanhuksilta evätä kaikki apu.

        Tiesitkö että lisääntyvä ilkeys on yksi oiva merkki alkavasta aivosairaudesta.

        Nimimerkki ikäihminen täällä on onnekas kun pärjää itsenäisesti.

        Vanhukset ovat aina olleet sydäntäni lähellä ja pojan kanssa käydään aina välillä vierailulla naapuruston mummojen (3kpl) luona. Jokainen heistä on yli 80 v ja tarvitsee apua sekä omalta perheeltään että naapurustön muilta ihmisiltä. Meilläpäin pidetään luonnollisena että huolehditaan vanhoista ja ymmärretään että sitä apua tarvitaan.

        Vanhukset saavat naapureilta apua mm. siivouksessa, pikku remonttihommissa/ miesten töissä/ elektroniikan opettelemisessa ja käytössä, kauppareissuilla jne jne. Monet vanhukset tarvitsevat apua! Toki on myös vanhuksia jotka pärjäävät yksin. Jos kokisin että vanhempani pärjäävät hyvin ilman apua niin en olisi tässä tilanteessa.


      • sivusta seurannut
        mummot rules kirjoitti:

        Nimimerkki ikäihminen täällä on onnekas kun pärjää itsenäisesti.

        Vanhukset ovat aina olleet sydäntäni lähellä ja pojan kanssa käydään aina välillä vierailulla naapuruston mummojen (3kpl) luona. Jokainen heistä on yli 80 v ja tarvitsee apua sekä omalta perheeltään että naapurustön muilta ihmisiltä. Meilläpäin pidetään luonnollisena että huolehditaan vanhoista ja ymmärretään että sitä apua tarvitaan.

        Vanhukset saavat naapureilta apua mm. siivouksessa, pikku remonttihommissa/ miesten töissä/ elektroniikan opettelemisessa ja käytössä, kauppareissuilla jne jne. Monet vanhukset tarvitsevat apua! Toki on myös vanhuksia jotka pärjäävät yksin. Jos kokisin että vanhempani pärjäävät hyvin ilman apua niin en olisi tässä tilanteessa.

        Ei lapsen lapset tarvi joka välissä isovanhempiaan nähdä. Oma perhe
        on se paras paikka, tahtoo mennä joissain nuorissa perheissä siihen, että
        aina vaan enempi ollaan viemässä lasta hoitoon,nuorella nääs pitää olla ne
        samat harrastukset suurinpiirtein kuin ennen lasten tuloa.

        Kun lapsi tulee perheeseen monen asian on muututtava. Samaa menoa ei
        voi jatkaa. Se on silloin perhe ja he itse kasvattavat lapsensa, pääasiassa.


      • Kyläluuta
        mummot rules kirjoitti:

        Nimimerkki ikäihminen täällä on onnekas kun pärjää itsenäisesti.

        Vanhukset ovat aina olleet sydäntäni lähellä ja pojan kanssa käydään aina välillä vierailulla naapuruston mummojen (3kpl) luona. Jokainen heistä on yli 80 v ja tarvitsee apua sekä omalta perheeltään että naapurustön muilta ihmisiltä. Meilläpäin pidetään luonnollisena että huolehditaan vanhoista ja ymmärretään että sitä apua tarvitaan.

        Vanhukset saavat naapureilta apua mm. siivouksessa, pikku remonttihommissa/ miesten töissä/ elektroniikan opettelemisessa ja käytössä, kauppareissuilla jne jne. Monet vanhukset tarvitsevat apua! Toki on myös vanhuksia jotka pärjäävät yksin. Jos kokisin että vanhempani pärjäävät hyvin ilman apua niin en olisi tässä tilanteessa.

        Koska ehdit hoitaa omaa huusholliasi?


      • Erikuntoiset
        Ikäihminen täällä kirjoitti:

        Itse vanhenevana ihmisenä, sairastelevan aviomiehen kanssa kahden elävänä voin mainiosti asennoitua aloittajan vanhempien asemaan.
        Kaiken aikaa lapset ovat tulosa auttamaan, mitään ei yksin tarvitse huolehtia, omakotitalon hommat hoituvat jne.
        On vain pidettävä lapet siinä uskossa, että yksin ei pärjätä.

        Kyllä minullekin kelpaisi, kun ei ikäviin hommiin tarvitsisi ryhtyä, ruuat tullaan laittamaan ja siinä sivussa saa vielä hyssytellä vauvaakin. Ei vanha jaksa häntä hoidella eikä vaippoja vaihtaa, mutta onhan mukava keinutella vaunuja pihassa sillä aikaa kun nuoret panevat talon kuntoon.

        Kaikille ei näin hurmaavia jälkikasvuja ole siunaantunut.
        Mutta totuus on, että ikä ei ole mikään sairaus, vaan jokainen ikäihminenkin voi suoriutua kiitettävästi tehtävistään.
        Naapurissani kuoli juuri lähes 90-vuotias aviomies, ja hänen yli 80-vuotias vaimonsa on hoitanut hautajaiset, perunkirjoitukset, auton myynnin jne. lähes kokonaan yksin. Juoksi virastot ja pankit. Sanoi minulle, että parempi, että yksi ihminen hoitaa, niin sitten tiedetään mitä on vielä tekemättä ja mikä on jo järjestyksessä.
        Ei ikä järkeä vie, eikä toimintakykyä, vaikka liikkuminen alkaa olla rollaattorilla vaikeaa.

        Ikä ei ole sairaus, mutta iän mukana voi tulla sairauksia kuten muistisairauksia, jotka vaikuttavat paljon pärjäämiseen.Tai liikkuminen voi olla erilaisista sairauksista johtuen vaikeaa. "jokainen ikäihminenkin voi suoriutua kiitettävästi tehtävistään. " Tarkoitat varmaan jokainen terve ikäihminen?

        Jossain vaiheessa täytyy tietysti miettiä pärjääkö siellä kotona vai pitäisikö muuttaa pois omakotitalosta tai kerrostalosta palvelukotiin tms. Lapsilla on omakin elämä.


      • Ikäihminen täällä
        mummot rules kirjoitti:

        Nimimerkki ikäihminen täällä on onnekas kun pärjää itsenäisesti.

        Vanhukset ovat aina olleet sydäntäni lähellä ja pojan kanssa käydään aina välillä vierailulla naapuruston mummojen (3kpl) luona. Jokainen heistä on yli 80 v ja tarvitsee apua sekä omalta perheeltään että naapurustön muilta ihmisiltä. Meilläpäin pidetään luonnollisena että huolehditaan vanhoista ja ymmärretään että sitä apua tarvitaan.

        Vanhukset saavat naapureilta apua mm. siivouksessa, pikku remonttihommissa/ miesten töissä/ elektroniikan opettelemisessa ja käytössä, kauppareissuilla jne jne. Monet vanhukset tarvitsevat apua! Toki on myös vanhuksia jotka pärjäävät yksin. Jos kokisin että vanhempani pärjäävät hyvin ilman apua niin en olisi tässä tilanteessa.

        Eikö kunnassasi ole minkäänlaista vanhusten hoitoa!
        Käyt avittamassa kolmea yli 80-vuotiasta naapuria ja sitten viikonloput omien vanhempien työllistämänä.
        Nukutko koskaan?
        Kai sinun pitää huolehtia omastakin taloudestasi, ja ylläpitää suhdetta mieheesi, vaii onko hän jo luovuttanut ja ruvennut harrastamaan joka ilta? Hän on ehkä liiankin myöntyväinen ja ajattelee, että olisi itsekästä vaatia tasaista perhe-elämää, mutta haluaisin huomauttaa, että hänen ja kodin pitää kuitenkin olla ensi sijalla sinullekin. Voisi ajatella, että olet jättänyt koko avioliittosi jonon hännille, etunenässä ovat aina rakastamasi vanhukset.

        Itse olen kahdeksankymppinen, mutta kun kerran selviän omasta taloudestani, niin avun maksan rahalla. jos tarvitsen. Nuorillani on omat taloutensa, en sitoisi heitä apumiehikseni.
        Aivot eivät vanhene. Niin kauan kuin ei ole mustisairautta, voi ihan hyvin oppia tietokoneen käytön ja laskujen maksun. Ymmärrän, että kauppareissuilla kantoapu on hyvä olla olemassa, mutta ikäihmisenkin on hyvä liikkua omin avuin ja perässä vedettäviä kauppakasseja on kaikilla.

        Kun apua annetaan liikaa, ei sekään ole hyväksi. Sanot, että naapurissasi omaiset sekä naapurit huolehtivat näistä vanhoista. Heistä tulee väkisinkin uusavuttomia, jos ei heiltä enää odotetakaan selviytymistä.
        Tällä en tietenkään sano, että avuttomat pitää jättää heitteille pärjäämään, mutta onko tosiaan tarpeen olettaa, että ikä vie ihmiseltä ajattelukyvyn ja toimintamahdollisuudet, työn teon taidot, oppimisen? Vanhuuden kunnioittaminen ei tarkoita, että aletaan holhota ikäihmistä. Puolustan ikätovereitani!

        Itse käyn mielelläni ikäiseni naapurin kanssa kaupat, koska hän liikkuu vaivalloisesti rollaattorilla. Nyt leskeksi jäätyään hän tekee viikko-ostokset kerralla, joten joka päivä ei tarvitse lähteä. Hän saa kunnalta muutaman taksimatkan kuussa, mutta ne eivät riitä kuin todella tärkeisiin matkoihin. Kauppareissut mennään meidän kotterollamme.


    • ajattelennäin

      Pieni vauva tarvitsee ennen kaikkea jaksavan äidin, mielellään myös sen turvallisen ydinperheen eli isänkin, vakaat olot...

      Jos nyt vielä viisikuinen suostuu alituiseen reissaamiseen ja muualla kuin kotona olemiseen päiväkausia, niin mites kun hän alkaa ryömiä ja liikkua....

      Aika mutkalle olet vääntänyt elämäsi. Ja lapsen elämän.

    • Ymmärrän miestäkin

      Joillekin meinaa tulla jo ero, kun toinen menee 1 krt/vko muutamaksi tunniksi vanhemmilleen. Mitä en kyllä ymmärrä.

      Onhan tuo 5 pv/kk aika paljon. Ehkä 5 pv kahden kuukauden välein voisi olla kompromissi? Ei nyt ainakaan useammin kuin 5 pv/kk, pitäisihän nyt isovanhempienkin ymmärtää, että et voi siellä jatkuvasti rampata tai muuttaa sinne? Bensakin maksaa?

    • mummot rules

      Lapseni on nyt 7 kk vanha ja yhä imetän ja teen pikkuiselle lisäruoat soseuttajalla itse. Kotini on puhdas, lattiat täällä pestään joka päivä ja omenapiirakkaa on yhä jääkaapissa. Mieheni kanssa olimme viimeksi tänään intiimisti ja muutenkin parisuhteeni voi hyvin. Nähdäkseni toisin kuin jotkut ovat epäilleet oma taloudenhoitoni on kunnossa enkä tiedä miksi näin ei olisi? Isoäitini aikoinaan hoiti 8 lasta talossa jossa ei ollut sähköä eikä lämmintä vettä ja viideltä aamulla piti herätä lehmiä lypsämään! Tuohon verrattuna elämäni on yhtä juhlaa ja luksusta. Varsinkin kun minulla on mies joka oma-aloitteisesti auttelee kotitöissä.

      Älkää siis olko turhaan huolissanne siitä miten minä jaksan tai millä mallilla kotini on.

      Tilanne on tässä kuukausien kuluessa muuttunut siten että mieheni on joinakin kuukausina tullut mukaan mummolaan ja toisaalta olen pidentänyt vierailuväliä niin että käymme nyt 5 viikon välein ja olemme yhden päivän vähemmän kuin aiemmin eli 4 päivää. Miehelläni on meitä kova ikävä kun olemme pois ilman häntä ja yhä häntä harmittaa että joudumme olemaan erossa. Riitoja tästä ei kuitenkaan enää tule ja hän muistuttelee nykyään itse milloin on aika mennä mummolaan.

      Mieheni puolen mummolassa käymme yhä n. 4 päivää viikossa ja nykyään tulevat lisäksi myös meille. Poika nauttii noista vierailuista kovasti. Olen yrittänyt selvittää miten tällainen suurperheessä eläminen lapsen kehitykseen vaikuttaa, olemmehan suomessa tottuneet elämään vain ydinperheessä. Toivoisin että lapsi nyt kokee mummolan toiseksi kodikseen. Toki olen yrittänyt vaatia mieheltäni että meilläkin tulee olla ihan omaa perhe-elämää. Nyt kun tuntuu että mummola on osa meidän perhe-elämän rutiineja enkä tiedä miten itse suhtautua asiaan. Olisi mukava olla enemmän omassa rauhassa. Toisaalta tätä tahtia tässä väkisinkin alkaa kiintymään miehen perheeseen ja kohta sitä ei varmaan itsekään osaa olla erossa.

      Kiitoksia taas asiallisista neuvoista :)

      • Olet avuton luuseri

        Neljä kertaa viikossa mummolaan? Onko teillä omaa elämää, vaikka muuta väität?


      • jo on tavat!!!
        Olet avuton luuseri kirjoitti:

        Neljä kertaa viikossa mummolaan? Onko teillä omaa elämää, vaikka muuta väität?

        kaada itsellesi vaan... mikä saa ihmisen sylkäisemään moisia ilkeyksiä itselleen täysin tuntematonta ihmistä vastaan?


      • mummot rules
        Olet avuton luuseri kirjoitti:

        Neljä kertaa viikossa mummolaan? Onko teillä omaa elämää, vaikka muuta väität?

        Voisi olla enemmänkin omaa perhe-elämää ja kuten aiemmin kerroin, olen tätä mieheltäni pyytänytkin. Tässä kuluneen kuukauden aikana onkin tapahtunut mukavaa kehitystä ja hieman enemmän ollaan kotona omana pikkuperheenä.

        Nimimerkille ''olet avuton luuseri''. Mitä järkeä on anonyyminä haukkua toista avuttomaksi luuseriksi? Vaikea ymmärtää... Se että käyn noin usein miehen kotona ei luulisi olevan sinulta pois. Haukkumisen sijaan voisi tuntea vaikkapa empatiaa jos tilanteeni niin paljon harmittaa...


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      96
      2675
    2. Jotain puuttuu

      Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu
      Ikävä
      103
      2252
    3. Haluan sut

      Haluatko sinä vielä mut?
      Ikävä
      91
      2010
    4. Ampuminen Iisalmessa

      Älytöntä on tämä maailman meno.
      Iisalmi
      13
      1729
    5. Hei A, osaatko

      sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en
      Ikävä
      44
      1691
    6. Haluaisin aidosti jo luovuttaa ja unohtaa

      Ei tästä mitään tule koskaan.
      Ikävä
      78
      1656
    7. Pohjola kadulla paukuteltu

      Iltasanomissa juttua.
      Iisalmi
      36
      1646
    8. 91
      1583
    9. Synnittömänä syntyminen

      Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.
      Helluntailaisuus
      128
      1447
    10. Mitä tämä tarkoittaa,

      että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?
      Ikävä
      41
      1284
    Aihe