Mitä tehdä, jos suhteen alkuvaiheissakaan toisesta ei saa ajatuksista mitään selvää. Ei ole mitään mieltä mistään. On ympäripyöreän mitäänsanomattoman ystävällinen, mutta yhtään ei voi arvata, mistä asioista pitää, mistä ei, mitä todellisuudessa mistään ajattelee, mitkä asiat ovat tärkeitä, mitkä eivät jne loputtomasti. Kysymälläkin kiertää asian, ei vastaa asiaan tai vastaa niin ympäripyöreästi tai varovasti tai sovittelevasti, että se pikemminkin ärsyttää. Tuntuu ettei pinnan alla ole edes mitään. Mitään "tarttumapintaa" personasta ei tunnu löytyvän, mistään ei kiihdy, mikään ei kosketa, aina samaan tapaan etäisen ystävällistä joka asiaan, mitään huonoja asioita ei puhu, mistään ei innostu, kuin olisi jotenkin latistettu olemus joksikin ulkoapäin kauniiksi kuvaksi, mutta jossa ei ole sisältöä. Tuntuu ettei mitään älyllistä virikettä voi suhteesta löytyä, ei mitään keskustelun haastetta, ei yhtään tunne kohtaavansa toista ihmisenä, vaan ikäänkuin jonakin asiakaspalvelijana, jonka mielestä asiakas on aina oikeassa eikä omille ajatuksille saa todellista peilauspintaa kun mikään ei tunnu tuntuvan missään. Voiko olla niin huono itseluottamus, ettei ole omia ajatuksia olemassakaan tai ei uskalla olla mitään mieltä mistään? Voiko kukaan oppia tuollaisesta pois vai onko tietyn henkisen etäisyyden pitäminen ikivika? Jos jossain vaiheessa tuollaisesta suhteesta tulee ero, onko väärin vai toivotonta yrittääkään selittää, että kaipaisi ihmistä rinnalleen, ei liian mielistelevää tahdotonta ja ajatuksetonta nukkea?
Kun toisesta ei "irtoa" mitään
mitä ajatella?
13500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
eikös tuo ole selvä merkki, ettei sinun kanssasi halua olla, kun ei sulle halua kommunikoida?
tiedän pari tuollaista henkilöä. ovat samanlaisia kaikille.
suhdetta yritettiin, mutta hyvin hyvin yksinäiseltä tuntui.
Hän haluaa olla yhdessä ja onkin. Silti yhdessäolo on onttoa.
Tuli palan tunne kurkkuun, koska tunnistin tästä itseäni. Mulla on todella vähän kokemusta parisuhteesta. Olen nainen ja tehnyt muutamia aloitteita. Kuitenkin olen aika epävarma. Jotenkin uskon, että miehet voisivat pitää/tykätä, mutta nimenomaan juuri siinä kohtaa on huono itsetunto, että kokisin miesten näkevän minut hyvänä seurustelukumppanina. Jos tapaan jonkun uuden ihmisen, en uskalla ainakaan heti tuoda omia ajatuksia julki, olen siis pidättyväinen. Ei suinkaan tarkoita, ettei mielipiteitä/ajatuksia olisi. Sitten kun pääsen tutustumaan toiseen ihmiseen kunnolla, alkaa pikkuhiljaa jää sulaa ja mielipiteitä löytyy...myös voimastahtoisia ja tuon niitä myös julki. Olen myös hyvin tunteellinen ihminen, mitä ei heti uskoisi. Olen siis sellainen, että muutun sitten kun tutustutaan kunnolla. Olisiko tämä sun henkilösikin tällainen?
Työelämässäkin olen kuullut olevani "tahdoton ja ajatukseton nukke", varsinkin vasta valmistuneena kuulin tuota ja tuo sun teksti osuu oikeaan, kun nimenomaan olen asiakaspalveluammatissa ja asiakas on aina tavallaan oikeassa, mutta ainakin työn ulkopuolella pitäisi osata irrottautua roolista. Nyt kuitenkin jo vähän työelämää kokeneempana, olen "joutunut" opettelemaan pitämään puoliani ja sanomaan mielipiteitä ja olenkin ihan hyvin oppinut. Eli voisin kuvitella, että kyllä tuollaisesta mielistelyn halusta voi oppia pois ja oppia ilmaisemaan itseään ja ajatuksiaan jos vain itse haluaa.
Itse tapailin yhtä miestä, mutta sitten tapailu loppui. Tajusin jälkeenpäin, etten ollut niin avoin kuin olisin halunnut, enkä tuonut omia ajatuksiani/tunteitani selvästi esille, vaikka ajatuksia oli ja kuvittelin kertovani hänelle vaikka mitä, mutta en niitä sitten saanut ulos. Tämä varmasti juuri on se syy, miksi sinkkumarkkinoilla ollaan.
Hän saattaa olla luonteeltaan myötäilijä. Jotkut ihmiset eivät ole palavasti mitään mieltä oikein mistään. Tai sitten häntä on satutettu ja hän pitää etäisyyttä sen takia, ei laita kaikkea peliin. Ehkä häntä on latistettu joskus menneisyydessään, hänet on opetettu uskomaan, että hänen mielipiteillään ei ole merkitystä ja hän on vääränlainen. Ajattelee, että on helpompi olla kumppanilleen vain kuori ja muuta häneltä ei edes odoteta. Tosin luulen, että hän vain on niitä tasaisen harmaita ihmisiä, jos hän toistenkin seurassa ja muunlaisessa kommunikaatiossa.vaikuttaa yksitoikkoiselta
Todennäköisesti hän on ihminen, joka osaa ottaa muut huomioon, on hyvä kuuntelemaan ja tukemaan. Tuntuu aika pinnallisilta nämä ihmisten kommentit. Tällaisten syiden takiako kiltit ihmiset eivät löydä seurustelukumppania? Toiset pitävät kiltteyttä tylsyytenä.
Tällaisten kilttien ihmisten pitäisi löytää toisensa ja seurustella keskenään, niin olisivat onnellisimpia. Valitettavasti he usein joutuvat todella voimakastahtoisen ihmisen seuraan, joka tykkää kun toista voi pomottaa.
Voi olla tai olla olematta. Liika huomiointi on myös liikaa, liika tukeminen ei saa viedä omaa persoonaa ja omia tarpeita hukkaan, kunnes ne kuitenkin pullahtavat jskus pintaan. Suhteessa pitää molempien kuunnella ja puhua. Toisella ei ole mitään kuunneltavaa, eikä tuettavaa, kun ei edes tunne toista, eikä yhtään tiedä, mitä toinen ajattelee. Toisen kannalta se ei kuitenkaan välity eteenpäin vaikka olisikin hyvä ihminen. Ei suhteessa tarvitse olla koko ajan toista tukemassa, vaan oma itsensäkin, tukemisen pitäisi olla myös kaksipuolista. Ei tarvitse olla erityisen kiltti, normaali hyvä käytös riittää hyvin. Ei suhteen toinen osapuoli ole erityisen raukka, jolle pitäisi olla tietoisen kiltti tai tukija. Tasaveroinen suhde puolin ja toisin.
Niin karua kuin se onkin, on vaikea olla suhteessa, jossa ei koe tuntevansa toista alkuunkaan, vaikka toinen olisikin suhteellisen ystävällinen, mutta kuitekin niin etäinen.
olen itsekin erittäin kiltti ja muut huomioiva (liiankin) ja hiukan ujokin. haluan uskoa toisista parasta. mutta reilussa kahdessa vuodessa opin, ettei kaikissa pidättyviltä vaikuttavissa ihmisissä ole välttämättä pehmeää ja ihanaa sisusta, heissä ei välttämättä ole juurikaan mitään.
ei lämpöä, kiukkua, arvoja.. ainoastaan stoalaisuutta, niin sisäisesti kuin ulkoisesti. kaiken muun katsoivat heikkoudeksi ja vialliseksi.
Joutuvat? Eli eivät siis osaa itse valita seuraansa vai? Ei me sillon puhuta enää kiltteydestä.
Kyllä se kilttikin on ihan itse vastuussa siitä, millaisessa seurassa liikkuu ja kenen kanssa seurustelee. Miksi ne kiltit ihmiset eivät sitten kiltisti etsi toisiaan?
Jep, jep, kilttiä on se että aina muita osottelee kun ihan itte valitsee.
Mitä tehdä tai mitä ajatella? No, eipä näytä sullakaan sitten ajatuksia eikä mielipiteitä olevan, että hyvin sovitte yhteen.
Et sitten tiedä mitä suhteelta haluat itsekään ja olet vissiin sen ihmisen kanssa vaan että ois joku. No, ehkä se on samasta syystä sun kanssa.
Sovitte toisllenne täydellisesti.
Tää on ihan nykypäivää, ei kettää kiinnosta nykysin mikkää tai mikään.
Kuule aloittaja.
Tässä maailmassa on pelottavan paljon juuri noita raakileita.
Toinen vaihtoehto on sitten ne jotka imevät suoraan kaikki vaikutteet yhteiskunnasta, vanhemmilta, kavereilta ja mediasta. Ovat vähän kuin valmiiksi ohjelmoituja nukkeja, joilla kyllä on ajatuksia, mutta tulevat kuin nauhalta.
Sitten on ne joiden ajatuksista ei ota mitään tolkkua tai heillä on esimerkiksi feministinen suuntautuminen asiaan kuin asiaan. He pelaavat jotain roolileikkejä ja omaksuvat jonkinlaisia etukäteen asetettuja abstrakteja positioita mm. keskusteluissa. Heillä on siis mielipiteet mutta ne ovat hyvin karrikoituja.
Sitten on se todella harvinainen neljäs ryhmä josta mm. Suomesta on hyvin vaikea löytää naista.
On siis vain tahdottomia mitään ajattelemattomia nukkeja, valmiiksi ohjelmoituja robotteja tai "olen päättänyt että olen tätä mieltä ja tiedän että jos joku on eri mieltä niin hän on sitten tietyllä tavalla eri mieltä joka ei käy minulle".
Myötäilijöitä, seurailijoita tai asennevammaisia suurin osa. Lampaita toisin sanoen.
Itse ihmettelen mistä Suomesta löytyy naisia joilla on ns. munasarjoja olla oma persoonansa ja uskaltaa puolustaa sitä mitä on vaikkei tarvitse se äänekkäin ollakaan.
En jaksa elää tai ajatella sen toisen ihmisen puolestakin miehenä tai toisaalta joka asiasta vääntää kättä kun nainen pitää sovinistina mitä yksinkertaisimmista asioista tai että "pitää olla suvaitsevainen, ei tuota mieltä saa olla!"
(huom. ei liity rasismiin millään tavalla)
Naisten kulttuuri on Suomessa varsin homogeenistä eikä siellä ekosysteemissä paljon erikoisemmat lajit viihdy.
Ne ei ole kiinnostuneita. Eivät vaan osaa tai halua kertoa sitä.
Tiedän kokemuksesta.