Otanpa kuitenkin tämän ikivanhan aiheen oman käsitykseni mukaan esiteltynä tänne.
Vaikka nuo otsikon sanat näyttävät helpoilta ymmärtää ja ymmärrettäviltä suomenkielisellä ulkoasullaan, ne eivät sitä olekaan. Käsityksiä on monia.
Erehtyminen on inhimillistä, sanotaan, ja se kuuluu ihmisen sisäiseen perusolemukseen. Ihmisen olisi kuitenkin hyvä ymmärtää erehdyksensä ja myöntää se sitten. Monesti olen minäkin palstalla ´erehtynyt´ sanomaan niin, että sen huomaan erehdykseksi, ollut pahoillani siitä sen ymmärrettyäni.
Se ei ollutkaan ´minua´tarkoituksellisesti, olen joskus pyytänyt anteeksikin. Ihmisellä voi kuohahtaa ja hän sanoo ensimmäiseksi mieleensä tulleet ajatukset. Se on inhimillistä.
Tämäkin kirjoitus olisi ehkä saanut jäädä kirjoittamatta, mutta liika harkinta voi estää ihmistä olmasta inhimillinen. Ei tiukka harkinta joka asiassa kuulu kaikkien ihmisten ominaisuuksiin, harkitsemattomuuskin on välittömyyttä, ihmisen näkee siinä sellaisena kuin hän on....kenties.
Miksi meidän pitäisi olla niin ´kunnollisia´ ja ´viisaita´ , ajatella, mitähän mieltä muut ihmiset minusta ovat. Mitkä ovat oikeastaan paheita, jos tarkemmin ajattelee. Ihmisellä on eri valintoja, kaikki eivät tee samalla tavalla. Inhimillisyyttä. Mikä on tärkeää ja elämänohje-, sisältö toiselle, ei olekan toiselle.
Noista ´paheista´, jotka eivät ole inhimillisiä, ovat tahallinen käsittämätön ilkeys, tahallinen valehtelu, kavaluus, katkeruus ( jolloin elämämästä on jäänyt puuttumaan paljon), viha, jota ei saa poistettua, sehän on vahingollista juuri itselleen, empatiakyvyttömyys (sairaus sekin), riitäkööt nyt nuo.
Inhimillisyys, käsityksessä raadollisuus, paljon mielenkiintoisempi on ihminen kaikenlaisine ´vikoineen´ tai puutteineen kuin täysin korrekti peittäen puutteensa....kuin ihmisen kuori.
Ihminen saakin repsahtaa välillä, miksi olla tiukka kuri itsensä suhteen, noudattamalla kummallista ohjetta, mitä ´sopii´ tehdä ja mitä ei. Ei ihminen voi olla kone, joka elää ja käyttäytyy toisten ihmisten vaatimusten ja toiveitten mukaan.
Inhimillisyys on myös lämpöä toista ihmistä kohtaan, antaa hänen olla omana itsenään puutteineenkin, ei muovata häntä toiseksi omien vaatimustensa mukaan. Puhun meistä, oman ikämme ihmisistä.
Olen minäkin aika ´epeli´, itse teen, mitä tahdon ja pidän sellaista oikeana elämäntapana. Itsessäni olenkin hyväksynyt erehtymisen inhimillisyyden ja raadollisuuden.
Aika lähelle olen kuitenkin jo päässyt myös toisen ihmisen hyväksymisen kaikessa inhimillisyydessään, sellaisenaan. Ainoastaan nuo edellämainitut "paheet" ovat esteenä hyväksymiselle.
No, en nyt enempää, vaikka olishan inhimillisyydestä ja raadollisuudesta paljon muutakin sisäistettävää. Eivät googlen selitykset tällaisiin mietintöihin anna oikeaa vastausta, on mietittävä itse. Paljon on aihett iloonkin ymmärtäessään edes jotain inhimillisyydestä ja raadollisuudesta., omalla lempeällä tavallaan.
Pidittepä tai ette, näin kirjoitin aamuyön virkeinä tunteina. Eniten itseni takia kirjoitin. Ehkäpä kasvan ihmisenä minäkin vielä
Inhimillisyys ja raadollisuus
6
140
Vastaukset
- *Kukkahame*
Otsikon sanat sisältävät koko elämän lyhykäisyydessään ei puutu kuin syntyminen ja kuolema, niin se on siinä ;-).
Ihminen on mitä on joskus erehtyessään voi toinen saada hyödyn onhan sanontakin, ettei koskaan pitäisi antaa periksi liian aikaisin, missä on takaraja ja se hetki kun on luovutettava sinnittely?
Joskus nopeus on hyväksi ja hitaus haitaksi, kyllä nekin voi muuttua päinvastaiseksi toisissa tilanteissa, nopeat kun 'syövät' hitaat.
Inhimillisyys on sisäsyntyistä ja hieno ominaisuus sisältää mitä moninaisempia ominaisuuksia kiteytettynä.
Tämän tästä ajattelin ihan rrrraaadollisuuten asti, sananakin tuo raadollisuus on raju r.tlä alkava ! - sini-sirkku ek
Huomenta palaveriin:D
Laajasti pohtii sus, juuri heränneenä ei sanat vielä kaikkineen auennut. Sen nyt ymmärsin, että erittelit sanaa raadollisuus. Ei se mikään kiva sana oikein ole, mutta kuvaava toki.
Onhan se ihmisistä ja ominaisuuksista käytetty sana, joka käsittääkseni voi kuvata myös elämää.
Paljon mahtuu siihen aihepiiriin, en oikein saa otsikon kahdesta vaihtoehdosta nyt koottua ydintä,-- kun aamukahvinikin tuolla houkuttaa tuoksullaan, moiInhimillisyys käsitteenä kattaa tuon kaiken mitä ihmiseen sisältyy.
Lähtemättä nyt erittelemään niitä lukemattomia ominaisuuksia mitä meidän käyttäytymiskirjoomme sisältyy. Mutta niinkuin aloittaja mainitsi
siinä ne ajatukset kirjoittaessa usein seliytyy itsellekin.
Onhan tarina insinööriaviomiehestä, joka vaimolleen kertoessaan jostakin oivalluksestaan, vasta itsekin sen silloin tajusi täysin!
Kasvun paikka ei jätä meitä rauhaan, aina on tilanteita, joissa tarvitsemmee ajattelukykyämme toimia parhainpäin, ei aina vain itsemme, vaan ympäristömme/yhteisömmekin tarpeet ja odotukset huomioiden.
Siitä osin onnen ja ilontunteetkin koostuu,-- mieleeni nousee nyt pikku Onnin seikkailut mumminsa laatikoiden aarrekätköissä.
Hyvää alkua päivälle!
Töksäyttämällä raadollisuudesta. Kyllä joissain ääritilanteissa rauhallisellekin ihmiselle tulee "pimeä hetki". Taidetaan puhua "ainimaalireaktiosta", kun se pohjimmainen peto tulee esiin.
Tällä nyt en tarkoita täällä tulleita pieniä kärhämiä. Tapahtumatkaan eivät tule niin äkkiä, etteikö ehtisi hiukan harkita.
Tapaus, jossa menetin malttini lyhyessä hetkessä täydellisesti. Olin ammattikoulun kirjoissa alkeita oppimassa jo hiukan vanhempana kuin useimmat koulukaverini. Käytävällä tuli vastaan tyttö, jolla oli synnynnäinen vamma ja toinen kasvon puolikas oli hyvin näkyvästi erilainen. Joukossa käveli rinnallani pojankloppi, joka ähätti suureen ääneen, että "kato tuohan on kuin lehmän paska" , tyttö pakeni tyrskien. Löin nimittelijää minkä irti sain ja jäihän siitä paranneltavaa.
Tietysti jouduin kuulusteluun. En saanut potkuja, nuhteet kyllä liiallisesta voiman käytöstä. No, sen hyväksyin.Johan ehdin ajatellakin.
Enpä enempää, eikä tähän verrattavia olekaan muistissani, ehkä vielä yksi. Vaan enpä ehdi enempää pakisemaan, ainahan kiireitä saa kehitettyä!- Ramoona*
Tämä sana raadollinen on esimerkki siitä, miten sanan "väärä" tulkinta on alkuperäistä osuvampi ja todella rrraastava, kuten kukkahame hauskasti ilmaisi. Alunperin on kyse sanasta radoillinen, muistaakséni Agricolan lanseeraama. Se tarkoitttaa sitä, että ihminen on urautunut omia ratojaan polkemaan, toistamaan huonojakin tapojaan. Olen sellaisenkin selityksen kuullut, että ihminen ei ole maailman napa, vaan suurempaa ja korkeampaa voimaa kiertämään tarkoitettu,kuten Maa aurinkoa.
Oli miten oli, ihmisessä on henkinen puoli ja lihallinen puoli, olkoon se sitten sitä raato-osuutta, lahoavaa. Henki on oltis ja liha heikko, sehän on inhimillistä. Inhimillisyys sisältää heikkoudet ja erehdykset, täydellinen ei ole inhimillistä. "Maa maahan jää, mut henki taivahalle", sanoi Eino Leino.
Ynnämuun reaktio kertoo kaikkea muuta kuin raadollisuudesta, se oli ritarillinen teko, osoittaa myötäsyntyistä heikomman puolella olemista ja varmasti ei tuollaiselle paskiaiselle olisi muu viesti kuin turpiin veto mennyt perille. - Matamimimmi
Minäkin suutun ja loukkaannun usein toisen ihmisen puolesta.
Meikäläisessä on sellaista puolustusasianajaa, etten koskaan siedä, enkä ole sietänyt ketään sorrettavan.
Inhimillisyys on kiintoisa käsite, samoin kuin sivistyneisyyskin.
Joku voi olla yli-inhimillinen, eli tekee jopa rikoksia inhimillisyyden nimissä, kuten kettutytöt ja muut luonnon "ylisuojelijat".
Sivistyneenä pidetään yleensä ihmistä joka on korkeasti koulutettu ja osaa suurinpiirtein käyttäytyä korrektisti.
Kuitenkin voin kokemuksesta sanoa vanhan viisauden sanat: "moni kakku päältä kaunis..."
Aloitus oli keskusteluhalua herättävä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 455851
- 485346
- 483718
- 143675
Vimpelin liikuntahallilla tulipalo?
Katsoin, että liikuntahallista tuloo mustaa savua. Sitten ovet pärähti hajalle, ja sisältä tuli aikamoinen lieska. Toise963346- 313126
- 592884
- 572740
- 532400
- 381854