Tämä tyypillinen tapaus: nelkytjotain-mies, takana se tavallinen elämänkaari. Erosta on jo aikaa, työpaikka on ihan ok, lapset aika isoja jo, kaveripiiriä on ihan kohtalaisesti. Joka päivälle on jotain aktiviteettia, kuntoiluharrastuksia sun muuta. Terveyspuolella kaikki myöskin ok, pikku urheiluvammoja korkeintaan. Luonne varmaan aikuistuneen naisen kestettävissä. Kova hinku ulkoilmaan, varsinkin vesille.
Vakiintumisen merkkejä on elämässä jo ihan riittävästi, mutta yksi puuttuu, se kumppani. Joku ihana jonka kanssa jaetaan arkea, nyyh. Ja joka opettaa jotain uutta tälle vanhalle koiralle. Mistä hitosta minä haen? Yöelämästä etsimällä voi löytää jotain mutta se on sellaista umpimähkään hakemista. Rohkeutta ei puutu, mutta kun se maalitaulu on hukassa. Tällä asuinalueella on pelkkiä perheitä, ja harrastuksissa myös. Työkuvioissa väki on vanhempaa kuin minä, ja asuu kaukana.
Joskus tuntuu, että aika monista naisista on tullut ns. tyytyväisiä olemiseensa ilman miestä. Elämä näyttää pyörivän matkustelun, kulttuurin ja kissan/koiran kanssa, sekä lasten tietysti. Ainoa vika näissä naisissa on siinä että ei liian helposti päästä kohtaamaan.
Nettipalstoissa on se vika mikä nyt sähköisessä viestinnässä yleensä, todellinen nokikkain tapahtuva kontakti puuttuu. Tapaan ihmisiä oikein mielelläni, mutta pitkä haku koneen ääressä ei hirveästi houkuttele.
Bitte helfen Sie mich. Etsinkö Stockan vaateosastolta vai raitiovaunusta? Lähdenkö lamppu kädessä etsimään ulkoa? Kahvilasta? Lentokentältä? Vai mistä?
Vakiintumisen merkkejä on elämässä jo ihan riittävästi, mutta yksi puuttuu, se kumppani. Joku ihana jonka kanssa jaetaan arkea, nyyh. Ja joka opettaa jotain uutta tälle vanhalle koiralle. Mistä hitosta minä haen? Yöelämästä etsimällä voi löytää jotain mutta se on sellaista umpimähkään hakemista. Rohkeutta ei puutu, mutta kun se maalitaulu on hukassa. Tällä asuinalueella on pelkkiä perheitä, ja harrastuksissa myös. Työkuvioissa väki on vanhempaa kuin minä, ja asuu kaukana.
Joskus tuntuu, että aika monista naisista on tullut ns. tyytyväisiä olemiseensa ilman miestä. Elämä näyttää pyörivän matkustelun, kulttuurin ja kissan/koiran kanssa, sekä lasten tietysti. Ainoa vika näissä naisissa on siinä että ei liian helposti päästä kohtaamaan.
Nettipalstoissa on se vika mikä nyt sähköisessä viestinnässä yleensä, todellinen nokikkain tapahtuva kontakti puuttuu. Tapaan ihmisiä oikein mielelläni, mutta pitkä haku koneen ääressä ei hirveästi houkuttele.
Bitte helfen Sie mich. Etsinkö Stockan vaateosastolta vai raitiovaunusta? Lähdenkö lamppu kädessä etsimään ulkoa? Kahvilasta? Lentokentältä? Vai mistä?
Vastaukset 62
Vanhimmat
Kannattaa ottaa aktiivinen ote kaikkialla liikkuessa. Kun näet naisen joka sytyttää, oli sitten kaupassa tai kuntosalilla, katso pitkään silmiin. Jos tulee vastakaikua, voit moikata ja hymyillä, jutella jotain kevyttä lyhyesti ja ehdottaa lähtisikö kahville. Asenteen pitää olla se, että et pelkää torjuntaa, vaan automaattisesti oletat vain tietyn prosentin onnistumista. Siten jaksat jatkaa, vaikka moni ensin kieltäytyisi. Älä lannistu.
Aika moni kyllä tapaa nykyään netin kauttakin. Itse tapasin ravintolassa. Kaikkia menetelmiä kannattaa kokeilla.
On totta että naiset on sinkkuna onnellisempia kuin miehet, eikä ole samanlaista seksintarvetta ja pärjää muutenkin itse. Sun pitääkin voida tarjota naiselle jotain muuta mitä ei saa yksinään, eli keskusteluseuraa, hyvää!!! Seksiä!!! Nimittäin huonoa ei kukaan kaipaa... ja kumppanuutta, romantikkaa, sitä että nainen tuntee itsensä kauniiksi ja viehättäväksi sun seurassa. Eli naiset ei enää nykyään etsi elättäjää eikä miestä vain siksi, että pitäisi muka joku mies olla.
Panosta myös ulkonäköön. Jos se on ok, tähtää vielä parempaan, mahtavaan. Sellaiseen, että naiset tuijottaa sua kadulla ihastuksissaan ja tulee baarissa juttelemaan. Tyyli on tärkeää normaalipainon lisäksi, eli stekkaa kampaus ja vaatteet. Ulkonäkö on naisille miehessä yhtä tärkeää kuin naisen ulkonäkö miehille.
Un kirjoitus oli muuten asiallinen ja fiksun oloinen, joten veikkaan että kyllä se siitä tärppää pikkuhiljaa, jos pidät mielen iloisena etkä katkeroidu, kuten tämän palstan luuserimiehet ovat jo tehneet.
Kiitos kun kirjoittelit, iso peukku. HIenoja kommentteja kaikki!
Ulkonäkö on aika paljon geeneistä kiinni, mutta tehdään kaikki mitä voidaan. Vaatteet on pieni investointi jos se auttaa pariutumisessa, ja paino pysyy lenkkeilemällä normaalina vaikka ruokakin maistuu vähän liian kanssa. Ja rusketuksen voi hankkia, oli helppoa tänään:)
Jos joku kandidaatti on vähän armelias minun ulkonäköni suhteen niin minä olen tietysti myös.
se on oikein mutta tärkein ole aina oma itsesi ja rehellinen niin hyvässä kuin pahassa .
Moni keski-ikäinen nainen on elänyt jo parisuhteen ja uuteen ei ole edes tarvetta. Itsekin eronneena ja muutaman vuoden itsellisenä olleena en edes halua kumppania enää. Vapaus olla ja elää niinkuin haluaa maistuu paljon paremmalle kun aikatauluttaa olemisensa ja tekemisensä toisen mukaan. Olen tullut liian itsekkääksi ja mukavuudenhaluiseksi ottaakseni toisen huomioon.
Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä paremmalta tämä elämänmuoto tuntuu.
on, ja silloin painottuu tuo kumppanuus ja vapaa yhdessäolo aiemman viestin hengessä tärkeäksi, eli kokonaissaldon tulisi jäädä plussan puolelle. Liika aikataulutuksen toisen ehdoilla ja sitä kautta tulevat "velvollisuudet" kokee helposti negatiiviseksi asiaksi.
Edellyttää jotenkin tavallaan kypsää suhtautumista puolin ja toisin kuin ennen vanhaan maaseudulla: ukko ja ämmä vetivät näennäisesti omaa linjaansa ja viittasivat kintaalla toisistaan, mutta olivat kuitenkin tärkeitä tärkeitä toisilleen :)
... oikeasti tärkeitä toisilleen
Ei sen naisen keski-ikäinen tarvitse olla. Mitä minä esimerkiksi tekisin jollain melkein itseni ikäisellä kurpalla, joka on pyörinyt kaikenlaisten naimamestarien patjana silloin kun vielä oli jotain annettavaa. Pahimmassa tapauksessa on vääntänyt monenväristä äpärää, sellaista en halua katsella, vihaisin sitä vieraan miehen siittämää iljettävää pillukakkaa.
Koska minä itsekään en ole koskaan nussinut, olen henkisesti ja seksuaalisesti edelleen teinipojan tasolla. Siksi minulle sopiva kumppani on koskematon neitsyt teininainen, jonka kanssa voin kokea kiihkeän ensimmäisen teinirakkauden.
Melkein ITSESI ikäisellä? :D
Vanha kurppa olet sitten itsekin. Et tee naisella enää mitään, olet oikeassa siinä.
Ihan sama oletko nussinut vai et.. vanhuus näkyy joka tapauksessa.
Ei mikään ohi ole. Enhän vielä ole edes kokenut teinirakkautta enkä ensimmäistä yhdyntää. Kaikki on vasta edessä. Ei nelikymppisenä ole liian myöhäistä, olenhan henkisesti ja seksuaalisesti tosiaan kuin kokematon teinipoika. Tarvitsen vain kokemattoman teinineitsyen, jonka kanssa voimme yhdessä kokea ensirakkauden ja tustustua seksin saloihin.
Edes millään itseäni vain 10 vuotta nuoremmalla 30 naisella en enää tee mitään, heidän kauneutensa on mennyttä, sen hedelmät he ovat antaneet niille naimamestareille, joiden alla ovat haarat levällään viettäneet naiseutensa parhaat vuodet. 30 nainen on tätimäinen ja kyynistynyt, teinitytön raikkaus ja leikkisyys on mennyttä, hän sopii tarjoilemaan minulle kahvia, mutta että teinirakkauteni kohteeksi, HAH HAH! Ei kiitos. Miehen pitää elää unelmaansa.
Joo. Teeppä niin. Maasta se vanhakin ponnistaa.
40-vuotias mies on vielä nuori. Naisten kohdalla tilanne on karumpi: useimpien seksuaalinen käyttöarvo alkaa olla mennyttä jo ennen 30-vuotispäivää.
40-vuotias mies on samanikäinen kun 40-vuotias nainen.
Mutta 40-vuotiaan naisen seksuaalinen käyttöarvo = 0. Mies sen sijaan, varsinkin jos poikuus on vielä tallella, on kuin teinipoika, jolle sopiva kumppani on teininainen.
40-vuotias mies on samanikäinen kun 40-vuotias nainen.
Silti 40-vuotias mies ei tee mitään 40-vuotiaalla naisella. Teininaisella sen sijaan tekee.
Ei tarvitse tehdäkään. Silti 40-vuotias mies on samanikäinen kun 40-vuotias nainen.
40-vuotias mies tyydyttää itsensä teininaiseen. Onneksi en ole teininainen.
Ilmoitan eriävän mielipiteeni. Taidat olla kolmekymppinen neitsytmies joka haaveilee neitsytnaisesta?
Oon nyt 37 v ja ulla on takana noin 120 seksikumppania ja parhaat kyydyit saa yllensä 45 ikäisiltä naisilta. Aikuiset naiset ovat iloisia ja vapautuneita ja nauttivat seksistä ihan eri tavalla kuin parikymppiset naikkoste jotka ahdistuvat kaikesta ja etsivät vielä omaa seksuaalisuuttaan. Monesti naiset alkavat nauttimaan seksistä vasta yli kolmekymppisinä.
40-vuotias nainen ei kelpaa miehelle edes itsetyydytysvälineeksi, kun ei siitä mitään tyydytystä saa, toisin kuin teininaisesta.
Olen nelikymppinen neitsytmies, joka haaveilee neitsytnaisesta. Olenhan itsekin henkisesti ja seksuaalisesti kokemattoman teinipojan tasolla. Siksi minulle kuuluu tasoiseni nainen: kokematon teinineitsyt.
Eihän tällänen nelikymppinen nainen tee mitään saman ikäsellä miehellä. Nelikymppiset miehet näyttää kymmenen vuotta vanhemmilta, vähintään. Seksi-elämä ei toimi, on erektio ongelmia...
Kyllä miehen pitää olla joku kolmekymppinen, muutaman vuoden toleranssilla ja mielummin alaspäin. Sen ikäset näyttää vielä suht hyvältä ja vehjekin toimii =)
Et ole teini vaan nelikymppinen. Neitsyys on eri asia.
Käytä vaan hyväksesi teinejä. Runkkaa itsesi teiniin. Tuskin he itse siitä mitään saavat.
Katselin eräästä lehdestä kuvia Panu Rajalasta ja hänen nykyisestä vaimostaan. Uskomatonta miten paljon vanhemman näköinen mies oli kun hänen vaimonsa. Ikäeroa yksi vuosi.
Naisella sileä iho ja mies täynnä uurteita ja ryppyjä. Nainen ei ole sitä tyyppiä että olisi käynyt missään kauneusleikkauksissa.
Kyllä mies vanhenee todellakin aikaisemmin kun nainen. Noita ruttuja ei voi edes kutsua charmiksi vaan paremminkin harmiksi. :D
Panematon on panematon. Ikä on pelkkä numero. 43-vuotiaan miehen kiihkeä kesäromanssi 17-vuotiaan naisen kanssa on laillinen, luonnollinen ja ihana asia, varsinkin jos molemmat ovat henkisesti ja seksuaalisesti samalla tasolla.
Niin on ihanan asia.
Ikä on pelkkä numero meillä jokaisella.
Noo, yritä löytää joku jolla ei ole lapsia eikä lemmikkejä. Vaikka mut... Musta lapset on veikeitä.
Sori, tuli ehkä kirjoitettua vähän hätäisesti, tykkään lapsista ihan todella, on minullakin niitä! On ilman muuta hyvä jos kumppanilla on muksuja mutta ei tietenkään pakko ole.
Ja lemmikit on plussaa myös, mulla ei vaan niitä (vielä) ole!
Candidan hauva on myös vielä hankkimatta(?)
Et sinä tartte enään naista. on monia mniehiä joilla ei ole naista ollut joten sinä olet nyt ilman ja muut saavat naisia.
Olen tällainen "omaan olemiseeni tyytyväinen ilman miestä" -nainen. Kiinnostuneille miehille sanoisin, että kaltaisiani naisia ei pidä lähestyä kuin olisi käärmettä pulloon metsästämässä. Luontevampaa on, että alatte tervehtiä, sanotte jotain (mukavaa), kun toistuvasti kohtaatte naisen salilla, torilla, töissä, lenkillä, missä vaan. Ajan kanssa juttu laajenee ja suhde etenee, jos on edetäkseen.
Ehkä kuulostaa oudolta, mutta yksinoloon tottunut ahdistuu helposti, jos kokee, että joku suorastaan jahtaa häntä ja tahtoo edetä nopeasti. Tietysti tämä on myös makukysymys. Joku yksinoloon lopen kyllästynyt reagoi ehkä ihan toisin.
"Tämä tyypillinen tapaus: nelkytjotain-mies, takana se tavallinen elämänkaari. Erosta on jo aikaa, työpaikka on ihan ok, lapset aika isoja jo, kaveripiiriä on ihan kohtalaisesti. Joka päivälle on jotain aktiviteettia, kuntoiluharrastuksia sun muuta. Terveyspuolella kaikki myöskin ok, pikku urheiluvammoja korkeintaan. Luonne varmaan aikuistuneen naisen kestettävissä. Kova hinku ulkoilmaan, varsinkin vesille.
Vakiintumisen merkkejä on elämässä jo ihan riittävästi, mutta yksi puuttuu, se kumppani. Joku ihana jonka kanssa jaetaan arkea, nyyh. Ja joka opettaa jotain uutta tälle vanhalle koiralle. Mistä hitosta minä haen? Yöelämästä etsimällä voi löytää jotain mutta se on sellaista umpimähkään hakemista. Rohkeutta ei puutu, mutta kun se maalitaulu on hukassa."
"Etsinkö Stockan vaateosastolta vai raitiovaunusta? Lähdenkö lamppu kädessä etsimään ulkoa? Kahvilasta? Lentokentältä? Vai mistä?"
Tunnistan omat ajatukseni kirjoituksestasi sillä erotuksella, että olen neljäkymppinen nainen.
Miksihän me toisiamme etsivät emme kohtaa? (tai ainakin minusta tuntuu siltä)
Niin, siinähän se kysymys on, aika heikkoa on kohtaamisen kanssa. En minä näe vapaita naisia kuin Prismassa korkeintaan. Eikä niistäkään tiedä kuka on vapaa, pitäisi ehkä varjostaa kärryjen kanssa ekat viisi minuuttia ettei sen ukko yllätä nurkan takaa. Töissä on pelkkiä 5-kymppisiä insinöörimiehiä, ei auta sekään. Kuntosalilla näkee naisia, miehiin suhteessa ca. 1/10, nekin vähät opiskeluikäisiä. Zumbaa, ei kiitos.
Baarissa voi tietysti tavata jonkun, mutta on se työtä sielläkin jos jonkun tosirakkauden lupaa itselleen kotoa lähtiessä. Parempi olla odottamatta mitään, käydä tirvomassa parit kaljat ja jutella porukan kanssa. Tämä yksinolo varmaan päättyy joskus mutta aika sitkeässä tuntuu olevan.
Klo = 12, tuutiaika, ei irtoa pohdintoja enää. Kirjoittele taas jos jaksat.
Jotenkin sellainen systemaattinen kumppanin hakeminen tuntuu vieraalta. Eikö näissä parisuhdeasioissa pitäisi ennemminkin olla kyse kohtalosta, siitä, että kaksi toisilleen vierasta ihmistä kohtaavat sattumalta ja huomaavat löytäneensä ”sen oikean”.
Toki myönnän, että välillä sitä huomaa ihan arkisissa tapaamisissa miettivänsä, onko vastapuoli vapaa. Se, miten tilanteen sitten hyödyntäisi ja luonnikkaasti voisi osoittaa kiinnostuksensa vaikuttamatta tyrkyltä, on toinen juttu.
Joku täällä samaisella foorumilla, jossain toisessa keskustelussa kirjoitti, että lenkkipolullakin voi avata keskustelun mielenkiintoa herättävän miehen kanssa. Ainoa kokoemukseni tällaisesta spontaanista kohtaamisesta lenkillä on viime syksyltä. Oli jo sen verran pimeää, että katuvalot paloivat. Kuulokkeet korvissa, ajatuksissani en kuullut, että joku tuli takaani. Yhtäkkiä vain jostain ilmestyi varjo ja sen perässä mies. Pelästyin ihan älyttömästi ja niin pelästyi mieskin – minä häntä ja hän sitä, kun huusin niin lujaa. Siinä me sitten pyydeltiin anteeksi puolin ja toisin. Enpä huomannut pyytää kahville. :)
Kyllä mä uskon, että jossain on se minunkin kohtaloni, hän jota rakastaa ja joka rakastaa.
Olin joskus Esa Saarisen pitämässä seminaarissa, jäi mieleen sellainen lause että "rakastuminen on päätös", oli varmaan siteeraus jostain. Mietin silloin, että näinhän se onkin, jostain tulee ihminen joka sopii mielikuvaan rakkaudesta. Ja rakastuminen seuraa sitä ajatusta. Ajattelin eteenpäin, että jos pidän mieleni avoinna kumppanin suhteen ja autan sattumaa vähän niin kohtahan se kumppani löytyy, nainen kokkaa ja minä imuroin, eletään arkipäivän idylliä.
Sattuman kautta tapaamisessa olisi sellaista romantiikkaa joka varmaan kantaisi vuosia eteenpäin. Kaupassa oli pari päivää sitten joku nainen jolla oli hienosti laitetut vaaleat hiukset, musta kesämekko, matalat kengät ja ikää niin kuin minulla. Hymyiltiin toisillemme hevi-osaston vaa'alla. Sitten se noin 8-vuotias poika veti äitinsä pois, minä ajattelin että varattu, ei meillä päin ole mitään muita. Ei täällä ole edes uusperheitä. Vasta karkkihyllyn takana keksin, että olisi pitänyt vaikka näytellä sille että muka hukkasin auton avaimet, satuitko näkemään.
Tuo on sitä "kaikista kasvoista" - käyttäytymistä, katselen varmaan naisia kuin labradorinnoutaja jääkaappia. Pitänee vaihtaa levyä jollain tapaa.
Ja tämä palsta on todellakin väärä, tai minä olen väärä tänne.
Kyllä, olen samaa mieltä kanssasi siitä, että kun kohtaa ihmisen, joka vastaa sitä omaa rakkauden mielikuvaa, se johtaa rakastumiseen.
Itse uskon myös vahvasti siihen, että kun kohtaa mielenkiintoisen, kiinostavan, tunteita herättävän ihmisen siellä, missä sitä vähinten odottaa, on rakastuminen ja sen mukanaan tuoma tunnetila aitoa rakkautta.
Minä kuljen usein reissuni kovin ajatuksissani, mikä sekin varmasti väärä tapa tutkailla "miesmarkkinoita".
"Ja tämä palsta on todellakin väärä, tai minä olen väärä tänne."
Komppaan; Minäkin taidan olla väärässä paikassa.
"Manger"
tuollaisen sähköpostiosoitteen takaa löydyn, jos haluat jutustella muuten kuin täällä.
[email protected]
Luonnollista on osoittaa kiinnostuksensa kun on kiinnostunut ensin ihmisestä. Sillon tulee alotettua juttua, kyseltyä ja kuunneltua. Siinähän sen sitten näkee, onko oikeasti sillee kiinnostusta, ei sitä tartte heti mitään huomata löytäneensä, on vaan avoimin mielin liikenteessä ja ajattelee, että jos tilaisuus tulee, siihen voi ja saa tarttua. Silloin ei ole tyrkky kun ihmisiin saa tutustua ihan omana itsenään ilman tyrkytystä tai suurempia tarkoitusperiä.
Juttuahan nyt tulee aina, kaikkien kanssa, ei se sinkkujen kanssa sen kummmepaa ole, ethän sä mitään tyrkytä vaikka sinkku oletkin!
Se on sitten eri juttu, jos aina tutustuessaan ajattelee vaan markkinoivansa itseään ja yrittää tehdä vaikutusta ja erikoisesti kiinnostustaan osoittaa. Jos joku sillee luulee ihan tavallisesta keskustelusta, vika on sen päässä eikä sinun.
Mun mielestä on aika vieras se ajatus, ettei ihmisistä saisi olla kiinnostunut olematta tyrkky tai että heti pitäisi olla jotenkin tyrkyllä, kun kiinnostuu ihmisestä. Niitä spontaaneja kohtaamisia tulee, kun vähän avaa maailmaansa ja alkaa jutella ihmisille ilman kummempia tarkoitusperiä: antaa niitä tarkoitusperiä tulla sitten jos on tullakseen. Toivoa saa olla aina, muttei sen tartte olla sen kummempaa kun avoin mieli ja sydän.
JEEEEE! NUSSIKAA!!!!
"Erosta on jo aikaa"
Sori vaan, mutta täällä on monia, joilla ei ole ikinä ollut mitään suhdetta. Tasapuolisuuden nimissä kaikille ensin yksi, ja sitten vasta lisää...
Kerroit jo mikset ole löytänyt naista. Koska olet asettanut aika hölmöjä ehtoja. Kyllä treffiplastalta voi löytää ihan mitä missejä tahansa ! Aika tyhmää rajata tollainen pois. Eihän siihen ole mitään järkevää syytä. Kyllä ne ehtii nähdä ja niiden kanssa puhua vaikka kuinka paljon. Useimmilla on vielä kuva itsestään jo ennen tapaamista.
jostakin
Alat iskemään naisia kadulta niin kuin muutkin tosimiehet(tm) tekee.
Tunteeko kaveripiirissäsi kukaan ketään ehdokkaita?
Minun mielestäni on huomattavasti erilainen problematiikka siinä, miten noin 40-vuotias lapseton ikisinkku, kuten minä, löytää kumppanin kuin miten eronnut ja (aiemmin) lapsiperheellinen sellaisen löytää.
Thaikku on vastaus sinunkin ongelmaasi.
ai thaikku kullankaivaja?
mieluummin thaikku kullinkaivaja. Ei vaan, onnen onkijoitahan sellaset on. Menköön helvataan!
Thaikku hottis kuulostaa aika buenota. Ehdottomasti jatkoon ja mietintämyssyn alle.
AP:lle sanoisin niin, että valitettavasti vaan pitää nelikymppisenkin nähdä vähän vaivaa kumppanin etsintään. Joko käyt siellä baareissa silloin tällöin (mitä useammin käy, sitä paremmat tsäänssit löytää joku) tai panostat nettiprofiilin laatimiseen ja aktiivisesti käyt katsomassa, että mitä sitä kautta löytää. Jos sinulle kelpaa yksinhuoltajaäiti, niin netin kautta löytää parhaiten. Esimerkiksi ihan tässä Suomi24:ssäkin näet, ketkä ovat vierailleet profiilissasi. Ei tarvitse seuloa satoja sivuja, koska voit käyttää hakuja (esim. ikä, perhetilanne, parisuhdestatuts), jolloin saat karsittua pois joukosta ne, joita et halua.
Itsekin olen sinun ikäinen, mutta en etsi enää aktiivisesti parisuhdetta. Yksi syy on se, ettei jaksa pettyä ja haluan panostaa muihin asioihin vaihteeksi (esim. olla lasten kanssa). Aika moni YH joutuu myös panostamaan työhön ja ammattitaitoon, jotta pystyy maksamaan ainoana perheen aikuisena asuntolainan, joten voimia ei välttämättä riitä siihen, että lasten ja työn hoitamisen lisäksi jaksaisi vielä etsiä miestäkin. Pahimman parisuhdetarpeen saa tyydytettyä esim. Kaalimadon nettisivun ostosten kautta ja lukemalla kirjoja tai katsomalla romanttisia komedioita. Jutteluseuraa löytyy ystävistä ja sukulaisista. Ehkä sitten jaksaa uudelleen innostua parisuhteen hakemisesta, kun nuorinkin lapsi muuttaa omilleen.
Tätä se naistarjonta täällä on: ikää ja äpäriä löytyy. Siinäpä varsinainen palkinto kunnon miehelle!
Jokaiselle tasonsa mukaan, Laasasen oppeja seuraten. Ei kai ätmi vajukki luule prinsessaa ansaisevansa?
Etkö tiedä, että mitä äpärä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että lapsi ei ole syntynyt avioliiton aikana. Eihän AP:kään ole sanonut, että ovatko hänen lapsensa äpäriä vai ei, joten yrittäisit edes hillitä naisvihaasi. Teet itsestäsi vain turhaan täysin naurettavan tapauksen.
No se ei minua kiinnosta ovatko syntyneet avo-, avio- vai susipariliitossa tai oliko kätilö transu. Ne ovat vieraan miehen siittämiä, joten vihaan niitä. Se on luonnollista, leijonauroskin tappaa toisen uroksen siittämät pennut. Enkä myöskään naisesta tykkää jos sen pillussa lilluu vieraan miehen mällit. Ja ihan sama milloin ne on sinne ruikittu, suhteen aikana vai ennen sitä. Käytännössä siis sama kuin jos pennut olisivat äpäriä ja olisin aisuri.
Niin jos 40v mies jolla on ne perus 2 lasta kohtaa 40v naisen jolla on 2 lasta niin missä vika? Miksi tarvii piipittää jos toiset on onnellisia?
Itselläni on lapsia ja miehelläni ei. Mutta on onnellinen mun kanssa. Miksi se sua haittaa? Pidän itsestäni, lapsistani ja miehestäni huolta ja hän myös. Ollaan onnellisia. Miksi se on niin väärin? Kyllä mun miehellä on ennen ollut lapsettomia naisia mutta halusi mut ja lapset. Ja rakastaa lapsia ja on kuin isä heille. Hän halusi juuri minut. En mäkään kuuna päivänä sua haluaisi. Kiertäisin kaukaa. Miksi häiritsee että jotku miehet haluaa mut? Miten se sulta on pois?
Miehesi on aisuri. Luultavasti ATM, joka on keksaissut ne muut naiset, koska muuten et koskaan olisi päästänyt sitä päällesi ähkimään. Epätoivon ajamana itku kurkussa ja teinipillu mielessä se nuolee nöyrästi ex-nussijoidesi mällinjämät käytetystä värkistäsi. Ja syvällä sisimmässään se vihaa vieraan miehen siittämiä äpäriä, vaikka esittääkin muuta, ettei vaan se suurella vaivalla hankittu reikä mene kiinni.
Aloittajalle voisi todeta että samassa veneessä ollaan sillä erotuksella että olen nainen ja miehiä kyllä olisi ovea kolkuttelemassa mutta en ole kiinnostunut nuoremmista enkä varatuista. Edellä mainitut ovat aika helposti saatavilla mutta kaltaistasi vapaata noin saman ikäistä seuraa ei ole.
Suhteita on ollut mutta valitettavasti ylensä nämä miehet olen tavannut ulkomailla työmatkoilla ja kaukosuhde ei enää jaksa kiinnostaa.
Olenkin jo päätynyt siihen että yksinolo on hyvä vaihtoehto...
Aika moni nelikymppinen mies tosiaan etsii itseään aika paljon nuorempaa naista. Kysyntä ja tarjonta ei välttämättä kohtaa, jos naiset etsivät oman ikäistä ja miehet selvästi nuorempaa. Monelle nettideittailu on myös eräänlaista "lahjalistan" valitsemista, jolloin liiallinen pituus/lyhyys, 10 kg liikaa painoa, väärä asuinpaikkakunta, väärä tulotaso tms. voi pudottaa jo ekassa karsinnassa pois listalta.
Jos ei halua nettideittailua eikä baari-istumista, niin ainoaksi vaihtoehdoksi taitaa jäädä sitten se, että etsii kumppania työpaikalta, tuttujen kautta tai harrastuksista. Rohkeat voivat tehdä aloitteita ihan kaupassa, puistossa, festareilla, leffaan mennessä, kahviloissa jne, mutta kovin tavallista sellainen ei taida kuitenkaan olla.
Joissakin kulttuureissa uutta kumppania etsitään koko tuttavapiirin voimin, jolloin esim. kaverit vinkkaavat ja järjestävät sokkotreffejä esim. sinkkuserkulle ja ex-työkaverin kesken. Ehkä Suomessakin voisi sanoa suoraan, että on jo valmis sitoutumaan uudelleen eron jälkeen ja että antakaa vaan rohkeasti vinkkejä tutuista tai puolitutuista sinkuista :)
Joku voi tykätäkin kun lähestytään Stockalla, minä en. Onhan se kaikkein selvintä etsiä kumppania tarkoitukseen varatusta paikasta, kuten deittisivulta. Ihmiset jotka sinne on hakeutuneet, tuskin ärsyyntyvät lähestymisestä. Vaateosastolta moni nainen etsii vaatteita, ei miestä, ja jos siinä joku pyörii kyttäämässä niin erittäin oudolta vaikuttaa. Sori.
Vähän sama probleema täällä. 40 ja risat -mies, tosin ei kokemusta pitkästä parisuhteesta.
Jos tässä elämässä meikäläinen vielä pariutuu, niin se on todennäköisesti täydellinen soul mate (todennäköisyys 5%) tai ulkomaalainen (todennäköisyys 45%). Pätkääkään en ala teeskentelemään jotakin mitä en ole, tai iskemään summamutikassa naisia, joiden kanssa minulla ei ole kerrassaan mitään yhteistä.
Asuinpaikka on ongelma. Pikkukaupungeissa ei hirveästi liiku akateemisia sinkkunaisia. Enempi semmosia pikkuvaimoja, joiden maailmankuva rajoittuu oman pihan postilaatikkoon. Meijän Äiti, Meijän Koira. Ei jaksa.
Oikeastaan ainoat kiinnostavat naiset olen viimeisen kolmen vuoden aikana tavannut työpaikalla. Niillekään ei oikein uskalla alkaa mitään ehdottelemaan, kun piirit on vähintäänkin pienet. Baareissa täällä tapaa vain työväenluokkaisia alkoholistinaisia, joille jo perustason sivistynyt kommunikointi on ylivoimainen tehtävä.
Pitää vissiin lähteä riiuureissulle Helsinkiin. Missäköhän sielläkin täyspäisiä naisia nykyään spottaa. Ne oli kortilla jo kymmenen vuotta sitten, ja sen jälkeen maailma on mennyt vaan hullummaksi.
Näin täällä. Tyypillistä paskahousun 40+ aikamiespojan ruikutusta, tiedän, mutta sitä vartenhan tämä palsta on. Neuvoja en osaa antaa, muuta kuin että ulkomailta saa fiksu perusmies naisseuraa helpommin kuin Suomesta.
Ulkomailta saa vaan fiksu perusmies seuraa?? Hah Thaimaasta vai? :-D jos haluaa itseään 20v nuoremman naisen niin varmasti on ainut maa mistä löytyy. Mäkin voisin hakea gambiasta sen kun fiksun perusmiehen näin fiksuna perusnaisena. :D
Facebook? Monia on onnistanut sitä kautta..
Missäköhän tämänkin mies elelee, kun on löytänyt näitä "tyytyväisiä naisia olemiseensa ilman miestä". Ei ole omalle kohdalle sattunut ja miksi olisikaan?
Olen 45 sinkkumies ja nuoremmat naiset ovat alkaneet kiinnostumaan minusta jostakin syystä aiempaa enemmän. Syytä en tiedä, mutta en valita. Korkeintaan täytyy pohtia mitä yhteistä löytyisi jopa 20 v nuoremman naisen kanssa. Onhan ne ainakin suloisia!
Sen verran kauan olen jo ollut yksin (jos lyhyitä suhteita ei lasketa), että olen tyytyväinen itseeni ilman naista. Tällä en tarkoita kuitenkaan mitään sellaista, etten haluaisi elämänkumppania, jos sopiva nainen osuu kohdalleni.
Ei Diogeneskaan lamppunsa kanssa ihmistä löytänyt, kunhan provosoi.
Katsele ympärillesi, tee päätöksesi ja sitten iske. Se iskeminen on kyllä ihan oma taiteenlajinsa.