Eli, 5 vuoden suhde takana. Huomasin viikko sitten että mies oli jotenkin kylmempi ja etäisempi, kyselin asiasta, sanoi että on vain töiden takia stressiä. Lähdin käymään äitini luona viikoksi, ja hän kirjoitti, että ehkä ei rakasta minua enää. Yritin soittaa, tekstata, ei vastausta kahteen päivään. Sitten kirjoitti, että me ollaan niin erilaisia, ettei tästä tule mitään. Molemmilla aikaavieviä harrastuksia, eri kaveripiirit, ja hän on sellainen urakeskeinen, pitää olla koko ajan tavoitteita mitä saavuttaa, minä taas kuljen virran mukana. Meillä ei ole pitkään aikaan ollut mitään isoja riitoja, emmekä ole keskustelleet koskaan vakavasti tulevaisuudesta! Nyt yhtäkkiä hän on tehnyt itsenäisesti päätöksen, että minä en pysty olemaan hänen tulevaisuudessa mukana. Kysyin, onko toista naista kuvioissa, ei kuulemma ole. Minulta on kuulemma odotettu jo 4 vuotta muutoksia (joista ei ole ollut siis puhetta, välillä hän on valittanut jostain piirteistäni), ja nyt on tultu siihen että ei jaksa enää yrittää. Mies ei suostu keskustelemaan asioista, on rakentanut jonkun seinän ympärille. Mitä teen? Rakastan häntä aidosti ja olen valmis tekemään vaikka mitä meidän suhteemme pelastamiseksi. Tuntuu vaan että ei haluta antaa mahdollisuutta..
Mies haluaa yhtäkkiä erota
Minni30
173184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jätä, ennen kuin simut jätetään. päivän selvää, että on toinen kuvioissa mukana. Puheista päätellen ollut jo pitemmän aikaa.
Voi sinua. Miehen eroaikeet vaikuttavat tulevan sinulle aivan nurkan takaa. Kunhan saat aikaa, hahmotat tilanteen ja kokonaiskuvion varmasti paremmin.
Mitäköhän muutoksia sinulta on mahdettu odottaa? Olisit valmis tekemään vaikka mitä suhteenne pelastamiseksi? Tiedätkö minkä aseman tuolla toiselle annat ja miten se vaikuttanee suhteeseenne? Suhteeseen tarvitaan aina kaksi. Yksin et voi myöskään suhdettanne pelastaa.
Itselleni kävi myös noin, mutta kyseessä oli toinen nainen. Mies ei sitä minulle tietenkään kertonut..
Itkin perään ja toivoin miehen tulevan takaisin, koska en tiennyt miehen ihastuksesta. Kun sain tietää, suutuin miehelle. Jos hän olisi sanonut että toinen kiikarissa, olisin jättänyt hänet rauhaan. Minun ajatusmaailmani menee näin: jos mies löytää toisen, löydän minäkin! Jos ero tulee niin se on sen merkki ettei hän ollutkaan se oikea.
Voi Minni-pienoinen! Olen niin samassa tilanteessa tuossa asiassa, että olisin valmis tekemään mitä tahansa suhteen pelastamiseksi. Erilainen on tilanteeni siinä mielessä, että ihan itse olen mokannut kaiken.
Mulla on nyt ainoana keinona yrittää säilyttää se keskusteluyhteys. Suosittelen samaa. Ootte olleet yhdessä kauan, ja mies on sulle velkaa seikkaperäisen selityksen siitä, mikä oikein on vialla. Tässä kohtaa on molempien oltava viiltävän rehellisiä. Eli puhuttava on. Ja kasvotusten. Eikä toivoa pidä heittää, sillä se auttaa edes hitusen tässä kohtaa.
Kun nyt itken täällä yksikseni, itken sinunkin tähtesi.
5 ensimmäistä riviä ap:n kirjoituksesta oli kuin minun tarinani 2v sitten. Minunkaan mieheni ei myöntänyt uuden naisen olemassa oloa. Pelkuri! Tottakai siellä oli uusi nainen, eihän se yksin halunnut elää.
Heitä mies asunnostasi, toivoa teidän suhteenne jatkumisesta ei juuri nyt ole. Ehkä muutaman vuoden kuluttua, jos vielä silloin haluat hänet takaisin.
Kiitos kaikille lämpimistä sanoista ja myötätunnosta. Eilen puhuimme asioista. Mies oli tosiaan ollut tyytynyt olemaan hiljaa kaikista epäkohdista, ja näinollen minulla ei koskaan ollut mahdollisuutta parantaa tapani. Minä taas pidin meidän suhdetta itsestäänselvyytenä ja käyttäydyin sen mukaan... Luotin vaan että toinen rakastaa niin paljon, että antaa aina anteeksi mitä vaan. Molemmat ollaan tehty paljon virheitä. Miehellä oli myös tullut ilmi halu nähdä maailmaa ja muita naisia (olen hänen ensimmäinen nainen, kaikissa mielissä). Minulla on enemmän kokemusta. Toki ymmärrän sen päätöksen... Mutta silti, olen vihainen kun asiat saivat hautua niinkin kauan, jos vain olisimme aikaisemmin keskustelleet... Mies pelkäsi menettävänsä minut eikä sen takia halunnut koskaan mitään vakavaa keskustelua. Nyt, kun huomasi että ei enää välitä niin paljon, niin päätti sinut pudottaa tämän jääkylmän vesisangollisen päälleni. Sanoi että haluaisi antaa minun yrittää, mutta kuitenkin haluaisi kokeilla elämää omillaan..
Noilla kommenteilla voi vain todeta, että hällä on jo uusi kuvioissa. Nopea sopuero ja homma jatkuu uuden naisen kanssa,joka ei jaksa odottaa pitkittynyttä eroa. näin minullekin kävi.
T.N29
Huh,huh...mies pelkäsi vakavaa keskustelua.. heh, heh. Samanlainen reppana väitti täällä, että kun kanssani ei voinut keskustella niin keskusteli sitten toisen kanssa. Vuodatti niitä parisuhdeasioita toiselle, joita olisi pitänyt uskaltaa puhua omassa parisuhteessa. Ja se oli vain keskustelua...mitä valetta. Sokea reettakin näki, mistä oli kysymys...jopa kaikki sen kaverit.
Omalta kohdalta voin sanoa, että mies oikein toivoi menettävänsä minut, että pääsisi julkistamaan salasuhteensa ja huutelemaan toreilla, että kyllä minä olisin yrittänyt, mutta kun se toinen antoi kenkää ja sitten heti rakastuin tähän uuteen. Kuvitteli tyhmänä, etten tiedä toisesta mitään. Kätevä tapa luikerrella pettäjä-lookista eroon, on panna syy petetyn niskaan, joka jättää.
Elämä omillaan tarkoittaa, että elää uuden naisen kanssa. Ei enää pelkää menettävänsä sinut, kun on uusi löytynyt. Surullista ja tavallista. Toivon sinulle tyyneyttä ja voimia uuteen elämäntilanteeseesi!
Ei aina ole kyse siitä, että toisella olisi jo uusi kala koukussa. Rehellistä tekstiä sun mieheltä. Pitkässä suhteessa rakkaus väljähtyy, ja toinen alkaa olla itsestäänselvyys. Tämä tilanne voi olla myös muutoksen ja suhteenparantamisen alku. Se, miten mies kykenee käsittelemään tuon heränneen uuden kokemisen halun, on vaikeampi juttu. Hän ei voi tähänastisella kokemuksellaan ymmärtää, että onni piilee pitkässä parisuhteessa ja niissä yhteisissä jutuissa, joita vuosien varrella on kertynyt. Ruoho ei ole vihreämpää jne, vaikka siltä saattaisikin näyttää.
Dear Caroline, olet idealistinen. Minäkin olin. Huonolta se näyttää jos mies haluaa nähdä maailmaa. Maailma on tässä tapauksessa yhtä kuin uusi nainen. Kumpa olisikin toisin.
Aloittajalle, lähde suhteesta. Sama kokemus, että mies ilmoittaa yhtäkkiä ettei jaksa enää. Olen kuulemma liian sitä tätä ja vielä vähän tuota. Sillä mitta oli jo ihan täysi erilaisista asioista mitä tuli meihin.Ei mitään keskustelua tai huomautusta IKINÄ asioista. Patoi kaiken sisälleen, niin iso ongelmahan siitä tulee. Aikuisten ihmisten tulisi mun mielestä osata keskustella suhteesta, myös sen ongelmista eikä mököttää kuin pikkulapset ja olla avaamaatta sanaista arkkuaan. Ainakaan mun tapauksessa mies ei myöskään oppinut ikinä puhumaan. Jos kysyin onko jokin hätä, hän ignoorasi kysymyksen tai kieltäytyi keskustelemasta asiasta. Vastauksia asioihin en ikinä saanut, ellen ruinannut niitä ärsyttävyyteen asti, jolloin koko ongelma olikin yhtäkkiä se että ärsytän enkä anna asian olla. Koska kysyin, jotenkin se onnistui kääntämään asiat mun viaksi ja mulle tuli surkea fiilis.
Ota noista miehistä nyt selvää! Seuraavan kerran otan kyllä sellaisen, joka osaa PUHUA.
Olen mies 62v. Kapsahdin yht'äkkiä parisuhteeseen kolme vuotta sitten henkisessä paniikissa (onko elämä jo ohi?) ja huomasin naineeni narsistin. Suhteessamme on paljon hyvää, mutta toinen puoli siitä on jollain tavoin aina intuitiivisesti ollut vastenmielistä. Olen yrittänyt vilpittömästi olla hyvä mies ja mukautua avioelämään monen sinkkuvuoden jälkeen, mutta ei tämä toimi ja nyt olen saanut itselleni varmuuden. Olemme erilaisia luonteeltamme, tämä suhde ei ole sitä, mitä toivoin enkä aio olla tässä suhteessa elämäni loppuun asti. Kaipaan tilaa hengittää. Oli virhe pistää hynttyyt yhteen niin pian, mutta oma oli virheeni. Pikkuhiljaa olen valmistautunut kertomaan puolisolleni päätökseni. Sääliksi käy meitä molempia. En halveeraa enkä syytä puolisoani, ymmärrän häntä, mutta kun pienikin keskustelu ajautuu heti jonnekin sivuraiteille, en aina jaksa johdatella häntä takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Omassa tapauksessani syy puhumattomuuteen on ollut väsyminen. Puhuminenkaan ei auta jos puhumme toistemme ohi ja puhe ei johda mihinkään edistykseen vaan jää jankutukseksi ja kehäpäätelmiksi, mikä ei johda mihinkään. Kuitenkin kissa on nostettava pöydälle ja puitava asiat halki. Olen itse käynyt läpi kaikki inhimilleset tunteet primitiivireaktioista lähtien. Ehkä puolisosi yhä työstää tunteitaan ja asioitaan samalla tavoin. Tämä vain näin miesnäkökulmasta lähtien ex tempore. Kaikkea hyvää ja toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!
"Nyt yhtäkkiä hän on tehnyt itsenäisesti päätöksen, että minä en pysty olemaan hänen tulevaisuudessa mukana. "
Kyllähän tuollainen päätös pitääkin tehdä itsenäisesti.
" Minulta on kuulemma odotettu jo 4 vuotta muutoksia (joista ei ole ollut siis puhetta, välillä hän on valittanut jostain piirteistäni), ja nyt on tultu siihen että ei jaksa enää yrittää. "
Jos kyse on luonteenpiirteistä, niin ei niitä voi muuttaa. Silloin ainoa järkevä vaihtoehto on eroaminen.
"Rakastan häntä aidosti ja olen valmis tekemään vaikka mitä meidän suhteemme pelastamiseksi. Tuntuu vaan että ei haluta antaa mahdollisuutta.. "
Joskuv vain käy näin. Et voi muutaa itseäsi eikä toinenkaan voi muuttaa omia luonteenpiirteitä. Jos joku häiritsee niin sitten häiritsee.
et voi tehdä kun laskea toisen irti.
liian erilaiset ihmiset eivät aina sovi yhteen...
Olen sanonut tämän ennenkin ja taas sanon; on todella surullista ajatella, ettei ihminen pystyisi muuttumaan. Itse painiskelen mustasukkaisuuden kanssa, ja vaikka on kulunut vasta pari viikkoa "työstämisen" aloittamisesta, huomaan itsessäni jo selviä muutoksen merkkejä.
Suosittelisin pariterapiaa teille. Siellä asiat selkiintyvät suuntaan tai toiseen.
Minni hoi! Jos jaksat ja ehdit, haluaisin kovasti tietää, mikä on tilanteenne tällä hetkellä. Infoa odotellen...