Lapset ja minä haluaisimme lemmikin. Mies on sunnimuslimi. Olemme miettineet läpi kaikki vaihtoehdot. Hevonen on liian kallis tässä elämänvaiheessa. Kissasta saan hengenahdistusta eikä kuopukseni pärjää kissan kanssa (jouduimme luopumaan aiemmin kissasta koska vaikka kuopukseni tietysti luuli että kissa oli hänen paras ystävänsä niin kissa itse oli eri mieltä asiasta). Fretti on liian sotkuisa kun ei ilmeisesti opi sisäsiistiksi. Kanin heinät aiheuttavat allergiaa ja mielestäni ongelma on myös se, että kani pureskelee kaikkea. Chinchilla sama juttu, heinät aiheuttavat allergiaa, eikä chincilla sovi lapsen kaveriksi kun menee herkästi rikki jos lapsi rutistaa. Lintu ei käy koska liian sotkuisia ja hyvin allergisoivia.
Niinpä olemme harkinneet, olisiko jokin pieni koirarotu mahdollinen esim pomeranian. Sen voi kouluttaa sisäsiistiksi ja kouluttaa muutenkin. Koira jaksaa leikkiä lasten kanssa toisin kuin kissa eikä syö heinää niinkuin kani. Siinä olisi paljon hyviä puolia verrattuna mihinkään toiseen lemmikkieläimeen.
Mutta tässä on ongelma: mieheni sanoo, että ei voi koskea koiraan, mutta muuten koira on ok. Onko teillä muilla, joilla on muslimimies, koiria perheessä ja miten tulette toimeen? Pelkään, että vaikka mies sanoo, että ok (hän sanoo sen lasten vuoksi), niin onko se kuitenkin muslimimiehelle liikaa, että koira asuisi samassa huushollissa?
Niinpä olemme harkinneet, olisiko jokin pieni koirarotu mahdollinen esim pomeranian. Sen voi kouluttaa sisäsiistiksi ja kouluttaa muutenkin. Koira jaksaa leikkiä lasten kanssa toisin kuin kissa eikä syö heinää niinkuin kani. Siinä olisi paljon hyviä puolia verrattuna mihinkään toiseen lemmikkieläimeen.
Mutta tässä on ongelma: mieheni sanoo, että ei voi koskea koiraan, mutta muuten koira on ok. Onko teillä muilla, joilla on muslimimies, koiria perheessä ja miten tulette toimeen? Pelkään, että vaikka mies sanoo, että ok (hän sanoo sen lasten vuoksi), niin onko se kuitenkin muslimimiehelle liikaa, että koira asuisi samassa huushollissa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meillä on koira eikä ole ollut mitään ongelmia. Mies rapsuttelee ja hoitaa koiraa siinä missä muutkin. Ainoastaan makuuhuoneisiin mies ei salli koiraa päästettävän, mutta enpä minäkään tykkäisi herätä koiran takapuoli vieressäni.
Osa hänen ystävistään ei ole yhtä suvaitsevaisia koiran suhteen, joten heidän vieraillessaan koiruus suljetaan kylpyhuoneeseen.
ihmisestä miten siihen koiraan suhtaudutaan. Yleensä muslmit pitävät koiraa saastaisena, joten kotiin sitä ei välttämättä haluta. Vahtikoirana se toisaalta taas puolustaa paikkaansa, mutta silloin sen asuintilat ovat kodinseinien ulkopuolella.
Oma puolisoni puhuu aina koiran hankkimisesta, mutta en usko hänenkään aivan sellaista lemmikkiä ajattelevan joka nukkuisi isäntäväen sängyssä. Eikä muutenkaan ehkä suhtautuisi eläimeen aivan niin sekopäisesti kuin jotkut länsimaiset ihmiset tuntuvat suhtutuvan. Tarkoitan tässä nyt lähinnä lemmikeiden 'inhimillistämistä' joka on paisunut aivan naurettaviin mittasuhteisiin.
Meillä siis mies hinkuu koiraa, minä en niinkään. Minun puolestani senkuns ottaa, tykkään koirista, en ole allerginen, mutta minulla ei myöskään ole aikaa sitoutua koiran hoitamiseen. Jos mies haluaa siihen ryhtyä, niin fine.
Olen kyllä sitä mieltä, että jos yhdelläkin perheenjäsenellä on jotain varauksia lemmikin ottamisen suhteen tai allergioita, niin pitäisi harkita erityisen tarkkaan onko todellakin tarpeellista hommata oma lemmikki, vai voisiko kenties tyytyä hellimään naapurin Rekkua? Lasten iästä riippuen, voihan sitä kysyä jos Rekkua voisi vaikka välillä ulkoiluttaakin. Saa ainakin vähän tyypattua, onko kyseessä hetken innostus vai löytyisikö taustalta sittenkin halua sitoutua lemmikkiin pitemmäksikin aikaa.
Tuo inhohan juontaa juurensa siitä, millaisia epähygieenisiä ja sairaita rakkikoiria monissa maissa näkee. Ei sellaiseen kirppukasaan kannata koskeakaan.
Minun egyptiläinen mieheni pitää koirista ja ulkoiluttaa Suomessa ollessamme sukulaisten koiria miellellään. Nämä ovatkin rokotettuja, puhtaita ja terveitä perhekoiria, eli vähän eri asia. Mutta hän toki oudoksuu mm. tapaa, miten jotkut vanhemmat antavat koiran nuolaista lapsen jäätelötötteröstä, rajansa kaikella. Mies sanoo, että koiran sylki voi olla epäterveellistä.
Hänen veljellään on Egyptissä montakin koiraa, mutta ne ovat vahtikoiria eivätkä perhekoiria. Raja tulee miehellä ja miehen perheessä itse asiassa siinä vastaan, että koiraa ei saisi pitää liikaa perheenjäsenenä, vaan sen pitäisi edelleen pitää lemmikkieläimenä. Eli se ei saa nukkua sängyssä, ei hallita perhesohvaa, nuolla peffansa jäkeen perheenjäsenten naamaa eikä syödä samalta lautaselta kuin ihmiset...
Muslimi tai ei, niin jokaisella ihmisellä on oma suhtautumisensa koiraan. Mun mielestä koirat haisee. Olen ateisti.
Missähän mun avopuoliso kyselee, kuinka ateisti suhtautuu koiraan, mistä johtuu ateistin herkkä nenä...
Ota Saluki!
Se on muslimeille pyhä.
Itsellä muslimimies ja hän sanoo,ettei uskonto salli koiraa!:Silloin ei hyvä enkeli tule kotiin!( Eli uskonto kieltää)!!!
On ne hulluja. :D
Koira elää jopa 15-vuotiaaksi. Sitä ei pidä ottaa vain siksi, että juuri nyt tekisi mieli jotain lemmikkiä vaan elämä pitää suunnitella 15 vuodeksi eteenpäin.
Koiran pitäminen edellyttää koirien _harrastamista_. Sinun pitää oikeasti haluta opetella koiran kasvattamista ja käsittelyä, turkinhoitoa, jotain harrastusta koiran kanssa, sinun (juuri sinun, koska ilmeisesti lapsesi ovat aika pieniä) pitää olla valmis käyttämään koiraa lenkillä kolme kertaa päivässä, joista ainakin yksi lenkki on riittävän pitkä koiran liikunnantarpeen kannalta. Satoi tai paistoi. Koira tarvitsee rokotukset, madotukset, hammaskiven poistoa, rodusta riippuen trimmausta, ja jos se sairastuu niin eläinlääkärikulut ovat isot! Se voi vaatia erityisruokavaliota mutta tavallinenkin ruoka maksaa. Koirilla on vatsatauteja ja jos ripuli tai oksennustauti iskee niin se pyrkii tekemään etenkin oksennuksen jostain syystä pehmeälle alustalle - siis sohvalle, sänkyyn tai matolle.
En suosittele koiran ottamista kenellekään, joka haluaa vain "jonkin lemmikin". Koira kannattaa ottaa vain silloin, jos haluaa nimenomaan koiran, on kiinnostunut koirista ja perehtynyt niihin kunnolla. ja silloinkin pitää olla allergiatestit tehty ja koko perheen sitoutunut koiran ottamiseen ja sen hoitoon. Perheessä ei voi olla ihmistä, joka ei voi koskea koiraan. Vaikka kouluttaisit koiran hyvin niin sitä ennen se hyppii vasten, kerjää rapsutuksia, haluaa tulla syliin jne. Se on yksinkertaisesti mahdoton ajatus, että "laumassa" olisi yksi ihminen, joka ei voi koskea koiraan.
Ota ensin kokeeksi hoitoon jonkun koira. Näin kesällä moni matkalle lähtijä olisi iloinen saadessaan hoitopaikan koiralleen.
Jos päätät kuitenkin ottaa koiran niin ÄLÄ ota pentutehtailijalta. Älä käytä apulaa, tori.fi ym nettipalstoja, älä osta ulkomaiselta kasvattajalta, älä osta sellaiselta "kasvattajalta" jonka kotiin et pääse käymään. Sinun PITÄÄ päästä näkemään missä pentu on kasvatettu, tavata sen emä ja tarkkailla pentueen vuorovaikutusta sekä kasvattajan ja koirien välistä vuorovaikutusta. Mieluiten useampaankin otteeseen ennen pennun luovutusaikaa. Kasvattajan pitää olla Kennelliiton jäsen, jos kyse on puhdasrotuisesta koirasta. Selvitä montako pentuetta emä on tehnyt ja milloin se sai edelliset pennut. Edellytä asianmukaiset ell-tarkastukset ja mahdolliset kuvaukset sekä sirutus ja rokotukset.
Jos pentu luvataan tuoda sinun luoksesi tai jonnekin läheiselle parkkipaikalle niin kyseessä on 100 % varmuudella pentutehtailu. Jos siitä pyydetään ennakkomaksu niin voit olla varma ettet näe koiraa ikinä.
Meillä on koira.Se oli minulla jo ennenkuin muslimimies tuli perheeseeni.Mies ei pidä siitä yhtään,mutta ei ole pakottanut antamaan pois.Muslimimaissa koira on saastainen eläin.Mies ei pidä siitä,että koira tuo kokoajan likaa sisälle eikä anna koiraa silittää.Hän käskee heti,kun kosken koiraan käsipesulle.Koiraa kyllä käy sääliksi,koska sitä ei silitetä eikä pidetä koskaan sylissä.Harkitsisin tarkkaan koiran ottamista,koska ei ole mukavaa kun koira ei saa hellyyttä.Onko miehesi hyvin tarkka siisteydestä?
Olisikohan aiheellista antaa koira parempaan kotiin. En jaksa ymmärtää kaltaisiasi ihmisiä, en edes halua. En ikinä antaisi miehen kohdella tuolla tavalla itseäni.
parempi hankkiutua eroon miehestä.
Meillä on koira.
Meillä ollut aikoinaan myös kaneja ja kissa.
Mies muslimi, eikä mitään ongelmaa ollut lemmikkien kanssa.
Itseasiassa mies on meillä se joka lellii koiraa herkkupaloilla, ja anoppini oli jopa mukana koiranpentua valitsemassa :D