Moi,
mitä mieltä olette kun olen itse 37 vuotias nainen ja mieheni on 22 vuotias....
ollaan juuri muuttamassa yhteen ja ajateltiin antaa piu paut muitten mielipiteille...noh kyl se tietenkin vähän rassaa,että suurin osa ihmisistä ihmettelee miks me olemme parisuhteessa,mut ikähän on vaan luku ja me rakastamme toisiamme....
onko täällä samassa tilanteessa olevia??
mitä mieltä olette kun olen itse 37 vuotias nainen ja mieheni on 22 vuotias....
ollaan juuri muuttamassa yhteen ja ajateltiin antaa piu paut muitten mielipiteille...noh kyl se tietenkin vähän rassaa,että suurin osa ihmisistä ihmettelee miks me olemme parisuhteessa,mut ikähän on vaan luku ja me rakastamme toisiamme....
onko täällä samassa tilanteessa olevia??
Vastaukset 9
Vanhimmat
On, ja hyvin on mennyt jo yli 7 vuotta :)
Onnea teille ja pitkää hauskaa ;)
Ei sitä muiden mieliks kannata elää tai alkaa jossain vaiheessa katumaan.
en kyllä usko, että kunnon suhdetta saa (ainakaan pitkäksi aikaa)
tuossa iässä poika vielä on menoiässä ja joko
a) sä et jaksa katsella sitä hänen riekkumista kylillä
tai
b) vaikka jaksaisitkin niin jonkun vuoden päästä poika ottaa nuoremman
seksisuhde korkeintaan mun mielestä toimii tossa tilanteessa.
se on vain fakta, että jossain välissä nainen "rupsahtaa" (toki onhan näitä joitain mitkä ovat perkeleen kovassa kunnossa vielä vanhempanakin, mutta ovat vain valitettavasti aika harvinaisia ilmestyksiä) ja mies sitten ottaa jonkun nuoremman naisen tämän tilalle
miten hyvin sitten pääsette toistenne kaveripiireihin sisään... en tiedä.
mä olen ainakin kovin skeptinen tämän suhteen!
No mut eihän se ole sulta mitenkään pois että toiset uskaltaa edes yrittää?
Kannattaa rohkeasti kokeilla ns. epätyypillisä suhteita, koska eihän sitä koskaan tiedä ellei kokeile, että voiko se toimia vai ei?
Sitäpaitsi suurin osa ns. normien mukaisista parisuhteistakin kariutuu.
Mielummin sitä on edes muutaman vuoden onnellinen nuorukaisen kanssa, kun koko lopun elämäänsä onneton.
Itse olin pitkässä onnettomassa parisuhteessa yli 15 vuotta, kunnes tapasin nuorukaiseni ja uskalsin repäistä itseni irti vanhasta epätyydyttävästä avioliitosta.
En missään tapauksessa vaihtaisi näitä muutamia vuosia nuorukaisen kanssa, siihen vanhaan liittoon.
Mielummin 5-10 vuotta onnellisena kuin 30 vuotta onnettomana.
aina kannattaa muistaa ne suhteen "vaarat" ja punnita onko riskin arvoista
Kyllä on ;)
Kannattaa kuunnella tämän lähetyksen mietteitä
suomalaisten asenteista parisuhteeseen:
http://areena.yle.fi/radio/1932696
Noin kohdassa 19:20 Maria Junger pohtii juuri siitä että
miksi jokin rakkaus on muka hyväksyttävämpää kuin toinen,
"puututaan ikäeroihin".
Mikael Jungner sanoo että "ihmisillä on hirveä vimma saada muut paitsi ajattelemaan, niin myös toimimaan kuten he itse toimivat."
Hän ei ymmärrä miksi pakkotetaan muut käyttäytymään samoin kuin kaikki muutkin?
Jos ja kun joku tästä ns. normista, poikkeaa, se aiheuttaa käsittämättömiä agressioita toisissa. Mistä ihmeestä siinä on kysymys?
Pelätäänkö siinä että "mutta entä jos kaikki" alkais oleen nuoremman kanssa, niin mitä siitäkin tulis? Kun näet suuren ikäeron omaavan pariskunnan, jossa nainen on vanhempi ja mies nuorempi, niin ajattelevatko ihmiset että "mitä siitäkin tulis jos kaikki keski-ikäiset naiset alkaisivat olemaan nuorukaisten kanssa?"
Jos joku ei istu siihen normiin, aletaan pelätä, mitä jos tästä sitten ns. poikkeamasta tuleekin yhä tavallisempi, niin mihin yhteiskunta sitten joutuu? Kadotukseen?
Siksi se pitää heti alkuunsa kieltää?!
Suomalaiset rakastaa sääntöjä, yli 70% suomalaisista kokee erittäin tärkeänä kaikkien sääntöjen, jopa niiden kirjoittamattomien, noudattamisen. Kun taas muun Euroopan keskiarvo on vain 17%.
Suomalaiset kokevat jotenkin uhkana, normien noudattamatta jättämisen ja siksi tälläisen pariskunnan kimppuun käydään. Suomessa ei saa erottua joukosta millään tavalla.
Ennenkaikkea muut pelkäävät että mitä jos joku näistä ns. epätyypillisistä suhteista onnistuvatkin paremmin kuin ns. normaalisuhteet? Mitä jos ne ovatkin onnellisempia?
Toiset eivät kestä ajatusta siitä että nuorukaisella ja häntä vanhemmalla naisella parisuhteessa meneekin paremmin kuin itsellä, vaikka on noudattanut niitä kaikkia normeja ja sääntöjä, on tehnyt niinkun pitää, nainut max. +-2 vuotta ikäerolla.
"Mehän ei haluta edes kuvitella että kuuman-puuman ja 19-vuotiaan suhde voisi oikeesti toimia"
Koska sit jos se toimis ja katsoo omaa elämäänsä sen läskin kaljaa litkivän kaljun ukon kanssa, masentuu, tuntee itsensä petetyksi. Eikä mikään ihme, onhan se epäreilua kun on ollut aina koulussakin se kiltti tyttö joka noudattaa kaikkia sääntöjä ja sitten se loppu tulos onkin pettymys. Kaikki sääntöjen noudattaminen onkin ollut turhaa.
>> Olen 4kymppinen nainen, ja aikamoisen ihastunut 25v nuoreen mieheen. Me näemme usein tietyistä asioista johtuen, ja meillä on aina suoransanoen niin hauskaa etten ole ennen elämässäni kokenut, vaikka näin vanha olenkin.
Hän on vapaa, minä myös, mutta en uskalla ehdottaa mitään. Tottakai olettaisin, että se olisi kevyttä hauskanpitoa eikä mitään vakavaa, ikäerostamme johtuen.
Haluaisin niin pitää hänen kanssaan hauskaa ihan täysillä! Onko se väärin? Mitä minun tulisi tehdä?
"Olen ollut 20 vuotiaasta asti ainoastaan itseäni vähintään kymmenen vuotta vanhempien naisten kanssa.
Voi sanoa että koskaan en ole kokenut omanikäisiäni yhtä vetovoimaisiksi kuin noita vanhempia naisia.
Nuoremmilla oli aina hirveä hinku bailata ja "pitää hauskaa". Kuitenkin yleinen jännittyneisyys ja nuorten tyttöjen epävarmuus kaikessa ärsytti ja häiritsi niin paljon että en millään ole voinut koskaan ajatella olevani edes oman ikäiseni kanssa.
Oikea Nainen isolla N-kirjaimella on vähintään kymmenen vuotta itseäni vanhempi.
Sellainen Nainen on sinut itsensä kanssa, ei tarvitse esittää tai "pelata" joutavia pelejä suhteissaan."
Eli ole huoleti, nuorukaiset rakastavat milfejä.
Minulla oli suhde 15 vuotta vanhempaan naiseen (nainen 45, minä 30). Se oli parasta mitä olen kokenut, rakastuinkin häneen ja seksi oli jotain aivan uskomatonta. Olen naimisissa ikäiseni naisen kanssa ja lasten takia jouduin valitsemaan avioliiton, oikeastaan vasten oikeaa tahtoani.