Olen raskaana ja mieheni jätti minut, koska ei ole kiinnostunut huolehtimaan lapsestaan. Vanhempani ja sukulaiseni eivät kykene auttamaan tilanteessa. Nykyisin on niin yleistä, että kukaan ei halua tarjota omaa apua käytännön asioissa ja järjestelyissä. Kaikki ovat kiinni itsessään eivätkä tunnu välittävän. Minua pelottaa jäädä yksinhuoltajaksi. En tiedä mitä tehdä.
Kaikki hylkäsivät
Ritva tuleva äiti
7273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos sä olet päättänyt pitää sen lapsen, niin ensin kerrot tilanteestasi äitiysneuvolassa ja kerrot että sua askarruttaa moni asia.
Kysyt sieltä äitiysneuvolasta että mistä voit saada tukea koska olet yksin ja pelottaa yksinhuoltajuus, kyllä sitä täällä on niitä ensikotejakin tai kotiin tulevia ihmisiä jotka auttaa alkuun.
Et tosiaan ole ensimmäinen etkä viimeinen jolle on noin käynyt.
En pidä mahdottomana seuran etsimistä odottajanakin. Esim. hyvämaineisesta nettitreffipalvelusta. On miehiä joille oma isyys on mahdottomuus esim. hedelmättömyyden tai perinnöllisen sairauden takia, mutta kuitenkin lapsi olisi rakas toive. Älä luovuta, kaikki sujuu hyvin ja lapsesta tulee olemaan paljon iloa. Ajoittainen masennus ja pelot kuuluvat asiaan jopa parisuhteessakin vauvaa odottaessa.
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/ensikodit-ja-muu-vauvaperheiden-/ensikodit/
Aloita tosiaan tuolta aluksi ja koita kysellä olisiko tiedossa ns. mamma ryhmää missä voit tutustua muihin äiteihin sekä saada tukea. :)
Tosiaan on lapsiystävällisiä miehiä mutta hoida ensin oma mieli sekä lapsen alku kuntoon ennen uutta miestä.
Hei! Joillakin paikkakunnilla kokoontuu jo odottajille kerhoja. Tutustu muihin pikkulapsi-perheisiin. Pyöristyvässä mahassa riittää jutunjuurta. Itselläni oli helppo tutustua muihin pikkulapsiperheisiin uudella paikkakunnalla: kävin ahkerasti perhekerhossa ja samoja äitejä näki leikkipuistossa lapsineen. Osan kanssa ystävystyttiin ja pidetään vieläkin yhteyttä. Toki tälläinen tutustuminen voi olla helpompaa lapsen jo synnyttyä, mutta mikään ei estä kokeilemasta jo odotusaikana miten juttu luistaa. Toiset äidit, perhepäivähoitajat yms. ovat myös sen puoleen loistavia juttukumppaneita, että tietävät asioista: lasten vaippaihottumat, lasten ruoka, vaatteet yms. Voit saada loistavia vinkkejä ja jakaa omaa tietämystäsi kun sitä kertyy. Omilta ystäviltäni olen saanut myös lastenhoito-apua paljon, silloin kun lapseni olivat leikki-ikäisiä. Rohkeasti vaan vauvan kanssa ihmisten ilmoille, perhekerhoon, avoimeen päiväkotiin, leikkipuistoon. Kysele rohkeasti uusilta äiti-tuttavilta lähtisivätkö kanssasi vaunulenkille tai voitko tarjota kupin kahvia ja voileipiä kotonasi, mennäänkö yhdessä kirpputori-ostoksille tai mikä nyt olisi sinusta mielekästä yhteistä tekemistä...siitä voi kehkeytyä hieno ystävyys.
Niin. Taas hyvä esimerkki siitä ettei suhteessa puhuta asioita halki ja keskustella halutaanko perustaa perhettä. Minkä helvetin takia hankkiuduit edes raskaaksi jos miehesi,tai siis ex miehesi, ei ollut valmis siihen?? helveitin itsekästä! Oletko kuullut kondomeista, ehkäisy pillereistä, ehkäisy kapselista yms??
Turha itkeä kun olet päätöksesi tehnyt. Kyllä sä jostain jonkun hyväuskoisen elättäjän löydät jolle voit kenties myös vaivihkaa hankkiutua raskaaksi kysymättä toisen mielipidettä!!
V***n mulkku...
joka syyllistit aloittavaa äitiä. Hän ja me muut hänen kaltaisensa "lehmät" nuo lapset elätämme ja kasvatamme kuitenkin. Sinulta tai sinun kaltaisilta ei neuvoja täällä kysellä eikä kaivata. Aloittajalle: Sinun kannattaa hakeutua vertaistukiryhmiin ja lähteä heti rakentamaan omaa verkostoa sellaisista ihmisistä, joiden ei tule mieleenkään syyllistää tai pakoilla sinua. Esim. SPR:llä on käsittääkseni tukihenkilöitä, mutta kannattaa tosiaan lähteä rakentamaan "omaa perhettä" esim. laajemmasta joukosta ihmisiä, jotka vilpittömästi haluavat olla tukena.
Joskus nuorena ihastuneena ihmisenä asioita ei ajattele selkeästi ja kypsästi. Hairahtuvathan vanhemmatkin yksilöt ihastuksen ja rakastumisen edessä. Joskus tilanne voi olla niinkin, että lapsi on yhdessä haluttu, mutta ero tulee silti.
Mitä tuo tuomitseminen auttaa? Asioilla on tapana järjestyä, hyvin tai huonosti. Jokainen voi vai yrittää tarpoa eteenpäin ja päättää olla luovuttamatta silloin vielä kun on toivoa.