Tapasin ihastuttavan naisen ja ollaan juteltu kaikista asioista. Nyt sitten jutusteltiin toistemme suvusta ja sain tietää, että nainen on hylännyt oman sukunsa, mukaanlukien vanhempansa.
Mitä tästä nyt pitäisi ajatella? Olin sillein okei, mutta miksi ja hän ei oikein osannut kertoa tarkalleen. Sanoi ettei vain halua tavata. On muuttanut nimensä, muuttanut toiselle puolelle Suomea ja kaikki tiedot salattu mitkä vaan voi salata.Mitään rikollistaustaa ei ole.
Mitä tästä nyt pitäisi ajatella? Olin sillein okei, mutta miksi ja hän ei oikein osannut kertoa tarkalleen. Sanoi ettei vain halua tavata. On muuttanut nimensä, muuttanut toiselle puolelle Suomea ja kaikki tiedot salattu mitkä vaan voi salata.Mitään rikollistaustaa ei ole.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ehkä hänellä on syynsä tuohon, miksi on noin tehnyt.
Mutta siltikin minusta tuntuu, että jos hän ei voi tai halua asiasta puhua,
niin silloin on jotain salattavaa. Mutta tämä vain mun mielipiteenä.
Jos nainen on OK, niin sitten kaikki on OK senkun jatkatte. Tarkista vielä ettei hänellä itsellä ole rikosrekisteriä. En tiedä miten sen saa selville ellei ole poliisissa kaveria? Mutta onhan niitä tilanteita, joissa vanhemmista on tehtävä pesäero. Kun näkee/kuulee/lukee muutakin elämää kuin mitä pikkukaupungin hyvämaineisessa lähiössä kasvaneella on ollut, niin näkemys avartuu. Esim. vanhemmat ovat lestadiolaisia tms. ankaria lahkolaisia, jotka eivät hyväksy tyttären maallisempaa elämää lainkaan.
Kaikilla ei ole hyviä vanhempia. Sitä on vaikea ymmärtää, jos omiin vanhempiin on hyvät välit. Monissa perheissä on ongelmia, voi olla väkivaltaisuutta, alkoholismia, henkistä manipulointia, seksuaalista hyväksikäyttöä, ahdasmielisyyttä, liiallista uskonnollisuutta tai muita mielenterveyden ongelmia. Tällaisiin ihmisiin täytyy tehdä täydellinen ero, jos haluaa itse säilyä tervejärkisenä. Ei voi mitään, vaikka ovat sukulaisia. Harvoinpa tuollaisissa tapauksissa on ihmisellä mitään rikollistaustaa. Kun tarpeeksi potkitaan päähän, niin ihminen ei halua olla sellaisten henkilöiden kanssa tekemisissä.
ethän sä niitten sukulaisten kanssa seurustele!
Olen samaa mieltä kuin edelliset. Ja neuvoksi annan ettet ala asiaa liikaa naiselta kaivelemaan tässä suhteen vaiheessa. Mikäli asia on arkaluonteinen; niin kuin yleensä on, myötätunto ja hienotunteisuus toisen yksityisasioita kohtaan tulee säilyttää. Liika uteliaisuus voi satuttaa ja jopa lopettaa orastavan romanssin.
Jos nainen on luotettavan oloinen ja mukava muuten, kannattaa antaa hetki aikaa olla hänen sukunsa omissa oloissaan. Yritä itse rakentaa välillenne luja side. Itselläni oli paljon ongelmia sukuni kanssa, koska olen kokenut olleeni aina se suvun mustalammas. Tajusin vasta aikuisiällä tämän olleen virhearviointi, koska suvullani oli minusta ollut vain väärä käsitys, koin etten kelpaa mihinkään ja itseluottamukseni oli minimissään. Pidin puolenvuoden tauon sukulaisiini jopa vanhempiini, koska asuin jo yksin. "Avasin uuden sivun omasta kirjastani" ja menin äitini syntymäpäivänä käymään, jossa koko suku oli. Kerroin heille rehellisesti mitä oli tapahtunut. Nykyään menee hyvin. Tämä oli vain esimerkki mikä syy salailuun ja välien katkaisuun sukuun olisi voinut vaikka aiheuttaa. Yritä tukea toista ja kannustaa puhumaan aroistakin asioista, sitten kun hän haluaa puhua. Toivotan tsemppiä ja menestystä!
Tein saman jo vuosia sitten.
Syytä en paljasta, se on tiukasti yksityisasia. Sen verran voin sanoa, että ainut tapa selvitä hengissä. Muutin myös pois Suomesta, mahd. kauas kaikista ja kaikesta.
Minulla on kyllä yksi sisko johon yhteyttä pidän jonkin verran, ketään muuta ei. Heitä ei minulle ole. Suomessa en käy, ei ole syytä.
Miehelleni olen jotain kertonut, en kaikkea. Kertomani perusteella hän ymmärtää valintani. Hänellä on tämän maan tapaan erittäin lujat ja läheiset suhteet omaan perheeseensä ja sukuunsa. Kaikki sedät, enot, tädit, serkut, kaikki ovat läheisiä ja tukena ja apuna milloin kuka siä tarvitsee. Ihania ihmisiä jotka ottivat minut avosylin vastaan ja joita pidän perheenäni.
Joskus surettaa kun lapsillamme ei ole äidin puolelta isovanhempia ja tätejä ja enoja. Meitä sisaruksia kun oli 8 yhteensä. Suomi on heille vieras maa.
suvussa on niin paljon riitoja, kaunaa, ilkeyttä, epäoikeudenmukaisuutta, piiloteltua vihaa ja katkeruutta kulissien takana, että jos voisin, ottaisin eron suvustani. Koko ajatus suvustani ahdistaa. Ahdistun aina, kun vahingossa näen jonkun sukulaisen tai kuulen suvusta mitään, saan takaumia inhottavista asioista, joista olen nyt kaukana. Tulevalle kumppanille en halua sukua esitellä, he eivät kuulu elämääni. Tiedän, että sukulaiset olisivat tulevalle kumppanille mielinkielin, ja miten selittäisin oman suhtautumiseni niin, että hän ymmärtäisi. Jos kumppanini olisi hyvää pataa sukulaisten kanssa, se tuntuisi kuin matto vedettäisiin jalkojen alta pois. Sukulaisista on niin kurjia kokemuksia, että luotto myös kumppaniin menisi, vaikka hän sinänsä ei olisi mitään tehnyt.