Kateellinen ystävilleni

Miksi sun pitäisi olla "menestynyt"? Miksi ajattelet pinnallisesti että elämässä menestyksen mittari se miten hyvä koulutus, talo, puoliso tai työ on?

Ei ole mitään oikeaa tapaa elää, kaikki kuolemme emmäkä saa mukaan mitään, ei sillä ole mitään väliä miten olet menestynyt muiden mielestä.

Noilla ystävilläsi saattaa olla myös hirveä stressi työstä, asuntolainoista, parisuhdeongelmia yms.

Jos et ole tyytyväinen elämääsi, voit korjata sen. Et ole sen tyhmempi kun muutkaan, täysin sama aivokapasiteetti sulla on käytössä.

Itse asennoidun niin, että jos jollakulla ei olisi jotain hienoa asiaa elämässään, tai jos hän menettäisi sen, ei se silti minulle siirtyisi. Eli muiden hyvä ei ole minulta mitenkään pois.
Sitäpaitsi saatat saavuttaa samat asiat vähän myöhemmin elämässä. Et sitäpaitsi varmaan ole edes yrittänyt tavoitella noita asioita, mitä ystävilläsi on, sillä ne eivät ole olleet sinulle niin tärkeitä. Mutta ystäväsi ovat tehneet kovasti töitä niiden eteen.

Mulla on korkeakoulutus, ihana mies, no ei niin hieno talo, mutta oma kuitenkin, oma yritys, omaisuutta jne... Mutta ei ainuttakaan ystävää, ei ketään naisystävää kenen kanssa käydä kävelyllä, jutella puhelimessa tai tehdä mitään, olen tosi yksinäinen ja usein onneton tästä syystä. Mua harmittaa kun kaikilla on ystäviä joiden kanssa tekevät yhdessä asioita ja juttelevat. Eli pointtina on, että vaikka ulkoisesti menee hyvin niin tosiasiassa ihminen ei välttämättä ole onnellinen. Ei kannata kadehtia ketään, luulempa että monilla joita kadehdit, on jotain sellaisia ongelmia jotka ei vaan näy päällepäin.

Kylä asioilla tahtoo olla aina kääntöpuoli.Minun sukulaiseni aina kehui elämällään,että kun on niin hyvin asiat,rahaa on ja mies on ihana kun aina muistaa lahjoilla jne.Sitten muutaman vuoden päästä kuulin totuuden,mies oli pettänyt kerran häntä ja sitten lahjoi vaimoaan antamaan anteeksi.He riitelivät todella paljon ulkomaanlomillaan(tytär kertoi)aina,ja mies olisi jo halunnut jo eronkin.Mutta vaimo ei halua,koska tietää taloudellisesti tipahtavansa"niin alas".Eli aina meillä kaikilla on elämässä "riippakivemme".Moni kakku(eli parisuhde) on päältä kaunis,sisältä täyttä .....
Olen huomannut että kun rupeaa elämään päivän kerrallaan ja alkaa arvostamaan niitä asioita jotka elämässä on loppujen lopuksi hyvin,tulee elämään positiivisuutta ja virtaa ihan itsestään.Muiden elämän kadehtiminen on ihan turhaa puuhaa !! TSEMPPIÄ SInulle, ja hyvää kesänjatkoa

Kateus pilaa monien elämän. Kateuteen ei kenelläkään ole tarvetta, sillä jokainen ihminen taitaa jotakin ja on hyvä jossain asiassa jota toinen ei välttämättä osaa. Henkilö, jonka tunnen on hyvin koulutettu ja hyvin palkattuna ei kovin riemuitse elämästään, syy onnen puutteeseen ei johdu koulutuksesta, eikä työstään, vaan hänen pitäisi olla kaikessa paras, jottei tuttavapiiri pettyisi häneen. Huolia meillä kaikilla siis on. Ihmiset kokevat tilaisuuksien menneen, jos etsii oikeaa suuntaa vielä aikuisiällä. Ihminen on luotu oppimaan aina kuitenkin uutta ja kehittämään itse itseään koko elämän. Itse olen monelle sanonut ei se koulutus tai raha onnelliseksi tee, mutta kuuntele itseäsi, jos olet epävarma mitä elämässäsi haluat, koskaan ei ole liian myöhäistä yrittää kääntää suuntaa kohti sitä mitä haluat.