Milloin vk-treeni on tarpeen? Olen vähän ihmetellyt, kun hyvinkin aloittelevat juoksijat puhuvat vk-treenaamisesta. Itse ajattelen niin, että kun tässä harjoittelen ensimmäistä maratooniani varten, niin olennaista on treenata vain ja ainoastaan kestävyyttä.
Oma tavoitteeni on 3.30 tienoille ja harjoitteluni pyrlii olemaan 4-6 kertaa viikossa lenkkeilyä 8-20 km siivuja. Olen kyllä lukenut, että nitä pitkiäkin lenkkejä pitäisi olla mutta ajattelen niin, että jos viikossa kertyy enimmillään tuollainen 60 km niin sen pitäisi riittää.
Mihin sitä vk-harjoitusta tarvitaan, jos aikoo pitää maratoonilla noin 5min vauhtia. Jotkut puhuvat vauhtiväljyydesta. Mitähän se tarkoittaa?
Oma tavoitteeni on 3.30 tienoille ja harjoitteluni pyrlii olemaan 4-6 kertaa viikossa lenkkeilyä 8-20 km siivuja. Olen kyllä lukenut, että nitä pitkiäkin lenkkejä pitäisi olla mutta ajattelen niin, että jos viikossa kertyy enimmillään tuollainen 60 km niin sen pitäisi riittää.
Mihin sitä vk-harjoitusta tarvitaan, jos aikoo pitää maratoonilla noin 5min vauhtia. Jotkut puhuvat vauhtiväljyydesta. Mitähän se tarkoittaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vitun huono provo tämä
VK on mun mielestä kondista, että jaksaa juosta sitä vauhtia, mitä on suunnitellut. Esim. jos tavoite on 3.30 maratoonilla niin treenaa niin, että se menee. Sitä on VK.
Ihan turha on höpöttää mistään PK:sta tai VK:sta. Treenaa vaan niin, että jaksaa kunnolla painaa.
Ei sellainen ole mitään VK harjoittelua, jos merkkaa päiväkirjaan, että VK mutta ei sitten pyst tosipaikan tullen juoksemaan sitä vauhtia.
Omasta puolestani voin puhua vaan sen verran, että olen juossut ainakin 17 kertaa alle 3.30.
Lisään vielä edelliseen, että ihan turhan monimutkaiseksi on tehty kestävyysharjoittelu. Olen joskus lukenut Juoksija lehteä ja ihmetellyt, että kuinka ihmeessä se lehti vaan ilmestyy vuodesta toiseen. Pitäisi riittää, että julkaisee jonkun kirjan, missä perusasiat kerrotaan ja sitten otetaan vaikka uusi päivitetty painos. Ei siinä mitään kallista lehteä tarvita 10 kertaa vuodessa.
Harjoittelusta sen verran, että riittävästi kestävyysliikuntaa periaatteella pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta ja sitten aika ajoin kovempaa menoa 10-20 kilometriä esim. kilpailuissa tai rivakkaa inttervallia. esim tonni viiva kolme tonnia.
Hyvää syömistä ja riittävästi lepoa. Siinä se harjoittelu on pähkinänkuoressa.
ps. ihmettelen, minkätakia jotkut laittaa alapeukkua, kun kertoo asiallisesti ja pelkistetysti totuuden.
Alapeukkua laittaa luuserit, mitkä yrittää epätoivoisesti alittaa 3.30 ja ovat puhtaasti kateellisia niille, joille kyseinen raja on hohhoijaa homma.
En minäkään enää ole jaksanut noista alan lehdistä lukea viikko-ohjelmia tyyliin VK VK 5 min 10 min intervalli... Kyllähän minä periaatteessa nuo termit ymmärrän, mutta mietin kuinka moni noudattaa kyseisiä ohjeita.
Tosiaan, enimmäkseen peruslenkkeilyä: juoksua, sauvakävelyä vaihtelevassa maastossa, hiihtoa jne. suhteellisen maltillisella rasituksella. SItten aina joskus repäisevä vauhtijuoksu tms.
(Lisäksi joskus voi käydä kuntosalilla tunnin tai pelata jossain porukassa pallopeliä. Sadepäivänä voi kotona venytellä ja nostella puntteja tai polkea kuntopyörää.)
Välipäiviä ei kannata suunnitellusti juuri pitää, koska aina joskus kuitenkin päivä menee jossain kylässä tai sitten on flunssaa tai muita esteitä. Elämä on sen verran kaoottista, ettei viikko-ohjelmia oikein ole mielekästä väkisin noudattaa.
Tuo 3.30 on täyttä kävelyä eikä mitään juoksua, ja kaikki jotka uhoavat milloin missäkin palstalla ovat joitain vässyköitä maitopoikia, joilla ei ole muuta kuin iänikuinen kehäkolmos-syndrooma ja ainainen pätemisen tarve.
t. Mies Oulusta
Noh, parhaat kävelijät ehkä kykenevät tuohon vauhtiin, mutta läheskään jokainen monta lenkkiä viikossa tekevistä kuntoilijoista ei jostain syystä yllä 3.30:een.
Uhoaminen on tosiaan out. Vaatimattomuus kaunistaa.
Mun lenkkeily on nykyään aika usein sitä, että lenkit on 8-12km mittaisia ja sen lenkin sisällä on monenlaista vauhtia. Voi olla ihan verkkaa, sitten rauhallista menoa ja välillä reipasta, vielä reippaampaa ja jopa täysillä. Ihan fiilingin mukaan menen.
10 kilometrin maantiekilpailun kipaisen 40 minuuttiin. Ei se ole mitään kovaa kyytiä mutta on siinä välillä ihan tekemisen meininki päällä. Yleensä aloitan tasaisen rauhallisesti ja kisan viimeisillä kilometreillä nostan tasaisesti vauhtia. Loppu niin kovaa kuin tulee. Yleensä siitä jää hyvä tunne, kun ei ole vetänyt itseään huonoon kuntoon jo alkuvaiheessa.
Moni harrastaja ei kykene tekemään lenkkejään kontrolloidusti. Kevyet ovat tasapaksuja lähellä aerobista kynnystä ja vauhdikkaammat lenkit on sitten väsymyksen vuoksi liian löysiä.
itse uskon siihen, että pitää rakentaa pohjat huolella ja muuta keinoa ei ole kuin runsas matalatehoinen määrä. Siihen lihaskuntoa ym. tukiominaisuuksia kehittävää mm. tekniikkatreeniä. Sitten vähitellen mukaan kovempi treeni niin, että teho ja määrä kasvaa hallitusti.
Sen vuoksi tuo edellä oleva esimerkki on hyvä, että harrastelijan kannattaa juosta vaihtelevasti ja yhdistää rohkeasti samaan treeniin erilaisia elementtejä.
Samoin rytmittäminen. Harrastelija harvoin pystyy 2 1 tai 3 1 rytmitykseen. Kannattaisi vaan treenata ja kun väsyttää niin silloin keventää, eikä mitään viikkorytmitystä ollenkaan.
Olen miettinyt, että kevyttä peruslenkkiä tehdään liikaakin, eikä tosiaan sitten kehitytä, koska niitä vauhdikkaita lenkkejä ei juuri tehdä.
Jos ei ole kunnolla aikaa tai rahkeita käyttää isoa määrää aikaa pitkiin lenkkeihin, kannattaa ehkä juosta lähinnä vain niitä vauhdikkaita lenkkejä. Itse en nuorena miehenä 20 v sitten oikeastaan älynnyt tai viitsinyt juosta juuri ollenkaan hiljaa, vaan aina piti repiä henk.koht. reittiennätyksiä. Ja kunto kehittyi kohinalla.
Nykyään kun on rauhallisempi asenne urheiluun, tulee ehkä liiankin vähän juostua kovia lenkkejä. Pitkän matkan kestävyys on kenties parempi kuin silloin joskus, mutta nopeus ja suorituskyky eivät ole samalla tasolla.