Vanhemmat pitävät kakarana

Puhu äitisi ja isäsi knassa! Kellään ei ole oikeus määräillä ja käskeä täysi ikäistä! Heillä on korkeintaan oikeus neuvoa ja ehdottaa!

Nuoruus on elämän parast aikaa! Siit pitää ottaa kaikki irti!
Kun mä olin sillo penska ni sillo mentii eikä meinattu! Toi on tosi mälsää kun sulle tehdään noin! Aikuinen nainen sentää!
Mä ite kasvatin mun penskat silleen että ne voi luottaa ja kertoo mulle mitä vaan. Jopa juomisen. Ne ois silti ryypänny vaikka oisin kuinka kieltäny ja samalla valehdellu. Ja oon aina sanonu niille et ne voi olla nii pitkää kotona ku ne vaa haluu ja muutonki jälkee voi tulla aina takasin äitin luo! :)

Voi vittu mikä ongelma on muuttaa pois? mä ainaki mielelläni muuttaísin jos noi antais muuttaa.

Mulla oli ongelmia vanhempieni kanssa kun he eivät halunneet että oommepoikaystäväni kaa toisillamme yötä. :(

Miten jollaki voi olla tollast? :o mä oon 17 vuotias ja mä tyylii asun mun poikaystävän kaa :D käyn kotona hakemassa vaatteita ja käyn käyttämässä meijän mäyräkoirat. Ja mun vanhemmat ei sano mitää. Mut ollaa tosi hyvis väleis!

Muuta pois?

Eli et asu keskustassa vaan syrjässä niinku minäki, kyllä peräkylillä on tapana jumittua jotenkin ihan ihmeellisesti :o minäki asun syrjässä ja kärsin vain tyttöystävän puutteesta..

Tuota en ymmärrä mikä ongelma sulla on toi kotitöiden tekeminen, olet kuitenkin jo nuori aikuinen ja asut vanhempiesi talossa joten totta kai sulla on velvollisuus tehdä siellä myös jotain :O
Mutta muuten ymmärrän kyllä tuskasi ;)

Onhan tuossa puolensa ja puolensa. Toisaalta aikuisuutta lähestyvälle tulee antaa vastuutta ja vapautta sopivassa suhteessa toisiinsa nähden, mutta pitää siinä toisaalta itsekin osata tilanne hoitaa kunnolla. Nuo jutut, että kotona pitää kokata, siivota ja vaikka mitä, niin mielestäni olisi epänormaalia jos tuollaisia ei kotona tartteisi tehdä. Se, että on lain mukaan täysi-ikäinen on vähän eri asia kuin olla täysin aikuinen, joka hoitaa oman elämänsä ja taloutensa kokonaan yksin alusta loppuun.

Tuollaisesta uhkailusta, että joudut kotoa pois, en taasen pidä yhtään. Vanhemman rooli on mielestäni tukea kasvavaa ja hiljakseen itsenäistyvää nuorta, ja antaa mahdollisuus omien siipien kokeilemiseen. Siihen ei sovi oven näyttäminen, että jos käyt ulkona, niin pysy sitten ulkona. Kuten tässä muutkin ovat sanoneet, niin ota asia esille, kun tilanne kotona on ns. normaali, ja puhukaa asia läpi puolelta ja toiselta.

Viimeinen puoli hommasta lienee siinä, että tässä on kasvukipuja kummallakin osapuolella. Kotoa poismuuttaminen ei ihan kevyt prosessi kummallekaan puolelle ole, vaikka se miten hyvä ja perusteltu juttu olisikin. Voit toki osaltasi antaa ymmärrystä myös vanhempiasi kohtaan tämän jutun tiimoilta.

älä märise vaan lähe kulkemaan. Mitä tuossa persettäs kulutat niiden huushollissa kun voit lähteä muualle asumaan sen jätkäs kans

Kasva aikuiseksi ja muuta omillesi...

Ikävä kyllä,mutta totta nykyajan yhdeksäntoista vuotiaat ovat vielä täysin kakaroita! Kaksikymmentä vuotta sitten asia oli ihan toista. Tämän päivän nuoret ovat niin hemmoteltuja,ja ylös passattuja että herttileijaa sentään.Ja sitten on näitä "vapaan kasvatuksen" saaneita nuoria;varsinaisia kullannuppuja.Tuntemattomille huudellaan hävyyttömyyksiä,haistatellaan,hyvä ettei silmille räjitä.Karu totuus että ehkä siinä 25 vuotiaana vasta osataan EHKÄ ,pikkuhiljaa aikuistua.

Muuta pois, pistä vastaan kaikessa. Et sä ole enää teini. Näköjään tykkää uhkailla ja pelotella, että pystyy pitämään sut aisoissa. Sä olet vähän liian "nössö" vielä. Sä voit tulla ja mennä miten sua huvittaa. Ei tartte kuunnella yhtään vanhempia. Niiden määräilyt loppui 18vuotiaana. Nyt etsit sen kämpän etuovi.com palvelusta tai oikotie.fi sivulta. Menet töihin iltaisin ja viikonloppuisin että pääset pois tuommoisesta keskitysleiri meiningistä. Kohta sun poikaystävä ottaa hatkat kun olet noin nössö, etkä uskalla panna vastaan. Olet aivan liian kiltti. Sun menemiset ja tulemiset ei kuulu sun vanhemmille pätkääkään. Sanot että tästä lähin keskustelet tekstiviestillä. Kotiintuloajat 19-vuotiaalla naisella, *reps*. :D Voi herran jumala. Hävettää ihan lukea. Itse panisin kaikki välit poikki tuollaisiin natsi vanhempiin! Muuta pois HETI!!! Mitä ihmettä teet vielä ton ikäisenä äidin helmoissa?? Pakkaat kamat kuule ja lähdet, ei se ole sen vaikeampaa. Nyt sun on aika aikuistua ja lähteä. Uskalla pistää vastaan, uskalla sanoa vastaan. Nyt sun äitis käyttää hyväksi tuota sun nössöilyä. Heräähän neiti tähän päivään ja vähän äkkiä! Sä olet 19v herranjumala, etkä mikään 15v!!! Toivottavasti tää ei ollu päästä keksitty stoori, niin uskomattomalta kuulosti. Katso peiliin hyvä neiti, lopeta se nynnyily ja SANO VASTAAN! LÄHDE POIS SIELTÄ!

Voi jestas, miten lapsellista juttua sinulla. Kun hankit oman asunnon, teet taatusti enemmän kotitöitä, kuin kotonasi, jos et palkkaa kodinhoitajaa. Sinulla on kyllä reaaliteetit hukassa. Vapautta, ilman vastuuta ei olekaan. Ja totta on myös se, että niinkauan, kuin asut vanhempiesi katon alla, sinun tulee noudattaa sen paikan sääntöjä. Rakkautta ja rajoja on hyvä kasvatusmenetelmä ja luultavasti tajuat sen, jos joskus saat omia lapsia..

Painu vittuun sieltä kusipäitten nurkista, tiedän tarkalleen minkälaiset vanhempasi ovat muuta pois kotoa ja keskity itseesi.

Kellä raha, sillä valta. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat.... Kun ei ole rahaa asuntoon eikä ruokaan, koeta kestää.

Minulla oli aika pitkälti samanlaista, tosin ilman poikaystävää.

Kilahti, kun olin juuri täyttänyt 18. Muutin kotoa kaksi viikkoa sen jälkeen kahden kaverin kanssa kimppakämppään naapurikaupunkiin. Hetkeäkään en katunut.

Vuotta myöhemmin muutin jo n. 300 kilometrin päähän. Siitä alkoivat anelut "tule nyt kylään" ja äiti itki aina puhelimessa.

MUUTA OMILLESI. Et sinä siihen lupaa tarvitse.

muuta poika-kaveris luo

neiti21v: mulla on ihan sama juttu.harmi vaan kun on opiskelu kesken eikä töitä tiedossa.:( paha muuttaa mihinkään.ite oon 19v.

Ihmettelen,että sinun ikäinen tyttö ei ymmärrä kantaa vastuuta kotitöistä?
Elikkä: Kun asutaan saman katon alla niin myös työt PITÄÄ jakaa,eikä kuvitella,että kaiken tekee äiti, kuten ennenkin on tehnyt.OMG!!
Minullakin on tyttö ihan samanikäinen ja hän tekee kotona töitä ja minun ei tarvitse "tapella" mistään hänen kanssa.Kyllä se on nyt asenteista kiinni.Vanhempia muutenkin pitää kunnoittaa.he ovat antaneet sinulle elämän,yritä nyt vain tajuta oma puolesi.
Tyttöni on todella mukava.Hän kysyy minulta miten voin auttaa.On päiviä,että hän ei tee mitään,koska siivoukset ym.hoidetaan vkl.etc.
Poikakaverin luona hän käy kerran viikossa.
Tässä kaikki ja yritä tyttö ymmärtää tehdä töitä kotona ja anna arvoa vanhemmillesi,jotka ovat auttaneet sinua elämään!!

Mitäköhän tohon nyt muutakaa vois sanoa muutaku että ehkä ois aika muuttaa pois vanhempien helmoista ja alkaa alottelemaan sitä omaa elämää?

eipä tuo vanhempien liika holhoaminen varmaan täysi-ikäisestä tunnu enää kivalta, mutta ymmärrän heitä hyvin. Niin kauan kun sinulla on jalat heidän ruokapöytänsä alla, sinun on parempi kuunnella heitä. Tai lähde itse omillesi. siinä on sinulla 2 vaihtoehtoa. ei minuakaan äiti auttanut asunnon hakemisessa ja muutin sentäs jo vuosia sitten pois kotoa :) t. tyär 22v.

Pitää olla vajakki, jos haluaa ja vanhemmat maksaa "skootterin". Ihan totta, minäkin pidän sinua vajakkina, kun oikein tän Suomi24.fi- etusivulla ilmoitit, että vanhempasi ovat sinusta huonoja ihmisiä.

Tuon ikäisenä pitäisi osata ottaa jo itsenäisyyttä, aina sitä ei tyrkytetä, vaan se on silloin väännettävä niillä keinoin joita sattuu olemaan repertuaarissa. Osittain neuvottelukysymys, siis neuvottelutaitokysymys. Ei pidä jäädä vanhempien talutusnuoraan, siinä tekee hallaa itselleen ja samalla myös heille. Sekin olisi hyvä ymmärtää jossain vaiheessa, etteivät vanhmmat ole aina pyyteettömiä. Helpoin ja todennäköisesti paras ratkaisu olisi muuttaa kotoa. Kaikkia siltoja ei silti tarvitse polttaa lähtiessään.

Muuta pois kotoota? Sinä asut vanhempies kotona ja varoilla vaikke niillä ole enää vastuuta elättää sua. Ite muutin 19 vuotiaana, tulos: sain paremmat suhteet vanhempiini plus tehdä ihan mitä huvitti!

Itse muutin pois kotoota juuri tuon takia. Kämpän löysin samalta paikkakunnalta, ei siis tarvinut lähtä kovin pitkälle tavaroita rassaamaa. Äidille sanoin että EHKÄ ON PAREMPI ETTÄ MÄ MUUTAN POIS JA ALOTAN OMAN ELÄMÄN. En vaan kertakaikkiaan jaksanu enää pitää tiliä siitä, missä mennään, koska ja kenen kanssa ja koska ollaan kotona. Muutto suju onneks nopeesti ja pääsin asettumaa omilleen.

Samaa suosittelen aiheen alottajalle että ETI KÄMPPÄ JA MUUTA POIS. Ei kenenkää tarvi jaksaa tota paskaa. Kyllä sun vanhempas vielä jonain päivänä tajuaa, kuinka kuluttavaa toi tollanen kontrolloiminen oikeen on. Sun vanhemmat kato välittää ja on huolissaa MUTTA ilmasee sen ihan väärällä tavalla.

Ensinnäkin elämä on loppujen lopuksi aika paljon koti, siivoaminen ja työt, haluatko olla joku baareissa lojuva siivoton rahaton tapaus? Ja vielä sittenkin, jos olet itse mennyt naimisiin ja hankkinut lapsia ym. Jos sinua häiritsee paljon asua siellä "perämettässä" ja se, että vanhempasi kontrolloivat hyvää tarkoittaen tekemisiäsi (eivät viisaina hyväksy sitä, että juot, kaahailet ym. ja tuhoat mahdollisesti siten itsesi), on parasta miettiä vakavasti onko se välien rikkoutumisen arvoista elämää sittenkään, jos teet mitä sattuu tai mitä milloinkin haluat vaikka se ei ole sinulle hyväksi. Ymmärrän kyllä, että nuorena haluaa tehdä monia eri asioita jotta vanhempana sitten voi sanoa ettei nuoruus jäänyt kokematta, mutta mitä ne asiat ovat joita oikeasti haluat ja mitä kannattaa, on sinulla vielä ilmeisesti mietinnässä kun olet elänyt aika hyvin suojattuna pahalta maailmalta. Ehkä töihin meno ja oman asunnon hankkiminen, yksin asuminen voisi sinulle olla aluksi hyvä keino päästä itselliseksi ja sitten voit oikeasti kokeilla siipiäsi. Todennäköisesti olet jo niin vanha ja jotain kokenutkin, että et tee typeryyksiä. Uhraat sillä ehkä osaksi suhteita vanhempiisi, mutta meinasitko heidän kanssaan sitten viettää lopun ikääsi? Sekään ei ole hyvä kenellekään.

Kyllähän se niin on, että jos vanhempiesi katon alla asut, niin heillä on oikeus määritellä myös säännöt.
Ei meilläkään 19v. tytärpuoli mene ja tule miten sattuu ja lystää, vaan aina -kaikkien perheenjäsenten kohdalla!- menemiset ja tulemiset sovitaan muiden kanssa. Olisi kovin kummallista, jos yksi perheenjäsen voisi mennä ja tulla miten huvittaa, osallistumatta perheen pyörittämiseen, kotitöihin, pienten hoitoon yms. mitenkään.
Omien nukkumistenikaan vuoksi en siedä yökukkumisia ja myöhäisiä (yli puolenyön) kotiintuloja, ainakaan ennalta sopimatta. Erikoistilanteet tietysti erikseen.
Ja ne kotityöt... Voi herranjumala, luuletko sitä, että omassa kämpässä ei sitten niitä tarvitsisi tehdä? Ja toki sen oman kämpän saat hankittua ilman isiä ja äippääkin...
Se, että olet täysi-ikäinen, ei tarkoita, että saat VANHEMPIESI kotona olla miten lystäät. Se tarkoittaa, että olet aikuinen, jolla on aikuisen vastuu. Mikäli käyt työssä, olisi hieno ajatus maksaa vaikka osa asumiskuluista vuokrana vanhemmillesi. VÄHINTÄÄNKIN tee nyt herranjumala ne kotityöt, mitä määrätään.
Oletko ajatellut, millä perusteella TÄYSI-IKÄISTEN vanhempiesi pitäisi pitää nurkissaan asumassa TÄYSI-IKÄISTÄ aikuista, joka ei maksa elämisestään, ei tee kotitöitä eikä millään tavalla sitoudu perheeseen???
Täysi-ikäisyys ei tarkoita etuoikeuksia vaan velvollisuuksia ja VASTA NIIDEN MYÖTÄ sitä päätösvaltaa omaan elämään!!!

Huonot kotiolot antavat mukavasti lisäpontta panostaa koulunkäyntiin, opiskelupaikaan ja muuttoon pois kotoa. "Sen lauluja laulat kenen leipää syöt", siis muutto pois kotoa, jos ei muu auta.

Mä olen 20v. Mulla on ihan järkyttävät natsi-vanhemmat.... Siis ihan oikeasti. Koko teini-iänkin oon "joutunut" valehtelemaan sitä sun tätä aina vanhemmilleni. Esim. kenen kanssa liikun ja missä, koska oon aina vaan pelännyt mun vanhempia. En ikinä puhu mun asioista enkä edes uskalla puhua. Muutama vuosi sittem mulla oli paljon sosiaalista elämää ja kavereita, mutta vanhempien jatkuva määräily ja raivoaminen siitä missä oon, mihin aikaan ja kenen kanssa on saanu mut luovuttamaam. Kavereita tasan nolla ja vietän päivät neljän seinän sisällä. Jos olen vaikka päivällä valmistautumassa, että menisin näkemään kavereita alkaa jo heti hirveä kysely ja hetken päästä soittelu perääni. Jos olen "myöhään ulkona" niin mun perään soitellaan taukoamatta. Kello saattaa olla vasta seitsemän niin raivo käy puhelimeen ja kun en enää vastaa puheluita soitetaan jatkuvalla syötöllä. Sitten kun vihdoin tulen kotiin, esim kello 12 niin mulle osoitetaan mieltä ja seuraavana aamuna raivotaan missä olin ja miksen vastaa. Syy on yksinkertainen: olen kavereiden kanssa eikä sen kummempaa. Mutta kun ei mene perille asia. Se on vaan niin kamalaa elää näin. Vanhemmat ei luota muhun, koska olen jäänyt joskus kiinni valehtelusta, mutta syy miksi valehtelen on se että pelkään. On ollut muutamia poikaystäviäkin mutta nekin oon joutunut unohtamaan ihan sen takia koska en ikimaailmassa uskaltaisi kertoa niistä vahemmilleni enkä tiedä mitwn kertoa. Ainiin ja kotoa en saa muuttaa pois. Monesti sanon että mua ei tarvitse enää kauaa katella (jos riidellään) niin vastaus on vaan: sä oot vielä niin nuori että pois et muuta! Tai jos sanon, että etsin asuntoa niin saan vaivaannuttavan vihaiset naurut päälle vain. Oon tosiaan masentunu koko kuviosta ja pelkkä ajattelukin, että mulla ei saa olla sosiaalista elämää niin masentaa.

mun mielestä sun vanhemmat kuulostaa suht normaaleilta. oletko ainut lapsi? tuo sinun itsenäistymisesi on vaikeaa äidillesikin, kun hänen täytyy opetella sinusta luopumista. lasten kasvamisen ja kodista pois muuttaminen on aina vanhemmille rankkaa, saati jos olet ainoa lapsi, tai kuopus. kuulostaa lähinnä, että äitisi haluaa vain parastasi, ja haluaa pitää sinusta huolta. rajat nimenomaan ovat sitä rakkautta

tuo on aivan totta, mitä monet täällä sanovat. kun asut vanhempiesi katon alla, tulee sinun kunnioittaa heidän sääntöjään ja rajojaan. voitte keskustella, jos rajat ovat mielestäsi epäreiluja, ja yrittää sopia kultaisen keskitien. jos äitisi yrittää lipsua vanhoihin kaavoihin, niin voit muistuttaa häntä yhteisestä sopimuksestanne. kotitöitten tekeminen on ihan normaalia, nykyään kun tuntuu, ettei kotona vaadita yhtään mitään. vihasin minäkin kotona asuessasi kotitöitä, mutta tänä päivänä olen kiitollinen rajoista ja säännöistä joita oli.

yrittäkää keskustella ja pitää keskusteluyhteys avoinna. et sanonut itse, että varsinaisesti haluaisit muuttaa? mutta jos muuttaisit, niin muuttaisit joko poikaystävän tai kaverin luokse. sinulla on täysi oikeus muuttaa ihan minne lystää. minustakin kuulostaa nimenomaan, että äitisi ei haluaisi että muutat. mutta jos/kun tulet muuttamaan, niin uskon, että silloin viimeistään äidillesikin iskostuu päähän, että olet kasvamassa aikuiseksi, ja tarvitset siihen tilaa. ja sun ei tarvitse luovuttaa äidille vara-avainta :)

mutta muista, tuut ikuisesti olemaan äidillesi hänen lapsensa, ja neuvot ei tuu loppumaan ikinä. itse olen kolmekymppinen nainen, ja äitini kysyy tämän tästä, onko mulla kotona ruokaa, onko mulla tarpeeksi rahaa, talvisin hän murehtii onko mulla tarpeeksi vaatetta päällä jne. itelläkin menee siihen hermo,enkä pyty aina olemaan hiljaa. fiksuinta olis vaan antaa mennä toisestä korvasta sisään ja toisesta ulos. mutta meillä äitini kanssa on varmaan tosi tyypillinen äiti-tytär suhde, olen huomannut itse kun olen äitini kanssa hänen äitinsä luona, niin samanlailla oma äitini taantuu lapseksi äitinsä käskyttäessä, ihan kuin minäkin. mutta semmonen vääntäminen on ihan normaalia.

tsemiä:)

Minun korviini tuo "muuta sitten pois" kuullostaa vallan käytön välineeltä. Hän tietää että käyttäydyt taas erillä tavalla jos hän uhkailee tuolla muuttamis asialla. Sinuna todellakin muuttaisin omaan asuntoon!

Ihan vain varoituksena kerron, että itse olen pian 30 vuotias ja äitini luulee vieläkin että hänellä on oikeus määritellä miten hoidan raha-asiani, asumisen, työasiat, viihdepuolen, jopa ulkonäköni. Olen joutunut pikkuhiljaa katkaisemaan niitä pieniä näkymättömiä naruja häneen, ehkä lopulta joudun katkaisemaan välit kokonaan.

Sinä saat aikuisena ihmisenä mennä ja tulla täysin oman pääsi mukaan, kenelläkään ei ole enää oikeutta sanella sinulle miten kuuluu elää. Ei sinun tarvitse perustella hänelle mitään, ole vain hiljaa ja anna hänen huutaa. Kaikki nuo välineet mitä hän käyttää ovat toimineet sinuun tähän asti, miten varmistat etteivät ne enää osu sinuun?

Tuo kotiintuloaika on jo sairasta, eikä kuulu enää aikuisen naisen elämään. Vaikka hän sanoisi mitä, sinun ei tarvitse vastata hänelle mitään, olet vain ulkona niin kauan kuin mieli halajaa, voit myös sanoa hänelle käyväsi baareissa jos haluat, ja kun hän alkaa huutamaan, ei tarvitse sanoa mitään. Tietenkin voit sanoa hänelle ennen kuin lähdet että en tule yöksi kotiin. Onko se sinusta normalia ettei oma äiti haluaisi lapsensa olla nuori ja elää nuoren elämää? minusta tuo kuullostaa patologiselta.

Hyväthyssykät! Luulet olevasi täysi-ikäinen, etkä edes käsitä, että koti on yhteisö, jossa jokainen tekee oman osuutensa, jopa, yäk, siivoavat! Nyt olet täysihoidossa vanhempiesi luona, et ota osaa yhteisen kodin hoitoon, maksanetko edes asumisestasi tai ruokakuluistasi mitään. Fiksuna täysi-ikäisenä edes ilmoittaisit poissa-oloistasi vanhemmillesi. Miksi kuvittelet, että heidän pitää olla valmiustilassa, milloin neito suvaitsee käyttää heidän palvelujaan ja milloin hengailee rennompien vanhempien elättinä.
Kasva aikuiseksi.

Sinulla on kotiintuloajat niin kauan kun vanhempiesi luona asut. Se on katsos niin, että asunnon omistaja/haltija sanelee säännöt, ei kukaan muu.

Muuta pois kotoa. Täysi-ikäisenä sinulla on siihen oikeus ja se on tarpeen oman itsenäistymisesi takia. Vuoka-asuntoja on saatavilla kyllä.

Ole tyttö hyvä onnellinen, että sinulla on vanhemmat, jotka välittävät. Jos asut kotonasi, on luonnollista, että osallistut kotitöihin, koska vanhempasi eivät ole palvelijoitasi. Itsenäisyys tulee aikuiseksi kasvamisen myötä ja kerkiät vielä asioistasi päättää ihan kyllästymiseen saakka.

Olet JO täysi ikäinen eli jos et kestä tuota niin mikset muuta yksin asumaan? Mutta älä sitten itke että kukaan ei auta...

Sulle neuvo: jos on mahdollista asua vielä vanhempien kanssa niin asu, sillä sitten kun muutat asumaan yksin kukaan ei sinua auta paitsi sinä itse.

Ole onnellinen siitä että sulla ON mahdollisuus vielä asua vanhempiesi kanssa. Monet ketkä asuu yksin pitää maksaa sen 400-1000€ kk vuokraan, mutta sä asut vois sanoa melkein ihan ilmaiseksi vanhempiesi kanssa (on kokemusta tästä)...

Muuta hyvä tyttö vanhempiesi luota omaan asuntoon. Ja todista vamnhemmillesi, että pärjäät itse ja myös etsi se asunto itse. Ei täysi-ikäisyys tarkoita sitä, että vastuista voi luistaa ja elämä on pelkkää vapautta. En tosin pysty samaistumaan täysin vanhempiisikaan mutta ehkä taustalla onkin se, että sinä ns. kuorit vaan kermat kakusta?

Sanoit, että käyt töissä. Maksatko vanhemmillesi kotona asumisesta ja syömisestä? Minä jouduin maksamaan sinun iässäsi. Vanhempiesi ei ehkä kuulu määrät missä sinä aikaasi vietät mutta niin kauan, kun sinulla on avain heidän kotiinsa, heillä on oikeus tietää koska sinä tulet ja menet. Se on jopa kohjteliasta muita asunnossa asuvia kohtaan. Vanhemmillasikin saattaa olla kahdenkeskisiä suunnitelmia, joihin sinä et kuulu.

Älä leiki enää vauvaa vaan etsi se asunto ja muuta sinne. Välit vanhempiin paranee takuulla. Tai sitten asu elättinä ja noudata talon sääntöjä, eikö niin.

monta kertaa olen miettinyt että miksei ihmiset näytä näitä tänne kirjoittamiaan ajatuksia niille vanhemmille/seurustelukumppaneille tai sille joka on ongelman takana..

Itsekkin oon 19 ja muutin kotoota vajaa vuosi sitten. todettiin äidin kanssa kimpassa että näin parempi ja äiti maksaa ison osan kuluista koska kokee että minun kuitenkin vielä kuuluu saada tukea jotta voin opiskella. Käyn äidin luona siivoamassa ja panostan kouluun ja tämän lisäksi teen töitä. Minullakin on poikaystävä ja meidän seurustelu helpottui huomattavasti muuton jälkeen. jätkä maksaa reilusti osansa kuluista.

En oikeestaan ymmärrä mitä valitat, jos et ole tyytyväinen: MUUTA. Jos et halua muuttaa niin vanhemmillasi on omassa talossaan oikeus päättää asioista. ei tuo sen kummoisempi ongelma ole. Vanhempasi eivät voi kieltää muuttamasta, enkä usko että kukaan vanhempi haluaa mennä niin pitkäle että menee välit lapseen ja tuleviiin lapsenlapsiin kokonaan.

Tee enemmän töitä ja itsenäisty..

Ei ne kotityöt yms. aikataulut ainakaan helpota omille muuttaessa. Ja niin pitkään kun kotona asuu, kyllä niitä vanhempia on syytä kuunnell, joten kotoonta pois vaan ja vastuuta kantamaan.

Kuten täällä on jo todettu: kenen leipää syöt sen lauluja laulat.

Eivät minunkaan kanssani asuvat lapseni, 18v ja 20v saa mellastaa kuten tykkäävät. Erityisen tärkeä on yösääntö: yörauha pitää olla. Eikä mennä ja tulla miten sattuu huvittamaan. Kaikki asialliset asiat ja muut hommat (=velvollisuudet) pitää hoitaa ennen huvituksia. Näin kun tekee, ei paljon edes jaksa bilettää.. Onneksi silti 20v on muuttamassa omaan asuntoon. Näytin hänelle kädestä pitäen mistä haetaan ja millaista asuntoa, mikä on maksimivuokra mitä HÄN pystyy maksamaan. Pidä mielessä, että olet täysin vapaa valitsemaan itsellisen asumisen, ja maksamisen. Mieti kuinka paljon maksa asunto, sähkö, ruoka, puhtaus, puhelin/netti, ym ym Vertaa sitten sen etuja nykyiseen. Ja päätä kumpi kannattaa tässä vaiheessa elämääsi.

On hyvin ymmärrettävää, että äitisi haluaa edelleen suojella sinua viinan kiroilta, liikenneonnettomuuksilta ym. Ymmärrät sen, kun kasvat aikuiseksi.

Taitaa olla aika klassinen tapaus. Ainoa lapsi, äidin tytär ja silmäterä? Tytär aikuistuu, ja äidille iskee se menettämisen pelko ja tyhjän pesän syndrooma= kiukuttelee ja käyttäytyy itse kuin pahempikin kakara. Ja miksi? Koska pelkää, eikä osaa sitä pelkoa sanoiksi pukea.

Ja mitä tulee 19-vuotiaaseen, lain silmissä aikuiseen tyttäreen? Noh, on mitä ilmeisimmin taloudellisesti vanhemmistaan riippuva, koska muuten olisi jo ottanut ja lähtenyt omilleen. Syy tässäkin=pelko. Miten pärjätä yksin ja omillaan, ja millä rahalla.

Sinulle aloittaja, mitä voit tehdä? Mitä sinä itse haluat pohjimmiltasi? Asua vielä kotona, vai aloitella sitä omaa ja täysin itsenäistä elämää, myös taloudellisesti? Nämähän ovat vain ja ainoastaan sinun omia valintojasi.

Jos haluat jäädä kotiin, niin neuvoni olisi seuraava: rehellinen keskusteluyhteys auki molempien vanhempiesi kanssa, sekä äidin, että isän. Kerrot käyväsi töissä? Ota siis sen nuoren aikuisen vastuu, ja ehdota esim. osallistuvasi asumiskuluihin. Tehkää selvät pelisäännöt. Sinä asut vanhempiesi luona=heidän koti ja heidän säännöt, mutta. Sinä maksat osan kustannuksista, joten tällöin myös olet oikeutettu siihen omaan elämään. Tämä vaatii kompromiseeja kummankin taholta, mutta on kuitenkin loppupeleissä järjestelykysymys jos niikseen tulee.

Toinen vaihtoehto on tosiaan se, että muutat kokonaan omillesi. Et kerro mitään esim. mahdollisista opiskelukuvioista joiden nojalla voisit muuttaa pois kotoa? Oli niin tai näin, niin tämä on se toinen vaihtoehto. Kerrot, että äitisi/vanhempasi eivät anna sinun muuttaa pois kotoa? Laillisesti kun eivät vois sitä estääkkään koska olet täysi-ikäinen, niin tarkoitatko sitten kuitenkin sitä, että eivät "anna" sinun muuttaa pois=eivät tue taloudellisesti?

Peloilleen kun antaa vallan, niin se estää elämästä. Kuitenkin aivan ja rehellisesti jos sanon, niin aika harva nuori kuitenkaan loppupeleissä ymmärtää mitä se "omillaan" asuminen lopulta tarkoittaa. Jokaikinen kuukausi kun saat miettiä, että miten saat rahasi riittämään vuokraan ja laskuihin, siihen elämiseen yms. niin siinä tulee äkkiä ikävä takaisin kotiin :) Kotona elät ilmaiseksi, ruoka tulee pöytään ilmaiseksi, ja vaikkakin osallistut kotitöihin ja ruuanlaittoon, niin se on häviävän pieni murto-osa siitä, että mitä sitä joutuu tekemään ja miettiin omilla ollessa.

On kuitenkin totta, että aina niitä vaihtoehtoja ei ole. Joskus perhekuviot voi olla niin täysin tulehtuneita, että se poismuutto on ainoa keino edes jotenkin säilyttää ja ylläpitää perherauha. Puhumattakaan tapauksista, jolloin ne välit katkeavat kokonaan. Itsekin 16-vuotiaana kotoa pois muuttaneena, tiedän omasta kokemuksesta aiheesta yhtä ja toista. Ja nykyisin kun työkseen hoitaa myös tällaisia vastaavia tapauksia, niin onhan tuota nähnyt ja kuullut yhden jos toisenkin tarinan.

Summasumarum: aloittajalle ja jokaiselle joka vastaavanlaisessa tilanteessa on, niin suosittelen miettimään kerran, kaksi jos kolmekin sitä, että mitä sitä itse loppupeleissä haluaa ja tahtoo. Todellisuus kun on melko usein kylmä suihku niskaan kun ymmärtää, että kuinka paljon se vaatii puhdasta rahaa se omillaan oleminen ja itsenäistyminen. Varsinkin silloin, kun ei voida luottaa siihen isin ja äidin lompakkoon.

Se on myös vanhemmille kylmä rätti naamalle kun he lopulta tajuvatkin sen, että ei sillä rahalla pysty eikä kykene loputtomiin lastansa/lapsiaan kiristämään ja uhkailemaan. Kyllä tässä maassa keinoja on ja löytyy tukea ja auttaa nuorta aikuista omilleen kasvussa, jos vain on tietoa ja taitoa lähteä itsenäisesti asioista ottamaan selvää. Myös taloudellisesti. 20-vuotta on se ikäraja kun vanhempien tulot menettävät merkityksensä tukien kannalta, mutta kyllä tuota löytyy poikkeustapauksiakin vaikka ja kuinka monta. Siihen riittää syyksi esim. pelkästään se, että nuori kertoo vanhemman/vanhempien potkineen pellolle oman onnensa nojaan.

Äiti muistaa sen päivän kun synnyit. Sen päivän kun menit kouluun ja sen, kun nostit käden lippaan ja lähdit ja sanoit, Rakastan sinua, nähdään.

Ei ole helppoa nuoren tytön. Vaaroja on paljon ja vaikka onkin poikaystävä, joskus kun vastuksia tulee, ennenaikainen raskaus, rahat loppuu, voi jäädä yksin.

Olin 16 vuotias. Oli muutettava anopin nurkkaan. Onneksi hän oli ihana ihminen, mutta kadun aina, että kiirehdin nuoruutta, se jäi väliin ja elämättä. Ero oli 8 v kuluttua ja jouduin ne lapset elättämään itse vieraalla maalla.

Olen neljän tytön äiti.

Vanhemmuuss ja nuorten itsenäistyminen. Murrosikä on kehitysvaihe, jossa nuoren psyykkinen, sosiaalinen ja fyysinen puoli kehittyvät. Nuoren tunteet ailahtelevat, hän etsii omaa identiteettiään.

Lue lisää Netti-neuvo sivustolla.

http://www.nettineuvo.fi/index.asp
------------

Se, että täyttää 18v ei vähennä velvollisuuksia kun asuu vanhempien kotona (olettamus ettet maksa vuokraa kotiin etkä osallistu ruokamenoihin). Vanhempien koti ei ole hotelli, eli vaikka olet 18v, on kohteliasta ilmoittaa vanhemmille esim. ettet tule kotiin töiden jälkeen vaan menet yöksi poikaystävän luo. Ilmaisen asunnon ja ruuan vastineeksi vanhemmat voivat edellyttää siivoamista/ruuanlaittoa yms. Keskustele vanhempiesi kanssa tilanteesta. Olet täysi-ikäinen ja vaikka asut kotona, on sinulla omakin elämä ja valinnat. Silti vanhemmat voivat asettaa ehtoja kotona asumiselle ihan kuten ehtoja on vuokralaisellakin.

Joo, sä ootkin joku 4-v tenava, käyttäytymisesi sen todistaa. Ei ton ikäinen oo mikä-än aikuinen.....vauva olet vielä......
Ole onnellinen, kun sun vanhemmat välittää susta, on olemassa vanhempia, jotka ei välitä jälkikasvustaan tipan vertaa, vaan antaa heidän törttöillä ostarilla ja kaupungil-la, kiusata muita syyttömiä..........kokemusta on tuollaisista sekopäistä......
En mäkään aikoinani ollut kuin muutaman kerran jonkun tylsän ns. kaverin luona yö-tä.......ja tottakai toisen vanhemmat on kotona, kun menet yöksi sinne, ei siinä ole mi -tään pahaa......
Muuta sitten kotoasi pois. Itse jouduin muuttamaan ollessani 24-v, ja nyt kohta 15-vuotta olen lillunut tässä läävässä, sekopäisten ja hullujen keskellä, mutta on sentä-än asunto......ei oo kukaan vaakkumassa, mitä saa tehdä ja mitä ei......ja onhan tääl- läkin asuinalueella järjestyssääntöjä, jotka koskevat jokaista asukasta ja muita hei-dän omaisiaan ja ystäviään yms........mutta jotkut täällä luulevat, että ne ei koske hei-tä, ja onhan täällä myös jokunen lapsiperhekin......ja muutama asunto on jopa tyhjä täällä.......
On sun äitisi ihan kunnon ihminen, kun noin sanoo......muistelen, kun olin itse ton ikä -nen.......kannattaa kuunnella, vaikka ne kuulostaisikin ton ikäisen korvissa ihan hul-lulta.......en olisi edes halunnut silloin muuttaa pois kotoa, mutta he pakottivat. Onpa-han edes oma rauha nyt......... En mä töiden jälkeen yleensä mene kotiin, jään het-keksi kaupungille, kun se työ on siellä, nyt on kesäloma sieltä ja pian jatkuu taas ja asun toisella paikkakunnalla. Kuljen bussilla matkat, ja he maksavat matkat.
Joo, mäkin HALUAN parempaa palkkaa......en saa.....mäkin HALUAN ja haluan....... Mitäs äitisi haluaa ? Oletko ajatellut sitä ? Tuskin. Et asu siellä jätkäkamusi luona, päinvastoin ! Ja en mäkään tykkää siivota niin omassa, kuin vanhempieni luona olles -sani, mutta pakko se on.......tosin imuroinnista tykkään.......
Vanhempasi välittävät susta oikeasti, ettet joudu pahan pauloihin esim. huumeisiin... Ja ei meillä ainakaan ollut koskaan mitään kotiintuloaikoja, onhan mulla toki yksi iso-siskokin......he kun LUOTTIVAT meihin........
Piristy nyt.

Aloittajan viestistä paistaa läpi, että hän on vielä nuori ja kokematon - myös aika sinisilmäinen elämän realiteettejä kohtaan. Noh, pata kattilaa soimaa, niin mäkin olin alle parikymppisenä ihan kakara vielä vaikka itse suuresti muuta kuvittelinkin. Siperia opettaa, aloittajaakin vielä jossain vaiheessa. Sitä odotellessa voi kuitenkin tuntua välillä vähän keljulta.

Sopeudu talon sääntöihin tai muuta pois, ei siinä sen kummempaa.

Kakspiippunen juttu...
Totta on se että niin kauan kun asut heidän kattonsa alla, talon säännöt koskevat sinu kotitöineen.. ei se ikä vapauta niin että koti muuttuu ilmaiseksi hotelliksi.
Mutta joo... baarissa käyntiä ja poikaystäviä he eivät voi rajoittaa.

Ratkaisu on että muutat omiin nurkkiisi ja itsenäistyt. Kyllämolet jo sen ikänen että on jo aikakin lähteä elämään omaa elämää.

Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt!

En käynyt missään baareissa ennen kuin täytin 23, vaikka olen asunut 16-vuotiaasta omillani. Ei kyl kadutakkaan.

Tottahan maksat vuokraa kotiin, tai ruokarahaa. Jos et, vanhemmat on ihan oikeassa. He elättää sinua ja silloin voi myös hallita. Jos jo aikuista lasta pitää elättää kotona, ja hyysätä jopa niin, ettei kotitöitäkään tehtäisi, vähin on määrätä, mitä voi kotona asuen tehdä.

Eli oikeasti taidat olla se teini, ei ehkä 4 vuotias, mutta 14 vuotias. Elämä kivaa, riehutaan ja leikitään, ei vastuita, ei ruokarahaa, ei maksua asunnosta, ei pyykinpesua, ei sähkölaskuja, puhelimen maksuja, nettiliittymän laskuja, bussilaskuja.

Eli muuta pois, hanki itse oma elanto ja elä kotona kuten haluat.
Itse muutin pois mahdollisimman pian, vaikka ei olisi "vaadittu vanhemmilta".

Itse olin sun ikäisenä jo ollut vuoden naimisissa ja odotin ekaa lastani. Kävin silloin myös töissä. Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin odotan neljättä lastani. Kyllä niitä kotitöitä omassakin kodissa riittää, hyvä niitä on jonkinverran tehdä kaikkien. Ja oma 7 veenikin tekee muutamia hommia viikkorahaa vastaa. Äitini välillä odotteli että muuttaisin pois muutama vuosi ennen kuin niin kävi ja harmitteli miksi kahden aikuisen pitää asua samassa kodissa. Ihan tyytyväinen olin ratkaisuuni ja hyvin osannut hommani hoitaa. Ja olen ihan tavallinen tamperelainen, korpea ikinä juuri nähnytkään. Vaikea kuvitella että haluaisin omienkaan lasteni täysi-ikäisinä enää pitkään kotona asuvan, kyllä jotain tulevaisuuden suunnitelmia pitäisi olla.

Olet jo täysi-ikäinen ja teet itse elämääsi koskevat päätökset. Mutta kun asut vanhempiesi luona, on elettävä talon tavoilla. Se päättää, joka maksaa.

Suositteleisin, että muuta pois kotoa ja itsenäisty.

muuta pois himasta ja aloita uus eläma hommaa oma asunto ja kato miten menee ennen kuin muutat saman katon alle ettei tarvi pettyy åijät on kusetettanu mua ensin hurmataan seksillä ja sit puotetaan maan pinnalled erojenmestari

Öööh tottakai sinun pitää tehdä kotitöitä,jos vanhempasi sitä vaativat. He kuitenkin maksavat asumisesi.Turha kitistä. Asut vanhempiesi talossa ja olet kuitenkin jo täysi ikäinen ,he saavat todellakin määrätä talon tavat. Jos et ole tyytyväinen.Muuta pois:)

Olet aikuinen ja sinun kannattaisi jo muuttaa pois kotoa jos olet töissä opiskeletkin. Itse muutin omaan kotiin 19-vuotiaana ja kävin töissä. Et ole liian nuori. Rahasi riittävät ja onhan tukiakin asumiseen. Välit vanhempiin paranevat eivätkä vahdi joka askelta. Kotityöt kuuluvat sinulle kun vielä asut vanhempiesi kanssa. Olen pärjännyt niin pärjäät sinäkin jos hyvä työ. Onnellista jatkoa sinulle ja poikaystävällesi.

Hmm...En tarkoita olla törkeä tai muuta, mutta asunnon etsiminen ym. kuuluu kyllä jo täysi-ikäisenä osata hoitaa ihan itse. Vanhemmat eivät ole valvollisia hoitamaan sua enää.

Ja meillä oli ainakin sellainen sääntö että äiti sanoi että niin kauan kun asun heidän katon allaan elän heidän sääntöjen mukaan. Mikä oli ihan oikein ja kohtuullista. Silloin kuuluu maksaa myös osa vuokrasta, ruuasta ja tehdä muitakin kotitöitä, mitkä kuuluu myös silloin ohjelmaan jos asuu yksin!

En ole vanhempien apua tarvinnut. Muutin kotoa 18,6 vuotiaana ja etsin asunnon itse ja hoidin kaiken muunkin itse. Vanhemmat olivat opettaneet jo teininä että mitä elämään täysi-ikäisenä kuuluuu ja miten hoidan asiani.

Joskus kinkkisessä paikassa soitan vanhemmille ja kysyn neuvoa että miten esim.joku asia kannattaisi hoitaa helpoiten jos on usea vaihtoehto. Ja elämään kuuluu itse virheiden tekeminen, yleensä sitä kautta oppii:)!

Tsemppiä aikuisuuden kasvuun!
Ja kunnioita vanhempiasi jotka sut on kasvattanut.

ÄLÄ VALITA: Jos on teinillä noin rankkaa NIIN MUUTA POIS KOTOA!!! Niin helppoa se on!!! Et voi olla noin avuton 19v joka asuu kotona??!

Hui, aika hirveää, että joutuu kotona tekemäänkin jotain! Tietysti teet kotona kotitöitä, ei pitäisi olla iso vaiva.
Itse olen asunut yksin kolme vuotta ja olen nyt 19-vuotias. Muutin ulkomaille puoli vuotta sitten. Kyllä se vaan on niin helppoa asua kotona, usko pois, ei kannata kiirehtiä minnekään. Yksin kun asuu, se ei ole vain pyykinpesua ja kaupassa käymistä. Vaikeinta se on henkinen puoli. Jos asut yksin ja tulee murheita, kukaan ei ole kuuntelemassa. Jos pesukone hajoaa ja lattia tulvii, olet yksin. Jos joku yrittää murtautua asuntoosi, olet yksin. Jos olet rahaton, niin eipä mennä avaamaan täyttä jääkaappia, jonka äiti on täyttänyt.

Vanhempani ovat auttaneet minua paljon. Ensimmäisenä vuotena kun olin vain 16, antoivat mulle 300-400e kuussa rahaa elämiseen (opintotuella maksoin vuokran). Ja muutin vieläpä huvin vuoksi, koska halusin erikoislukioon. Nykyään auttavat aina kun tarve vaatiin. Auttoivat ulkomaille muutossakin vaikka reissu kustansi melkein 1000 euroa ja lomaa se ei heille ollut. Tietysti kaikki asunnon hankkimiset sun muut hoidin itse jo silloin 16-vuotiaana, eipä siinä nyt mitään vaikeaa olekaan. Jos menen käymään vanhempien luona, autan todellakin kotitöissä, sillä se on vähintä mitä voin tehdä.

Voit tietysti muuttaa kotoa jos töitä saat (mahdollisten opiskelujen ohelle).
Äitisi kieltämättä kuulostaa vähän erikoiselta. Minulta ei koskaan kielletty alkoholia, vaikka olin 15. Jännä juttu, että meidän perheessä sitä juodaan silti vähän. Olen käynyt kerran baarissa sen 1,5 vuoden aikana kun ikää on ollut. Kotiintuloaikojakaan ei ole koskaan ollut, mutta silti olen tullut aina ihmisten aikaan kotiin. Se on se luottamus! Olen itsenäinen ollut jo ihan pienestä asti, itsepäiseksikin joku sanoi. Se ei kuitenkaan ole rikkonut välejämme. Soitan äidilleni päivittäin ja juoruillaan maailman menosta ja sen sellaista.

Minulla on myös samanikäinen kaveri, jonka äiti kuulostaa samalta kuin omasi. Hän ei saanut tulla luokseni yöksi edes silloin, kun olimme naapureita! Eikä ihme - kerran vanhemmat ilmestyivät oveni taakse ja kysyivät Kaisaa, joka oli valehdellut äidilleen olevan kanssani. Oikeasti oli treffeilla somalimiehen kanssa. Ja taas: se on se luottamus!

Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto...

muuta pois kotoa, äläkä valita !
17-vuotiaana on kotoa lähetty, ja silti äiti ottaa aina avosylin vastaan.
Itsenäistykää nuoret ihmiset, eikait se oo muija eikä mikään jos asuu ton ikäisenä kotona, ainakaan pohjosessa!

Minä olen 37-vuotias ja edelleen vanhempani kohtelevat minua kuin teini-ikäistä tai pientä lasta. Minunkin lapsuudenkotini on "pökköperällä", ja siellä vanhempani edelleen asuvat. Tuntuu että siellä metsän keskellä ihmiset eivät kertakaikkiaan aikuistu ja kypsy niinkuin kaupungeissa asuvat, eivät ime vaikutteita ja kasva ihmisinä.

Kun käymme perheeni kanssa vanhempieni luona, niin en kertakaikkiaan pysty olemaan siellä kuin max 2 päivää. Olemme niin erilaisia, että yhteisiä puheenaiheita ei ole (vanhempani ovat suoraansanoen aika juntteja ja sivistymättömiä) ja jos heidän kanssaan rohkenee olla jostain asiasta eri mieltä, niin isäni sanoo minulle -lähes nelikymppiselle- että "älä viisastele" tai "sssshhhht!!" kuin 5-vuotiaalle. Onko sitten ihme, ettemme käy siellä kuin pari-kolme kertaa vuodessa, ihan lastenlasten takia... Lapset toki viettävät mummolassa keskenään aikaa kesällä ja jouluna pidempään, mutta me vanhemmat kurvaamme tiehemme viimeistään kahden yön jälkeen.

Minä asuin vanhempieni kodissa 20-vuotiaaksi saakka. Siihen asti minulle hoettiin ja aivopestiin että "et sä tule pärjäämään", "turhaan lähdet sinne maailmalle polttamaan perskarvasi, maitojunalla tulet kuitenkin takaisin" jne. Kas kummaa, kun sain viimein jalat alleni, niin olen pärjännyt! Vanhempani ovat aina olleet kauhuissaan, kun suuntasin ensitöikseni ulkomaille joksikin aikaa asumaan ja työskentelemään, ja kotimaassa olen aina pyrkinyt suuriin kaupunkeihin asumaan,opiskelemaan ja työskentelemään. Heidän mielestään pitäisi vissiin asua siellä pökköperällä ja raportoida kaikki tekemiseni heille, että pääsisivät arvostelemaan. Koska sitä he ovat kovia tekemään, voi pojat...

Kun aloin odottaa esikoistani, olin jo lähes kolmenkymmenen, mutta äiti otti asiakseen soittaa päivittäin ensimmäiset puoli vuotta ja haukkua miten tyhmä olen kun hankkiuduin raskaaksi, ja ettemme mieheni kanssa tule pärjäämään lapsen kanssa, emmekä saa rahoja kumminkaan riittämään. Jokainen puhelu päättyi minun itkuuni. Kun vauva syntyi, niin kelkka kääntyi kummasti (ensimmäinen lapsenlapsi) ja heistä oli paljon apua, plus lapsenlapsi on saanut valtavasti rahaa ja kaikkea muutakin mitä on halunnut tähän päivään asti. Sitä olen itse kritisoinut, koska yritän opettaa lapsille, ettei mikään tässä maailmassa tule ilmaiseksi.

Kun olen muutaman kerran vaihtanut työpaikkaa (haastavampiin ja isompipalkkaisiin), niin äiti on louskuttanut että olen HULLU kun lähden VAKITUISESTA työpaikasta, ja että mistä tiedän että pärjään siinä uudessa paikassa. Huoh, ihan turha selittää, että lähes jokainen duunipaikka vakinaistetaan 2-4kk sisällä, ja ettei kukaan tänä päivänä ole samassa duunipaikassa eläkeikään asti.

Esimerkkejä riittäisi, mutta yritän vain sanoa, että on niitä hankalia vanhempia muillakin. Minua loukkaa suunnattomasti oman isäni näkemys, että olen vieläkin pikkukakara ja etteikö kanssani voisi keskustella kuin toisen aikuisen kanssa. Hän on jotenkin katkera siitä, että minulla on ollut mahdollisuus opiskella ja elää suht helppoa elämää, verrattuna häneen itseensä.

Voin sanoa suoraan, että en pidä omista vanhemmistani. Itse olen yrittänyt olla hyvä tytär ja tehdä heidät ylpeiksi, mutta ilmeisesti mikään ei riitä, enkä ole koskaan heidän silmissään aikuinen.

siis mikä meni vikaan ?

niin kauan kun asut kotona, sun tulee noudattaa yhteisiä pelisääntöjä. haluaisitko, että jos muutat omaan kotiin, niin ne tulis häiritseen sun elämää? sotkeen, vinkuun ruokaa, oleen kiittämättömiä, juokseen menoilla yömyöhään siten häiriten sun yöunia?

muuta pois sieltä, saat itse ladella sääntösi.

Sori nyt, odotat varmaan jotain muuta, mutta en minäkään halua että nyrpeä ja vastahankainen tyttäreni asuu enää kotona, hän on varmaan suurinpiirtein ikäisesi, täyttää syksyllä 20 v ja asunut poissa kotoa nyt parisen vuotta.
En jaksa passata enkä pyydellä apuakaan, elämä alkoi olla yhtä tahtojen taistelua joka asiassa. Poikaystävän vanhemmat eivät hyväksyneet muuttoa heille joten auttelen jonkun verran tytärtä vuokranmaksussa ja joskus vien kassin peruselintarvikkeita, rahaa en anna koskaan sillä en maksa kenenkään biletyksiä.
Tilanteemme sikäli erilainen että olen ainoa vanhempi.
Tytön muutettua vaihdoin pienempään asuntoon jossa viihdyn hyvin ja vuokrassa säästyvällä rahalla juuri tyttöä auttelenkin. Välimme ovat hyvät, olemme kaksi aikuista naista, enimmän aikaa:) Näin siis meillä, rohkeutta sinullekin!

Itse olen kokenut aivan samaa. Tässä hypin riemusta, kun sain kavereiden kanssa opiskelija-asunnon ja kohta muutamme. Vanhempien tulisi ymmärtää kuinka äärimmäisen ahdistavaa ja turhauttavaa tämmöinen voi olla.

No mikset sitten muuta pois vanhempiesi luota? Kun kerran olet 19 v, etkä 4 v kuten itse sanot ja sinulla on työpaikkakin. Minulle vanhemmat, tai oikeastaan toinen heistä aikoinaan katseli nenenvartta pitkin lähtöäni ja sanoi että katsotaan kuinka kauan menee että tulen häntäkoipien välissä takaisin. Käskin haistaa sitä itteään. Toivottavasti teillä ja monilla muilla se kotoa lähtö sujuu asiallisemmin. Itse en tosin ole esim. yöksi kertaakaan suostunut jäämään jo periaatteestakaan vanhempieni luokse sen jälkeen kun sieltä muutin.

Miksi asut kotona?

Olet täysi-ikäinen, sinulla on työ ja kaikki edellytykset selvitä.

On ihan selvä juttu, että jos asut vanhempiesi luona, olet heidän kattonsa alla ja heidän säännöillään. Ilmeisesti vanhempasi jollain lailla toivovat sinun muuttavan kotoa jos haluat elää aikuisen elämää.

Siivoaminen, koulu ja työt kuuluvat elämään myös omillaan asuen. Silloin saa vapauksia kutsua yövieraita, riekkua baarissa jne, mennä ja tulla miten mielii, mutta myös pitää huolehtia itse laskut, ostaa vessapaperia ja tiskata astiansa.

Palstapuppugeneraattorit taas vauhdissa.

Mielipiteeni kolmen jo aikuisen lapsen äitinä:

Jos olet aikuinen, teet kolmasosan kotitöistä ja osallistut kodin ylläpitokustannuksiin suhteessa palkkaasi nähden. Ellet, joudut noudattamaan niitä sääntöjä, mitä elättäjäsi laativat. Jos ne eivät sinulle sovi, kannattaa etsiä oma asunto ja alkaa elämään itsenäistä elämää.

Se, että vanhempasi uhkailevat muutollasi, on ehkä lapsellista, mutta aikuiset voivat olla hyvinkin lapsellisia ja kehittymättömiä. Se tulee vain ymmärtää, tuskin vanhempasi kovin paljoa muuttuvat. Eli sinun on muututtava tai muutettava.

On täysin normaalia, että vanhemmat haluavat lapsensa itsenäistyvän mutta sinun vanhempiesi tapa se osoittaa, ei ole paras mahdollinen.

Ylikontrollointi on sekä välittämistä että epävarmuutta, usein vanhemman omaa perusturvatunteen vähyyttä.

Luulen, että yksi asia on ainakin selvä, että sun äiti on totaalisen väsynyt siihen, että sinä ja poikaystäväsi olette teillä jatkuvasti. Äitisi ei vaan osaa sanoa sitä tai pelkää, että karkoittaa sinut vieläkin kaemmaksi. Sanon suoraan, että koska seurustelet noinkin tiiviisti, on aika etsiä oma koti, missä voi leikkiä niitä omia kotileikkejä. Äitisi kyllä sopeutuu siihen ja uskon, että suhteenne sen myötä tulee paremmaksi.
Se kokkaaminen ja siivoaminen kuuluu aikuiseen elämään.

Koska asut kuitenki vanhempiesi luona, et voi tehdä ihan mitä lystää. Eivät vanhempasikaan voi. Ehkä olet sitten ikäistäsi lapsellisempi, koska asut vielä kotona. Ei ole mitenkään mukavaa, että lapsen poika/tyttökaveri hengailee siinä, missä vanhemmat asuu. Se on vähän kiusallistakin. Kotihan on vanhempien ja he ovat siitä vastuussa. Siis kodistaan. Ja ehkä sitten olis iparas että muutat sieltä kotoa, jos mielstäsi olet aikuinen, niin ota sitten myös vastuu asumisestasi.

Sitten kun astu itseksesi, havaitset, että sinä myös haluat määrät kodistasi, ketä siellä kulkee ja yöpyy.Jokainen haluaa itse määritellä kotinsa säännöt. Aikuiset lapset, jotak vielä asuu isä nja äidin kanssa, eivtä omista sitä kotia ja joutuvat ottamaan huomioon vanhempiensa säännöt ja rajoitukset. Jos kotona on vaikeaa, kyllä pitäisi ymmärtää lähteä itsenäiseen asumiseen.

Eihän se ole oikein että kodista ottaa vain hyvät puolet ja jättää ne vastuut vanhemmille. Kyllä täysi-ikäisen pitää osata itsenäistyä riitelemättä. On ihme että aikuinen ihminen ei älyä hommata omaa asuntoa, vaan vanhempien pitää sanoa se.

Siis äitisi sanoo, että muuta pois kotoa ja sinä vain olet siinä riitelemässä. Koska olet jo 19, olet täysi-ikäienn ja vanhemmillasi ei ole mitään velvollisuustta pitää sinua ja hengailevaa poikaystävääsi kodissaa. On aloittaja rasittava ja ymmärtämätön lapsi. Ja tosi lapsekas, ellei osaa ottaa vastuuta itsestään ja asumisestaan. Muuta sen poikaystäväsi kanssa omaan kämppään, ettei vanhempien tarvi elättää. Nuoret ihmsiet ovat tosi ymmärtämättömiä. Ostaan vaatia ja hokea että on oikeus, mutta ei osata ajatellaa että on myös velvollisuuksia.

Vitun nössö, joko teet työtä tai maksat rahalla asumisesi. Heillä ei ole mitään vastuuta hoitaa sinua enään. Sinä et todellakaan ole aikuinen. Haluat vain juhlia baarissa ja käyttää kaikki rahasi ja aikasi hemmotteluun ja odotat että vanhempasi maksavat kattosi ja ruokasi. Tosi nössöä. Ootko varma että et ole 1,9vuotias? Kun väität olevasi 19v.

Mutsi heitti mut pihalle vähän ennen kuin täytin 19, eli vähän yli neljä vuotta sitten. paljon helpompaa ollut elämä sen jälkeen. Muuta pois tai lopeta valittaminen.

Muuta pois kotoa

Kerrotko ap. koko totuuden.. mulla on sun ikänen sisko ja sillä on aspergeri,, vanhemmat on sanotaanko VÄHÄN enemmän suojelevaisempia sitä kohtaan ku esm. mua kohtaan aikanaan olivat. Meinaan ei ole kovin tervettä vanhemmilta jos olet tavallinen nuoriaikuinen pitää sua kotona. Itse muutn jo 16v, pois kotoa.. ei ollu helppoo mut en ole kuitenkaan koskaan katunut ratkaisua. Kannattaa ottaa nyt ne siivet käyttöön ja lähtä. Vain siinä tapauksessa että olet ns. Ernu ( =erityisnuori) ymmärrän tuon holhoamisen.

Olet kakara niin pitkään kun loisit vanhempiesi nurkissa. En ymmärrä, miksei 19-vuotias työssä käyvä nuori nainen asu omillaan.

katkaise napanuora ja hommaa oma koti. Sitten voit tulla ja mennä miten haluat. Onhan se kamalaa jos kotona pitää siivota tai noudattaa kotiintuloaikoja. Kyllä minä ainakin olisin saman katon alla asuvasta lapsestani huolissani ja odottelisin yömyöhään kotiin, jos mitään ei kuulu. Jos se ärsyttää niin täysi-ikäisenähän sulla on oikeus ihan omaan lukaaliin ja pois mamman ja papan kukkarolta roikkumasta :D Jos he yhä silloinkin yrittävät määrätä elämääsi, sitten se on kummallista.

Sehän on ihan luonnollista että nuori muuttaa omilleen. Eikä sinne tarvitse riidan kanssa lähteä. Keskustelu olisi paras asia mitä voisit tehdä. Ne baareissa istumiset kannattaisi kyllä jättää väliin. Onhan sitä nuorille parempiakin harrastuksia. Yks mummu ajattelee....

Usein vain on ongelmana, että liian nuorena muutetaan tyhjänpäälle.

Tämä teidän touhu on just sitä irtautumista kotoa. On helpompi muuttaa pois jos on tämmöstä riitaa. Ajan kanssa kaikki tasottuu. Vanhempasi ja sinä olette varmaan kaikki vähän hämmennyksissä, koska sinusta on tullut aikuinen. Sinulla on poikaystävä ym.. Et ole enää se sama tyttö kun aiemmin.
Elämä kantaa jos päädyt muuttopuuhiin.
Jos asuisit Italiassa, tämä kotoa poismuutto olisi koko perheellesi häpeä. Eri kulttuureissa ajatellaan eritavalla. Italialaiset "lapset" asuvata kotona vielä kolmekymppisinä.
Tietysti maassa toimitaan maantavalla. Toivon sinun päätyvän molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Elämä jatkuu kuitenkin tämänkin kriisin jälkeen.
Omat kolme lastani ovat muuttneet jo omilleen. Välillä toivon etten näkisi heitä ollenkaan ja toisinaan toivon, että kumpa joku tulisi käymään. Aikuisena ja vanhempana tarvitsen joskus päänsilitystä myös lapsiltani. Ei minullakaan aina mene hyvin.
Tuultapäin vaan....

Muuta omaan asuntoon. Miksi et voisi muuttaa?

Muuta pois, tuossa iässä pitäis jo itekki tajuta ettei vanhempien nurkissa hilluta ja eletä siivellä. Hanki elämä.

jaa a. Ainahan noita vammasia vangempia löytyy. Onneksi ei minulta.

19 vuotias ja asut kotona.... muuta pois... ?

En muista miten Suomessa, mutta ainakin täällä on sellainen käytäntö, että pitää maksaa kuukauden vuokra etukäteen vakuun välityspalkkio (1kk vuokra), eli siitä tulee nelinumeroinen summa. Saattaa vaikeuttaa muutossa. Etenkin jos vanhemmat ei auta yhtään, muuttofirmat on kalliita.

Oma tupa, oma lupa!

Miksi ihmeessä et ala hakemaan omaa asuntoa? Varmasti alkuhämmennyksen jälkeen äitisikin olisi innolla auttamassa ensimmäisen oman kotisi sisustamisessa ja kalustamisessa, ja takuulla auttaisi alkuun, vaikka nyt sanoisi mitä. Onhan se vanhemmillekin kova paikka kun oma pikkutyttö lentää kotoa pois omin siivin, mutta me jokainen ollaan se joskus tehty.

Et tarvitse vanhempiesi lupaa tai suostumusta muuttaaksesi pois! Jos ovat jääräpäisiä, eivätkä auttaisikaan alkuun, niin siinähän sulla olisi hyvä tilaisuus nostaa nokkasi ja näyttää että pärjäät omin avuin! Kyllä sitä aina ekat yöt nukkuu vaikka patjalla, eikä kodin tarvitse heti olla viimeisen päälle sisustettu ja laitettu. Jos kerran olet töissä, niin käytä palkkasi vuokranmaksuun ja kodin laittamiseen pikkuhiljaa mieleiseksesi. Niin me muutkin ollaan tehty :)

Siellä sun omassa luukussa kukaan ei sit ole kyttäämässä ja vahtimassa, ja sitähän sä just haluat!

Itse asuin kotona 22-vuotiaaksi saakka. Kotitöihin minun piti aina osallistua, joka itselleni oli itsestäänselvyys, koska niitä olen joutunut tekemään pienestä pitäen. 18-vuotiaana kotiintuloajat olivat mennyttä. Tietenkin noudatin järkeä ja tulin kyllä yön aikana kotiin ennen kuin vanhemmat heräsivät eli ennen kuutta aamulla ja heräsin viimeistään kahdeltatoista, koska he eivät arvostaneet sitä, jos nukkuu yli puolenpäivän jälkeen. Alkoholin suhteen oli nollatoleranssi, mutta enpä koskaan jäänyt kiinni. Tulin useasti humalassa yöllä kotiin viikonloppuisin vanhempien yhä nukkuessa. Uskon, että he tiesivät minun juovan, mutta puheenaiheena asia oli "tabu". Käyttäydyin aina fiksusti enkä sanonut vanhemmilleni vastaan, joten hekin antoivat minun elää talossaan kuin aikuinen, kunhan välillä autoin heitä kotitöissä. Kotona asuessani sain opiskella ilmaiseksi ja kesällä tein töitä ja pistin rahat säästöön. Nyt asun omillani ja opintoja on vielä vuosi jäljellä. Säästämilläni rahoilla olen pystynyt ottamaan omassa asunnossani löysästi, kunnes saan tutkintoni ja pääsen tekemään oman alani hommia. Pointtina oli, että omilla vanhemmillanikin oli näitä sääntöjä, mutta sekä kunnioittamalla että vähän kiertämällä niitä yhteiselo sujui hyvin ja näin he tarjosivat minulle hyvät puitteet kouluttaa itseni.

AP:lle sanoisin, että muuttaa pois, kun vanhemmat eivät kerran anna sinulle omaa tilaa. Teini-ikäisenä omat vanhempani olivat myös todella tiukkoja, mutta ymmärsivät omalla kohdallani vähitellen höllentää, kun vanhemmat sisarukseni lähtivät suunnilleen ovet paukkuen kotoa pois. Kyllä nyt tuon ikäisenä pitäisi sentään voida liikkua vapaasti ilman, että on tekemisistään muille vastuussa.
Jos vanhempasi oikeasti lähestulkoon estävät sinua muuttamasta, niin helpointa pakata etukäteen tai jopa viedä tärkeimpiä tavaroitasi sinne kaverillesi, jolloin "vahinko" on jo ehtinyt tapahtua. Tämän jälkeen voit keskustella muutostasi vanhempiesi kanssa. Oma veljeni karkasi kotoa 18-vuotiaana, kun vanhemmat eivät antaneet hänen muuttaa pois, oli pakannut kamansa päivän aikana ja häipynyt jonnekin kaverille ennen kuin kukaan muu perheenjäsenistä oli tullut kotiin (tästä aikaa 8 vuotta). Jäi sille tielleen ja on pärjäsi erittäin hyvin omillaan, on kouluttanut itsensä sekä mennyt naimisiin. Tsemppiä sulle, muuta vain rohkeasti pois!

Käy rauhallista keskustelua vanhempien kanssa ja osota sillä, että olet aikuinen. Esim. "Haluan puhua teille, kuunnelkaa keskeyttämättä. Sen jälkeen kuuntelen teidä argumentit." ja jos vanhemmat keskeyttävät, odota hiljaa ja jatka kun he sulkevat suunsa. RAUHALLISESTI JA TYYNENÄ.

Ja mitä noihin kotitöihin tulee... Eikö se ole normaalia, että jos täysi-ikäinen saa asua vanhempiensa kanssa, niin pitää jotain tehdä vastineeksi. Siis mikäli ei joudu vuokraa maksamaan....

Tähän keskusteluun haluan sanoa mielenkiintoisen pointin: Suomessa nuoret muuttavat erittäin nuorina pois kotoa verrattuna moniin muihin maihin. Esimerkiksi Välimeren maissa ja Aasiassa monet muuttavat pois vasta lähempänä 30 ikävuotta. Mutta se on ehkä ymmärrettävää siinä mielessä, että täällä ei ole kouluissa kalliita lukukausimaksuja ja sen takia on mahdollista maksaa vuokraa.

Mulla oli/on sama (ylihuolehtivaisuus/kontrollihullu) äiti. "Sain" muuttaa yksin asuun vasta yli 30-vuotiaana! -Koska sairastan epilepsiaa ja äiti on ylihuolehtiva. Eikä sitä ainakaan vähennä,että olin lapsena kiusattu ja äitini on ollut leski koko elämäni ajan.
Epilepsiani takia äitini ei haluaisi päästää minua yksin mihinkään.
Hänen onnekseen en olisi muutenkaan 'bilehile' tai festarifani tms..

Siskoni sairasti myös syövän teini-iässä. Ja isäni kuoli 32-vuotiaana,kun olin viikon 'ikäinen',joten kasvoin ilman isämallia.
Nykyään äidilläni on lääkitys verenpaineeseen.korkeaan kolestroliin,sydämeen,nukahtamiseen ja masennukseen,että minun taitaisi alkaa pikemmin olla hänestä "ylihuolehtiva" eikä päinvastoin?

Muuta omaan asuntoon, niin kenelläkään ei ole senjälkeen asioihin mitään sanottavaa ja lopeta itkeminen

Kuules nyt!

Tämä maailma on niin julma paikka ja ihmiset niin töykeutä oman edun tavoittelijoita, että jos ei puoliaansa osaa pitää niin täällä ei pärjää.

Kirjoituksestasi käy ilmi, että olet fiksu aikuinen ihminen joka haluaa elää omaa elämää. Ja huolimatta vanhempiesi reaktiosta sinullla on tähän täysi oikeus!

Kipin kapin omaa kämppää katsomaan ja itsenäistymään, heillä ei ole enää mitään jurdista määräysvaltaa sinuun vaikka kuinka mieli tekesi.

Elämä on aivan liian lyhyt tuhlattavaksi, joten elä jokainen päivä niinkuin se olisi viimeinen (koska joku päivä se ihan oikeasti on)!

Minäkin olen sitä mieltä, että niin kauan kun kotona asutaan niin tehdään kotitöitä ja totellaan vanhempia, mutta en ymmärrä miksi et saisi käydä juomassa, olla poikaystäväsi luona tai muualla pitämässä hauskaa? Itse etsisin kämpän nopeesti ja muuttaisin!!

Jos vanhempas maksavat sun, aikuisen ihmisen, elämisen, asumisen, syömisen ja olemisen, niin totta helvetissä noudatat niiden asettamia sääntöjä ja _vähintäänkin_ autat kotitöissä ja muussa vastaavassa. Järettömän lapsellista käytöstä valittaa tollasesta. Se toki on ikävää jos rajat on liian tiukat, asiallisesti keskustelemalla varmaan selviäis siitäkin. Mut helvetti, yritä vähän edes kunnioittaa vanhempias, jotka vapaaehtoisesti pitää susta huolta vielä senkin jälkeen kun ei enää lain mukaan tarvitsisi. Sit ku asut omillas niin voit toimia miten huvittaa.

Vau!!! Kuulostaa ihan hirveeltä. Meil on asiat ihan toisin päin. Isosisko saa käydä baareissa, kavereitten luona, roikkua poikkisensa kaa nii paljo ku sielu sietää. Siskol on skootteri ja auto ja vuoden on asunu omas kämpäs. Se käy kavereiden kaa festareilla ja muualla eikä oo välii tuleeks se kotiin 19 vai 3. Sisko o saanu ottaa vapaasti korvavenytyksen, napakorun ja kielikorun. Eikä nää suinkaan johu siitä ettei äiti välittäis meistä, päin vastoin. Me ollaan äitille tärkeimpiä ja asettaa meidät aina etusijalle, niinku varmaan melkein kaikki äidit. Äiti on yksinhuoltaja ja se ois voinu käyttää 20 vuotta miesten jahtaamiseen, mut se reissaa meijän kaa. Äiti aatteleekin et siskon on hyvä ottaa vastuuta ja on hyvä et sisko pystyy huolehtimaan itsestään. Äiti luottaa siskoon, eikä ihme, se on nii fiksu (lukiosta huippu tokari). Äitil ei oo mitään sitä vastaan et sisko kuntonyrkkeilee ja lähti tänään inttiin. Kyl sun pitää saada paljo lisää vapauksia. Sä oot jo iso tyttö ja sun äidin pitää pikkuhiljaa tajuta se ja myöntää itelleen ettei se voi määrätä sun elämää enää.

Olet 19, miksi et asu jo omassa kämpässä - Itse muutin heti 18v:nä ja monet muuttanut aikaisemminkin. En ymmärrä miten olet saanut plussaa, vaikka toisaalta tätä oli ihan kiinnostava lukea - ja miettiä että mikä tätä porukkaa vaivaa--- Että valitetaan kun vanhemmat kontrolloi, tottakai jos haluat omaa vapautta niin sun pitää muuttaa omaan kämppään - eikö tunnu muutenkin nihkeeltä että joudut vielä täys-ikäsenä olemaan holhoojan huushollissa - et voi tehdä mitä haluat, miten haluat ja mihin aikaan haluat... Ite en ainakaa jaksais tollasta.

Pointti kiteytettynä: Valitse joko kestät tuota, tai muutat omaan himaas. (Asian pitäs kyl olla itsestään selvyys)

17 vuotiaana muutin pois äidin ja uuden miesystävän jaloista pyörimästä pienestä kaksiosta. Omillani ollessani en ole ruinannut rahaa kuten tyypilliset ikäiseni silloin ja edelleen. Lainaan mitä olen pyytänyt, maksanut sovitusti takaisin, mielelläni vähän ylimääräistäkin. Äitini kanssa emme ole tulleet koskaan toimeen pidemmän päälle. Olen nyt 30 ja hän yrittää vieläkin määrätä minua ja tehdä päätöksiä puolestani. Kun ei onnistu, suuttuu ja menettää hermonsa niinkuin aina ennenkin jos ei mee tahto hänellä läpi. ... :D Isä kuoli 10 vuotta sitten, eipähän tarvii enää sitäkään mittiä onko hengissä vai ei. Sikäli reteä elämän tyyli HÄNELLÄ. Jos eläis, täyttäis syksyllä 77v. Vanhan kansan arvomaailma ei ole minun juttuni, joskin paljon hyvääkin sieltä on tullut päähänsä poimittua. Äippä kun tajuais jotta olisi kiva viettää edes välillä aikaa yhdessä ennen hänen kuolemaansa, olis ihan hienoa. Eipä ymmärrä. On vaan pottuuntunu kun ei voi enää lapsenomaisesti minua määrätä ja olla siksi sitten liiemmin tekemisissäkään, mitä nyt haluaa kihistää ja leperrellä jätkälleni. x) Sairas muija...

Aika paljon ahdistavan vihamielisiä kommentteja täällä. Eivätkö ihmiset perheissä osaa puhua keskenään, vai miksi asiat nähdään niin mustavalkoisesti..."sopeudu tai muuta"..."lakkaa valittamasta"...???

Minusta on outo ajatus että lapsi maksaisi vanhemmilleen vuokraa (täysi-ikäsenäkään). Toki jotain panosta (esim. apua kotitöissä) olisi syytä tuoda yhteiseen talouteen.

Yhteiset pelisäännöt esim. kotiintuloaikojen suhteen pitäisi kyetä sopimaan rakentavassa hengessä. Kuulosti siltä että äitisi ei tähän jostain syystä pysty?
(Epäilen samaa kuin muut kirjoittajat eli kyvyttömyys kommunikoida pelko lähestyvästä poismuutostasi tyhjän pesän syndrooma=tarve yrittää kontrolloida tekemisiäsi liiallisuuksiin asti.)

Niin kauan kuin lapsi asuu kotona, vanhempi huolehti ainaa menemisistä ja tulemisista (joskus liikaakin). Siis tarkoitan että "vastuu" sinusta on henkisesti edelleen vanhemmillasi (koska asut kotona).

Tämä on suurin asia joka muuttuu, kun muutat pois kotoa; He eivät enää tiedä koko aikaa, missä menet joten heidän on vain LUOTETTAVA siihen että pärjäät.

Olen muiden kirjoittajien kanssa samaa mieltä että poismuutto on tilanteeseesi paras apu - siis jos keskutelu vanhempiesi kanssa ei tuota tulosta, jos eivät siihen pysty. Ota asia hellävaroin, mutta määrätietoisesti puheeksi, mutta tee ensin kunnollinen toimintasuunnitelma itsellesi.

Muutto kannattaa ajoittaa koulun/työn mukaan järkevään ajankohtaan, eli voi olla että saatat joutua "kestämään" kotona asumista vielä hetken. Ovet paukkuen, rinta rottingilla, ei ole järkeä lähteä jos ei ole ennen sitä tehnyt kunnollista suunnitelmaa.

Asunnon voit vuokrata yksityiseltä taholta, tai joltain vuokrausfirmalta (molemmissa on puolensa). Missään nimessä välittäjään ei kannata turvautua, koska se on vain rahanmenoa - ilmankin pärjää!
Takuuvuokran joudut maksamaan, mutta säästä se summa sinnikkäästi palkastasi etukäteen. (Ajattele että saat rahan kuitenkin joku päivä takaisin poismuuttaessa, jos/kun olen jättänyt kämpän hyvään kuntoon!) Jos sinulla on mitään mahdollisuuksia opiskelija-asuntoon, se kannattaa hyödyntää. Opiskelija-asunnot eivät ole ehkä laadultaan huippuja, usein vähän rupuisiakin - mutta halpa hinta korreloi "laatua". Minkä tahansa asunnon saa laitettua omannäköiseksi ja kivaksi, ja pääasia kuitenkin on, että saan oman tuvan ( luvan!) :) Myöhemmin tulevaisuudessa voi sitten parantaa asumisen tasoa.
Suomessa kämpät ovat yleensä ottaen todella hyviä; lämmitys pelaa, vettä tulee hanoista (myös lämmintä mielin määrin), on kunnon keittiöt, pesumahdollisuudet...

Samoin mitään muuttofirmaa ei tarvita; tavallinen pakettiauto riittää, ja muutama tuttu muuttoavuksi. Jopa yksi ihminen sinä voi olla tarpeeksi!
Jos kämppä on kalustamaton, kalusteita saa halvalla käytettyinä kierrätyskeskuksista tai netistä. Älä osta uutena mitään mitä et aivan välttämättä tarvitse. Opiskelija-asunnoissa on usein peruskalusteet, esim. sänky ja pöytä.

Tee "taloussuunnitelma" etukäteen, yritä arvioida tulosi ja menosi etukäteen vaikka aina seuraavan puolen vuoden päähän. Monet ihmiset eivät osaa/ tee tätä, ja se on turmiollista. Mihinkään pikavippeihin ym. rahan lainaamisiin EI kannata turvautua MISSÄÄN TILANTEESSA. Itse onnistuin n.20-vuotiaana sotkemaan raha-asiani ihan huolella, pelkällä opiskelijan Visa-kortilla (jossa oli onneksi "vain" 1000€ luottoraja)...En siis suosittele mitään luottokorttejakaan! "Ilmaista rahaa" ei ole olemassakaan. Hyödynnä kaikki mahd. valtion tuet, ja tee töitä, sekä yritä elää säästeliäästi. Se on vaikeaa, mutta palkitsevaa. Sitäpaitsi raha-asioiden sössiminen vaikeuttaa elämää aivan sairaan pitkälle tulevaisuuteen, en suosittele!

Lopuksi: Kannattaa ihan oikeasti yrittää pitää hyvät välit vanhempiin. Todennäköisesti tilanne kohdallasi helpottuu, kun pääset omaan kotiin ja vanhempasi ymmärtävät vihdoin hellittää. "Siltojen polttamisessa" ei ole järkeä - voit tarvita vanhempiesi tukea, apua ja neuvoja pitkälle tulevaisuuteen. Voi olla että vanhempasi myös innostuvat lopulta auttamaan ja tukemaan sinua itsenäistyessäsi; saattavat tarjota esim. muuttoapua, tehdä kanssasi jotain hankintoja uuteen kotiisi tms. (Tosin älä oleta rahallista apua, mutta ole kiitollinen jos sitä saat, äläkä kieltäydy "ylpeyden" nimissä..).

Parhaassa tapauksessa hyvä suhde vanhempien kanssa jalostuu vuosien myötä, ja se on todella arvokas asia elämässä. Vanhempien kanssa ei aina tarvitse olla samaa mieltä, mutta heidät kannattaa silti pitää "lähellä" - he ovat ainoat vanhemmat jotka sinulla on.

Ne voi laittaa sut ulos, kun olet täysi ikäinen. Itse lähdin 18v maailmalle. Ei sun auta muu, kun noudattaa vanhempien sääntöjä, jos asut niiden kanssa.

Oliko tuo aloitus provo?
Ja vastauskommentit useat niistä,uhmaikäisen lapsen?
Tottakai,jos kotona asuu,niin silloin eletään kodin säännöillä,ettehän te vuokra-asunnossakaan elä,kai,kuin pellossa.
Vanhempien elämää on huolehtia,auttaa,tukea,jopas sittenkin,kun olet yli 40v,vanhemmat auttavat ja tukevat jos apu on tarpeen.
Olethan heidän jälkikasvunsa.
Jokin päivä koittaa se,että vanhempiasi ei enää ole,silloin viimeistään huomaat olleesi lapsellinen,jos tiskivuoron,tai kotiintuloajan takia välit rikot.
Ja kyllä,vaikka olisit 25v,jos asut toisen kotona,elät silloin sen toisen asunnossa,ja säännöillä.
Se kuuluu jo hyviin tapoihinkin.
Ja kai olet sen verran järkevä,että vastavuoroisesti,niinkuin vanhempasi auttaneet sinut elämän alkuun,niin myös sinä autat heitä sen elämänsä loppuvuosina.

lomalainen.

Minäkin asun vanhempien kanssa kotona vaikka jo 26 v.Ei ainakaan minulla ole ollut ongelmia vanhempieni kanssa, tulen ja menen kuinka haluan sekä teen kaikenlaista kotitöitä,kun omakotitalossa asutaan.

mieti...mitä virheitä sinunun vanhemmat on tehny nuoruudessa kun noin pelkää sinun puolesta....kysy...mikä mättää ja sano elän omaa elämää ...virheilä , opippimislla ja niin eteen päin..vanhemmat eivät voi elää puolestasi...okei..

15v lähdettiin maailmalle -60 luvulla, eikä sen jälkeen ole menty vanhempien luo enää asumaan..

Ap:lle. Tämä on nyt tarkoituksellisesti hieman liioiteltua mutta mitä tuumaisit jos äitisi tulisi sinun kämppääsi asumaan?
Kun kerran olet niin aikuinen ettet ymmärrä toisten aikuisten kotia kunnioittaa ja sen sääntöjä, mieti asiaa äitisi kannalta.
Sinulla olisi asunto ehkäpä poikaystäväsi kanssa. Äiti tulisi sinne asumaan = lomailemaan. Ei tekisi kotitöitä, ei maksaisi vuokraa, hyppisi "kotiin" mihin aikan yöstä tahansa jonkun baarisaaliin kanssa, herättäen kaikki muut.
Loukkaantuisi syvästi kun hänelle huomautettaisiin ko. asunnon säännöistä ja käytännöistä. Jos hän kävisi hermoillesi niin että sanoisit "muuta pois", äitiparka kirjoittelisi tuskissaan tänne miten m.....u tytär hänellä on kun "vahtii aikuista ihmistä" ja vaatii vielä kotitöitäkin tekemään.
Kyllä asia on niin että jokaisessa kodissa on säännöt ja jos ne ei miellytä, pitää hommata oma koti ja omat säännöt.
Ymmärrän kyllä jos nuori opiskelujen takia vielä aikuisena kotona asuu, mutta asumiseen ja elämiseen liittyviin kuluihin tulee osallistua, vaikkapa sitten kotitöillä.
Muiden yöunia eikä muutakaan kodin yksityisyttä ei saa häiritä.
Luvan kanssa sitten yövieraita ja kohtuudella niitäkin.
Onneksi omalla tyttärelläni oli ihan oma halu aikuistua ja oppia elämään itsenäisesti, joten meillä ei näitä asioita tarvinnut puida.
Tukea olen antanut pyydettäessä, omien resurssieni mukaan ja oma tyttäreni pitää kunnia-asianaan selvitä itse mahdollisimman hyvin.
En elä ikuisesti ja on hyvä että nuori osaa itsenäistyä ja sitä pitää vanhempien myös tukea. Ja tämä ei ole rakkauden puutetta vaan halu nähdä että oma lapsi pärjää elämässä. Tätä ratkaisua emme ole milloinkaan katuneet, kumpikin osapuoli on tyytyväisiä.
Eikö ole aivan normaalia että lapset tultuaan aikuiseksi, muuttavat omilleen ja aloittavat oman elämänsä rakentamisen?

Hmmm,ymmärrän äitiäsi itsekin äitinä ,mutta nyt en oikein ymmärrä sinua ap! Jos sua oikeasti noin kauheasti ahdistaa asua vanhempiesi luona,niin minusta ratkaisu ongelmaasi on etsiä oma asunto,ei muutto kamun nurkkiin eikä varsinkaan suin päin poikakaverin kanssa yhteen!
Opettele asumaan ensin yksin ja sitten,jos vielä ajan kuluttua seukkaatte poikakaverisi kanssa,niin sitten vasta yhteen! Nyt jos suutuspäissäsi muutat kiireellä poikakaverin kanssa kimppaan,se suhde ei kyllä välttämättä kestäkään,niin mites sitten suu pannaan? Menetkö takaisin äistisi helmoihin?
Itse aikoinani kävin samaa taistelua äitini kanssa ja muutin silloisen poikakaverin luo.Noo,oli meillä pitkä vuosien suhde,mutta nykyään olen kyllä single ja sellaiseksi taidan näillä markkinoilla jäädäkin:D

... mikä mättää, jos 19 vuotiaalla on asenne se, että "joutuu" kotona siivoamaan ja laittamaan ruokaa ? Eiköhän tuon pitäisi olla sanomattakin jo selvää - jos olet kyllin kypsä käymään kapakoissa ja pitämään poikaystävää, niin olisitkohan jo kyllin kypsä myöskin ottamaan muut huomioon kotitöidenkin osalta, kuten itse painotat, olet JO 19-vuotias ! Pitäisikö mielestäsi vanhempiesi tehdä kaikki työt samalla kun saat edelleen asua kotona ja hengaat vaan kavereiden kanssa ??

Anteeksi, mutta näyttää sille, että henkinen kehityksesi todellakaan ei ole ikäisesi tasolla. Olet lapsellinen, etkä kykene näköjään ottamaan vastuuta. Jos minä olisin äitisi, olisit saanut lentää pesästä jo joitakin vuosia sitten. Ei tuon ikäisten kuulu loisia kotona vanhempien passattavana. Siitä ei seuraa muuta kuin juuri kaltaisiasi kypsymättömiä muka-aikuisia, jotka näkevät oikeutensa "hengata" ja käydä baareissa, mutta jos joutuisi siivoamaan ja laittamaan ruokaa kuten normaalit aikuiset ja ikäisesi pitäisi jo ymmärtää tehdä, niin alkaa tuo 14 vuotiaan tyylinen kitinä "kun kotona täytyy siivota ja laittaa ruokaa".

Vielä ihan kysymys; mikset muuten muuta pois vanhempiesi helmoista ? Kun kerran olet niin kypsä, niin miksi et ? Olisi korkea aika...

ööööööööööö miks et muuta? mitä sä enää äipän helmois teet jos töitä ja rahaaki on. Taijat olla ite mamistelija.

sullat ois sentää varaa asua omillas ku toiset viskataan pellolle vaik ei penninpyörylääkää ois. MUUTA!

kaksi sanaa sinulle ...GROW UP !!!

Olet ikäiseksesi todella lapsellinen, olet täysi ikäinen j akehtat valittaa vanhemmistatsi, itse muutin 18vuotiaana olosuhteitten pakosta.

Ihan itse kaikne hoitanut, koskaan apua pyytänyt,,,en olisi kehdannut, kun ei sitä rahaa sillä alilla olut ja meitä kuitenkin lapsia 4....

vai ei skootteria no voi voi...tiedätkös mitä ne maksaa ylläpidosta puhumattakaa, onko sinulla nitä rahoja...vakutukset bensat ym...???

Te myky nuoriso olette niins aatanan piloille lellittyjä kermaperseitä , etää oksettaa, juuri sinunlaisesi kun kaikki pitäsis saada heti nyt...OLET TÄYSIKÄINEN !!

hANKI TYÖPAIKKA JA MUUTA KOTOA RUIKUTTAMASTA, VANHEMPIASI KÄY KYLLÄ SÄÄLIKSI, he ovat työnsä tehneet ja heillä ei myöskään ole mitään velvoitteita sinua kohtaan, hyvää hyvyyttään antavat kotona asua,,,tulee aika helvetin kalliiksi ruokkia aikuisia lapsia ym..muut kulut....

asuin jossain välissä koton vuoden , ja siltä ajalta maksoin pienen vuokran, ja
ruoan eteen tein koti töitä...niin kuin pitääkin....


"Miten saisin hänet tajuamaan, etten ole enään lapsi? Sen että HALUAN että minulla olisi muutakin elämää kuin koti (siivoominen) koulu ja työt ? "


VASTAUS....muuta pois kotoa jossei kelpaa....

Se hauska piirre monessa viestissä on, että puhutellaan aloittajaa et hän on "Jo 19 ja Vielä kotona". Ikään kuin tuo 19 vuotta olisi millään mittapuulla tarkasteltuna varttuneen ja aikuisen ihmisen mittari. Niin kauan kuin nuori osallistuu kotitöiden tekemiseen ja yleensä talouden pyörittämiseen, niin ei tuo nyt ole mikään katastrofi ole, että aloittaja tai kukaan muukaan 19-vuotias asuu kotona. Itellä ainakin syyttävä sormi osoittaisi vanhempia, jos lapsi ei enää sovi omiin kuvioihin. Vuosi sinne tai tänne, ei pitäisi vanhempien elämää kääntää mihinkään, mutta sillä yhdelläkin vuodella voi olla iso merkitys nuoren elämää ajatellen. Siirtyäkö omaan asuntoon ja oman elämän pyörittämiseen just valkolakin saaneena keltanokkana, vai siinä vaiheessa kun on saanut jalan esim. ylipistoon tai ammattikorkeaan, tai jonkunlaiseen työelämään. Tuollaiset alle parikymppiset on suurelta osin lähempänä vanhaa lasta kuin nuorta aikuista, kun ihan raadollisesti mietitään. Minäkin olin, vaikka miten kypsänä itseäni pidin aikanaan.

Jotenkin näissä(kin) asioissa taasen toivoisi ymmärrystä myös vanhemmilta sitä omaa lastaan kohtaan. Toki voi aina vetää sen "minäkin muutin jo 15kesäisenä kotoa pois silloin vuonna 1973" -kortin tiskiin, mutta kannattaa tätäkin tilannetta vähän yläpäällä miettiä. En sano et aiemmin on asiat olleet ilmaisia, mutta nykyään monessa kaupungissa pienenkin yksiön vuokra on sellainen, että rahat ei riitä välttämättä vuokran maksamiseen mitenkään, puhumattakaan koko talouden pyörittämisestä omin voimin. Ja mikä järki siinä "aikuisen 19v ihmisen" kotoa poismuuttamisessa on, jos sitä on vielä taloudellisesti enemmän tai vähemmän riippuvainen lapsuudenkodistaan? Kyllä sitä kerkiää yksinkin vielä olemaan ja asumaan. Antakaa nuorille mahdollisuus aikuistua omaan tahtiin ja nuoret, opetelkaa ottamaan vastuuta sekä ennen kaikkea olemaan luottamuksen arvoisia.

Kun vastaat itse asumisesi, harrastustesi kulut, huolehdit kotityösi itse, ostat ja kokkaat ruokasi- Ei sinua pitäisi kukaan voida niin vain määräillä. onko noin, että kustannat itse?
Tottakai aikuisen pitääkin lähteä omilleen- Josko ne vanhemmat sillä... kauttarantain kiukkuavat, että kerran tuumaat et on kämppä ja muutto tulossa...

15 v. olin aikoinaan, enkä ole katunut sitä kotoalähtöä, ehdin ennen lasten tekoa kiertää duunissa, ja nyt on noin 45 v. aikaa, ihan omaakin, ja jaksaa työt ja ehtii mitä vaan, kun ei kukaan riipu helmuksissa kiinni enää-

Ajatteletko asiaa siltä kantilta, että tarttet repiä rahaa peruselämisen kuluihin vähintään 750 egeä per kk, että pärjäät? Kasvukeskuksissa ja kehäkolmosen sisäp. jo enempi, ei se ole mitään että se kaikki raha jäisi huvitteluun!

Oma poikani on kohta 19-v ja kyllä minäkin häntä kontrolloin. Oletkos ajatellut asiaa vanhempien kannalta? Heillä edessä työpäivä, mutta ei voi mennä ajoissa nukkumaan, koska pitää vahtia, että missä aikuinen lapsi oikein on. Minusta se olisi vanhemmilta heitteillejättöä, ettei yhtään katsoisi perään, että missä nuori liikkuu ja kenen kanssa.

Oma poikani joutuu siivoamaan huoneensa ja tekemään 2 kertaa viikossa ruokaa sekä tarpeen mukaan muitakin juttuja. Minusta se on nuoren itsensä etu, että hän oppii kotona tarpeelliset kotityöt ja ottamaan vastuuta. Monen nuoren kivat vanhemmat onkin ikävä juttu sitten, kun nuori muuttaa omilleen, eikä osaa siivota, hallita rahojaan eikä motivoitua niihin tylsiin juttuihin.

Itselläni on sellainen motto, että "sen lauluja laulat, jonka leipää syöt". Niin kauan kun nuori (vaikka olis jo aikuinen lain mukaan) ei maksa itse mitään asumisestaan, syömisestään yms, niin viime kädessä vanhemmat sanelevat sen, millaiset säännöt perheessä on.

Kaiken tämän sanottuani totta kai AP:n pitäisi keskustella asiasta vanhempiensa kanssa ja vaikka sopia kirjallisesti, että mihin kumpikin osapuoli sitoutuu. Täysikäinen voi käydä baarissa, seurustella, harrastaa seksiä jne ilman vanhempiensa suostumusta. Silti nuoren itsensä on hyvä ymmärtää, että joskus nuoren aikuinen elämä voi loukata vanhempia ja heidän arvojaan vastaan. Jos sopua ei millään löydy, niin olisiko sitten se kodista muuttaminen paras ratkaisu?

Heh, aika kusipää mamma. Sietäisi hävetä!

siis mitä vittua ne ei voi päättää mitä sä teet jos oot jo 19v muuta vaik poikaystävälles tai jtn hanki joku opiskeluasnto? ja sano vanhemmilles et milt se tuntuis teist jos teille oltas tehty samat asiat ku te olitte mun ikäsii ja haluuttekste jättää huonon kuvan mulle mite lapsia pitää kasvattaa? tuossa ei mun mielestä kyllä ollu mitää kohtuutta t 12 v poika

Nyt onkin se ongelmana, että nuorena lähdetään kotoa joko opiskelemaan tai mennään yhteen asumaan ja sitten kun vastustaa, muutetaan kotia takaisin vielä lähes kolmekymppisenä.

Jos ei muuteta, ollaan kysymässä vippiä ja ei niitä lapsia näe muulloin kun silloin, kun on jotakin antaa oven välistä, ruokatavaraa, syntymäpäivälahjaa.

Aikaa ei ole tulla muuten käymään. Sähköpostilla, kännykällä saa viestin ja monta kertaa pahan mielen ja jopa F youkin tulee, jos ei ole samaa mieltä. Ei tosin kaikilta.

Kasvoin yksinhuoltaja äidin kodissa. Kaikkien oli osallistuttava kotitöihin. Preussilainen sotilaskuri ja joka vitsaa säästää, se lastansa vihaa sanottiin ennen.

Nyt kaikki lapset ovat menneet, ei ne huolet silti ole.

Voi voi,kumpa kaikilla olisikin noinhyvä äiti kun Sinulla on.Joakus olet siitä tosi kiitollinen. Sinulla on asiallinen äiti.

Tee niin kuin minä eli säästä rahaa tarpeeksi, suunnittele kaikki valmiiksi ja vuokraa itse asunto. Sitten kun olet yksin kotona, jätä itsemurhaviesti, pakkaa tavarasi ja muuta pois. Vaihda puhelinnumerosi ja muut ja sano että et halua olla enää missän tekemisissä vanhempiesi kanssa.

Tein tuon 8 vuotta sitten ja päivääkään en ole katunut. 8 vuotta erossa koko suvusta, ihanaa. :)

"Minusta on outo ajatus että lapsi maksaisi vanhemmilleen vuokraa (täysi-ikäsenäkään). Toki jotain panosta (esim. apua kotitöissä) olisi syytä tuoda yhteiseen talouteen."

Jos lapsi on täysi-ikäinen, eikä opiskele vaan käy töissä niin sehän on ihan normaalia. 29-vuotias serkkuni asuu kotona, maksaa äidilleen vuokraa 200e/kk vaikka kyse on omistusasunnosta. Tekee myös ruokaa, yleensä käy kalassa. Kylpee rahassa. Tienaa n. 3000e kuussa mutta laittaa n. 2500e säästöön..

Kokemusta on ollut aikalailla samasta asiasta. Äiti edelleen yrittää kontrolloida ja pitää minut täysin turvassa maailman murheilta, onnettomuuksilta ja tabuilta vaikka olen 22-vuotias. Muutin kuitenkin kotoa pois opiskelemaan toiselle paikkakunnalle kun täytin 18 ja se jos mikä oli vapautta. Olen siitä asti asunut itsekseni ja tehnyt mitä haluan ja milloin haluan. Onko kotoa muuttaminen mielestäsi täysin poissuljettu vaihtoehto? Teetkö lainkaan kotitöitä ja kunnioitatko asumista kotona? Onko liikaa vastuuta oikeasti lähteä elämään omaa elämää?

Tiedän että tilanne ei muuksi muutu, vaan sinun täytyy näyttää konkreettisesti että olet jo osaava aikuinen (kotiaskareet kuitenkin seuraavat sinua läpi aikuiselämän, niitä et pääse pakoon). Sinun täytyy antaa heidän ymmärtää että vaikka olisitkin poissa kotoa, se ei tarkoita sitä ettetkö välittäisi heistä. Jos aiot asua heidän kodissaan, se kuuluu niin, että tottelet heitä, koska he maksavat asumisesta ym. kuluista, tekevät ruoan ja ns. palvelevat sinua.
Sinähän et omista taloa, vaikka perheenjäsen oletkin. Ehkä äitisi oletti sinun jo poistuvan kodista koska se veisi paljon taakkaa pois ja riidan kautta ilmoittelee, että hänellä on aivan liikaa murheita ja kerta jos mitään ei siellä voi tehdä, miksi siellä pyörit.

Edelleen kun käyn vanhemmilla kylässä, palaan takaisin äidin prinsessaksi, enkä aikuiseksi joka hoitaa asiansa, mutta täytyykin omalla käytöksellä näyttää minkä ikäinen olet, huolimatta vanhemman ehkä lapsellisesta käytöksestä.

Hahha onks tämä joku vitsi? Ei mullakaan olle ollut ikinä skootteria. Vaikutat vähän pissis kermaperseeltä! Ei sun vanhempien tarvitse sulle skootteria ostaa,jollei halua.

jaa-a.. tää on taas tätä... on se kyllä aika kauheeta, jos ei saa kotonaan olla, jos vähäki pistää porukoilleen vastaan. mutta tottahan se on, että kannattais alkaa omaa asuntoa ettimään jos ei meno kotona miellytä. siiinä pitää sit kuitenki ottaa huomioon kaikki vuokrat, vesi- ja sähkölaskut yms.yms.yms.
mutta tuommosta kontrollointia en ymmärrä. ite täysikäsenä saan jo ihan ite päättää omista menoistani, ilmotan vaan porukoille että menen. harvoin ne minua kieltää. ne jopa sanoo että voisin käydä enemmänki kylillä. sano kuule vaan vanhemmilles että vaishaistamiseen ja lähet. muutat sinne kaverilles. mutta elä muuta poikaystävälles. ei sen sukulaiset jaksa että sä siellä kokoajan oot (kokemuspuhuu)

Oma koti.
Koska et varmasti omista seiniä, olet vuokralla jonkun omistamassa. Asumisella on säännöt, koskien kaikkea mikä vaikuttaa muihin asukkaisiin.

Neliövuokra on helposti 10-15 €/kk
Vesimaksu 20 - 25 €/kk
Vaikka olisit kuinka pihi sähköön kuluu 25 - 30 €/kk
Puhelin maksa / netti maksu (Minä selviän 20 €/kk molemmista)
Puhtaus 8 - 10 €/kk ( jos käy lääkärissä lääkkeet)
Vaateisiin uppoaa n. 30 €/kk
Liikkumiseen 50-80 €/kk
Ruokaan 6 - 8 €/ pv
Talous astiat? vaikka löytäisi ne kirpputorilta ei ilmaiseksi..
Pyykki on pestävä asunto siivottava (Pyykkikone, imuri..)
Kotia joutuu järjestelemään: sinne ajautuu jätettä roskaa postiluukusta tippuu jätettä..
Huonekalut matot verhot liinavaatteet
Jokaisen omaan kotiin muuttavan, on opittava ihan itse, tulojen ja menojen suhde sekin vie aikaa ja rahaa..

Muuta vaan ja ala itse vastata elämästäsi.
Pää vastuu sitten ehkäisyyn, se ei saa pettää, luonteellasi lapsesi saisi ikuisen velka saldon..

Kuka on velvollinen Sinulle ns.siivoamaan,omat sotkusi?,kuka?.Se sitten on siistiä?.
et sillee.

Mikset muuta salaa esim. poikaystävällesi?

Oisko oikeesti aika muuttaa kotoota, taitaa olla provo koko juttu.

On harhaluuloa, että vanhempasi voisivat kontrolloida sinua. Itse olen kohta 19v eikä ole mitään kotiintuloaikoja tai oikeastaan mitään rajoja, koska elämme sovussa eikä näinollen rajoja/sopimuksia tarvita. Vanhempani ymmärtävät etten suostu mihinkään sääntölistaan tässä iässä, yritän olla kuitenkin mm. meluamatta. Teen "oman osuuteni" mm. siivoamalla huoneeni.

Rahaa ei minulla ole/jää käteen yhtään. Viikkorahaa en enää saa, mutta en kehtaa vaatiakaan kun kukaan ei ole häätämässä kotoa. Bussikulut vanhemmat maksavat, mutta vain sen takia että niitä tulee erittäin vähän kun on oma auto. Maksoin itse auton kesätyörahoillani. Autokoulu ja muut kulut menevät yhteisestä rahastosta, kuten muidenkin sisarusten kohdalla. Ruokailuni menevät 50-50 minun/vanhempieni pussista. Nettiyhteys myös 50-50.

Kuten tästä voi päätellä, minulle ei makseta kuin vain sen verran ettei minun tarvitse velkaantua. Varsinaisesti ei patisteta muuttamaan pois, mutta aina karsitaan "etuuksia" jotta en tuntisi oloani liian kotoisaksi. Esim. minun huoneessani ei ole yhtään uutta huonekalua, vain yli 10v vanhoja käytettyjä. Ostaisin itse jos olisi rahaa. Opiskelijalla vaan ei ole ylimääräistä.

Vanhempani myös tuhlaavat kaiken varallisuutensa itseensä, esim. käyvät ilman lapsia ravintolassa ja ostavat härpäkkeitä itselleen. Perinnöksi jää ainakin velkaa. Autoakaan eivät vaihda vaan ajavat loppuun aivan romuraudaksi asti, ei mennyt viime katsastuksestakaan läpi. Olen itse joutunut ostamaan nykyisen ja edellisen tietokoneeni ja nykyisen ja edellisen kännykkäni. Pienempänä sain valita käytetyistä 10e puhelimista tai muuten puhelin maksettiin 50-50.

Muutan pois kun valmistumiseni jälkeen saan duunin ja on varaa.

Kotitöitten teko, siivous ym. kuuluvat ilman muuta sinulle, kun kotona asut. Vai pidätkö itsekin itseäsi neljävuotiaana, jonka ei tarvitse tehdä kotona yhtään mitään, kun on niin pieni?

Muuta hyvä ihminen omaan kotiin. Omaan kotiin muuttaminen ei ole mikään vanhempien ja lasten keskinäinen pelottelunaihe vaan ihan normaalia käytöstä tuonikäiselle.

Jos asutaan yhdessä kuuluu hyviin tapoihin osallistua kodinhoitoon ja ilmoitella menemisistään etukäteen asui nyt sitten isän, äidin tai poikakaverin kanssa. Vastuuta opitaan ei se tule itsestään. Kai osallistut talousmenoihin? Itse asuin pari kk 19 vuotiaana kotona työn takia ja ostin koko 5 nekilsen perheen ruuat ihan vaan korvatakseni siellä asumisen. Muutin kotona heti kirjoitusten jälkeen, ikää oli 18 v 3 kk.

Ymmärrän, että olet surullinen. Vanhempasi ovat myös varmaan surullisia tilanteesta. Asut vanhempiesi kodissa, jossa vallitsevat vanhempiesi säännöt. Niin se vaan on. Jos kerran olet täysi-ikäinen ja sinulla on tuloja, niin kukaan ei voi estää sinua muuttamasta omillesi. Eikä sinun tarvitse kysyä vanhemmiltasi, minne muutat ja kenen kanssa. Omassa kodissasi voit sitten noudattaa omia sääntöjäsi.

Mutta kuulehan, vanhempasi ovat huolissaan sinusta. Kun et tule suoraan töistä kotiin, he murehtivat kotona , mitä sinulle on sattunut. Sinä koet sen kontrollointina. Kun lapsi asuu omillaan tilanne helpottuu. Niin tapahtui omalla kohdallani. Minä vaan olin se huolestunut äiti. Rakastan lapsiani sydämeni pohjasta. Siitä tuo "kontrollointi".

Usein maalla itsenäistytään lähtemällä opiskelemaan ja asutaa aluksi opiskelija-asunnoissa, kuten soluissa. Oletko erityisnuori ja siksi vanhempasi huolehtivat enemmän? Jos Sulla on kesätöitä, yritä säästää jotain, ett pääset syksyllä hyvin alkuun. Miksi vanhempasi etsisivät Sinulle asuntoa, jos kerran olet aikuinen? Varojen salliessa vanhemmat auttavat kyllä. Oletko perillä heidän raha- ja terveystilanteestaan? Jos äidilläsi on mielenterveysongelmia, Sun on ihan hyvä päästä pois kotoa. Mutt voi olla pelkkää huolenpitoakin.

1.

Ja kaikille vielä selvennykseksi Olen aina tehnyt kotityöni ja tottakai autan vanhempiani. Olen pienestä asti tehnytkin.... jopa paljon paljon enemmän kun monet ystäväni. Mutta se ei ollut pointti vaan pointtini oli se, että äitini ei varmaan haluaisi minun tekevän muuta... Haluaisi koko ajan minun istuvan kotona neljän seinän sisällä siivoomassa, tekemässä läksyjä ja välillä käyvän töissä. Tottakai tiedän ettei tuo ole aivan totta, mutta siltä se tuntuu.

Ja Kun isäni oli työtön 5 vuotta sitten äitini meni toiseen työhön. Aina töiden jälkeen hän oli aivan puhki... ja arvatkaapa kuka teki KAIKKI kotityöt ? Ei ainakaan isäni. Minä tein kaikki kotityöt ilmaan mitään valituksia.
Nykyään vaan en jaksa tehdä kaikkea. Perheellämme on nyt paljon helpompaa niin minkä takia minun pitäisi vieläkin olla se joka tekee KAIKKI työt.
Isäni sanoo, että ei jaksa tehdä koska hän tuli töistä. No niin tulin minäkin. Minulla on joka päivä joko koulua ja töitä, saan minäkin mielestäni olla välillä puhki!?

2.

Ja rakastan vanhempiani ja he ovat hyviä vanhempia, mutta minun mielestä he tekevät virheitä, mutta niin tekevät jokainen meistä ihmisistä....

3.

Olen melkeenpä aina maksanut kaikki herkut itse. Ja jos minua on pyydetty käymään kaupassa niin minä käyn. Maksan omat laskuni itse ja olemme sopineet vanhempieni kanssa, että maksan puolet ulkomaan matkastani ja he maksavat 1/4. (Tuotakaan en oleta, että he maksavat. Mutta se käy heille ja me sovimme niin)

On tuo kyllä niin epäreilua! :( eikä tuon ikäistä kuuluisi enään uhkailla!

kuulostaa hieman oudolle,että vanhempasi passittavat sinut pois luotaan riidan tullessa.Anteeksi mutta eivätkö osaa riidellä oikein?Jos olisin sinä,minä sitten menisinkin pois kotoa:D

ootte kaikki homoja

Muuta saatana yksiöön!

ite oon 12v ja mutsi huutaa melkeenpä joka päivä että muuta pois... kyl sen pitäs ymmärtää etten mä voi enkä saa muuttaa pois, mutta ei näytä ymmärtävän

no joo tiedän kyllä että on sairaita venhempia.....sellasia jotka ei arvosta mitään muuta työtä kuin he käskee ja toisen mielipidettä ei edes kuunnella ja alennetaan tosi alas...ne kuvitlee että on normaalia että pitäsi tehdä jopa niitten harrastuskeskin/maksaa niille jopa palkkaa jos ne tekee puutarhahommia...ne luulee omistavansa toisen mielen ja kokonaan.kieltäävät jopa kävelyn sanomalla että pihatöissä saa tarpeeksi liikuntaa..No muuta pois kotoa jos on hyvä mies sulla! Jokainen kaipaa omaa rauhaa ja vanhempien kanssa se ei onnistu ainakaan kaikilla..

Mutta älä juo liikaa/ota tavaksi äläkä sotkeudu ongelmiin...ja kaupungissa yksin asuminen ei myöskään ole minusta kunnon elämää

Olet tullut täysi ikäiseksi jo 18 vuotiaana. Hanki jo ihmessä opiskelupaikka ja muuta opiskelua asuntoon. Aloita itsenäinen elämä ja katkase itse napanuorasi irti vanhemistasi. Niin kauan kun asut heidän katon alla ja olet heidän elätti,He määräävät säännöt vaikka olisit 50vuotias.Tytäreni poika muuti itsenäisesti asumaan 18v. Opiskelee ja EI PIDÄ KEHENKÄÄN YHTEYS. On sentään F.B. profili.näkyvillä olemassa,mutta ei vastaa siellä kellekän sukulaiselle,ei serkun kumin kaimalle.Sanoisin on itsenäisyttä Helsinki 98.

Minulla on motkotettavaa jo edesmenneestä anopistani. Hän ei hyväksynyt meitä miniöitä, ei myöskään veljensä vaimoa, ja tämä vie-
roksuminen ei jäänyt keneltä
kään huomaamatta... ja kun anoppini hoiti poikaamme meidän kotona, hän tonki joka paikan, jopa kahvimyllyn se oli suht korkealla joten hän on tarvinnut tuolin avuksi... tiedän tämän koska meillä oli rahaa siellä myllyssä ja anoppi huomautti siitä..

Onnekseni minut laitettiin pois kotoa 14 vuotiaana, siitä asti olen tehnyt töitä elääkseni... kaukana vanhem
mistani... äiti kuoli kun olin parinkymmenen, ehkä 19 v ja isä kuoli paljon myöhemmin 90-luvulla... niin että vanhempani eivät olleet riesa minulle tai muille sisaruksilleni...