Tervettä käytöstä?

Sulle on jäänyt traumoja tuosta entisesta suhteesta ja nyt muistos herää kun tapailet miehiä ja se aktivoi traumasi. Itsesuojeluvaisto siis.

Sinun pitää käsitellä vanhat jutut pois mielestä niin pystyt sitten vasta aidosti siirtymään uuteen suhteeseen.

Tollasii naiset on. Mukava kaikin puolin kelpo mies ei kelpaa vaan pitää olla täydellinen unelmien mies.

DG: Posttraumaattinen stressireaktio. Hoito: Terapia

Moikka!
Kiitos kirjoituksesta, ilahduin syystä, etten ole siis ainoa, vanhapiikako? :)
Toivoisin todella (ehkä) elämääni ihmistä kolmen vuoden yksinelon jälkeen, mutta aina kun tapaan uuden ihmisen ahdistus tulee pintaan. Eräs mukava tyyppi on sinnikkäästi pitänyt yhteyttä minuun muutaman kuukauden, vaikken ole vastannut viesteihin, vain satunnaisesti. Tänään kävimme ulkoilemassa, kun ajattelin, etten halua olla täysin epäsivistynyt mulkvisti... Hänessä ei tunnu olevan mitään ihmeellistä,miksi ei, tavallaan haluaisin vaikka "tapailla", mutta nyt pikkusen pelkkä ajatuskin alkoi ahistaa.

En halua menettää kaikkia potentiaalisia miesystäviä tai siis miesystävää tämän vuoksi. Ajattelin, että seuraavan kerran kun näen hänen kanssaan, kerron avoimesti tästä vammasta.

Todella tylsäähän tämä on ollut. Tajuan itsestäni tämän, kun tarpeeksi monta kertaa ahdistus pilaa tapailut ja tutustumiset. Sitoutumiskammo? Yhtäältä voi ajatella edes jotain positiivista, että enää ei ole niin "ruusuiset" ajatukset sinänsä, vaan oppinut ensisijaisesti pitämään huolen itsestään. Luulisin sen olevan elimistön luonnollinen tapa suojautua, mutta tosiaan, en ole perehtynyt varsinaisesti asian hoitoon. Kun on yksin, ei ainakaan ahdista.

Sinun kannattaa mennä ammattiauttajan juttusille ja työstää hänen kanssaan traumasi, sillä muuten et pääse eteenpäin elämässäsi.

Nyt täytyy lainata lifemockeria; hanki itsetunto! Se tuntuu olevan nyt niin että et ymmärrä täsmälleen arvoasi ihmisenä ja naisena joten ensin sun täytyy tutustua itseesi, arvostaa itseäsi ja sitten kokeilla ihmissuhteita uudestaan. Sen jälkeen ei niin paljon ahdista enää. Tosi on.

Kun ihminen traumatisoituu jostain, niin kuin sinulle on selvästi käynyt, seuraa siitä täysin tyhjä olo.( Oma mieli ei pysyt keksimään asialle ratkaisua, eikä käsittelemään sitä, koska tilanne on ollut täysin sinusta riippumaton ja uhka on tullut sinulle luotettavan ihmisen taholta) Sinulla ei ole enää mitään annettavaa, koska olet itsekkin luhistumispisteessä, etkä ymmärrä tapahtunutta.( Pettämistä, valehtelua, uhkailua jne ) Luulen, että pakokauhu ja epämiellyttävä olo treffitilanteissa johtuu siitä, että omalla tavalla tiedät valehtelevasi toiselle osapuolelle, että olisit valmis suhteeseen vaikka et ole. Käyt treffeillä ehkä siksi, että todistaisit jotain itsellesi ( Että olisit normaali, niin kuin muutkin ) Siitä johtuu se helpotuksen tunne kun siitä ei tullutkaan mitään. Ei sinun tarvitse yrittää seurustella ennen kuin olet traumasi käynyt läpi. Luulen , että tarvitset siihen ulkopuolista apua. Siitä saa selviytymiskeinoja ja perspektiiviä asioihin joihin ei sinun puolelta ole ollut syytä. Viatonhan se yleensä miettii näitä tekoja enemmän kuin itse tekijä. Olit suhteessa kuitenkin 3 vuotta. Ja muista, että et ole hullu vaan rikottu!!

Taas kävi näin sitten miten teksini aloituksessa kuvailin.

Tapasin mukavan miehen tuossa pari viikkoa sitten ja taas ahdistus on tullut minuun. Alussa oli mukava kun viestiteltiiin mutta aika pian tuli jo ahdistus. Turhauttaa kun mies laittaa viestiä jatkuvasti joka päivä kyselee jotakin melkeen jo pistää kiukkuiseksi. Ei mulla joka päivä kuulumiset vaihdu. Tekisi mieli jo hänelle sanoa, että olisi jo hiljaa eikä koko ajan kysele jotain tyhmää ja turhanpäiväistä vaan pitäisi jo turpansa kiinni. En ole kahteen päivään vastannut mitään koska minulla on muutakin tekemistä.

Terapeuttini olen aloittanut olemme tavanneet nyt kaksi kertaa ja hänelle olen myös asiasta puhunut. Hän on sanonut, että en ole vain valmis ja se on normaalia sen jälkeen mitä olen kokenut. Ja tiedostan kyllä sen mutta en vain haluaisi kaikkia potentiaalisia heittää hukkaa ja pian huomaan, että olen vanha ja kaikki hyvät miehet on joko jo perheellisiä tai muuten varattuja.

Sitten viime vuoden lokakuusta asti mielessäni on ollut eräs mies. Hän erosi itse suhteestaan tämän vuode maaliskuussa. Pitkä suhde sekin. Tuona aikaa olemme olleet ystäviä. Tunteneet jotain parisen vuotta. Seksiin päädyimme kerran kun hän erosi. Tavallaan haki lohtua vaikka väitti olevansa ihastunut mutta hän oli vasta eronnut joten luulen, että hänen ajatuksensa olivat muutenkin sekaisin. Nyt hän on alkanut siis NYT jo erosta vasta kuukausia niin hän tapailee aktiivisesti erästä tyttöä joka on vasta 18 teini ja itse on 26 tuntuu vain järjettömältä, että joku teini tyttö on minulle uhka mutta näi kävi. Kurjalta on tuntunut. Mä en ole koskaan kelvannut kenellekkään josta itse olisin välittänyt. Mun tunteilla ei tunnu olevan väliä. Aina olen tullut jätetyksi tai petetyksi. Aina löytyy parempia naisia. Ei minua voi kukaan rakastaa. Minun täytyy olla jotenkin viallinen. Joten miksi enään itsekkään yrittää kunnolla miesten suhteen kun he ovat aina olleet minua kohtaan sikoja? Tavallaan olen luovuttanut ainakin hetkellisesti. Kotona olen illat. Myönnän kyllä, että minulla on tunteita vieläkin tuota miestä kohtaan ainakin jollain tapaa vaikka hän on muuttunut hiukan ehkä kylmemmäksi joten miksi edes välittää ihmisestä joka käyttäyttyy näin. Kestääkö ihastus näin kauvon? Unohtaa olen yrittänyt. En enään koskaan halua saada siipeeni. En tiedä sitten olisinko hänenkään kanssaan valmis sitoutumaan vaikka sitä olen koittanut miettiä mutta miksi edes miettiä kun mies valitsi toisin?