Miten saan miehen kosimaan???

No kauankos nuoripari on ollut yhdessä? (:

Meillä meni pitkään että annoin tämän miehen tulla täysillä elämääni mutta onneksi annoin koska se on ollut paras päätös ikinä. Olemme olleet yhdessä virallisesti pari vuotta ja tapailua ennen sitä oli jo varmaan puoli vuotta.. Yhdessä ollaan asuttukkin jo n1,5 v.

No jos sinä tiedät haluavasi tämän miehen kanssa naimisiin, mikset itse kosi?

Kihlauduimme aikoinaan Uutena Vuotena - mies oli jopa niin romanttinen, että oli ostanut sormuksen valmiiksi ja meidän ollessamme katsomassa kaupungin ilotulitusta nykäisi minut syrjemmälle ja siinä sitten "veti maihin" eli polvistui lumisella kadulla eteeni...
Suhde eteni sitä vauhtia, että pian aloimme suunnitella talon rakentamista ja eräänä lauantaiaamuna ajattelin kahvia juodessamme ääneen, että kaipa paperisota jäisi vähemmälle, jos olisi yksi nimi ovessa jo valmiiksi... Mies otti sen heti onkeensa ja kosintana - ja puolen vuoden kuluttua olikin sitten häät :)

Ehkä avioliitto ei ole käynyt miehen pienessä mielessäkään. Nykyään taitaa varsinkin miehillä olla vallalla se henki että kirkko rituaaleineen on mennyttä maailmaa ja avioliitto on suhteelle "parasta ennen-päivämäärä". Ette ole sitten lainkaan jutelleet tästä puolesta asiaa, siis mitä mies haluaa itse? Sekaisin tunnut olevan kyllä, ei edes kommunikaatio pelaa. Oletko ehtinyt vain ensialkuun julistaa että et koskaan halua naimisiin, ja nyt miehen pitäisi olla ajatustenlukija?

Onko teillä ollut puhetta naimisiinmenosta? miten mies suhtautuu, jos mainitset, että haluaisit mennä naimisiin? koska on täysin totta, että nykyaikana miehet eivät edes välttämättä ajattele naimisiinmenoa, koska jo avoliitossa "saa kaiken". Eli elämä ei siitä juuri muutu, vaikka menisi naimsiin, mutta ei tarvitse järjestää juhlia, eikä saada sitä "lopullista palloa" jalkaansa. Se tilanne on miehille vaan niin helppo, valitettavasti.

Omalla kohdalla oltiin puhuttu jo moneen otteeseen, ihan ohimennen, naimisiin menosta ja muutenkin elämän suunnitelmista ja toiveista. Oli mukavaa elellä tietäen, että toisen tulevaisuudenkuva on samanlainen.

Oltiin oltu yhdessä melkein kaksi vuotta, joista puolitoista vuotta saman katon alla, kun mies kosi. Yllätyksenähän se tuli, vaikka olinkin jo useamman kuukauden vihjaillut, että eiköhän pian olisi aika mennä tässä suhteessa eteeenpäin ja tiesin, että mieheni kyllä jonain päivänä kosii.
Pointti tässä oli se, että myöhemmin sanoikin minulle, että oli hyvä, että välillä (joskus kuulemma liikaakin) muistuttelin ja vihjailin asiasta. KOSKA, vaikka hän aikoikin kosia, niin minä pistin siihen vähän vauhtia. En huonolla tavalla, vaan sillä, että toinen ymmärsi, että turhahan sitä pitkittää on.
Kihlautumisen yhteydessä sovimme myös häistä, jotka ovat kahden vuoden sisällä. Mielestäni on hyvä sopia edes hää vuosi, sillä on niiiiiin helppo jäädä siihen kihlautumisen tasolle vuosikausiksi. Monelle se riittää, eihän siinä mitään. Minulle itselleni kihlaus on tarkoittanut aina lupausta avioliitosta.

Että, ei muuta ku menet sanomaan miehellesi, että haluat jonain päivänä mennä naimisiin. Ja jos hänkin sinua rakastaa ja haluaa elää elämänsä sinun kanssasi, niin kyllä se sulle sormuksen kiikuttaa. ;) Kun vaan rehellisesti kerrot, miksi haluat naimsiiin. Syynä tuskin on juhlat ja päivä prinsessana.
Minä sanoin, kun joskus kihlattuni kysyi, miksi haluan naimisiin, niin kerroin juurikin, että rakastan häntä, ja haluan elää elämäni hänen kanssaan, ja olla hänen vaimonsa. Tehdä sen loppullisen sinetin meidän suhteeseemme. mies ymmärsi, oli samaa mieltä, ja myöhemmin kosi.

Peukut pystyyn, aloittajalle! :)

Kyllä meillä on asiasta keskusteltu mutta ongelma taitaa olla siinä että mieheni ei oikein näe siinä muuta kuin rahan menoa koko häissä.. Kerroin kyllä ettei meidän tarvitse järjestää jumalattoman suuria häitä vaan pienet ja intiimit juhlat perheiden ja ystävien kesken.. No hän lupasi miettiä asiaa mutta minusta tuntuu että hän ajattelee asian näin: miksi mennä naimisiin ja muutta mitään kun homma toimii näinkin eli pöperöä tulee pöytään ja puhtaat kalsarit löytyy aina kaapista.. :(

Ei siis ole tyypillä minkään sortin kiinnostusta asiaan.. Itse en vain halua kosia koska minusta se kuuluu miehelle ja tämä on vain minun mielipiteeni. Haluaisin vain ikään kuin sinetin suhteellemme ja rakkaudellemme. Ei kai se väärin voi olla?

No niin, tässä teillä on kaksi eri ihmistä ja kaksi eli tavoitetta. Toisella tavoite "pian naimisiin" ja toisella "ei koskaan naimisiin". Jos ei ihanat vihjailut riitä, sinun täytyy ottaa assertiivisempi ote. Eli joku päivä asiaa mietittyäsi ilmoitat, että sinä ainakin pidät avioliittoa hyvin tärkeänä tavoitteena elämässäsi. Laita omassa mielessäsi takaraja jahkailulle ja sitten kerrot, että vuoden xx loppuun mennessä odotat että mies tekee sinusta kunniallisen naisen ottamalla vaimokseen. Muuten sinun on pakko ruveta uudestaan harkitsemaan yhteistä tulevaisuutta. (kaksi vuotta armonaikaa max.)
Toinen taktiikka on hienovaraisesti mutta selvästi vähentää täyden palvelun antejasi, siis jätät itse tekemättä jotakin jonka tekisit vain hänen ilokseen, ja sanot suoraan samalla että liittyy mieheen joka ei viitsi kosia.

Reilu 2 vuotta tunnettu ja nyt ollaan menossa naimisiin ja varmaan muksukin pitäis kohta vääntää? En yhtään ihmettele avioerotilastoja ja yh-mammoja. Ihmisten pitää olla vähintään 5 vuotta avoliitossa, mielummin enemmän. Eihän täysin tuntematonta ihmistä opi tuntemaan kahdessa vuodessa mitenkään, 700vrk! Nyt jarrua päälle ja palaatte asiaan kolmen kesän jälkeen, jos paketti on silloin kasassa niin sitten vaan toteuttamaan unelmaa!

Naimisiin ei kannata mennä koska nainen pettää kumminkin. Ja puolet liitoista päättyy eroon.