Minä en ainakaan aio taistelutta luovuttaa lapsieni isää millekään lumpulle! Mies on kahden vaiheilla ja minä tämän taiston voitan. Lapset ja yhteiset vuodet, ne merkitsevät jotain.
Taistelkaa miehestänne
Naarastiikeri heräsi
77627
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 77
Vanhimmat
sä aiot väkisin pitää miehes joka haluu ollta toisen kanssa vai? kiva elämä varmaan
Ei ketään väkisin pidetä, tiedät sen itsekkin.
Jos ap. Aikoo taistella perheensä puolesta, niin ei siinä ole mitään rutisemista kellään. Se on sitten miehen asia minkä ratkaisun tekee.
Joten pidä sinä vaan "mitä hulluja" pääs kinni!!!
Onnea taisteluun sulle ap. Mikä lopputulos ikinä onkaan!!!
En ole itse ikinä tollaseen tilanteeseen joutunut, ja toivottavasti en joudukkaan, eihän sitä elämästä tietenkään tiedä... mutta olen kyllä kattonut kun lapsuuden perheen jäsen huorasi kakkosena vuosikausia... ei voinut kun ihmetellä SITÄ roikkumista, ja parit kerrat meni välitkin, kun en suostunut enkä jaksanut kuunnella petetyn vaimon haukkumista ja katkeraa rutinaa siitä miten mies on tossu, eikä jätä perhettään.. sääliksi siinä kävi sitä petetyn vaimoa, joka ei tiennyt asiasta mitään vuosia... sitten kun käry kävi, niin sillon oli ukon valinta tehtävä, ja siinä sai kakkonen kävellä mutkiaan. Eipä kukaän meidän lapsuudenperheestä tuntenut sääliä, tai jaksanut kuunnella sitä ruikutusta ja katkeruutta senkään jälkeen.
Hah!
"Mies on kahden vaiheilla"... Ja sinun pitää "voittaa taisto"?
Voi elämän kevät, kannattaako oikeasti tapella miehestä, joka jahkaa kahden naisen välillä?! Kun mies on kerran noin vinksallaan toiseen naiseen, mikä sinulle takaa, ettei sama toistu, vaikka tämän taistelun voittaisitkin?
Sinulta unohtui mainita, että vieras lumppu väkisin kiltin miehesi mukaansa kaappasi...
Hyvä kun muistutit aloittajaa, että väkisin lumput vie hyvät miehet punkkaansa! Tosin lumppu -sanan käyttö kertoo musta hyvin paljon aloittajankin sielunelämästä. En edes ihmettele, jos mies onkin hakenut hieman lempeämpää naista itselleen.
Samaa mieltä olen kanssasi, mitä järkeä taistella tuollaisesta miehestä? Eipä taida lapset ja yhteiset vuodet miehelle paljoakaan merkitä, kun vieraissa juoksee. Itse en ainakaan olisi onnellinen enää koskaan miehen rinnalla, jonka on kiristämällä ja uhkailemalla, mahdollisesti lahjonnallakin saanut jäämään rinnalleen. Onko mieskään oikeasti onnellinen siinä tilanteessa? Sydän huutaa toisaalle ja järki sanoo, että sun pitää nyt huolehtia lapsista. Ennustan, että tuolle pariskunnalle tulee onneton elämä ja ero tulee viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset lentää pesästä.
Ap joutuu vuosien varrella antamaan anteeksi monta kertaa miehen pettämisen, taistelemaan hänestä. Siinäpä naiselle elämäntyö!
Ei vaimon miestä tarvitse kiristää tai uhkailla ja vielä vähemmän lahjoa - paitsi ehkä sängyssä... Mies harvemmin on oikeasti rakastunut kakkosiin, eikä mies ole oikeasti vaimoa jättämässä. Kunhan nyt seikkailee, leikkii pelimiestä ja saa tuntea itsensä halutuksi pitkästä aikaa. Jos vaimo alkaa taistelun, niin kakkonen on hävinnyt siinä mielessä, että mies ei vaimoaa jätä. Ei jätä hevin kyllä kakkostakaan, että siitä vaan taistoon vaimot. Kakkonen saa pitää miehen yksinään vain siinä tapauksessa, että vaimo lemppaa miehen. Todennäköisesti siitä syystä, että oli jo alunperinkin kyllästynyt mieheen ja on vain tyytyväinen, kun pääsee miehestä eroon.
"Mies harvemmin on oikeasti rakastunut kakkosiin"... Ja vaimoonsa siis on, kun pettää?
Pettäjä ei rakasta ketään, kai sen nyt tiedät.
Hyvästä miehestä kannattaa pitää kiinni eikä antaa sitä kodinrikkojalle, jollekin huoralle!
Lahjoa sängyssä? Tuo nyt oli kaiken huippu. Eli vaimo tekee mitä mies haluaa sängyssä, ettei kakkonen miestä vie. Alentavaahan tuo on. Miksi vaivautua taistelemaan miehestä, jos mies joka tapauksessa ei kakkosesta hae muuta kuin seksiä ja sitä, että tuntee itsensä halutuksi? Eikö kannattaisi vaan odotella, että kyllä se siitä rauhoittuu ajallaan?
Miksi ylipäätään tulee tilanne, ettei mies tunne itseään halutuksi oman vaimon taholta? Mikä vie liiton sellaiseen jamaan, että mies unohtuu? Eiköhän tuo liene myöhäistä siinä vaiheessa alkaa haluta miestä, kun ukko jo muualla huitelee.
Varo vaan mitä uhoat. Saisin miehesi koska tahansa kovasti olisi tulossa yhä mutten halua petturia. Oli tietysti ihan kiva taas viettää yhteistä aikaa sängyssäsi. Muista pitää tiukemmassa lieassa ettei tule jatkuvasti tilaisuuksia ja vaihdahan lakanoitasi vähän useammin. Noo älä pelkää, en ota häntä, käytän vaan ihan pikkaisen =))
Kuka on alentunut nyt tosi alhaselle tasolle? Toivon, että elämäsi on kaiken tuon arvoista. En edes sääli.
Toki - mutta suurin osa näistä "naarastiikereistä" ei tunnu tietävän... Uskovat kaikki "tunnustukset", mitä mies hätäpäissään keksii suoltaa, ettei vaan lopulliseen ulkoruokintaan joudu, vaan kulissi pysyy pystyssä.
Ja mies on taas kerran se avuton, syyntakeeton ressukka, jonka viekas vosu vie väkisin mukaansa... "Kodinrikkoja"... HAH! Mies se siinä kotiansa rikkoo - mutta onhan se ymmärrettävää, että kun oma arviointikyky kyseenalaistettaisiin, on syy helpointa kaataa vieraan ihmisen niskaan kuin itse valitsemansa kumppanin....
Meillä rakastellaan päivittäin,joten ei ole meillä ongelmia... :)
Miksi olet tällä palstalla? Jotain taitaa puuttua, lienekö luottamusta? Rakkautta on mutta ketä kohtaan?
Eiköhän ne kakkoset usko ihan samalla tavalla mitä ne vieraissa juoksevat miehet heille uskottelevat? Ihan mitä vaan, että irtopiparin saanti jatkuu? Ero on tulossa ja vaimo ei anna, ja se surullisen kuuluisa " Anna mulle aikaa..." Heh heh.
Onneksi ei kaikki pettävät miehet lemmestä turhaan lurittele. Ilmoittavat heti, että seksiä ja mukavaa seuraa vailla vaan ovat ja vaimostaan eivät aio erota. Kyllä pitää hölmö olla kakkosen ja myöskin sen vaimon, jos pettäjän puheisiin luottavat. Eli hölmöjä molemmat. Myös se vaimo, joka kerta toisensa jälkeen antaa ukolle pettämisen anteeksi. Voisiko joku vaimo, joka niin toimii, kertoa että miksi? Onko se niin, että "hyvästä" miehestä pidetään kynsin hampain kiinni pelkästään sen takia, ettei kukaan toinen vie? Kilpailuvietti, niinkuin ap:n tapauksessa? Vai mikä se on? Kertokaa nyt, kun tuota olen aina ihmetellyt. Yhteiset lapset, omaisuus, suku, ystävät, toki ne ymmärrän. Mutta eikö se syö itsetuntoa ja omaa mielenterveyttä, kun ukko muualla välillä juoksee? Ihan oikeastiko olette noin vahvoja, ettei mikään teitä hetkauta, pääasia, ettei eroa tule?
Kyllä taistelu auttaa, voimia sinulle ap!
Meillä meni niin, että minä rakastuin toiseen, mutta mieheni ei luovuttanut vaan ns taisteli suhteemme puolesta. Jonkin ajan kuluttua havahduin ja tajusin, että miestäni minä oikeasti rakastan, ja ollaan nykyään onnellisesti yhdessä. Onneksi hän ei siis vetäytynyt sivuun ja antanut mennä, oli todella onnenpotkaus. Ehkä teilläkin käy vielä samoin!
Eräs ukkomies kertoili samanlaista tarinaa. Sillä poikkeuksella, että itse juoksee vieraissa koko ajan. Juossut koko avioliiton ajan. Kiinni jäämistä ei pelkää, koska vaimo tehnyt samoin, niin ei voi suuttua...
Jos mies on juossut vieraissa aina, niin siihen tottuu. Ei sitä pelimiehen vaimoa todellakaan hetkauta enää mikään. Kakkosia on nähty enemmän kuin yhteisiä jouluja. Vaimo tietää jo kokemuksesta ettei se mies ole siitä mihinkään lähdössä. Yhteinen arki ja seksi sujuu, lapsella on molemmat vanhemmat. Kaikkien itsetuntoa ei kakkoset heilauta minnekään. Eroa vaimo ajattelee vasta sitten jos sattuu itse rakastumaan toiseen.
Joidenkin ukkomiesten kanssa kakkosilla ei ole edes seksiä toisin sanoen ukoet eivät ole irtopiparin perässä.
Sitähän pikkuvaimot vielä vähemmän sietävät, kun ukon ja kakkosen suhteessa on tunteita mukana.
Noin aina petetyt vaimot väittävät "mikään ei hetkauta ja itsetunto taivaissa". Kummallista että tällä palstalla vaan pyörivät *tirsk*
Kuvailemasi elämä kuulostaa ihan helvetilliseltä, tyydyt siihen mitä mies suo, pää asia ettei hän jätä .
Pisti miettimään ihan onko hyvä elämä selviytymistä tai arjen pyöritystä vai sitä että on sellaisen ihmisen kanssa joka rakastaa ja kunnioittaa ja että on onnellista kun voi luottaa toiseen.
Mun mielestä hyvä elämä on sitä, että on sellaisen ihmisen kanssa, joka rakastaa ja kunnioittaa ja johon voi luottaa. Valitettavasti nykyisinkin monet ajattelevat, että naisessa täytyy olla jotain vikaa, jos hänellä ei ole miestä. Mä kai olen viallinen, kun en eron jälkeen ole vieläkään löytänyt miestä, jonka kanssa voisin olla oikeasti onnellinen ja tuntea oloni turvalliseksi. Mulle riitti kerta pettäjän kanssa arkea pyörittäessä.
Jokainen elää tavallaan ja jokaiselle erilaiset asiat ovat tärkeitä. Mä pidän omista arvoistani kiinni. Mä en halua olla toista kertaa se, jota petetään. Ukkomiehet on lähestyneet monesti, mitä erilaisimpiin syihin vedoten. Eikä tosiaankaan kaikki lemmestä lurittele, seksiä ovat vailla. Olkoot vaan, multa eivät sitä saa. Jos joku heille sitä antaa, niin se on heidän oma asiansa. Jos ei mikään vaimoa hetkauta, niin tunteeton pitää hänen olla.
Juu, antoi sulle anteeksi, kun itsekkin vieraissa juoksee. Sä vaan et sitä tiedä :).
Pääasia on yhdyssana, *tirsk*. Minulle ei ole pääasia se, ettei mies jätä minua. Minulla on ihan oma elämäni, jota voin elää aivan niin kuin haluan. En odottele satunnaisia tapaamisia salaisissa paikoissa vaan seksiä ja hellyyttä ihan silloin kun haluan. Eiköhän ne toiset naiset ole niitä, jotka tyytyvät siihen mitä saavat. Minulla on jaloissa mateleva mies, joka tekee mitä vain, etten jätä häntä. En tietenkään rakasta häntä enää, rakkauteni häneen on kuollut jo kauan sitten - ehkä siihen ensimmäiseen petokseen kauan sitten. Tuskinpa hänkään minua rakastaa, vaikka hokeekin sitä joka ilta. Hän ei vaan osaa elää ilman minua. MInä sen sijaan olisin valmis luopumaan hänestä ihan milloin tahansa. Uusia on jonossa riesaksi saakka.
Millaisen nyhverön kanssa oikein elät? Hokee joka ilta rakkautta kuin papukaija mutta valehtelee senkin eikä osaa elää ilman sinua. Oletteko olleet yhdessä lapsista asti vai miten hän on tehnyt sinusta jonkun äitihahmon jossa riiputaan ja roikutaan. Ei tollanen ole MIES! Mene hyvä ihminen sinne jonoon ja katso sieltä itsellesi mies isolla M:llä joka ei ole helmassa roikkuva pikkupoika joka tulee muiden naikkosten luota kotiin häpeämään.
Miksi et sitten luovu, mikä pelottaa? Mä luulen, että sä nautit siitä, että mies matelee sun edessä? Tekee sen vain siksi, ettei osaa olla yksin. Samoin kuin sinä. Tuskin ne toiset naiset häntä odottelee sen kummemmin, jos mies noin lapanen on, että akkojen edessä nöyristelee ja näyttelee. Mikä teitä pitää yhdessä? Kulissit?
Sä ainakin rehellisesti sanot, ettet rakasta miestä. Mutta entä ne muut vaimot, jotka muka rakastaa? Ketä he rakastaa? Vain itseään?
Lumppukin on aivan liian pehmeä sana kuvaamaan sitä peruskieroa akkaa, joka on horo levällään varatulle miehelle.
Käy roiskaisemassa ja puhumassa pehmoisia.Vaimon kanssa eletään, kakkosen kanssa leikitään vähän aikaa.
Voisin toki luopua miehestä, minulla ei olisi vaikeuksia olla yksin - päinvastoin. Nautinko siitä, että mies matelee edessäni? Siitä, että halutessani voisin tuhota koko miehen koko elämän? Rikkoa perheemme ja pistää omaisuuden jakoon. En nauti siitä.
Mikä meitä sitten pitää yhdessä? Olemme olleet yhdessä pitkän matkan ja elämämme on helppoa yhdessäoloa. Pääasiallisin syy siihen, etten ole miestä pihalle heittänyt on se, että on paljon helpompi jatkaa näin kuin erota. Niin varmaan miehelläkin. Enkä myöskään usko pystyväni rakastamaan enää koskaan ketään enkä myöskään usko yhdenkään miehen olevan uskollinen. Joten miksi vaihtaisin? Nykyisestä tiedän, että se juoksee vieraissa. Entäs jos se seuraavakin sieltä jonossakin juoksisi?
Ei juokse.
Jäin miettimään tätä vielä, ja haluisin sanoa ap:lle pari pointtia.
Ensinnäkin ihmiset haluavat parhaan diilin kumppanista, minkä voivat saada. Kun on suhteessa niin helposti alkaa pitää toista itsesäänselvyytenä eikä muista arvostaa tarpeeksi. Eli sun pitää saada mies huomaamaan, että sä olet paras, jonka se voi saada. Pelkkä lapsiin vetoaminen ei auta, hänen pitää itse haluta olla juuri sinun kanssa, muuten pettäminen jatkuu vaan paremmin salattuna.
Mun mies korosti juuri sitä, ja että jos erotaan, niin huomaan asian jälkeenpäin, että mulla oli paras mies, jonka vaihdoin huonompaan. Mutta hän ei enää tule ottamaan takaisin silloin, vaan löytää nopeasti jonkun uuden, minua paremman itsekin. Että ei ole toista mahdollisuutta.
Toisekseen mieti, mihin miehesi sinussa rakastui ja mistä piti. Onko jokin niistä muuttunut? Ulkonäkö? Käyttäytyminen? Seksi? Tms
Tee muutos takaisin. Panosta ulkonäköösi täysillä, laihduta jos tarpeen, tee kaikki mahdollinen pukeutumistyylistä jne alkaen. Tähtää siihen, että alat saada huomiota muilta vierailta miehiltä ja että muutenkin itsetuntosi kohenee. Panosta seksiin, tiedät varmaan sen puolen parhaiten itse omalta osaltanne. Rupea mukavaksi niin, että kanssasi on kiva ja helppo olla.
Älä ryhdy säälittäväksi, siis miehen ei pidä jäädä luokseksi säälistä vaan siksi, että olet Paras.
PS. Tilaa netistä kirja Leil Lowdes (tms): how to make anyone fall in love with you. (mutta lue se piilossa mieheltä!!!)
Eihän niiltä poloisilta vaimoilta kysytä? Mies senkun rakastuu vaan aina uuteen. Ja sitten vaimo vaan antaa anteeksi. Taas. Onpa ikävää?
Ei se ole lainkaan myöhäistä....
Voivathan ne halut tulla takaisin... Ovat voineet syttyä nuoren rakastajan sylissä...
Miten niin et halua petturia? Sitähän SINÄ nimenomaan OLET halunnut?
Kyllä se rakastaa, nimittäin itseään.
Taistele sinä vaan kun niin olet päättänyt, jokainen tekee omalla tavallaan. Mutta on se vaan naurettavaa jos miehesi pääsee ilman seuraamuksia. Pettävälle miehelle täysi vastuu tekemisistään, äläkä päästä helpolla! Hän on syyllinen myös!
Tehköön valintansa ja pysyköön siinä oikein perustein, ei sun tappelus tuloksena! Ei miehellä arvoa ole jos pitää tapellen pitää liitossa!
Just noin, pilaa vaan oma ja lastesi elämä ikuisella taistelulla! Sulle ehkä merkitsee lapset ja yhteiset vuodet paljonkin, mutta miten lienee miehesi laita?
Pikkusen puusilmästä porukkaa täällä. Jokainen tekee just niin kuin sydämessänsä tuntee ja siihen ei ole muilla parisuhteen ulkopuolisilla nokan koputtamista. Se on siis aivan teidän asianne, arvostelijoita kyllä piisaa.
No jos tulee tällaiselle areenalle julistamaan asioitaan, niin kai on sanomattakin selvää, että mielipiteitä löytyy laidasta toiseen ?
Totta, ettei muilla ole nokan koputtamista kuin parisuhteen osapuolilla - mutta eiköhän ensin pitäisi saada miehen empiminen loppumaan ja sitten yrittää korjata vahingot YHDESSÄ jonkin hiton "taistelun" sijaan...
"Lapset ja yhteiset vuodet, ne merkitsevät jotain. "
Juuri näin!
Ja se taistelu on sitä, että mies saadaan ymmärtämään edellä sanottu - ja kyllä se useinmiten myös onnistuu.
Eivät lapset ja yhteiset vuodet merkitse pettäjälle mitään, miksi muuten pähkäilisi kahden vaihtoehdon välillä tai miksi hänellä olisi toinen nainen. Mies on rakastunut toiseen ja ehkä miettii vain kun on lapsiakin mukana. Ei hän sinua rakasta kun kerta pettää. Eri asiat voivat olla miehellesi tärkeitä kuin sinulle. Lapsellista on taistelusi. Haluatko miehen itsellesi joka rakastaa toista?
Mies ei pähkäile kahden naisen välillä. Miehelle on alusta saakka selvää, että erota hän ei halua. Mies ei rakasta vaimoaan sen kummemmin kuin kakkostakaan. Molemmilla on tarjota miehelle jotain, minkä mies haluaa pitää: vaimolla perhe ja kakkosella tuore pipari.
Enpä tiedä tuon tuoreudesta...sen verran sitä ovat muutkin Juhat ja Jammut luukuttaneet. Mutta hyvä että maistuu...
Sanoisin miehelle että tuossa on ovi ja moi. Kova pettymys, mutta kun ei voisi enää luottaa. Ja rakastunut hän ei taida olla. Antaa mennä? Uus komea ja parempi on mahdollista saada. Ja sinkkuna on ainakin itselläni ihan ok, voi tehdä asioita mitä ei ole aiemmin kokeillut. Oppiakin uutta.
Aika voi vaan auttaa näissä. Ei kannata pitkittää, jos joskus se ero voi tulla? Tuulimyllyjä vastaan ei kannata taistella. Joskus saa luovuttaa, onhan jo kaikkensa tehnyt parhaaksi. Ihan kaikki. Mies tuntuu pelaavan tunteilla että "palaanko vai en", sehän on ihan kauheaa. Kuka voi tehdä niin? Että säälistä palaisi vai? Ei kiitos.
Mies on myös sekoittanut jo sen toisen naisen soppaan, eli mies itse oli asialla siinä. Ei ole naisten välinen kilpailu. Mies on tuuliviirinä paremminkin kahdella naisella pelaten, kun suhteesta menee suoraan toiseen? Eihän niin suhteita lopeteta normaalisti. Jos ei kerta osannut päättää ja oli jo vieraissa, antaa mennä?
Ei varmaan mikään tavoittelemisen arvoinen juttu lopulta? Tulisi uusia pettymyksiä?
Miehellä on nyt hyvä asema. Antaako hän jotain armopaloja teille? :( Ei kannata siihen lankaan mennä.
TAISTELE!
Mutta älä ehdoitta, älä mene kuitenkaan altavastaajaksi. Voitin itse vastaavan taistelun 5 vuotta sitten, mutta se miten se nykyään vaikuttaa niin mies salaa täysin selkaiset asiat jousta hän voisi jäädä kiinni. On vakuuttanut että oppi kerrasta ja ei koskaan petä mutta samalla sanoo ilkeästi etten koskaan saisi tietää vaikka pettäisikin...
Eli vaadi avoimuus!
Vastaapa käsi sydämellä: oliko miehesi taistelun arvoinen ?
Vallitseeko sun mielestä teidän liitossa avoimuus? Näin ulkopuolisen lukijan silmissä näyttää siltä, että mies vie sua kuin vierasta sikaa. Pettää, mutta oppi kerrasta salaamaan sen täydellisesti. Ja on sen sulle suoraan sanonutkin. Vai miten tulkitset hänen sanomisensa?
Et sä mitään taistelua ole voittanut vaan roikut löysässä hirressä. Onko mies niin ihana, että tuo kannattaa? Olet jäänyt altavastaajaksi.
Eli mies väittää ettei koskaan petä, mutta samalla sanoo ettet koskaan saisi tietää jos niin tekisi. Uskomatonta. Kannattaako ilkeän kanssa olla, se voi olla henkistä väkivaltaa?
Hiukka sama asia kuin taistelisi kasasta p askaa taistelun vuoksi jotta joku muu ei saisi sitä vaikka haiseekin pahalta.
Samalla tavalla ajattelin minäkin seitsemän vuotta sitten. Taistelin ja ruikutin...ja jäihän se mies vielä kotiin perheen luokse. Luottamus oli kuitenkin mennyt, eikä mikään enää palannut täysin ennalleen. Uusia valloituksia tuli ilmi vielä joitakin ja viimein tänä keväänä, kun lapset olivat melkein lentäneet pesästä erosimme. Mieheni aloitteesta.Kaikesta huolimatta ero oli raastava, enkä olisi halunnut erota. Siis vaikka olin tavallaan jo 7 vuotta valmistautunut eroon se on vieläkin vaikeaa. Kaikesta nöyryytyksestä ja ikävistä tilanteista huolimatta. Olen kirjoittanut siitä avioero palstalla. Jos kiinnostaa, voit lukea lisää sieltä.
Näin jälkeenpäin en tiedä, kannattiko taistella. Olisiko ero ollut helpompi silloin ja haitannut vähemmän lapsia. toisaalta sain lisäaikaa kasvattaa lapset aikuisiksi...näin minulle ei jäänyt yksin liian suurta vastuuta murrosikäisistä lapsista. Koska taipumuksistaan ja itsekkyydestään huolimatta ex-mieheni hoiti kyllä lasten ja kodin asioita, vaikkei toiminnallaan minun itsetuntoa ehkä parantanutkaan.
Pahimpia huoria ovat vaimot joilla on lapsia ja silti huoraavat muiden miesten kanssa. Ihan eri tasoa kuin sinkkunaiset jotka peuhaavat ukkomiesten kanssa. Huoravaimot pitäisi kivittää.
No just... Ja ukkomiehiä pitääkin sit vain taputtaa päähän ja sanoa, että hyvä poika, jatka vaan samaan malliin, kun käy kotona kalsareita vaihtamassa ennen seuraavaa valloitusreissua ?!
Aina tämä ikuinen asetelma joka pysyy sukupolvesta toiseen. Mies joka niitä hutsuja pyydystää on oikea panomies ja arvo senkun nousee kaveripiirissä. Eikä ole merkitystä onko perheellinen mies. Rouvasihminen kun tekee samaa on heti huora.
Mitäs niille huoraaville ukoille sitten tehtäisiin?
Perustettaisiinko niille haaremi, johon nämä kivitetyt huoravaimot sijoitettaisiin.
Sen jälkeen rouvat voisivat ihan oikeasti periä palkkaa palveluksistaan. Sittenhän ne olisivat huoria.
Kyllä naisen ja miehen tasa-arvo on täyttä hepreaa vieläkin. Ihan oikeasti.
Minä uskon, että pettäminen seurannaisvaikutuksineen on kulmakivi nuorten pahoinvointiin.Mitä ajattelevat lukiessaan pettämisistä, eroista yms. Jos olisin lapsi, tuntisin ääretöntä surua ja turvattomuutta siitä että koti mahdollisesti hajoaa.Kyllä lapsia tulisi ajatella enemmän kuin omia halujaan.He odottavat vanhemmiltaan aikuisen ihmisen turvaa eivätkä halua vanhempiensa onevan kuin puberteetti-ikäiset.Ällöttävää, kuinka yletöntä seksism ei kielletä, vaikka lapset voivat niin huonosti.
Olet oikeassa, on kamalaa kun lapset joutuvat näkemään miten äiti itkee ja isä luikkii salaa toisen naisen luokse tai miten äiti lukee salaa isän tekstiviestejä ja kotona on ahdistava ja räjähdysherkkä ilmapiiri. Jossain vaiheessa lapsi oppii ymmärtämään että isällä on toinen nainen tai useita, ja kasvaa siihen luuloon että se on normaalia koska äiti siihen alistuu. Lapsen kannalta ainoa järkevä ratkaisu on erota jos ei pystytä sitoutumaan perheeseen ja puolisoon.
Ei kukaan näissä pettämiskuvioissa ajattele lapsia. Ei edes se petetty. He kyllä selittävät, että lasten takia annetaan anteeksi ja jatketaan liittoa puhtaalta pöydältä. Kuinka monessa perheessä niin oikeasti käy, että vanhempien välit korjaantuu? Mä luulen, että lapset näkee hyvin helposti, miten vanhemmat voi. Pienillä padoilla on korvat ja silmät ja tajuavat yllättävän paljon asioita. Onko oikein, että lapselle annetaan malli, että pettää saa muttei jättää?
Erot on aina surullisia, mutta käsi sydämelle te, jotka ydinperheen puolesta puhutte ja siitä pidätte kiinni vaikka syän märkänis, onko sekään oikein lapsia kohtaan?
Kun nyt aiheeseen päästiin, niin miten arvelette kakkosena pyörivien lasten sitten voivan? Onko heidän elämä, kuinka auvoista, vaikka kuinka salaa olisi lapsilta toimittu, niin ihmeellistä on, kuinka se onnistuu? Kakkosena pyörivä jättää lapset salatapaamisten vuoksi valehdellen jälkeläisilleen minne menee ja miksi.
Surullista seurata näissä sopissa olevia lapsia ja heidän käyttäytymistään. Niin salaa ei lapsilta voi toimia, etteivätkö he tietäisi ja näkee ja aistii toisistaan, kun salaparin lapset kohtaa, mitä mieltä ovat ihanista vanhemmistaan. Aivan turha selitellä sitten jälkikäteen ja syöttää lapsilleen satuja, kuinka se toinen oli niin paha ja valehtelija ja minä pikkuinen se en mitään tehnyt, odottelin vaan puhelin kädessä tapaamisohjeita.
Joskus kaiken keskellä mietin, että jotkut eivät ole kasvaneet aikuisiksi vielä yli viiskymppisinäkään ja sitten heillä on vielä lapsia kasvatettavana, joille pitäisi aikuisena mallina toimia.
Vaimot eivät ole sen kummoisempia, itse asiassa pahempia. Käyvät salaa vieraissa ja etsivät koko ajan seuraa netissä ja lapsetkin todennäköisesti muiden kuin oman miehen. Surullista ajatella millaisia ihmisiä niiden naikkosten lapsista tulee. Muistakaa että vaimotkin usein ovat itse kakkosia. Täälläkin kuitenkin itkevät kun miehellä on kakkonen tai kolmonen. Sairaat ihmiset tekevät sairaita lapsia.
Kakkosena pyörivien lapset ei tiedä, mitä vanhemmat puuhaa. Eihän varattuja kotiin tuoda silloin kun lapset on kotona. Ei heitä minnekään tarvitse tapaamisten takia jättää eikä keksiä, mihin vanhempi menee. Useimmat kakkoset lienee eronneita naisia, jotka elävät omaa elämäänsä silloin, kun on isän vuoro huolehtia lapsista. Raakaa, mutta totta.
osuiko ympyrääsi..........
Raakaa, mutta silti tuntuu tietävän. Omilta lapsiltaan ei edes taitava kakkonen pysty salaamaan suhteiluaan, vaikka niin kuvitteleekin. Niin viikko isällä ja viikko äidille on siis viikko bailaamista ja viikko lasten hoitoa - onpa nasta ratkaisu.
Useimmat siis elävätkin kaksoiselämää, ei ihme, että tyyli tarttuu varattuunkin.
Et sinä aikuista miestä pysty omistamaan tai edes pidättelemään, se lähtee jos on lähteäkseen. Eri asia on sitten kannattaako taistelu, minä en alentuisi. En kyllä huolisikaan kakkosta omakseni - ja hän sen tietääkin.
Vai lähtee, onhan se vaan kumma ettei ne useinkaan lähde. Oikein pelkäävät että jäävät kiinni ja jos vaimo saisi tietää. Pupujusseja ne ovat jotka haluaa vain salaa pettää. Hyvin niin kauan kun vaimo ei tiedä. Tai luulevat ettei heistä tiedetä "pää piilossa mutta p.... näkyy.
Jos mies lähtee vieraan luo on sydämessään lähtenyt jo aikoja sitten. Arvosta edes itseäsi, älä ole säälittävä. Voit ehkä voittaa tämän taistelun mutta muista että aina tulee uusia. Haluatko käyttää elämäsi sinua rakastamattoman miehen perässä? Tappelulla et miestäsi saa ja viestistäsi kuuluu tappelunhaluisuus.
Ap, mitä jos iskisit tiikerinhampaasi sinne, mihin ne kuuluvat: omaan mieheesi. Turhaa sinä täällä muita nimittelet ilkeästi, kun oma ukkosi on se, joka sinua on pettänyt.
Sopiihan sitä yrittää, joka kuuseen kurkottaa.....
Sinun ei tarvitse kuin odottaa. Miehellä ei ole munaa perhettään jättää ja joskus se kakkonen kyllästyy. Jos siis moisen "miehen" todellakin haluat pitää.
Näin juuri. Kakkostelin itsekin nuorempana jonkin aikaa ja sitten aloin olla melko rakastunut. Mieskin väitti olevansa (uskoo ken tahtoo). Kun kyselin yhteisen tulevaisuuden perään, ei ollut mahdollista. Se siitä, lopetin suhteen. Mies oli pöyristynyt kun ylpeyteni ei antanut enää myöten jatkaa. Oli varmaan ajatellut ainakin sen pari vuotta saavansa helppoa seksiä. Tästä ei kyllä vaimo tainnut tietää mitään. Arvaili, kuulemma oli ennenkin epäillyt miehen menoja (syystä) mutta uskoi höperöt selitykset. Ovat yhä naimisissa ja varmaan ihan onnellisiakin, mies kylläkin taitaa olla taas vieraan perässä. Opetus siitä tuli minulle, kerran pukki aina pukki, ukkomiesten höpinät eivät enää mene läpi.
En oikeastaan välitä, kuka voittaa ja mitä. Se että "tapellaan" miehestä tai naisesta kertoo jostain itsetunto-ongelmasta. Olen naimisissa ja sanonut miehelleni, että jos parempi löytyy niin mene toki. Väkisinkö pitäisi yhdessä olla? Jos syrjähypyn tekee, en halua edes tietää, kunhan pitäisi kumin päällä. Ja kyllä, rakastan häntä mutta en vain usko vankilan tuovan kenellekään onnea. En vartijalle enkä vangille.
"Olen naimisissa ja sanonut miehelleni, että jos parempi löytyy niin mene toki. "
Joopa joo, olet naimissa, mutta lapsia sinulla ei ilmeisesti ole.
Kyllä minulla on, kaksin kappalein. Väkisin naimisissa olemiseen en vain usko yhtään.
Miehesi on jo löytänyt paremman... naapurin Jorman.
Jos oot sitä mieltä että miehes on taistelun arvoinen js pystyt hänelle anteeksi antamaan, niin anna mennä!!! Sun asiashan se on ja sun elämä.
Ei kannata kuunnella näitä ikuisia kakkosia, niillä on vaan oma lehmä ojassa.
Itse arvostan maksullisia naisia enemmän kun toisia naisia.He hoitavat työnsä ja tilanne jää siihen.
Minä en arvosta naisia ollenkaan.
Lapset ja yhteiset vuodet ei taida merkitä miehelle paljoakaan, kun kerran itselleen ikioman "lumpun" hankki.
Heitä pois koko ukko. Tekee tuon aina ja aina uudestaan. Ja kerron tämän omasta kokemuksestani.
Unohdakokojuttu on oikeassa mies sen itse hankkii ei kukaan kakkonen vamppaa ketään. Eikä pettävä mies ollut minun rakkauteni arvoinen.