Onko mielestäsi olemassa " tervettä mustasukkaisuutta" vai onko kaikki pahasta?
Mielestäni puolisostaan ei välitä jos ei koskaan tule eteen tilannetta jossa hieman mustasukkaisuus pintaan pulpsahtaisi. Mitä mieltä?
En tarkota kyttäämstä, toisen menojen estämistä yms.
Mielestäni puolisostaan ei välitä jos ei koskaan tule eteen tilannetta jossa hieman mustasukkaisuus pintaan pulpsahtaisi. Mitä mieltä?
En tarkota kyttäämstä, toisen menojen estämistä yms.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Totta kai on olemassa tervettä mustasukkaisuutta, jossa hieman mustasukkaisuus pintaan pulahtaisi. Onko jossain väitetty toisin?
Puolisoni mielestä mustasukkaisuus on sairaus. Mielestäni hän on vain etuoikeutettu kun ei ole koskaan kokenut sitä että hänen puoliso/tyttöystävä olisi pettänyt.
Mustasukkaisuus on sairaus, omistussairaus. Eikä sairaus ole koskaan tervettä. Oikeaa välittämistä taas voi osoittaa noin tuhannella muulla tavalla, siihen ei tarvita omistushaluja eikä -elkeitä, koska olivatpa ne isoja tai pieniä, niin ne ovat aina ja vain sairaita.
Niinkö, no kunka suhtaudut tilanteeseen jossa tuttavat/ystävät/sukulaiset pitävät puolison suhdetta työtoveriinsa liian lämpimänä? Kerro ihan tarkasti, vai eikö kiinnosta ollenkaan...?
vähän pitäis välittää, vai ne jotka ei ole ollenkaan mustiksia heidän puoliso voi olla vaikka yleisessä käytössä ja ei haittaa ollenkaaan, sekun osottaa rakkautta lisää vaan. Eipä se mikään sairaus ole, eiköhän se sairaus ole välinpitämättömyys ja avoimet suhteet. Tää on vaan niin helppo aihe saada keskustelua aikaseks.
Jos olisi tosi tlianne päällä ja petos tapahtunut ja siitä kiinni jääty niin se ettei petetty osapuoli reagoisi kertoisi siitä ettei arvosta heidän keskinäistä suhdettaan, eikö?
Kannatan lämpimästi KAIKKIA lämpimiä suhteita ja tunteita. Miksi h-ssä en soisi niitä sille ihmiselle, joka on läheinen, tärkeä ja rakastettu? Minä en kysele näitä asioita tuttavilta, ystäviltä enkä sukulaisilta, jotka elävät suurimmaksi osaksi yhtä ahtaalla kuin ...
Minä tiedän itse paremmin ja välitän oikeasti. Kyllä minua siis kiinnostaa se, miten ihmisestä tulisi onnellinen ja tyytyväinen. Jos työtoveri tekee sellaiseksi, niin siitä vain, mitään esteitä ei ole - eikä tule.
Oikein, ei välitä, ei kiinnosta, aivan sama.
Mustasukkaisuus on tunne. Voiko tunteesta sanoa, onko se oikein vai väärin, hyvästä vai pahasta? Kaikki tunteet ovat tavallaan oikeita. Mustasukkaisuus voi herätä asioista, joista ei tarvitsisi tuntea mustasukkaisuutta, mutta ei se poistu päättämällä, että enpäs nyt olekaan mustasukkainen. Tunteet tulevat ja menevät ja niitä kannattaa kuunnella, mutta tunne ei ole totuus.
Mustasukkaisuus tunteena on täysin eri asia kuin teot, joita tekee tuon tunteen takia. Tekoja ei tarvitse hyväksyä, vaikka tunteen hyväksyisi.
Tunteet ovat opittuja 'tapoja', joten vääristä sellaisista voi oppia poiskin jos tahtoo ja jos järjen ääni ohjaa elämää. Mustasukkaisuus on sairasta sekä tunteena että tekoina, jotka liian usein vievät toiselta hengen, joskus myös ulkopuolisilta, ja paljon useammin johtavat väkivaltaan, joka on aina väärin. Sitä ei siis ei tarvitse hyväksyäkään, koska se on lisäksi sairasta.
Mustissairaus on aina potijan päässä, ei missään muualla. Se on luulotauti, joka johtuu huonosta itsetunnosta tai jostain muusta persoonallisuuden häiriöstä. Joten en niputa sitä tunteiden joukkoon vaan tautien.
Mielestäni tunteet eivät ole tapoja, joihin voi helposti vaikuttaa. Mutta järki (lähinnä kai kyky ajatella seurauksia?) määrää sen, miten toimii. Tunteen ei tarvitse antaa määrätä käyttäytymistä. En tiedä, tarvitseeko tunteita kieltääkään. Ehkä hyvä pysähtyä miettimään, miksi tuntee niin kuin tuntee Sitten osaa hakea ratkaisuakin oikealta suunnalta.
Sinun(kin) tunteesi ovat tulosta kaikesta siitä, mitä olet oman elämänhistoriasi aikana kuullut, nähnyt, oppinut, kokenut, aistinut ... Tunteet kehittyvät ja kasvavat kaikesta siitä, mitä elämäsi ympärillä pyörii ja tapahtuu, ne ovat osa sinua, tapasi ajatella ja käsitellä elämän ja maailman asioita.
Kieltää tunteita ei tietenkään tarvitse, mutta enemmän kuin usein olisi hyvä ajatella asioita uusiksi ja käyttää järkeä ja harkintakykyä, jos omat tunteet vievät ojasta allikkoon tai päin mäntyä. Mustissairaalla tunne- ja ajatusmaailma kulkevat letossa suossa, siksi niistä tuntemuksista on niin vaikea päästä irti. On paljon helpompaa vahingoittaa muita kuin ruveta pohtimaan, mikä oman ongelman nimi on.
Mustasukkaisuutta on kai monenlaista. Sellainen sairas mustasukkaisuus, joka perustuu paremminkin omistushaluun ja omistajan oman kunnian loukkaamiseeen on hirveän sairasta.Tällainen ihminen ajattelee, että hänelle naureskellaan ja hänen arvonsa muiden ihmisten silmissä on alentunut, koska kumppani on katsonut jonkun toisen häntä paremmaksi.
Sitten on sellaista mustasukkaisuutta, joka perustuu enemmänkin pelkoon. Ihminen pelkää, että kumppani jättää hänet, koska on löytänyt paremman. Pelkääjä pelkää, että häntä verrataan toiseen ja huomataan huonommaksi. En osaa sanoa kuinka paljon terveempää tällainenkaan mustasukkaisuus on.
Itse pidän terveenä sitä kutkuttavaa mustasukkaisuuden tunnetta, joka syntyy siitä, kun kumppanini saa huomiota muilta ja huomaa sen itsekin. Saattaa jopa sillä vähän minua kiusotella. Haluan olla tälle ihmiselle ehdottomasti se ykkönen ja läheisin.
En kuitenkaan ole varma pitäisikö minun olla se ainoa. Jos haluaisin, niin mihin tällaisen vaatimukseni voisin perustaa? Minä haluan vain, että kumppanini on onnellinen ja minä siinä mukana. En usko, että sitä mustasukkaisuus kovin paljon auttaa.
mustasukkaisuudessa ei ole hävettävää
Perusteeton mustasukkaisuus on mielestäni sairasta.
Jos toinen osapuoli antaa aihetta vaikkapa vain huomion herättämisen mielessä, niin silloin on puhumisen paikka.
Sekä avioliittoomme alkutaipaleella, että myös loppuvuosina, jouduin työni vuoksi olemaan paljon pois kotoa.
Jos vaimoni olisi alkukuukausinakaan osoittanut epäluottamuksen ja mustasukkaisuuden oireita, olisin saattanut reagoida malliin "ja perkele, kun kerran epäillään niin annanpa sitten aihettakin"!
Ei ollut syytä.
Molemminpuolisen, ehdottoman luottamuksen vallitessa ei ole olemassa mitään "tervettä", eikä muutakaan mustasukkaisuutta.
Mustasukkaisuutta on kahdenlaista: tervettä, jolloin tunteeseen on ehkä aihetta tai kumppani on käytöksellään aiheuttanut mustasukkaisuuden esim flirttailemalla toisten kanssa, ja sitten on sairasta mustasukkaisuutta, jolle ei ole mitään todellista perustetta, vaan kaikki uhka ja pelko on asianomaisen päästä lähtöisin. Ensimmäinen on siis normaalia, jälkimmäinen ei. Sairaalloisestakin mustasukkaisuudesta on mahdollista parantua terapian avulla.
Paitsi, jos ensimmäisessä mustasukkaisuus etenee sairaalle tasolle. Kaikki ei ole tuossakaan tilanteessa normaalia.