En tiedä ollaanko niin erilaisia ihmisinä tai onko kommunikointimme jotenkin niin erilaista, mutta minusta tuntuu, että kaverini lesoilee jatkuvasti ja aina kun mahdollisuus tai yrittää ns. pistää paremmaksi, yrittääkö jopa saada kateelliseksi. Itselläni on kilpailuvietti aika korkealla, joten varmaan sen takia tällainen käytös ja kommunikointityyli ärsyttää minua. Tosin kaipaisin vähän toisenlaista keskusteluakin, mutta tuskin tästä henkilöstä on sellaiseen.
Kyseinen kaveri mm. raportoi kuulumisiaan esim. siten, että kertoo paljonko on kuntoillut (montako kilometriä, montako minuuttia, montako punnerrusta, minkä painoisia painoja käyttää jne. montako kertaa viikossa on liikkunut) ja montako sataa _grammaa_ paino on laskenut (tai noussut ja on siitä harmissaan) ja tekemiset esitetään kuin olisi suurestakin saavutuksesta kyse, vaikka kyse on ihan peruskuntoilusta (esim. kuntosalikäynti tai pyöräily). Kuntoilu ja painonpudotus tuntuu tällä hetkellä olevan se ykkösaihe. En mielestäni ole ainakaan kateellinen, kun en ärsyynny esim. työkaverista, joka juoksee maratoneja harva se päivä ja on muutenkin timmissä kunnossa. Hänelle se on ihan elämäntapa. Joten ärsytyksenaiheena on pakko olla asioiden ilmaisutapa.
Meillä oli myös yksi yhteinen kiinnostuksenkohde (jota minä olin harrastanut kauemmin ja olin vähän edistyneempi) niin aina hän esitti asiat siinä näkökulmasta, että miten hyvä hän on. Kiinnostuksenkohteesta ei voinut puhua ollenkaan teorian tasolla tai objektiivisesti vaan mielestäni homma meni aina kehuskeluksi. Ratkaisu: en enää ole ottanut kyseistä kiinnostuksenkohdetta puheeksi vaikka edelleen sen parissa saatan aikaa viettää. Samalta alkaa tuntua tuon kuntoilun suhteen. Ei pätkääkään kiinnosta jutella kyseisen henkilön kanssa mistään liikuntaan liittyvästä, kun siitä ei voi jutella neutraalisti vaan puhe on aina omista saavutuksista.
Sitten vielä, itse olen ollut kauan sinkkuna ja hänellä on puoliso, menivät jokin aika sitten naimisiinkin. Olen sitä naistyyppiä, jota ei avioliitto tai häät kiinnosta, mutta silti tuntui siltä, että olisi ikäänkuin hieronut koko naimisiinmenoasiaa vasten kasvojani. Ja seksiähän he harrastavat vähintään viisi kertaa viikossa ja oli maailmanloppu kun piti yhdessä vaiheessa olla viikko ilman. Why are you telling me? Too much information! Joka tapauksessa mitä merkitystä sillä määrällä tässäkin asiassa on? "Vau, olette ansainneet vähintään mitalin".
Jos minä laitoin esim. facebookiin olevani viikon lomalla (koko vuoden lomat uudessa työsuhteessa) niin hän tuli kommentoimaan, että hänelläpä on vielä 10 kk vuorotteluvapaata jäljellä. "Mhmh, good for you, mutta miltäs minusta tuollaiset kommentit mahtaa tuntua?"
Uutena tempauksena nyt tulikin sitten yksipuolisen kuntoiluilmoitusraportin jälkeen listausta siitä, mitä ohjelmaa hänellä on tämän viikon jokaiselle päivälle. Siis poikkeuksellisesti on paljon menoa (ja ilmeisesti kivaa sellaista?). Viihdyn itse hyvin ja parhaiten omassa rauhassani, joten en ainakaan itse tällaisesta innostu, että "vau, onpa kivaa!" tai "olenpa kateellinen". Vai miten siihen pitäisi reagoida, kun toisella on paljon ohjelmaa luvassa? Omani tässä tapauksessa tämän henkilön kohdalla on "aha, evvk", "good for ya but I couldn't care less" tai "aha, miksi kerrot tästä tällä tavalla?".
Onko tällä kyseisellä henkilöllä huono itsetunto, onko tämä eräänlainen tapa kommunikoida vai onko vika minussa? Mitä voisin tämän henkilön kanssa tehdä esim. epäsuorasti, miten vähän manipuloida keskustelua toiseen suuntaan tai vähän näpäyttääkin tuosta keskustelutavasta? Yhteinen kaveri on jo samaa mieltä tuosta lesoilusta, mutta häntä se ei niin ärsytä, kun hänen kilpailuviettinsä ei ole niin korkealla. Pikku hiljaa nimittäin alkaa tuntua siltä, että ihan mielelläni leikkaisisin tämän henkilön pois elämästäni, mutta se voi olla ainakin veitsellä leikaten hankalaa, kun on yhteisiä kavereita/tuttuja. Ehkä pikku hiljaa alan pitää enemmän ja enemmän etäisyyttä ja hiljaisuutta.
Kyseinen kaveri mm. raportoi kuulumisiaan esim. siten, että kertoo paljonko on kuntoillut (montako kilometriä, montako minuuttia, montako punnerrusta, minkä painoisia painoja käyttää jne. montako kertaa viikossa on liikkunut) ja montako sataa _grammaa_ paino on laskenut (tai noussut ja on siitä harmissaan) ja tekemiset esitetään kuin olisi suurestakin saavutuksesta kyse, vaikka kyse on ihan peruskuntoilusta (esim. kuntosalikäynti tai pyöräily). Kuntoilu ja painonpudotus tuntuu tällä hetkellä olevan se ykkösaihe. En mielestäni ole ainakaan kateellinen, kun en ärsyynny esim. työkaverista, joka juoksee maratoneja harva se päivä ja on muutenkin timmissä kunnossa. Hänelle se on ihan elämäntapa. Joten ärsytyksenaiheena on pakko olla asioiden ilmaisutapa.
Meillä oli myös yksi yhteinen kiinnostuksenkohde (jota minä olin harrastanut kauemmin ja olin vähän edistyneempi) niin aina hän esitti asiat siinä näkökulmasta, että miten hyvä hän on. Kiinnostuksenkohteesta ei voinut puhua ollenkaan teorian tasolla tai objektiivisesti vaan mielestäni homma meni aina kehuskeluksi. Ratkaisu: en enää ole ottanut kyseistä kiinnostuksenkohdetta puheeksi vaikka edelleen sen parissa saatan aikaa viettää. Samalta alkaa tuntua tuon kuntoilun suhteen. Ei pätkääkään kiinnosta jutella kyseisen henkilön kanssa mistään liikuntaan liittyvästä, kun siitä ei voi jutella neutraalisti vaan puhe on aina omista saavutuksista.
Sitten vielä, itse olen ollut kauan sinkkuna ja hänellä on puoliso, menivät jokin aika sitten naimisiinkin. Olen sitä naistyyppiä, jota ei avioliitto tai häät kiinnosta, mutta silti tuntui siltä, että olisi ikäänkuin hieronut koko naimisiinmenoasiaa vasten kasvojani. Ja seksiähän he harrastavat vähintään viisi kertaa viikossa ja oli maailmanloppu kun piti yhdessä vaiheessa olla viikko ilman. Why are you telling me? Too much information! Joka tapauksessa mitä merkitystä sillä määrällä tässäkin asiassa on? "Vau, olette ansainneet vähintään mitalin".
Jos minä laitoin esim. facebookiin olevani viikon lomalla (koko vuoden lomat uudessa työsuhteessa) niin hän tuli kommentoimaan, että hänelläpä on vielä 10 kk vuorotteluvapaata jäljellä. "Mhmh, good for you, mutta miltäs minusta tuollaiset kommentit mahtaa tuntua?"
Uutena tempauksena nyt tulikin sitten yksipuolisen kuntoiluilmoitusraportin jälkeen listausta siitä, mitä ohjelmaa hänellä on tämän viikon jokaiselle päivälle. Siis poikkeuksellisesti on paljon menoa (ja ilmeisesti kivaa sellaista?). Viihdyn itse hyvin ja parhaiten omassa rauhassani, joten en ainakaan itse tällaisesta innostu, että "vau, onpa kivaa!" tai "olenpa kateellinen". Vai miten siihen pitäisi reagoida, kun toisella on paljon ohjelmaa luvassa? Omani tässä tapauksessa tämän henkilön kohdalla on "aha, evvk", "good for ya but I couldn't care less" tai "aha, miksi kerrot tästä tällä tavalla?".
Onko tällä kyseisellä henkilöllä huono itsetunto, onko tämä eräänlainen tapa kommunikoida vai onko vika minussa? Mitä voisin tämän henkilön kanssa tehdä esim. epäsuorasti, miten vähän manipuloida keskustelua toiseen suuntaan tai vähän näpäyttääkin tuosta keskustelutavasta? Yhteinen kaveri on jo samaa mieltä tuosta lesoilusta, mutta häntä se ei niin ärsytä, kun hänen kilpailuviettinsä ei ole niin korkealla. Pikku hiljaa nimittäin alkaa tuntua siltä, että ihan mielelläni leikkaisisin tämän henkilön pois elämästäni, mutta se voi olla ainakin veitsellä leikaten hankalaa, kun on yhteisiä kavereita/tuttuja. Ehkä pikku hiljaa alan pitää enemmän ja enemmän etäisyyttä ja hiljaisuutta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kaverisi on idiootti. Luultavasti on itse kateellinen sinulle ja yrittää siksi kovasti kilpailla kanssasi ja tehdä sinut itselleen kateelliseksi. Tyypillistä äärimmäisestä kateudesta kärsiville henkilöille.
Itselläni oli myös vastaava ystävä aikoinaan. Kilpaili kaikesta kanssani. Tai siis yksipuolisesti kilpaili.
Aluksi olin vain huvittunut, mutta lopulta alkoi ärsyttää kun huomasin tyypin olevan täysin tosissaan siinä hommassa ja koko ajan yltyi vain pahemmaksi. Lopulta ämmä meni ihan sekaisin ja yltyi ihan raivohulluksi sen kaikessakilpailemisensa kanssa! Oli pakko lopettaa yhteydenpito kun alkoi tuntua, että se voi vaikka tappaa minut kun on niin kateellinen ja sekavan raivohullu.
Esimerkiksi kun kerroin suunnittelevani hankkivani jalkakylpylaitteen, hän riemuissaan heti kiljahti "minullapa on sellainen!"
"Ei ole tällaista erikoisvalmisteista jollaisen olen ajatellut ostavani."
"Kyllä on! Minä juuri ostin Lidlistä!"
"Ei se ole tällainen, josta tulee otsonia. Ei Lidlissä ole ollut tällaisia myynnissä."
"Kyllä on! Siihen voi laittaa otsonia!"
Joo. Ihan joo. En viitsinyt sanoa siihen enää mitään. Eli kun edes sanoin suunnittelevani ostaa jotakin, hänen täytyi aina heti päästä lesoilemaan, että hänellä onkin jo sellainen, ja jos ei ollutkaan, niin piti silti väittää että on jo sellainen!
Muuten voisi olla huvittavaa, mutta kun ämmä on viisikymppinen ja skitsahtaa ihan tosissaan jos sanoo, ettei se hänen vekottimensa nyt ole aivan samanlainen, jonka minä olen ajatellut ostaa. Oikeasti suuttui ihan hirveästi ja vänkäsi ja vänkäsi vaan, että kyllä se on sellainen, vaikka ei ollutkaan. Ei tainnut muutenkaan olla ihan terve.
Nykyäänhän juuri tuo kuntoilu on saanu ihme mittakaavat ja tuntuu et kaikki yrittää sillä "päihittää" toisensa. Itse en ole siihen mukaan lähtenyt, ja olen myös aika kilpailuhenkinen ja aina harrastanut liikuntaa, että en niin nää siitä kovaa haloota nostaa..
Kateutta ehkä,, mutta myös ehkä pelkoa omasta riittämättömyydestä kun on niin kilpailuorientoitunut yhteiskunta muutenkin, ja kasvamaan päin täällä suomessa..Jotkut ottaa niin helposti ärsykkeitä ns.ulkoa päin ja lähtee kaikkee vouhotukseen mukaan.
Silloin kun minä itse olen innostunut jostakin - olen onnellinen - puhun asiasta. Ja jos toinen, joku vähän taitavampi vielä kannustaa vähän on olo suorastaan mahtava.
Kun kerran laitoin omia parhaita saavutuksiani facebookiin sain yhden kommentin tyyliin "onpas kaikenlaisia numeroita". Ei siis "en tiennytkään että harrastat juoksua?". Saavutukseni eivät suinkaan kilpailumielessä ole hyviä, mutta sen suhteen mitä luulin itsestäni ovat ne korjanneet itsetuntoani.
Kun kerrot että sinulla on kilpailuvietti tarkoittanee se että sinua harmittaa jos toisella menee paremmin. Koska elämä itsessään ei ole kilpailu on raja siihen mikä on suhteet rikkovaa kateutta lähinnä tulkintakysymys.
Mutta koska kaverisi ärsyttää sinua on mahdollista että et vain pidä hänestä hänenä itsenään, eli hän ei ole ystäväsi. Toisaalta koska hän on sinulle vain yksi kaveriporukasta on helpoin keino olla vain viileä, eli osoittaa että välinpitämättömyydellä ettei sinusta ole hänelle juttuseuraksi tai valmentajaksi harrastuksiin.
Minun henkilökohtainen mielipiteeni on kuitenkin että kaverisi voisi olla kiva tuttavuus, etenkin siksi koska minun ei tarvitse vertailla itseäni häneen.