ongelma..

Miksi pilaat elämäsi tylsän juopon kanssa, eikö sulla omanarvontunto riitä siihen että lähtisit ja etsisit paremman? En käsitä tuollaista toimintamallia. Vähän rotia nyt ja viimeistään puolen vuoden päästä sulla on uusi mies.

Moi. Suhde ei muutu jos se on tossa iässä tolla jamalla. Mielestäni suurin ongelma on toi juopottelu ton ikäsenä, se ei tule vähenemään!
Koska olette noin nuoria ja teillä ei ole lapsia, mieti tarkkaan mitä haluat tulevilta vuosilta. Ihmisillä on tarkoitus lisääntyä tossa iässä ja kun teitä on kolme, muttuu asiat vähintään satakertaa hankalammiksi.
Jos haluat elää noin ja alistut hänen elämäntapaan, se on sitten rakkaus joka voittaa. Mutta jonain päivänä saattaa silmäsi aueta kun huomaat mitä muilla on ja jos sulla on silloin jo lapsia, menee asiat erittäin hankaliksi. Rakkautta on myös se, että teet lähimmäisen onnelliseksi ja hän tekee sinut onnelliseksi.

KAnnattaa miettiä, oletko suhteessa vain ja ainoastaan siksi kun olet jo siinä niin kauan ollut?

Itse olin tuon ikäisenä myös reilu 5 vuotta saman miehen kanssa. Oli häät tulossa ja lasta yritettiin (onneksi näin jälkikäteen ajateltuna ei silloin onnistunut).

Meillä oli suhteessa myös kaikkea mahdollista aina valehtelusta pettämiseen. Kaikesta "muka selvittiin" mutta ei se niin taida olla. Aina ne vastoinkäymiset tuolla jossain aivonsopukoissa säilyy.

Nyt olen oppinut sen, että jos suhteessa on liikaa ongelmia ja etenkin jos se sisältää toisen epäkunnioitusta/pettämistä/ valehtelua... suhde ei ole sen arvoinen. Jos toista oikeasti rakastaa ja arvostaa, välttää tekemästä niitä asioita toiselle.

IMeillä oli myös viikonloppu juopottelu yleistä. Mies tykkäsi lähteä reissuille "poikien" kanssa.. ja aina siellä naisia oli mukana (paitsi minua ei pyydetty!). Kyllähän sen tietää mitä silloin on miehellä mielessä.

Itse olin silloin niin tyhmä/heikko/naiivi, että en pystynyt kaikesta huolimatta eroamaan, vaikka kerkesin jo kihlat purkaa ja etsin asuntoa.

Lopulta join itseni niin känniin että en ikinä ole ollut ja petin. Toisin sanoen toimin tyhmästi ja kostin miehelle. Käyttäydyin kuin hän.

Hän meni ja jätti miut. Samalla viikolla jo uusi nainen.

Heitin kamat pihalle, itkin muutaman kuukauden. Jatkoin elämää.
Paljon onnellisempi olen uudessa suhteessani.

Aina puhuutaan, että rakkaus on kaikki mitä tarvitaan. Näin se ei ole.
Rakkaus itsessään ei pidä suhdetta kasassa vaan ne kaksio henkilö siinä suhteessa. Heidän teot.

Ja pakko sanoa, ei missään nimessä lasta suhteeseen joka on tuossa jamassa!

Lapsi ei ole ratkaisu eikä korjauspakki.

Et voi olettaa, että suhde muuttuu lapsen myötä (paremmaksi). Tottakai se muuttuu, mutta tuo mukanaan uusia velvollisuuksia ja stressin aiheita. SIlloin teidän kahden keskinen aika korjata ja kehittää suhdettanne huomattavasti pienenee! Asiat kuntoon tai uusi mies ennen kun lisäystä edes harkitsee :)

Liian monta kertaa nähnyt kun "huonoon suhteeseen" tuodaan lapsia. kestää max vuos ja jommalla kummalla jo uusi ja siinä sit on taas erolapsia jotka jää sen kaiken jalkoihin.

Naiset nyt vaan rakastaa juoppoja ja sit kyselevät palstalla neuvoa mitäs tehdä kun mies ei edes ulkonä käy naisensa kanssa. Rakkaus tosiaan voittaa järjen. juoppo mikä juoppo ja se ei miksikään muutu. Naiset nyt ei vaan sitä koskaan tajua- vaikka rautalankasta vääntäis kolme kertaa.