Täällä kun lukee, saa sen kuvan että kaiki pettäjät ovat tunteettomia tapapettäjiä, ihmisoikeutensa menettäneitä typeryksiä, huonoja ihmisiä, yhteiskunnan pohjasakkaa jne. Ja petetyt täydellisiä, hyvääkin parempia, ainoita oikeassa olijoita jne. Kauheita yleistyksiä, molemmin puolin.
Kadun, kärsin, tunnen tuskaa, elämänhalu kateissa, haluaisin kuolla, mutta lasten takia pakko elää. Ihan oikein, ryntää ensimmäiset sanomaan, mitäs petit, täysin tietoinen valinta, itse aiheutit. Joo muuten oikein mutta ei tietoinen valinta, epätoivoisen ihmisen epätoivoinen teko. Turhaa, mitä yritän, ymmärrystäkö muka?! Ei, lyökää lyötyä, antakaa tulla, tuomitkaa ja riemuitkaa, pettäjänainen sai ansionsa mukaan, jätetty ja murskattu henkisesti entisestään, nauttikaa petetyt.
Kadun, kärsin, tunnen tuskaa, elämänhalu kateissa, haluaisin kuolla, mutta lasten takia pakko elää. Ihan oikein, ryntää ensimmäiset sanomaan, mitäs petit, täysin tietoinen valinta, itse aiheutit. Joo muuten oikein mutta ei tietoinen valinta, epätoivoisen ihmisen epätoivoinen teko. Turhaa, mitä yritän, ymmärrystäkö muka?! Ei, lyökää lyötyä, antakaa tulla, tuomitkaa ja riemuitkaa, pettäjänainen sai ansionsa mukaan, jätetty ja murskattu henkisesti entisestään, nauttikaa petetyt.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kuka mielestäsi on syyllinen "siinä nyt vaan kävi niin" toimintaan? Kuka teki päätöksen asiasta? Kuka on mielestäsi vastuussa? Kenen mielestäsi pitää korjata aiheutettu sotku?
En mää sano että petetty mikään täydellinen on, ei meistä kukaan ole... mutta kyllä se mielestäni on syytön kumppanin syrjähyppyyn. Mielestäni on olemassa kahdenlaisia virheitä... vahingossanaiheutettu ja tietoisesti aiheutettu. Ja pettäminen menee jälkimmäiseen kategoriaan.
Olen vilpittömästi sitä mieltä, että pettäminen ei ole aina ns. pettäjän valinta. Itse olen ajautunut sellaiseen tilanteeseen, että minulla oli ensin pahaolo asiasta. Kun ilta toisensa jälkeen, viikko toisensa jälkeen mieheni ei sormellakaan koskenut minuun, en enää jaksanut yrittää väkisin pakottaa miestäni, vaan päätin nauttia elämästäni. Minun rakastajat ovat myös varattuja ja samanlaisissa tilanteissa kuin minä, me vaan päätimme lopulta nauttia elämästämme. Suhteet heidän kolmeen kanssa on onnistunut upeasti jo kolmetta vuotta...
Aina naiset selittää, että kun mulla oli niin kamalan paha olla, mieheni ei huomioinut minua, kohteli kaltoin, niin sen takia mä kävin vieraissa. Ketä te huijaatte keksimällä selityksiä pettämiseen? Itseänne, eikös niin. Ette voi myöntää itsellenne, että liha on heikko ja vieraat miehet kiinnostaa. Ihan oikeasti. Ei pettäminen niin vaan tapahdu eikä se ole kenenkään syy. Naurettavaa väittää noin.
Petetyt ei ole täydellisiä, kukaan ei ole. Mutta pettäminen on väärin, olipa puoliso millainen kus...ipää tahansa.
Mä petin miestäni. Meidän avioliitto oli loppusuoralla silloin. Mutta mä tein sen päätöksen pettää ihan itse. Tiesin ja tajusin tekeväni väärin. Tiesin olevani kamala ja itsekäs ihminen. Mutta vietit vei, omat halut. Joten tunnustakaa tekin, että oma syynne se pettäminen oli. Ei teitä kukaan siihen ajanut.
Et sä mihinkään ajautunut. Luehan tekstisi. Sä päätit nauttia elämästäsi, kun et saanut mieheltäsi tarpeeksi huomiota. Sulle se elämästä nauttiminen on vieraissa käyntiä. Ja sen päätöksen teit ihan itse, ilman pakkoa.
Miksi mies ei enää sormelaankaan koske puolisoonsa ja on täysin välinpitämätön hänen suhteensa.
Minulle se selvisi kun aloin tutkimaan, miksi mies harjoitteli niin kovasti maratoniin tukholmaan, no harjoituksissa oli toinen nainen.
Tätä kekskti vuosikaupalla, uskoin hänen todella olleen kiinnostuneen maratonista, mutta ei.
Olihan näitä naisia aina niissä bileissä, jotka piti olla miesten sauna-iltoja, mutta sittten vei meidät eroon, loppui maratonitn harjoittelut siihen paikkaan ja pian oli naisen asunnossa.
Sielläkin on lapset ex:n kanssa, näyttävät olevan enemmään mieleen kuin omansa, kun ei edes samalla paikkakunnalla pysynyt, vaan tärkeämpää oli mennä kauas, eipä sitten lapsiakaan kovin usein tarvitse nähdä.
Kun joskus tapahtuis tuollekin ukolle takapakki, jotta saisi edes tuntea, mitä on tehnyt lapsilleen.
Katkeraa, katkeraa jurputusta. Olisit ollut miehellesi kiva ja hellä, niin hänen ei olisi tarvinnut vaihtaa.
Siinä taas yksi pölvästi, joka on sitä mieltä, että toisen toimet suorastaan pakottaa toisen pettämään eli syyllistät petetyn. Kasva aikuiseksi ja mieti omalle kohdallesi.
Kun vakkarisuhteessa kaikki on ok, ei tarvitse salasuhdetta/suhteita. Sitten kun jokin mättää, naapurin tontin ruoho näyttää vihreämmältä.
Usein annetaan ohjeeksi, että eroa ensin jos ei suhde toimi. Sitten vasta olet vapaa treffailemaan. Todellisuudessa näin puhtoisesti asiat harvemmin menee. Kaikki eivät ole omaan itseensä luottavia, rohkeita eroamaan vaikka suhde olisi vain kämppäkaveruutta. Paljon helpompaa on erota silloin kun on uusi katottuna. Silloinhan se pettäminen sitten tapahtuu kun ei pelkkä hyvänpäivätuttukaan voi eroa aiheuttaa.
Tosi elämä on usein muuta kuin yleisesti hyväksytyt opit.
Sellaisten ihmisten on helppo huudella, jotka ovat eläneet suht hyvässä suhteessa ja ns. kipinä ei ole koskaan täysin sammunut. Viileämpiä kausiahan voi kaikillakin välillä olla. Silloinkin, suhde saadaan toimimaan aina uudestaan kun peruspalikat on kohdillaan.
Monta suhdetta on alkanut salasuhteena ja kestänyt loppuelämän. On varmaan erottukin, niin kuin muissakin suhteissa. Julkisuuden pareista tulee mieleen Kyllikki ja Johannes Virolainen, että kyllä niissäkin piireissä osattiin. Omassa tuttavapiirissäni on myös salasuhteena alkaneita ja myös eronneitakin. Eronneita myös ilman kolmatta osapuolta.
Ei kai nämä pettämistä oikeaksi muuta. Mutta tämä oli yksi kannanotto, niin kuin kohta viisikymppinen herra Nykänen toteaa, se on fifty sixty..
Fiksusti kirjoitit, mutta ei pettämistä mikään oikeaksi muuta. Miksi ihmiset ei ota vastuuta omista teoistaan vaan keksivät sen miljoona syytä, miksi pettivät? Se on aina ihmisen oma päätös, pettääkö. Mä ainakin petin miestäni ihan omasta halustani. Omasta päätöksestä. Täysin tiedostin riskit, mitä siitä voi seurata.
Toki ensin mietin, että miksi noin tein. Mietin, että avioliitto veteli viimeisiään, sekö mua ahdisti ja laittoi mut noin toimimaan. Mutta ei. Ei se ollut kenenkään tai minkään asian syy. Oonko mä ainoa, joka uskaltaa tunnustaa pettäneensä, kun oma napa on tärkein?
Me miehet emme uskalla hakea eroa, useimmat eivät koskaan saa nykäistyä itseänsä pois suhteesta ja ne loputkaan eivät yleensä ilman uutta heilaa. Kakkosille tiedoksi, että marginaalitapauksia on ne jotka jättää vaimon kakkosen takia vaikka rakastaisi. Vaimoille tiedoksi, että tottumus merkkaa enemmän ja helppous kuin hyppy tuntemattomaan ja mahdollinen "uusi onni". Olen tässä hyvä esimerkki. Rakastuin toiseen naiseen vuosi sitten ja rakastan yhä. Vaimoa en rakasta, juuri ja juuri siedän. Mitä vähemmän olen kotona niin sen parempi. Kakkonen jätti minut kun en luvannut yhteistä tulevaisuutta. Kaipaan häntä, täytän elämäni töillä ja harrastuksilla, seksielämä on nettipornoa ja runkkausta. Vaimo tietää pornon kulutuksen mutta ei onneksi välitä. Paljon tunnen muitakin miehiä, jotka myöntää ettei oma vaimo enää nappaa mutta eron tekeminen on kauhistus. Se on naisten hommaa, tosimies ei jätä perhettä. Mielestäni pettämistä pahempaa on jättäminen eli hylkääminen. Aamenen jälkeen minä pysyn tässä liitossa mutta uskollinen en enää osaa olla. Toivon että löydän rinnalleni eloa ilostuttamaan uuden salasuhteen, sellaisen kuin tuo kakkonen oli joka saa hymyn huulilleni pelkällä huomenen toivottamisella.
Tottahan se on, että petetään, kun halutaan itselle hyvää oloa. Onhan se oma napa lähinnä. Sen takiahan petetään, että ei ole hyvä olla ja salasuhteen kautta haetaan parempaa oloa, läheisyyttä, hellyyttä. Sitä, mitä vailla ollaan vakisuhteessa.
Näin kai useimmin, mutta onko sitten niitäkin, joille ei vain mikään riitä.
Tässä alempana viestiketjussa tuo mieshenkilö kiteytti varsin hyvin sen miksi miehet eivät helpolla eroa vaimoistaan. Ei siis sekään pidä paikkaansa, että kyllä erotaan, jos rakastaa. Poikkeuksia toki on aina.
Onhan se hemmetin väärin kun pettää, sitä ei muuksi voi muuttaa. Ihminen tuppaa vaan olemaan sellainen, että se hakee syitä ja puolustelua tekemisilleen.
Teksti ei ole miehen kirjoittamaa. Surkea kakkosen yritys, tökerö ja huono. Noita syitä teet itsellesi lohdutukseksi, kun jäit. Jos tuo olisi miehen kirjoitus, mies olisi tosi naivi ihminen 52vuotiaaksi. Yksistään ajatus, että 50v vaimo tyytyisi seksittömään liittoon. Puhu puille.
Tuollaisia liittoja on pilvin pimein. Niistä vaan ei huudella pitkin kyliä. Kaikki luulee, että pariskunnalla menee hyvin. Se on sitä kulissia. Mulla on hyvä ystävä, ukkomies, joka kertoilee juuri samanlaisia asioita kuin mies52vee tekee. Tottumus ja elämisen helppous pitää miehen avioliitossaan. Hänkin on sitä mieltä, että tosimies ei jätä perhettään, tuli mikä tuli.
Eiköhän moni aviovaimo tiedä miehen pettävän, mutta ei välitä siitä syystä tai toisesta. Avioero tulee yleensä heille vasta vaimon aloitteesta. Lieneekö syynä luterilainen kasvatuksemme, että mies noin toimii. Sitä en tiedä.
Löpö, löpö. Tosimies tekee niinkuin miehen pitää. 52 vuotiaana lapset ovat jo kenties pois pesästä. Tosi mies keskustelee vaimonsa kanssa ja antaa vaimolle myös mahdollisuuden elää, eikä olla siedettävänä. Tosi mies ei kertoile perheen sisäisiä asioita naisen hupakoille. Tässä kuultaa taas kakkosen toivomus, että vaimo lopettaisi liiton, kun mies ei sitä halua. Nykyajan naiset eivät jää kitumaan tunteettomiin liitoihin viisikymppisinä, jolloin elämän perusasiat ovat jo useimmilla kunnossa, talous, koulutus ym. Kakkosen on vain niin vaikea hyväksyä, että sillä miehellä on tunteita omaa vaimoa kohtaan. Siksi tämäkin surkea yritys kirjoittaa " me miehet". Makeat naurut. Jos olet mies, hop hop hamekangasta ostamaan.
Niin totta, tosimies pitää oman vaimon tyytyväisenä, eikä huutele siitä edes kavereilleen. Jos juoruaa vielä siitäkin kavereilleen, niin on kyllä melko lapsellinen. Ja yhtä utelias ja lapsellinen on myös kaveri, joka tuollaisia kyselee. Kasvakaa miehiksi jo vihdoin.
Olen toisella kierroksella jo tässä liitossa. Ensimmäinen ero ei ollut yksin oma syyni mutta lapset muuttivat toiselle puolen maata äitinsä kanssa uuteen perheeseen.Toisen vaimon kanssa on vielä pieniä lapsia. Ei ne lapset silti ainoa syy ole. Olen luvannut huolehtia toisesta ja tarkoitus on aina ollut pitää se lupaus. Kakkoselleni kyllä sanoin että eroisin jos ei olis lapsia mutta oikeasti en voisi jättää vaimoa. Sanokaa mitä sanotte mutta tosimies ei sano vaimolle että en jaksa sinua ja mene pois. Se lätinä on ihan turhaa, totuutta ei voi sanoa ja kaikki muu sanominen on täysin tyhjä vaiva.
Ohoh." Olen luvannut huolehtia toisesta ja tarkoitus on ollut jne"Että silleen. Huolehdit hänestä juuri ja juuri sietämällä. Olet mahdollisimman paljon pois töissä ja harrastuksissa. Tuohan on hylkäämistä. Toisen rankaisemista, johon toinen ei tiedä syytä. Täysin henkistä väkivaltaa.
Vapauta vaimosi. Kukaan ei ole ansainnut tuollaista kohtelua.
Tämä ei voi olla miehen kirjoitus. Tai sitten kysymyksessä on todella ilkeä ihminen, joka katsoo toisen elämän olevan hänen vallassaan. Ehkäpä kuitenkin pettynyt kakkonen lätisee.
En ole ketään hylännyt enkä hylkää. Vaimokin harrastaa ja käy töissä. On varmasti onnellinen, ainakaan ei vaikuta muulta. Sekö olisi oikein että nöyryyttäisin häntä jättämällä? Ei jumankauta ainakaan meillä päin katota hyvällä jos häipyy normaalista liitosta huvin vuoksi kun ei vaan haluis olla. Missä saakelin purkissa olette kasvaneet?
No, aiemminkin näitä ketjuja lukeneena ei ole yllätys että hermot menee heti. Herran haltuun vain ja hyvää loppu elämää teille täydellisille ihmisille. Parhaani teen ja sen pitää riittää.
Tämä kirjoitus nyt viimeistään paljastaa, että kyseessä ei ole ainakaan täysipäinen mies. Lue oma ensimäinen kirjoituksesi ja vertaa tähän viimeiseen. Jos olet mies olet akkamainen ja erittäin tyhmä. Mutta luultavasti olet se kakkonen, joka suoltaa suustaan sontaa.
Mun mies on just tollanen, sit varmaa luulee etten mä tiedä. Pitää tyhmänä ja sokeena?? Kännyn oon aina välillä ratsannut ja ei siellä mitään ollut mutta silti vaa oon varma että jotain säätöö pitää. Töissä yöhön asti ja vapaat touhuaa omaan. Sängyssä ei haluu ainakaan mua, oisko sit eunukiks muuttunut yhtäkkiä. Jos saisin kiinni niin varmasti lähtisin ja kauas mutta kun on noi ipanat nii en mä voi vaa erota ilman syytä. Sit saattaa äijä joku kaunis päivä yllättyä kun jääkin ite "nöyryytettynä" yksin.
Ai on vaimosi onnellinen miehen kanssa, joka juuri sietää häntä, on mahdollisimman vähän kotona, pitää vierasta naista ja runkkaa kotioloissa. Ei ymmärrä, että ihminen voi tulla hyljätyksi myös kotona ilman eroa.
Vaimo olisi varmasti onnellisempi ilman tuollaista tyhmää vallankäyttäjää ja sanojensa perujaa- jo tässä ketjussa.
Kyllä. Tälläisia miehiä on olemassa. Tyrannisoivat ja luulevat, että perhe on heidän määräysvallassaan ja sitten pitävät vielä hu...raa siinä sivussa. Kaikkien pitäisi miellyttää juuri häntä.
Vaimon pitäisi tietää ja jättää moinen luuseri. Ehkäpä tämäkin vaimo lähtee parempiin oloihin.
Onko sitten ruoho lopultakaan vihreämpää naapurin tontilla? Kenties se onkin vain jokin rikkaruoho, joka näyttää paremmalta ja lopulta sekin paljastuu polttiaiskasviksi. Pahimmassa tapauksessa se on geenimuunneltu ruoho, jonka kanssa ei olisi kannattanut sekoittaa alkuperäisgeenejään.
Aika monet harmittelevat vielä muutaman vuoden jälkeenkin erosta, sittenkin kun uusi suhde on, että olisi pitänyt yrittää enemmäm, eikä erota. Jo talous on saattanut mennä hieman kuralle. Ikävä entistä puolisoa, lapsia ym.