Olen nainen ja luonteeltani ujo. Kaikki ns. vakavammat suhteet joissa olen ollut ovat olleet loppu peleissä kamalia, miehet ovat olleet sieltä huonoimmasta päästä (moniongelmaisia, kohdelleen huonosti yms.)
Saan kuitenkin miehiltä paljon huomiota ja paljon treffipyyntöjä, jotka usein torjun tai vältän. Onhan sitä monen monta kertaa tullut tutustuttua niihin mukaviinkin miehiin, mutta juttu ei ole kauaa kestänyt tai juttu on ajautunut pelkkään kaveruuteen. Johtuen siitä etten itse olekkaan halunnut tai uskaltanut enempää, ole ollut itse lainkaan aktiivinen, koittanut suhtautunut kuin kaveriin (koska se helpottaa oloani) tai ajatellut etten haluakkaan sitoutua. Ehkä kärsin sitoutumiskammostakin, vaikka tiedän että pystyn seurustelemaan?
Eniten jännittää miesten tapaaminen, ainakin ensimmäisillä kerroilla.
Pelkään että mies on liian päälle käyvä vaikkei itseäni ainakaan aluksi kiinnostaisi (näitä riittää) tai etten kelpaa tälläisena ujona itsenäni vaikka toisaalta tiedän ettei moniakaan ujouteni haittaisi.. En kuitenkaan ikuisesti ole ujo toisen seurassa jos minuun kunnolla tutustuu.
Uskon vaan jo valmiiksi ettei jutusta varsinkaan niiden ihan hyvien miesten kanssa tule yhtään mitään!
Mitä teen? Olen lopun elämääni sinkku koska en jaksaisi enää niitä idioottejakaan (joille ehkä ajattelen kelpaavani) vai ikuisesti kusipäisten miesten kanssa? :/
Saan kuitenkin miehiltä paljon huomiota ja paljon treffipyyntöjä, jotka usein torjun tai vältän. Onhan sitä monen monta kertaa tullut tutustuttua niihin mukaviinkin miehiin, mutta juttu ei ole kauaa kestänyt tai juttu on ajautunut pelkkään kaveruuteen. Johtuen siitä etten itse olekkaan halunnut tai uskaltanut enempää, ole ollut itse lainkaan aktiivinen, koittanut suhtautunut kuin kaveriin (koska se helpottaa oloani) tai ajatellut etten haluakkaan sitoutua. Ehkä kärsin sitoutumiskammostakin, vaikka tiedän että pystyn seurustelemaan?
Eniten jännittää miesten tapaaminen, ainakin ensimmäisillä kerroilla.
Pelkään että mies on liian päälle käyvä vaikkei itseäni ainakaan aluksi kiinnostaisi (näitä riittää) tai etten kelpaa tälläisena ujona itsenäni vaikka toisaalta tiedän ettei moniakaan ujouteni haittaisi.. En kuitenkaan ikuisesti ole ujo toisen seurassa jos minuun kunnolla tutustuu.
Uskon vaan jo valmiiksi ettei jutusta varsinkaan niiden ihan hyvien miesten kanssa tule yhtään mitään!
Mitä teen? Olen lopun elämääni sinkku koska en jaksaisi enää niitä idioottejakaan (joille ehkä ajattelen kelpaavani) vai ikuisesti kusipäisten miesten kanssa? :/
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eikä se seurustelun aloittaminen ja miehiin syvemmin tutustuminen ole yhtään sen helpompaa kaikkien näiden huonojen miessuhteideni jälkeen..
Ja vielä.. mietin että johtuuko se todella ujoudestani että ajaudun väärien ihmisten seuraan? Tai olen ainakin päätynyt seurustelemaan väärin ihmisten kanssa? Ennen en ole paljoakaan ajatellut että saattaisi johtua ujoudestani.
Tuskinpa siitäkään johtuu että naisen rakastuu renttuihin.. Sillä mulla on mennyt todella pitkä aika siihen että olen ihastunut/rakastunut.. lopulta niin on saattanut käydä kun mies on tarpeeksi piirittänyt. Ja olen kuitenkin monesti ollut hyvinkin ihastunut hyviin miehiin, jotenkin jutusta ei vaan ole tullut mitään.. olen torjunut loppupeleissä ajatuksen seurustelusta tällaisen hyvänmiehen kanssa. Vai onko mulla vaan sitoutumiskammo minkä takia etsin tiedostamattani niitä hirveitä ihmisiä joista on sitten helppo päästä eroon?
Olet siis nirso eikä sulle kelpaa kukaan jos mies ei ole täydellinen unelma miehesi.. Normi tavis ujo mies ei varmaan sulle kelpaa.
No en voisi sanoa nirsoksi jos oon ajautunu juuri niiden huonoimpien miesten seuraan.. ja itseasiassa olen tällä hetkellä kiinnostunut ehkä vähän liiankin ujosta miehestä.
Eli et halua kilttiä miestä vaan sellannen kriminaali juoppo on jännempi seurustelu kumppani.
eli et ymmärrä parisuhteen muodostuksesta yhtään mitään... ihan pikku vinkki: vain seksiä haluavat miehet lähestyvät naisia. jos sä haluat "hyvän" miehen niin sun pitäisi itsekkin tehdä jotain, sillä ei niillä hyvillä tyypeillä ole mitään tarvetta juosta tuolla jokaisen naisen perässä tätä iskemässä
V*ttu sä oot sairas.
Turha kärsiä ongelmasta joka johtunee "kotivammaisuudesta" ja/tai koulukiusaamisesta. Vanhempasi eivät ole osanneet tai "ehtineet" auttaa sinua terveesti hyvän itsetunnon rakentamisessa. Uskon oikeasti, että olet hyvää vaimoainesta sopivalle miehelle. Et ole pettämässä tai huijaamassa kunhan suhteeseen pääsisit ensin. Todella kannattaa käydä asioiden syitä ja seurauksia läpi jonkun pariterapeutin tai psykologin kanssa. Jos jännität hirmuisesti tavanomaisia tilanteita, lievä tilapäinen lääkityskin voisi auttaa. Lue hyvää kirjallisuutta, Tommy Hellstenin ja Keijo Tahkokallion ainakin sekä kiltteydestä ja ujoudesta kertovia. Anna-Liisa Valtavaaran Kiltteydestä kipeät esim.
Löydät itsesi uudella tavalla. Kun osaat rakastaa ja arvostaa itseäsi vihdoin, alkaa maailma muutenkin aueta uudella tavalla ilman tuskallisia kamppailuja. Onnea ja sisua! Vaikeuksien kautta voittoon!
sun kannattaisi hankkia itsetunto ja aktvoitua. et sä voi odottaa, että sulle kaikki kannetaan valmiiksi nenän eteen!
Lisää kirjallisuutta ;)
Antti Pietiäinen: Tunne Antitunne Perimä
Kimmo Takanen: Tunne Lukkosi
Kannattaa tutustua ja sulatella lukemaansa ihan kaikessa rauhassa. Mitään suoria vastauksia "ongelmaasi" noista kirjoista tuskin löytyy, mutta jos ne saa aikaan syvällistä pohdintaa, niin hyvä :) Myös käynti ihan ammattilaisella asioita ruotimassa, ei ole huono juttu, niinkuin "tukisukat" ehdotti. Olen itsekin sellaista mahdollisuutta käyttänyt hyväkseni, vaikkei mieli erityisen mykkyrässä ollutkaan ;)
Kukas olikaan moniongelmainen ? =D
Tarpeeksi kärsinyt meitä on muitakin. itse olen tullut tulokseen että känniapinat ja epätoivoiset miehet roikkuu kauan ja niin kuin väsyttää uskomaan että on se paras vaihtoehto.
Hyvä mies on sellainen että jos et tajua kertoa tuota pelkoasi ajoissa niin se nostaa kytkintä ja lähtee muille laitumille.
Vaatii meinaan naisen tuntemista että tuollainen kunnon mies jaksaa roikkua perässä.