Lähes 50v mies ja käyttäytyy kun mustasukkainen teini

jasu441 kirjoitti:

Millähän saisin herraa tajuamaan asioita? Vai odotanko muutosta suotta?

Olen itsekin hyvän matkaa yli 40v, olemme miesystäväni kanssa seurustelleet n 2 v. Meillä oli lyhyt suhde vajaa 10v sitten, joka kariutui samoihin asioihin, mitkä näemmä aina vaan hiertää,

Mies on lapseton, minulla on 1 lapsi aik. suhteestani.
Mies on elänyt 3 pitkää parisuhdetta ja hiukkasen "villiä sinkkuelämää" siinä välillä. Minulla ei ole ollut kuin yksi pitkä parisuhde (lapseni isä) ja tähän ikään mennessä tietysti jonkun verran lyhyempiä suhteita, yhden yön juttujakin. En ole mitään "nunna elämää" halunutkaan viettää koskaan vaan tutustua ihmisiin, nauttia elämästä ja toivoa löytävänsä elämänsä rakkauden.

Suhde lapseni isään on asiallinen ja toimiva - pidämme poikaa vuoroviikoin ja homma toimii hienosta. Hyvä isä lapselle, minun kanssa mutkatonta. Ei rakkautta tietenkään, mutta sivistynyttä käytöstä ilman riitoja.

Tämä nykyinen on kaikkea ihanaa. Huomioi minua valtavasti, kohtelee kuin prinsessaa - kun ollaan kahden. Mutta mutta.. sen tämä tekeekin niin vaikeaksi, että yhdessä meillä on aivan mieletöntä.
Mutta muutoin ei.
Hän suhtautuu lapseeni hyvin nuivasti. Ei nyt vihaakaan, muttei koe mitään tarvetta olla hänelle aikuinen kaveri - en voisi kuvitellakaan, että herra suostuisi olemaan lapsen kanssa hetken, että voisin itse toimittaa jonkun asian (muksu vielä sen verran pieni, etten jätä häntä miel yksin). Lapsen isä on kuin kirosana hänelle! yhtään ei kärsi puhua sanaakaan hänestä, jos eksä soittaa minulle LAPSEEN liittyvää asiaa (muutoin emme tietenkään soittele), on mykkäkoulu loppuillaksi taattu.

Ja muusta menneisyydestäni hän tekee ihan omia johtopäätöksiään ja jos jonkun "varmoista läheistä" olevan juorun kuulee - on se ehdoton totuus. Tässä taannoin hän raivosi minulle kun mielipuoli aivan päätöntä asiaa. Tarinassa ei ollut totta sanakaan. Tai sen verran, että kyllä, parin vuoden suhde oli erääseen herraan ja sen jälkeen kaikki muu oli aivan mielipuolista p**kaa!!! Aivan käsittämätöntä!!!

Olen yrittänyt puhua hänelle kuin aikuinen aikuiselle "kai sinä nyt ymmärrät, että tietenkin minulla on ollut suhteita - enemmän kuin sinulla - olethan ollut onnekas ja saanut elää pitkissä parisuhteissa (vuosia, vuosia) toisin kuin minä!"

Vaan ei, tuntuu, että tämä aivan kohtuuton mustasukkaisuus on kaiken syy.

Järjettömäksi tämän tekee se, että tämä komea, tyylikäs, fiksu, tahdikas - onkin sitten "pimeän puolen tullen" aivan järjetön mustasukkainen teini.

Olen jo kerran jättänyt avaimen pöydälle ja todennut, etten enää tule. Emme asu yhdessä, mutta minulla on avain hänen kotiinsa.
Herrahan ei minun luona käy.. Onhan minulla "äiti viikolla" lapsi ja eihän tänne voi tulla kotia leikkimään.
Harvakseltaan käymme yhdessä lapsen kanssa ylipäätään hänen luonaan.

Tunnen vahvasti sen, etten hänelle kelpaa.. Pitäisi ilmeisesti olla miel neitsyt, ettei ole ainakaan mitään "syntistä menneisyyttä"..

onko kukaan ollut vastaavassa suossa?
Tunteet syviä herraa kohtaan.. niin hyvä olla kaksin.. mutta tämä jyrkkyys kaikkeen muuhun ja käsittämätön, sairas mustasukkaisuus on ihan hullua.

Saisiko siskot muutaman kannustavan sanan..
.. vaikka sitten siihen irtiottoon..

- -

olen yrittänyt kannustaa menemään juttelemaan vaikka ensi alkuun työterveyteen "henkisistä möröistä", mitä kuulemma eksäkin sai aikaan (tai sitten ei, taitaa olla ihan perusvire tämä ankara suhtautuminen elämään) mutta se ei ole vaihtoehto.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä