Olen seurustellut jo kolme vuotta, mutta en ole enää varma suhteestamme. Menneisyys ja suhteen alku painavat mieltäni.
Aikoinaan aloitimme tapailun hieman ennen poikaystäväni vaihtoon lähtöä. Alussa minä epäröin suhdetta ja puolen vuoden erossaoloa mikä oli tulossa heti eteen. Kuitenkin hänen lähtiessä vaihtoon, sovimme, että odotamme toisiamme (hänen aloitteestaan).
Vaihtoaika meni siten, että pidimme s-keskusteluin ja kaukosoitteluilla suhdetta yllä. Huomasin kuitenkin, että minulla oli suurempi tarve yhteydenpitoon. Tunsin olevani jatkuvan suurennuslasin alla tuon vaihtoajan. Keskustelimme monista asioista ja tutuistumme lisää. Hän suhtautui todella negatiivisesti suunnittelmaani ottaa tatuointi ja siihen etten tiennyt tulisinko koskaan haluamaan lapsia, koska sellaista tunnetta ei ollut tullut koskaan vastaan.
Ihastuin häneen kuitenkin todella voimakkaasti tuona aikana ja kävin hänen luonaan vierailullaan. Hän oli selkeästi vähemmän ihastunut minuun kuin minä häneen. Hän teki kuitenkin selväksi sen, että tunteita oli ja halusi jatkaa tutustumista lisää.
Kun hän palasi takaisin Suomeen, aloimme tapailla päivittäin. Suhteemme on ollut melkoista tuiverrusta sen jälkeen. Välillä olemme olleet todella onnellisia ja taas välillä todella vihaisia. Yhdessä välissä hän jätti minut riidan päätteeksi, mutta palasimme yhteen. Edelleen olemme yhdessä. Olen alkanut pohtimaan olemmeko vain päätyneet yhdessäoloon, koska puolen vuoden odottelun jälkeen varmaan kummatkin kokivat velvollisuudekseen yrittää pysyvää suhdetta.
Minulla on kai paha taipumus vertailuun, mutta... Minulle on nyt myöhemmin selvinnyt, että hän tapaili aikaisempaa tyttöystäväänsä alusta asti melkein päivittäin, ja hän oli hyvin rakastunut tuohon. Piti yhteyttä häneen useasti, kun olivat erossa.
Silloin, kun me aloimme tapailla ennen vaihtoon lähtöä, niin tapasimme kerran viikossa kahden kuukauden ajan. Vaihdon jälkeen, kun tapailimme päivittäin, hän jossain vaiheessa hieman oudoksui sitä. Tämä tuntuu hieman ristiriitaiselta, kun tiedän hänen tapailleen eksäänsä päivittäin (heillä suhde oli tiivis ja lyhyt).
Lisäksi on selvinnyt, että tuona aikana (ennen vaihtoa), kun tapailimme, hän piti yhteyttä kahteen eri naiseen. Toista näistä hän oli tapaillut minua aikaisemmin ja suhde ei ollut oikein edennyt ja oli jäänyt pariksi kuukaudeksi jonkinlaiseen välitilaan. Tälle henkilölle hän oli kirjoittanut kaipaavansa häntä, kiitti tutustumisesta ja toivotti hyvää jatkoa. Ei kuitenkaan maininnut uudesta seurustelusuhteesta mitään, kun olivat kirjoitelleet lisää. Toiseen naiseen hän oli taas tutustunut netin kautta (samaan aikaan, kun olimme käyneet ekoilla treffeillä) ja piti häneen yhteyttä noin kuukauden. Eivät tainneet kuitenkaan koskaan tavata.
Tämä kaikki selvisi minulle vasta myöhemmin. Koen, ettei poikaystäväni ole ollut alussa minuun kovinkaan ihastunut. Lisäksi tiedän hänen kehuneen aikaisemmin näiden muiden naisten vartaloita, mutta minulle hän ei alussa sanonut mitään. Olen hyvin siro - joka tavalla. Joten saattaa olla, että siro kokoni jokaisessa mittasuhteessa, ei ole mielyttänyt poikaystäväni silmää ja hidastanut ihastumista? Se taas tuntuu pinnalliselta, mutta saattaa olla täysin totta. Tämä ajatus hieman syö minua, sillä olen saanut muilta miehiltä kyllä huomiota ja kehuja. Mutta alkujaan omalta poikaystävältä en saanut. Kauniita silmiä kyllä kehui... TIedän, että miehille naisten ulkonäkö merkitsee paljon, ja väkisin on tullut olo, etten ole ollut riittävä.
Olen tällä hetkellä melko myllerryksessä, enkä tiedä jatkaisinko suhdetta vai en. Epäilen, että poikaystäväni on vain tottunut yhdessäoloomme ja jollain tasolla tyytynyt minuun. Epäröin sitä miten suhteemme alkoi. Tuntuu, että olin 2.valinta, nainen jonka hän sattui saamaan :(
Kaipaan tähän näkemyksiä ja kokemuksia teiltä muilta.
(Ja ei, en ole teini, vaan ihan aikuinen nainen jo. Ikääni en halua edes paljastaa).
Aikoinaan aloitimme tapailun hieman ennen poikaystäväni vaihtoon lähtöä. Alussa minä epäröin suhdetta ja puolen vuoden erossaoloa mikä oli tulossa heti eteen. Kuitenkin hänen lähtiessä vaihtoon, sovimme, että odotamme toisiamme (hänen aloitteestaan).
Vaihtoaika meni siten, että pidimme s-keskusteluin ja kaukosoitteluilla suhdetta yllä. Huomasin kuitenkin, että minulla oli suurempi tarve yhteydenpitoon. Tunsin olevani jatkuvan suurennuslasin alla tuon vaihtoajan. Keskustelimme monista asioista ja tutuistumme lisää. Hän suhtautui todella negatiivisesti suunnittelmaani ottaa tatuointi ja siihen etten tiennyt tulisinko koskaan haluamaan lapsia, koska sellaista tunnetta ei ollut tullut koskaan vastaan.
Ihastuin häneen kuitenkin todella voimakkaasti tuona aikana ja kävin hänen luonaan vierailullaan. Hän oli selkeästi vähemmän ihastunut minuun kuin minä häneen. Hän teki kuitenkin selväksi sen, että tunteita oli ja halusi jatkaa tutustumista lisää.
Kun hän palasi takaisin Suomeen, aloimme tapailla päivittäin. Suhteemme on ollut melkoista tuiverrusta sen jälkeen. Välillä olemme olleet todella onnellisia ja taas välillä todella vihaisia. Yhdessä välissä hän jätti minut riidan päätteeksi, mutta palasimme yhteen. Edelleen olemme yhdessä. Olen alkanut pohtimaan olemmeko vain päätyneet yhdessäoloon, koska puolen vuoden odottelun jälkeen varmaan kummatkin kokivat velvollisuudekseen yrittää pysyvää suhdetta.
Minulla on kai paha taipumus vertailuun, mutta... Minulle on nyt myöhemmin selvinnyt, että hän tapaili aikaisempaa tyttöystäväänsä alusta asti melkein päivittäin, ja hän oli hyvin rakastunut tuohon. Piti yhteyttä häneen useasti, kun olivat erossa.
Silloin, kun me aloimme tapailla ennen vaihtoon lähtöä, niin tapasimme kerran viikossa kahden kuukauden ajan. Vaihdon jälkeen, kun tapailimme päivittäin, hän jossain vaiheessa hieman oudoksui sitä. Tämä tuntuu hieman ristiriitaiselta, kun tiedän hänen tapailleen eksäänsä päivittäin (heillä suhde oli tiivis ja lyhyt).
Lisäksi on selvinnyt, että tuona aikana (ennen vaihtoa), kun tapailimme, hän piti yhteyttä kahteen eri naiseen. Toista näistä hän oli tapaillut minua aikaisemmin ja suhde ei ollut oikein edennyt ja oli jäänyt pariksi kuukaudeksi jonkinlaiseen välitilaan. Tälle henkilölle hän oli kirjoittanut kaipaavansa häntä, kiitti tutustumisesta ja toivotti hyvää jatkoa. Ei kuitenkaan maininnut uudesta seurustelusuhteesta mitään, kun olivat kirjoitelleet lisää. Toiseen naiseen hän oli taas tutustunut netin kautta (samaan aikaan, kun olimme käyneet ekoilla treffeillä) ja piti häneen yhteyttä noin kuukauden. Eivät tainneet kuitenkaan koskaan tavata.
Tämä kaikki selvisi minulle vasta myöhemmin. Koen, ettei poikaystäväni ole ollut alussa minuun kovinkaan ihastunut. Lisäksi tiedän hänen kehuneen aikaisemmin näiden muiden naisten vartaloita, mutta minulle hän ei alussa sanonut mitään. Olen hyvin siro - joka tavalla. Joten saattaa olla, että siro kokoni jokaisessa mittasuhteessa, ei ole mielyttänyt poikaystäväni silmää ja hidastanut ihastumista? Se taas tuntuu pinnalliselta, mutta saattaa olla täysin totta. Tämä ajatus hieman syö minua, sillä olen saanut muilta miehiltä kyllä huomiota ja kehuja. Mutta alkujaan omalta poikaystävältä en saanut. Kauniita silmiä kyllä kehui... TIedän, että miehille naisten ulkonäkö merkitsee paljon, ja väkisin on tullut olo, etten ole ollut riittävä.
Olen tällä hetkellä melko myllerryksessä, enkä tiedä jatkaisinko suhdetta vai en. Epäilen, että poikaystäväni on vain tottunut yhdessäoloomme ja jollain tasolla tyytynyt minuun. Epäröin sitä miten suhteemme alkoi. Tuntuu, että olin 2.valinta, nainen jonka hän sattui saamaan :(
Kaipaan tähän näkemyksiä ja kokemuksia teiltä muilta.
(Ja ei, en ole teini, vaan ihan aikuinen nainen jo. Ikääni en halua edes paljastaa).
Vastaukset 1
Vanhimmat
mitä järkeä koittaa rakentaa ja olla ihmisen kanssa johon ei 100% luota?
taidatte muutenkin olla aika nuoria ja kokemattomia vielä seurusteluun... jokaisesta suhteesta kuitenkin oppii virheistään ja niitä sitten osaa välttää tämän jälkeen. siksi ensimmäiset suhteet eivät yleensä kestäkkään
et myöskään voi laittaa omaa huonoa itsetuntoasi poikaystäväsi syyksi