Olen ollut määräaikainen työntekijä jo melkein kahdeksan vuotta. Olen tottunut sopeutumaan nopeasti uusiin työtapoihin luovalla naisvaltaisella alalla ja omaksun eri työpaikkojen (oudotkin) tavat mukisematta. En kiukuttele, otan vastuuta ja koitan yleensä parantaa työilmapiiriä esim. ottamalla toisten töitä itselleni, jos jollakin pukkaa stressi liiaksi päälle. Olen hyvin koulutettu ja lahjakas ihminen ja taitava organisoimaan. Kokemukseni ja tietotaitoni vuoksi tekemäni työ ei aiheuta minulle paineita, ainoastaan innostusta. -Pidän työstäni.
Joudun toistuvasti työtovereideni hampaisiin. Kyseessä ovat yleensä sellaiset työntekijät, joilla on vakituinen työpaikka tai pitkä sijaisuus takanaan. Pahinta on vielä, että johtajat yleensä nostavat kokouksissa minun sanomisiani ja ideoitani pinnalle -kehuja tulee ja selkään puukottaminen alkaa. Viimeisimmässä työpaikassani yritin olla liiaksi innostumatta ja vähemmän luova, mutta eihän se niin toiminut!
Naurettavinta tässä kaikessa on, etten halua tekemisistäni henkilökohtaista kunniaa vaan nautin onnistumisesta itsestään ja omaa nimeäni ei tarvitse mihinkään esille printata. Miksi omia sanomisia ja tekoja vääristellään? Miksi ihmiset haluavat uskoa toisesta pahinta mieluummin kuin jotain hyvää? Kuljen hymyillen määräaikaisteni alusta loppuun ja yleensä viimeisen kuukauden aikana saan jonkinlaista reiluutta osakseni. Sitten muistetaan, että olen pian lähdössä enkä ole kenestäkään sanonut pahaa sanaa... Syyllisyys paistaa ihmisten kasvoista.
Nyt aloittelen taas uutta määräaikaistani matalalla profiililla. Toivottavasti vastaan ei tule mitään, josta voisi vaikka innostua *sarkasmia*.
Joudun toistuvasti työtovereideni hampaisiin. Kyseessä ovat yleensä sellaiset työntekijät, joilla on vakituinen työpaikka tai pitkä sijaisuus takanaan. Pahinta on vielä, että johtajat yleensä nostavat kokouksissa minun sanomisiani ja ideoitani pinnalle -kehuja tulee ja selkään puukottaminen alkaa. Viimeisimmässä työpaikassani yritin olla liiaksi innostumatta ja vähemmän luova, mutta eihän se niin toiminut!
Naurettavinta tässä kaikessa on, etten halua tekemisistäni henkilökohtaista kunniaa vaan nautin onnistumisesta itsestään ja omaa nimeäni ei tarvitse mihinkään esille printata. Miksi omia sanomisia ja tekoja vääristellään? Miksi ihmiset haluavat uskoa toisesta pahinta mieluummin kuin jotain hyvää? Kuljen hymyillen määräaikaisteni alusta loppuun ja yleensä viimeisen kuukauden aikana saan jonkinlaista reiluutta osakseni. Sitten muistetaan, että olen pian lähdössä enkä ole kenestäkään sanonut pahaa sanaa... Syyllisyys paistaa ihmisten kasvoista.
Nyt aloittelen taas uutta määräaikaistani matalalla profiililla. Toivottavasti vastaan ei tule mitään, josta voisi vaikka innostua *sarkasmia*.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Opetteles joku ammatti joka on miesvaltanen ni loppuu ongelmat.
Taitaa mennä vähän "off topic" mutta olen huomannut että naisilla on monesti tapana (työelämässäkin) tehdä kärpäsestä härkänen.
Olen opiskelija ja viidettä kesätyörupeamaani lopettelemassa. Olen työskennellyt samalla alalla, kahdessa kansainvälisessä suuryrityksessä ja tässä nykyisessä työpaikassa kaikki "kollegani" ovat keski-ikäisiä naisia.
Päivittäin vastaantulevia ongelmia voivotellaan suureen ääneen ja niille huokaillaan oikein porukalla. Minusta se on lähinnä huvittavaa koska ongelmienratkaisu ja nopeiden päätösten tekeminen kuuluu tällä alalla ikäänkuin toimenkuvaan.
Edellisessä työpaikassa jossa työkaverit olivat suuremmaksi osaksi miehiä en tuota ilmiötä havainnut vaikka työ ja ongelmat olivat samat.
Mikähän se luulee olevansa?
Kyllä se nyt yrittää tehdä vaikutusta.
Hyvässä lykyssä luullaan, että vähintäänkin yrittää nousta reittä pitkin.
Sellaista on usein naisen elämä työyhteisössä jos erehtyy innostumaan työasioista.
Älä lähde sille linjalle, että autat talossa kauan olleita. Yhdy stressiin ja valitukseen vaikket niin tunnekaan niin saat heti sympatiapisteitä. Pidä itsesi ammatti-ihmisenä työpäivän alusta loppuun. Älä yritä olla mitenkään mukava, ole ihan normaalisti. Älä näytä kiltteyttäsi. Muista valittaa omista jutuistasi; miten vaikea ne oli tehdä, miten et nukkunut, yms., mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Jos keksit uutta, mainitse että jossakin toisessa työpaikassa tehtiin näin ja että vähän kopioit.Unohda rehellisyys, äläkä edes yritä pelata reilua peliä. Jos joku tulee sinulle haukkumaan toista työntekijää, täytyy olla edes vähän mukana:"ihan totta!Ei kai? Sanoi vai? Uskomatonta!" Muista kuitenkin, että älä itse sano henkilöstä jutun juttua, koska se tulee taatusti vielä eteesi. Ei kannata missään nimessä naisten keskellä loistaa. Muista se.