Joo,"ystävät" ja ystävyyssuhteet,se oli hienoa aikaa,kun ne vielä oli mun elämässä.Mutta mulleppa sattumoisin kävi ilmi,että mulla on erityislapsi.Sehän sitten joka kerta,kun oli ihminen kylässä,veti kilareita,äänteli,juoksenteli pitkin kämppää,teki kaikkee pahaa.Mä tietysti jouduin kokoajan paimentaan sitä ja pomppiin sohvalta ylös,ja keskeyttään seurustelun vieraan kansa.Ja sama show tietysti,jos mä menin kaverille lapsineni kylään.
No eihän sellasta kukaan ihminen montaa vuotta jaksa.niin ne vaan kuivui kokoon kaikki ystävyyssuhteet.Tajusin,että mää taisin roikkua kaikissa väkisin.Kukaan ei itse pyytänyt nähdä mua,mä aina kyselin,tuutko kahville tai ootko kotona,jos tullaan käymään.Kammottava hiljaisuus ollut pari vuotta,kun kerran päätin,että nyt en tee itse yhtäkään aloitetta enää.Mutta eipä mua oo kyselty.Nyt olenkin kaikki nrot poistanut puhelimestani,enkä ole uutta osoitettani ilmottanut kellekkään.Enkä ilmotakkaan,tajuan vasta nyt,miten noloa on ollu yrittää väkisin roikkua kavereissa.Joidenkin kanssa olin ystävä jopa 20v.Onneks mä näen töissä ihmisiä,saan olla oma sosiaalinen itseni siellä,vaikka siviilissä mulla ei ole ketään.Kiitos siitä.Vanhat ystävät,mä en kaipaa enää teitä,joskus muistelen haikeudella tai katkeruudella,mutta en lähtis enää alottaan alusta teidän kanssa.Pitäkää täydelliset elämänne.Meillä ja erityislapsella menee nykysin paljon paremmin mutta ei me teitä tänne enää tarvita.
No eihän sellasta kukaan ihminen montaa vuotta jaksa.niin ne vaan kuivui kokoon kaikki ystävyyssuhteet.Tajusin,että mää taisin roikkua kaikissa väkisin.Kukaan ei itse pyytänyt nähdä mua,mä aina kyselin,tuutko kahville tai ootko kotona,jos tullaan käymään.Kammottava hiljaisuus ollut pari vuotta,kun kerran päätin,että nyt en tee itse yhtäkään aloitetta enää.Mutta eipä mua oo kyselty.Nyt olenkin kaikki nrot poistanut puhelimestani,enkä ole uutta osoitettani ilmottanut kellekkään.Enkä ilmotakkaan,tajuan vasta nyt,miten noloa on ollu yrittää väkisin roikkua kavereissa.Joidenkin kanssa olin ystävä jopa 20v.Onneks mä näen töissä ihmisiä,saan olla oma sosiaalinen itseni siellä,vaikka siviilissä mulla ei ole ketään.Kiitos siitä.Vanhat ystävät,mä en kaipaa enää teitä,joskus muistelen haikeudella tai katkeruudella,mutta en lähtis enää alottaan alusta teidän kanssa.Pitäkää täydelliset elämänne.Meillä ja erityislapsella menee nykysin paljon paremmin mutta ei me teitä tänne enää tarvita.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kiva! Pitäkää hauskaa keskenänne. Me saadaan olla omassa rauhassamme toisiamme ja kotiamme kunnioittaen. On se ihmeellistä, miten paljon näitä ns. erityislapsia nykyään onkaan ja koskakohan yhteiskuntamme on valmis siihen pohdintaan, miksi näitä on diaknosoitu niin helposti.
=> Kukaan ei itse pyytänyt nähdä mua
En usko että tuo on mitenkään ainutlaatuista. Toiset ovat sosiaalisempia kuin toiset, ja kun yhteydenotto loppuu mietitään "mikä sille oikein tuli?"
Ystävyys on vuorovaikutusta tuttujen ihmisten kanssa eikä se ole roikkumista elleivät toiset ala välttelemään tai muutoin ilmene että eivät kaipaa yhteydenottoja. Eivätkä edes kaikki avioliitot (allekirjoitettu sopimus ystävyydestä ja avunannosta) kestä aikaa. Uudet kuviot, uudet ihmiset, koskaan ei tiedä kuka kaipaa kaveria.
Hm,ehkä se ei tosiaan sit ollutkaan todellista ystävyyttä kenenkään kohdalla.Totta,YSTÄVYYS on vuorovaikutusta.Ainakin pitäisi olla.Ei kait kaikkien suhteiden tarvitse kestää elämän loppuun.Kiitos vastauksesta,nyt ymmärrän,että eihän mun ole mitään syytä tai järkeä haikailla näiden entisten "ystävieni" perään.Elämä jatkuu:)
Veikkaan et sun kaverit on naisia. No naiset ei ole kovin suvaitsevaisia eivätkä hyväksy toisia jos ne ei ole täydellisiä. Sama juttu kumppanin etsinnässä. Jos olet tavis niin nainen hylkää heti. pitää olla täydellinen.
Naisiahan ne..
Olen sanaton. Niin sanottuja "ystäviä" on paljon mutta oikeeta ystävyyttä on hyvin harvassa. Enimmäkseen ihmiset vaan tarvii toisiaan ja hyväksikäyttävät toisiaan ihan surutta. Kannattaa tarkistaa aika ajoin oma arvomaailmansa ja suhteuttaa siihen oma kaveripiirinsä. Sydän tietää onko se ja se enää ystävyyden arvoinen.
Ystävyys on sitä myös, että näet näitä kavereitasi kahden kesken. Minusta olisi vaikeaa yrittää pitää yllä ystävyyssuhdetta, jossa olisi jatkuvasti mukana joku kolmas osapuoli (oli se koira, lapsi, mies jne.). Ymmärrän kyllä, että toisella on oma elämä, johon kuuluu kaikkea muutakin, mutta mielestäni hyvä ystävä järjestää joskus aikaa myös ihan kahdenkin kesken, ilman häiriötekijöitä. Siksipä en usko, että kyse on pelkästään siitä, että sinulla on erityislapsi.
Komppaan tätä. Itselläni oli ystävä jota en enää ikinä nähnyt kahdenkesken hänen mentyään naimisiin ja saatuaan lapsia.
Kahvilassa istuminen oli ainaista kieltämistä, tavaroiden nostelua kun lapsi heitti kaiken kädestään uudestaan ja uudestaan.
En kertakaikkiaan kokenut että meillä olisi enää mitään meitä yhdistävää puhuttavaa.
Se voi olla kynnys toisille että on levoton riehuva lapsi jos ne tulee kylään, koita siinä sitten jutella ja seurustella, mutta toisaalta jos on hyvä ystävä myös ymmärtää tosiasiat että et pääse lähtemään yksin ja koittaa pitää muutenkin yhteyttä.
No anyway tsemppiä, toivottavasti löydät parempia ystäviä.