Kevyt viikko töissä, joten tänään lähdin vähän etuajassa töistä. Ulkona paistaa aurinko ja muutenkin hyvä fiilis. Sitten kauppaan hakemaan viikonlopun ruoat. Mielessä naureskeli kärryissä rääkyviä kakaroita tuskastuneiden vanhempiensa kanssa. Toisaalta taas yhtä paria, joka ei päässyt sopuun siitä, mitä lihaa ostetaan grillattavaksi. Naisen mielipide voitti. Jotain teurastamon lattialta lakaistua pihviksi puristettua kuonaa. Miestä harmitti.
Minä taasen valitsin juuri sitä mitä halusin, ja kyllä entrecotea lähti hyvä siivu tiskistä matkaan. Ei tarvinnut tehdä kompromissia. Kassalla sitten mahdollisimman kauas kärryjen ruokavuorien päällä istuvista pärskivistä kersoista. Tavarat kassiin ja kotia. Edes kaupassa kohtaamani veljen vajakki tyttöystävä ei saanut verenpainettani nousemaan. Emme näköjään ole enää edes puheväleissä. No toisaalta se selkiyttää tilannetta.
Pitkä juoksulenkki ja ruuanlaittoon. Tein juuri sellaista ruokaa mitä itse halusin. Ei tarvinnut kuunnella juttuja kenenkään työpäivästä tai viihdyttää ketään. Ja ihan varmasti söin sen viimeisenkin palan lihasta.
Kämppä tuli siivottua eilen ja seuraavan viikon paidat silitettyä valmiiksi. Ei muuta kuin riippumattoon selälleen viinilasillisen kanssa ja musiikkia soimaan. Nyt raukoo jo sen verran mukavasti, että saattaapa tähän torkahtaa näine ajatuksineen.
Ei tarvitse elättää ketään, ei kuunnella mussutusta, ei selitellä. Taivallinen rauha - ikuinen onni.
Minä taasen valitsin juuri sitä mitä halusin, ja kyllä entrecotea lähti hyvä siivu tiskistä matkaan. Ei tarvinnut tehdä kompromissia. Kassalla sitten mahdollisimman kauas kärryjen ruokavuorien päällä istuvista pärskivistä kersoista. Tavarat kassiin ja kotia. Edes kaupassa kohtaamani veljen vajakki tyttöystävä ei saanut verenpainettani nousemaan. Emme näköjään ole enää edes puheväleissä. No toisaalta se selkiyttää tilannetta.
Pitkä juoksulenkki ja ruuanlaittoon. Tein juuri sellaista ruokaa mitä itse halusin. Ei tarvinnut kuunnella juttuja kenenkään työpäivästä tai viihdyttää ketään. Ja ihan varmasti söin sen viimeisenkin palan lihasta.
Kämppä tuli siivottua eilen ja seuraavan viikon paidat silitettyä valmiiksi. Ei muuta kuin riippumattoon selälleen viinilasillisen kanssa ja musiikkia soimaan. Nyt raukoo jo sen verran mukavasti, että saattaapa tähän torkahtaa näine ajatuksineen.
Ei tarvitse elättää ketään, ei kuunnella mussutusta, ei selitellä. Taivallinen rauha - ikuinen onni.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Joo, samat fiilikset. Loma edessä ja suunnittelen, mitähän MINÄ tekisin. Ei tarvitse kuunnella puolison valitusta, ei tarvitse kiertää puolison sukulaisia koko lomaa. Saan tehdä kuten halua, lähteä ja tulla kun minulle sopii.
Tänään illalla otan sopivasti pohjat kotona ja suuntaan kaupungin yöelämään. Ilman stressiä siitä, suuttuuko joku minulle, kun tein noin tai näin ? Ja hyvällä tuurilla nappaan hetken huvia itselleni, tai sitten en. Itse vaikutan myös siihen asiaan parhaani mukaan.
Juuri näin. Hyvällä fiiliksellä mennään. Saattaapa sitä tulla iltasella jalkauduttua kadulle, jos jaksaa. Katsotaan nyt.
Haha. Tuo ihan unohtuikin. Mikäs olisi sen hienompaa, kun tälläisenä päivänä lähteä appivanhempien mökille. Rupeaisin varmaan itkemään.
Minä taas olen maannut koko päivän parvekkeella lukemassa ja ottannut voileipää kun nälättää. On jääkaapissa jotain ruokatarpeitakin, muttei ole ollut fiilistä laittaa mitään. Pojat saivat katkarapu-lohiateriat. Siideriä lipitellyt pitkin päivää hissukseen. Kohta alkaakin Downton Abbey, sitten takaisin parvekkeelle.
Idiootit huutaa tuolla kadulla. Ei tässä saa rauhassa ajatella sinisiä ajatuksia. Jospa sitä brenkkua vielä vähän maistais..
Mihinkään ulos ei kyllä jaksa enää lähteä.
Onpas tosiaan ihana ilta. Ikkuna auki ja linnut välillä vähän ääntelee. Sisäpihalle ei kuulu idioottien melu. Eikä kotonakaan kukaan häiritse.
Olen tässä tehnyt duunia himasta käsin ja sen jälkeen omia juttuja. Taidan käväistä kaupassa, jotta näkisi vähän perjantai-illan vilinää. Sitten takaisin katsomaan elokuva.
Niin, ja se vilinähän on siinä matkan varrella eikä suinkaan kaupassa. Ellei sitten ole jonoa.:)
Niinhän se parasta onkin! Mukavaa iltaa.
Näin se elämä menee kun sen oikein oivaltaa :)
Kuullostaa mahtavalta. Silloin on hyvä olla kun on tyytyväinen itseensä. Usein olen ihmetellyt miesten hirveää hinkua juosta naisten perässä. Silloinhan sitä kuin uhalla hakee niitä vaikeuksia elämäänsä.
No näin, minäkin olen ihmetellyt monesta kaverista mitä kaikkia uhrauksia ne tekee pelkästään parisuhteen eteen. Itse toisaalta vähän liiankin laiska uhrautumaan mutta kun on niin vaikea nähdä sitä punaista lankaa että miksi?
Totta. Vapaus antaa paljon! Ja voihan sitä etsiä lyhempiä suhteita ;)
Joo ei tässä ole tarkoituksena palloa jalkaan hankkia. Tosiaan en ole kenestäkään onnellisesta parista vielä elämäni aikana kuullut, niin on syytä olettaa, että itse en olisi sen kummempi poikkeus.
Vapaus ja luonto on hienoa ja siinä riittää minulle vaalittavaa. Ei siinä mitään kitisevää vinkulelua nurkkiin kaivata.
Tuo nyt kuullostaa selittelyltä, etsiä lyhyenpiä suhteita... ja pitää kait sitä lyhyemmässäkin suhteessa olla sen toisen kanssa tekemisissä.
Totta, tottakai pitää. Esimerkiksi illasta aamuun :)
Itseasiassa aina kun näen veljeä ja vaimoaan kera neljine lapsineen näen että ovat onnellisia ja oikeassa paikassa heille. Minulla vaan on mennyt elämä eri tavalla, ei ehkä niin turvallinen tulevaisuus ole siintänyt niin on sitten jäänyt ne perhejutut perustamatta ja onnellinen osaan olla näinkin.
No jos ei neljän kersan kanssa pinna kiristy ja muijankin luonne on yhtä persikkaa edelleen, niin: salute!
Kaikki kai on mahdollista. Saihan venäläisetkin sen piskin kuuhun. Tai avaruuteen ainakin.
Mutta entäs sitten kun muna alkaa seisomaan? Silloin nämä parilliset kiipeävät muijansa päälle ja alkavat ähkiä. Mutta mikä neuvoksi jos ei muijaa ole. Ei auta muu kuin ottaa muna käteen ja alkaa itse kiskoa.
iske pöydän nurkaan niin lakkaa seisomasta. vitun huono selitys.
Vaihtoehtoja on monta:
1) Käyt ulkoota pokaamassa jonkun. Ei ole Suomessa järin vaikeaa.
2) Hankit vakijärjestelyn.
3) Olet ilman - harrastat joskus. Luulisi aikuisella ihmisellä muitakin prioriteetteja olevan.
4) Olet kokonaan ilman. Isä Mitron sanoin: "Kokemattomuuskin voi olla kokemus."
Itse olen sikäli aika hyvässä asemassa, että ei vain jaksa kiinnostaa. Tai ei enää niin paljoa, että jaksaisin asian eteen nähdä mitään vaivaa. En ole koskaan kokenut seksuaalista turhautumista. Ehkä siitä syystä Portnoy's Complaintkin meni lukukokemuksena vähän ohi. Itse putoan siis luokkaan 3.
Nukkuipa sitä hyvin, kun ei ollut kerää vieressä kuorsaamassa. Nousen ylös, kun siltä tuntuu ja lähden lenkille. Lehteä lukiessa kukaan ei ole repimässä osaa itselleen.
Aamupalan ajattelin korvata brunssilla keskustassa. Onneksi on varaa valita. "Ei voida mennä sinne, kun olen kalalle allerginen." -käminää ei tarvitse kuunnella.
Mukavaa nähdä kerrankin ketju, joka ei ole alituista valitusvirttä :) Sinkkuudessa on niin paljon hyviä puolia, vähemmän huolia. Joskus ehkä alakuloa.
Minulla on kyllä hiukan vaikeuksia lehden kanssa, toinen pojista on läheisriippuvainen ja asettuu sen päälle...
Joo. Eipä voi tällä hetkellä valittaa juuri mistään. Kesälomatkin vielä edessä :)
Tuo lehtiasia kuulostaa painajaismaiselta. Voimia.
Surullinen aloitus.
Mutta onnellinen aloittaja.
Miksi surullinen? Juuri tuollaistahan elämä on, kun ei ole vastattava muista kuin itsestään. No, siitä asunnon siivouksesta olen kyllä kateellinen, jos olisi miesystävä täällä voisi olla ehkä hiukan siistimpää.
Se on hyvä että olet onnellinen, mutta minua ihmetytti myös, että miksi positiivisena aloitettu juttu, ihana päivä ja hyvä olo ilmenee niin negatiivisena? Se on surullista. Ja se, että pidät toisia ihmisiä pelkästään rasitteena tai vinkuleluina. Mutta jos näin on, niin sitten varmaan parempi ollakin yksin.
Minulla on tässä viikonloppuiseen tyyliini valmistumassa Continental tyyppinen aamiainen. Joku onnekas voisi sen saada vuoteeseen tarjottuna, mutta sitä sopivaa etsiessä katan sen itselleni tuonne terassille ja kuuntelen lintujen laulua. Molempi parempi!
Olen hyvä oppimaan toisten ihmisten tekemistä virheistä. Toisten ihmisten surkeuden vertaaminen oman elämän auvoon on ikään kuin tarkistus siitä, että oppi on mennyt perille.
Aamu on rauhallista aikaa. Ei sitä kannata aloittaa toisen ihmisen nillityksellä. Parasta vain syödä aamiainen yksin.
Yksi ihminen sotkee aika vähän onneksi. Paikat on äkkiä järjestetty.
Olen hyvin tehokas, sotkemispuolella.
Onko 10 niin huono kokki, että aamiaisesta seuraisi nillitystä? Vai onko ruoka tiellä sängyssä ja siitä valitus?
Näkkileipää ei kannata syödä vuoteessa, kokemuksen syvällä rintaäänellä neuvon.
Tuoko vinkulelu aamiaisen vuoteeseen? Minä kyllä onnistuin sotkemaan sekä keittiössä että terassilla joten sikäli kyllä totta että hintansa kaikella...
Eihän toki. Kaupassa mies vaan ei saanut valita mieleistään juustoa, ja joutuu nyt aamiaisella tyytymään Kympin valitsemaan valmiiksi siivutettuun Polar 15 -juustoon. Sattumoisin mies inhoaa tätä yli kaiken Siitä seuraa hiljaista jupinaa.
Taisin loukata sua kun lähdit henkilökohtaisuuksiin? Well well. No, henk.koht. ei ole koskaan tarvinnut noin joutavista riidellä kun tuon tyyppisiin asioihin on todella yksinkertaisia ratkaisuja, kuten ostaa kahta erilaista juustoa, pienempi pala kutakin. Mutta siinä olet oikeassa että halutessaan riidan, tai jupinaa, saa aikaiseksi melkein mistä vaan.
Syytäkin antaa vähän palautetta, jos on Polar 15 pöydässä. :D
Heh, no tosta voin olla samaa mieltä, valmiiksi siivutettua kumia. Mutta jos mies siitä tykkäisi niin söisiköön :)
Tyypillistä katkeroituneen narsistin tilitystä. Kaikki naiset on vajakkeja ja elämään kuuluvat normaalit asiat nähdään ongelmina. Sitten hukuttaudutaan alkoholismiin ja tullaan hakemaan täältä misogyynien turvapaikasta vertaistukea. Eroaisit töistä olemasta muillekin riesaksi, kun et sielläkään kuitenkaan pysty olemaan edes päivää loppuun.
Ei minulla ole mitään ongelmaa naissukupuolen kanssa. Itselläni on paljon naispuolisia kavereita ja vietän heidän kanssa aikaa. Usein tulen paremmin toimeen naisten kuin miesten kanssa. Jos yksi mainitsemani nainen nyt sattuu olemaan kusipää, niin ei se tarkoita, että koko sukupuoli on. Itselläni on hyvin pieni toleranssi moukkamaiseen käytökseen ja siitä syystä en tule tämän ihmisen kanssa toimeen, enkä haluakaan tulla.
Jos max pari kertaa kuussa juon pari lasia alkoholia se tuskin tekee kenestäkään alkoholistia.
Ja ehkä ne ongelmat, joita kutsut normaaleiksi ovat muille arkipäivää. Minulle ne eivät sitä ole.
Sinulla on selvästi paha olo. Onkohan täällä sen purkaminen paras hoitokeino?
Aloittaja ei kyllä kuulosta onnelliselta.
Viiltävää analyysia.
Keskustelua lukiessa rupesin oikeasti miettimään kannattaako tässä edes yrittää etsiä naista itselle. Sinkkuus on jo vuoden päivät rassannut päätä. Olen luonteeltani kans sellainen että, en kompromisseihin helposti suostu. Mulle on todella tärkeetä vapauden tunne. Menen milloin haluan ja tulen sitten kun tulen. Toisinaan elämä tuntuu välillä yksinäiseltä.
Sellaista se joskus on. Sitten, kun miettii mistä kaikesta joutuu luopumaa, ja kuinka vähän saa vastineenksi parhaassakin tapauksessa, alkaa taas yksinelo maistua.
Toisinaan hajottaa sekin, ettei ole rikas perijä ja voi elää vapaaherrana käymättä töissä. Siitäkin pääsee aika äkkiä yli. :)
Maailmassa on niin paljon hienoja juttuja, joihin ei parisuhteilu liity. Vapaus on kyllä niistä jutuista aika pitkälle se tärkein.
"Kauniimpi orjan elämää on kuolo hirsipuussa." sanoi Kaarlo Kramsukin.
En minä ainakaan joudu parisuhteessa luopumaan kuin irtopiparista ja uusista romansseista. Muuten on kaikki vapaudet olla ja mennä. Toki jos jotain sovittuna naisen kanssa, niin sen tilalle ei tuosta vaan oteta kaljalla käymistä kaverin kanssa. Mutta eipä toisaalta päinvastoinkaan. No siivoamistahtia on vähän kohennettava parisuhteessa, mutta en näe sitäkään pahana, kun ei se mihinkään hysteeriseen siivousintoiluun mene kuitenkaan.
Ihmettelen vähän, että mistä olette parisuhteiden mallinne saaneet?
"En minä mistään joudu luopumaan"
-no vähän pitää kyllä siivota enemmän
-no kaljalle ei kyllä enää pääse kun haluaa
-no muita naisia ei enää saa tavata
-...
Mistään et ole selkeästi joutunut luopumaan..
Kaljalle pääsee ihan samoin kuin ennenkin, mutta ei tietysti jo aiemmin sovittujen menojen aikaan. Tässä tyttöystävä ei mitenkään eroa muistakaan ihmisistä: jos on jo sovittuna jotain, niin ei siihen tilalle helpolla muuta oteta. Samalla logiikalla siis joudun jo kaverisuhteissanikin luopumaan jostain, kun en heidän kanssaan sovittujen menojen päälle otakaan muuta menoa. Eli jos tätä pitää vapauden rajoittamisena, on alettava erakoksi ilman mitään sosiaalisia suhteita.
Siivota pitää, mutta se on kylläkin vain hyvä juttu. Toisaalta naisia on moneen junaan, jotkut minua sotkuisempiakin. Jos sinua siivoaminen ahdistaa, niin sen kun valitset yhtä sotkuisen naisen kuin itse olet.
Vieraista naisista joutuu seksuaalisessa mielessä luopumaan. Tapaamisesta sanan varsinaisessa merkityksessä ei. Vieraiden naisten vokottelun loppuminen on siis ainoa menetys parisuhteen myötä, mutta kun ei sitä muutenkaan ole jokapäiväisesti tehnyt, niin katson parisuhteen myötä tulevien hyötyjen olevan suuremmat. Ja vaikka nyt olisikin päivittäin iskenyt naisia, niin silti parisuhteen mukana tulee paljon hyvää, mikä kyllä korvaa tuon seksihurjastelun kohtalaisesti.
Sääliksi käy.
Vähän meni selittelyksi.
Khuuuuuul! :)
Itsekin nyt paljon onnellisempi, kun olen sinkkuuteen tyytynyt ja osaan kyllä arvostaa sinkkuuden hyviä puolia.
Tänään kävin ex tempore kahvilla keskustassa, ei tarvinnu kelleen ilmottaa tai miettiä pitäiskö jossain olla, omat menot kyllä muistaa, eikä ollu aikataulua takaisinkaan.
Lenkiltä tulin juuri, ilkimullikkana viilentelin kämpässä ja kasailin syötävää olohuoneen pöydälle, siivoan nuo tuosta varmaan huomenna... oot oikeassa, ei yksi ihminen paljoa sotke.
Kohta katon boxilta jotain omaan makuun sopivaa, just sillon kun huvittaa, köllin vain sohvalla loppuillan, jaa pitäskö jotain jo kohta pukeakin.. :)
Mitäs huomenna tekis, no mä päätän sitten huomenna vasta, saatan heittää pyörällä lenkin, katotaan miten toi sadealue tosta väistyy... tai sit ajelen kaverille jos se on kotona.
Ne pienen pienet jutut, vapaus tehdä ihan mitä ikinä haluaa, just sillon kun haluaa, tai jättää tekemättä.. :)
Minä en edes jaksa katsoa töllöä yksin. Siihenkin tarvitsee parisuhteen tai edes treffit, että tulee katsottua leffoja. Yksin 2h kökkiminen sohvalla tai leffateatterissa ei innosta.
Millainen nainen määrää miehen pyörälenkeistä?! Onko teidän oma äitinne ollut kauhea pirttihirmu vai mistä ihmeestä on kyse?
Loistavaa, loistavaa.
Oltiin päivällä makoilemassa tossa rannassa, ja siinä oli kirkolla menossa häähumut. Oli äijä kyllä aika kireen näkönen. Naama ihan punasena ähelsi siinä. Eipä käynyt kateeksi.
Illalla kävin lenkillä ja juoksin paikan ohi, missä oli joidenkin häiden vastaanotto. Varmaan samat. Kävi mielessä, että olisi voinut ilmaset ruuat käydä nauttimassa, kun niinkin paljon olin näiden häiden kanssa tekemisissä. Lähes sukua.
Huomenna on taas päivä uus. Eipä siitä stressiä vielä viitsi ottaa :D. Lenkkiä voisi kyllä vetää kehiin, jos on hyvät ilmat. Aamukahville voisi mennä johonkin kuppilaan ja lukasta samalla ehkä päivän lehdet.
Ei tarvitse lähteä appivanhempien mökille pesemään mattoja. :D
"Mutta pyörälenkin voi tehdä huomenna, kun sataa . Nyt 28C päivänä on hyvä hetki lähteä sukuloimaan 150km päähän."
Niin, siis moottoripyörällä teen lenkin, kesto jotain tunnin ja muutaman väliltä, yleensä käyn jossain kahvittelemassa ja/tai syömässäkin samalla.
Usein jään suustani kiinni muiden harrastajien kanssa. Ei aikatauluja takaisin, tai ketään hinkumassa taakse istumaan..
Itse en tarvii kyllä leffojen katsomiseen seuraa, kun katon leffaa niin katon leffaa, uppoudun siihen, enkä kaipaa ketään siihen viereen kommentoimaan, tai ylip.
Kuka mitenkin, mutta ulkoiluahan se matonpesu on ja lievää kuntoilua, mieluummin sitä kuin lenkkiä, josta ei ole vastaavaa hyötyä. Tosin enpä ole kenenkään mattoja päässyt pesemään:(
Itsenäisestikin ensimmäistä kertaa tänä kesänä.
Samallahan nuo hoituisi.
Mutta totta: jos lähes kaikki mitä tyttöystävän kanssa voi kuvitella tekevänsä on vastenmielistä tai ainakin ikävämpää kuin yksin tehtävät jutut, niin ei todellakaan kannata seurustella. Itselleni ei vaan ole käynyt näin.
Kahvillakin voi käydä ihan samoin vaikka seurustelisi.
Mutta kai toiset vaan ovat luotuja lonereiksi. Tai sitten haluavat epätoivoisesti selitellä tilanteensa parhain päin.
Sinulle on maailma aika mustavalkoinen paikka. Se on joko ON tai OFF. :D
Yksinkertaisuuskin voi tosin olla hyväksi joskus.
Meillä on täällä ihan mattopesula, josta palvelun voi ostaa rahalla. Se on ihan näppärä.
No aloin sitten katteleen top gearia boxilta, siinä on stigin kiinan kung fu -serkku kovassa vauhdissa juuri, "the worst stig we've ever had " :P
Nyt tiedän sitten miten kiinassa tehdään autojen "törmäystestitkin", good laugh :P
Aamutakin sain ylleni, en enempää, mitäs sitä enää pukemaan ;)
Ja et selvästikään ymmärrä lenkkeilyn terapeuttisia vaikutuksia. Aamulla kello kuusi, sopivan viileetä ja ilmassa vähän kosteutta. Sykemittari märkä vyö hiukan kastelee paitaa. Klikkaat track podin päälle. Sateliitit löytyvät heti. Sitten sykemittarista harjoitus, syke löytyy heti.
Vedät syvään henkeä ja otat ekat askeleet. Heti näkee, että tänään kulkee. Juokset ekat 5km - lihakset alkaa pikkuhiljaa lämmetä. Ja siitä sitten painetaan hyvällä sykkeellä niin kauan kuin mieli sietää.
Tämä on sitä laatuaikaa itsensä kanssa parhaimmillaan. Sitä ei ole koskaan liikaa.
Itse aloin kuunnella venäläistä progea ja laittaa ruokaa. Aiai tästä tulee hyvä ilta.
Ja miksei matonpesusta voisi nauttia? Suorituksena suht vastaavaa monotonista toistoa, mutta vaatii aavistuksen ajattelua mattoa käänneltäessä. Sykekin nousee jos tosissaan haluat hinkata. Tosin yleensä matot loppuvat kesken kovaa treeniä ajatellen, mutta voithan juosta matot selässä pesupaikalle ja takaisin.
Tuen mielummin paikallista yrittäjää ja annan ammattilaisen hoitaa homman.
Hankki pari häiriintynyttä kissaa, et tarvitse mattoja etkä pesua.
Ja lenkkeilyn terapeuttiset vaikutukset - no kai ne löytyvät kissanoksennukseen liukastuttua.
Ihmetteleekö joku vielä, miksi olen sinkku?
Itse ainakin tunnen eläväni kunnolla vain parisuhteessa.
Tuntuu, että silloin kaikki vasta saa todellisen merkityksen.
En näe mitään hyvää siinä, että pitäisi elää sinkkuna.
Mut niin me ollaan ihmiset erilaisia.
Nojuu. Kieltämättä olisi aika karua huomata kuolinvuoteellaan, että tulipa elettyä jonkun toisen elämää. Jokainen tosiaan tavallaan.
Perjantaita puskee taas kovaa vauhtia ja hyvällä fiiliksellä mennyt tääkin viikko. Pitäisi johonkin festareille mennä kuulemma hillumaan huomenna hiukaksi aikaa, mutta siitä alkais sitten vapaa. Laatuaikaa itselle.
Pitäisiköhän sitä grillata jotain hyvää, jos säät sallii. Hmm..
Voi ressukkaa. Toivottavasti sinulle tuli edes vähän parempi mieli, kun sait avautua yksin elämisestäsi täällä.