En uskonut että jäisin "yksinäisyys"ystävyys ahdinkoon. Olen ihan o.k nainen. Olen yrittänyt "ystävystyä" ihmisten kanssa milloin missäkin. Ymmärrän että nykypäivän ihmiset on "kiireisiä". Mutta en ymmärrä sitä että ihmiset etsii niitä ystäviä , mutteivat sitten kuitenkaan osaa itse olla niitä ystäviä. (tälläkin palstalla)
Tässäpä olisi yksi nainen yksinäisyyden suossa, johon ei uskonut joutuvansa. Hassun hauskaa.
Tässäpä olisi yksi nainen yksinäisyyden suossa, johon ei uskonut joutuvansa. Hassun hauskaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kävin äsken Espoon Nuuksiossa 6 km luontopolkukävelyllä. En oikein tiedä ketä olisin pyytänyt mukaan, joten menin ja ajelin sinne yksin eilen ostamallani autolla.
Kun käy kylässä pitää ostaa tuliaisia ja sopia aika, eli spontaani kanssakäyminen ei ole tapana aikuisiällä. Juhlat taas on juhlia, muutama sana vaihdetaan kohteliaisuussyistä, mutta se jää siihen.
Olen huomannut tuon saman, varsinaista kaveria on vaikea löytää.
Kesäistä iltaa en haluaisi viettää kotona, mutta on minulla yksi filmi jonka haluan katsoa. Tai lämmitän saunan kun uimahallit ovat vielä suljettuna.
Omat yritykset taas kariutuvat siihen, etteivät ihmiset ymmärrä introverttia tai erakkomaista luonnettani ja ottavat käytökseni henkilökohtaisena loukkauksena. Vain kolmannes suomalaisista on introverttejä. Kunpa löytäisin joskus itseni kaltaisen, tasavertaisen naisystävän, jonka tuntemuksista tai suhtautumisesta ei tarvitsisi olla niin huolissaan koko ajan. Yksinäisyys ei siis ole minulle varsinainen ongelma, mutta loputon yksinäisyys on kaikille ongelma - katsomatta siihen onko ihminen introvertti vai ekstrovertti. Ärsyttävää kyllä, kun jotenkin joutuu häpeämäänkin omaa luonnettaan tässä ekstroverttien ehdoilla rakennetussa yhteiskunnassa. Jos kuitenkin todella ystävystyn jonkun kanssa, olen lojaali hänelle loppuelämäni.