Mikäköhän siinä on että täysin vääränlaiset naiset kiinnostuvat minusta?
LIikun jonkun verran tietysti mm. baareissa jne. Täytin 32 vuotta pari kuukautta sitten ja ongelmani on seuraava.
Lähes poikkeuksetta naiset jotka kiinnostuvat ovat "aloilleen asettumassa". He ovat alle tai yli kolmekymppisiä joiden mielestä olen nähtävästi sopivan vain ja juuri tuohon tarkoitukseen.
Itse olen mielestäni ok-näköinen ok-kunnossa oleva miekkonen joka parhaillaan treenaa itseään vieläkin parempaan kuntoon ihan omaksi huvikseen.
Naiset näkevät minussa vain ja ainoastaan jonkun nallekarhun (en ole edes keholtani sen muotoinen) joka olisi sopivan tasainen ja mukava rakentamaan ja leikkimään yhdessä kotia.
Mutta kun en ole sellainen...
Ensinnäkään nämä naiset eivät yleisesti kiinnosta koska he ovat mielipiteiltään, elämäntavoiltaan ja kehoiltaan voisi sanoa pyöreitä. Toisin sanoen heistä edes persoonina ole mitään särmää eikä mitään tarttumapintaa. Ennen kaikkea en koe että meillä olisi mitään yhteistä. Silti naiset suorastaan keksivät että mitä yhteistä meillä on tai voisi olla vaikka samalla tuntuu että satun vain sopimaan heidän valmiiseen palikkapeliin siksi pyöreäksi palikaksi pyöreään koloon jollainen kuitenkaan en ole paitsi naisten ajatuksissa. Jos olen heitä kohtaan mukava kuten olen naisia kohtaan yleisesti niin he alkavat pörrätä ympärillä kuin mehiläiset hunajan.
Talon rakennukset jne. ei kiinnosta eikä myöskään perheen perustaminen juuri nyt. Samoin pelkästään toisen kanssa olo koska pyrkimyksenä on joku tuollainen tavoite on mielestäni sairasta. Ennen kuin suhde voi kehittyä tuollaiseksi tulisi toisesta olla kiinnostunut ihmisenäkin. Minä en ole näistä naisista kiinnostunut edes ihmisinä, puhumattakaan kumppaneina. En käsitä mikseivät naiset tajua sitä tai edes ymmärrä ettei meillä ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Se on häkellyttävää!!
Osa miehistä varmaan heti vaihtaisi osia kanssani kun minusta ollaan kiinnostuttu, mutta itsellä on tunne että aivan kuin olisin syntynyt väärään kehoon tai väärälle planeetalle suorastaan.
Ehkä minun täytyy alkaa pukeutua räväkämmin, värjäyttää kaikki karvani mustaksi (olen vaalea joka tietysti viestittää luotettavuutta jne.) hankkia lävistyksiä ja tatuointeja sekä pukeutua kuin joku metallifani.
Suurin ärsytyksen aihe tietysti ei ole se että joku kiinnostuu vaan se että ne jotka vaikuttavat minulle olevan lähempänä sitä mitä oikeasti olen (eikä vain joku fiilis ja ensivaikutelma ulkoisesti minusta) eivät kiinnostu lainkaan.
Olen aina ajatellut ihmisistä ehkä liian syvällisesti sen pintakerrostuman läpi jonka vuoksi näitä joitakin naisia olen myös yrittänyt treffata ja tutustua huomaten ettei he minua kiinnosta.
Sen taas olen huomannut ettei naisia taas kiinnosta nähdä minun pintakerrostuman läpi paitsi aina arvelevat vain minun olevan kiva, mukava, herrasmiesmäinen, kohtelias ja turvallinen isähahmo ja vävyehdokas sitä punaista tupaa ja perunamaata varten.
En kaipaa mitään seikkailuja vaan etsin enemmän sellaista boheemia tai vapaampaa neitosta joka edes vähän ulkoisesti kolahtaa ja jonka kanssa fiilikset kääntyy kaakkoon jutellessa. Näiden kanssa joita tapaan ja jotka kiinnostuvat ei tapahdu kumpaakaan.
Viimeisin episodi oli se kun eräs nainen josta olin kiinnostunut ilmoitti ettei kiinnosta. Sillehän ei mahda mitään kun en välttämättä ole se komein tyyppi, mutta hieman oudoksutti hänen suhtautuminen muuten minuun ajatellen miten paljon yhteistä meillä oikeasti oli.
Sitten lähes samalla eräs nainen oli yhteyksissä facebookissa ja kuinka ollakaan tämä nainen on eräästä kaveripiiristä joka on kiertänyt monia miehiä ja totesi heti alkuun että haluaisi tavata kun vaikutan niin mukavalta luotettavalta tyypiltä.
Ensin siis kierretään kaikki mulkvistit jonka jälkeen minä olen sopiva "viimeinen pysäkki" naisen jo hieman pyöristyttyä ja rauhoitettua. Enpä usko.
Törmäättekö muut (myös naiset) ongelmaan jossa teistä kiinnostuvat toiset osapuolet ovat lähes poikkeuksetta aina teille vääriä ja voisi sanoa jopa jollakin tavalla "samaa tyyppiäkin"?
Kun taas ne joiden koet sisäisesti olevan enemmän samankaltainen sinun kanssa niin ei kiinnostu syystä tai toisesta?
LIikun jonkun verran tietysti mm. baareissa jne. Täytin 32 vuotta pari kuukautta sitten ja ongelmani on seuraava.
Lähes poikkeuksetta naiset jotka kiinnostuvat ovat "aloilleen asettumassa". He ovat alle tai yli kolmekymppisiä joiden mielestä olen nähtävästi sopivan vain ja juuri tuohon tarkoitukseen.
Itse olen mielestäni ok-näköinen ok-kunnossa oleva miekkonen joka parhaillaan treenaa itseään vieläkin parempaan kuntoon ihan omaksi huvikseen.
Naiset näkevät minussa vain ja ainoastaan jonkun nallekarhun (en ole edes keholtani sen muotoinen) joka olisi sopivan tasainen ja mukava rakentamaan ja leikkimään yhdessä kotia.
Mutta kun en ole sellainen...
Ensinnäkään nämä naiset eivät yleisesti kiinnosta koska he ovat mielipiteiltään, elämäntavoiltaan ja kehoiltaan voisi sanoa pyöreitä. Toisin sanoen heistä edes persoonina ole mitään särmää eikä mitään tarttumapintaa. Ennen kaikkea en koe että meillä olisi mitään yhteistä. Silti naiset suorastaan keksivät että mitä yhteistä meillä on tai voisi olla vaikka samalla tuntuu että satun vain sopimaan heidän valmiiseen palikkapeliin siksi pyöreäksi palikaksi pyöreään koloon jollainen kuitenkaan en ole paitsi naisten ajatuksissa. Jos olen heitä kohtaan mukava kuten olen naisia kohtaan yleisesti niin he alkavat pörrätä ympärillä kuin mehiläiset hunajan.
Talon rakennukset jne. ei kiinnosta eikä myöskään perheen perustaminen juuri nyt. Samoin pelkästään toisen kanssa olo koska pyrkimyksenä on joku tuollainen tavoite on mielestäni sairasta. Ennen kuin suhde voi kehittyä tuollaiseksi tulisi toisesta olla kiinnostunut ihmisenäkin. Minä en ole näistä naisista kiinnostunut edes ihmisinä, puhumattakaan kumppaneina. En käsitä mikseivät naiset tajua sitä tai edes ymmärrä ettei meillä ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Se on häkellyttävää!!
Osa miehistä varmaan heti vaihtaisi osia kanssani kun minusta ollaan kiinnostuttu, mutta itsellä on tunne että aivan kuin olisin syntynyt väärään kehoon tai väärälle planeetalle suorastaan.
Ehkä minun täytyy alkaa pukeutua räväkämmin, värjäyttää kaikki karvani mustaksi (olen vaalea joka tietysti viestittää luotettavuutta jne.) hankkia lävistyksiä ja tatuointeja sekä pukeutua kuin joku metallifani.
Suurin ärsytyksen aihe tietysti ei ole se että joku kiinnostuu vaan se että ne jotka vaikuttavat minulle olevan lähempänä sitä mitä oikeasti olen (eikä vain joku fiilis ja ensivaikutelma ulkoisesti minusta) eivät kiinnostu lainkaan.
Olen aina ajatellut ihmisistä ehkä liian syvällisesti sen pintakerrostuman läpi jonka vuoksi näitä joitakin naisia olen myös yrittänyt treffata ja tutustua huomaten ettei he minua kiinnosta.
Sen taas olen huomannut ettei naisia taas kiinnosta nähdä minun pintakerrostuman läpi paitsi aina arvelevat vain minun olevan kiva, mukava, herrasmiesmäinen, kohtelias ja turvallinen isähahmo ja vävyehdokas sitä punaista tupaa ja perunamaata varten.
En kaipaa mitään seikkailuja vaan etsin enemmän sellaista boheemia tai vapaampaa neitosta joka edes vähän ulkoisesti kolahtaa ja jonka kanssa fiilikset kääntyy kaakkoon jutellessa. Näiden kanssa joita tapaan ja jotka kiinnostuvat ei tapahdu kumpaakaan.
Viimeisin episodi oli se kun eräs nainen josta olin kiinnostunut ilmoitti ettei kiinnosta. Sillehän ei mahda mitään kun en välttämättä ole se komein tyyppi, mutta hieman oudoksutti hänen suhtautuminen muuten minuun ajatellen miten paljon yhteistä meillä oikeasti oli.
Sitten lähes samalla eräs nainen oli yhteyksissä facebookissa ja kuinka ollakaan tämä nainen on eräästä kaveripiiristä joka on kiertänyt monia miehiä ja totesi heti alkuun että haluaisi tavata kun vaikutan niin mukavalta luotettavalta tyypiltä.
Ensin siis kierretään kaikki mulkvistit jonka jälkeen minä olen sopiva "viimeinen pysäkki" naisen jo hieman pyöristyttyä ja rauhoitettua. Enpä usko.
Törmäättekö muut (myös naiset) ongelmaan jossa teistä kiinnostuvat toiset osapuolet ovat lähes poikkeuksetta aina teille vääriä ja voisi sanoa jopa jollakin tavalla "samaa tyyppiäkin"?
Kun taas ne joiden koet sisäisesti olevan enemmän samankaltainen sinun kanssa niin ei kiinnostu syystä tai toisesta?
Vastaukset 144
Vanhimmat
Tuli pitkä sepustus, anteeksi kauhiasti siitä :D
Enkä edes käsittellyt kuinka yh-äidit ja jopa varatut (mukavampaa jne. miestä etsivät) kiinnostuvat.
Kuinkakohan muuttaa itseni ulkoisesti siten että minusta kiinnostuisi vähemmän sovinnaiseen elämäntapaan vannoutuneet ja kehonsa hoidon laiminlyöneet naiset?
Tosin tuo ei ole ulkoinen viehätyskysymys koska olipa nainen kuinka viehättävä hyvänsä niin jos ei ole yhteistä kontaktipintaa ja olla samoilla aaltopituuksilla niin en näe suhteessa mitään itua itselleni enkä toiselle.
Kiitos jos joku jaksoi lukea ja kommentoida.
Hyvin kirjoitit, ilmaisit oman mielipiteesi. Olen kanssasi kylläkin eri mieltä monessa kirjoittamassasi asiassa, mutta kerroit kuinka koet asiat, ne ovat sinun tuntemuksiasi ja niihin ei voi kukaan väittää vastaan. Ja vastaus kysymykseesi...hyvinkin tuttu tunne se, että kontaktia turhan usein ottavat ne, joihin itse ei tunne vetoa. Mutta koska siitä ei mitään pahaakaan aiheudu, niin suotakoon heille se:)
Sinusta kiinnostuvat naiset tietävät, että pahankin känkkäränkkäpäivän sattuessa sinä saat tenavat nukkumaan, kunhan vain suusi avaat.
Oikeastikin sinä taidat olla aika tylsä. Pitkässä kirjoituksessa et sano itsestäsi oikeastaan yhtään mitään muuta kuin sen, että...nyt piti käydä kertaamassa, mitä sinä tuossa sanoit, mutta ei siellä edelleenkään mitään ole. Asiaa ei yhtään tietysti auta se, että ikäisistäsi naisista aika moni jo etsimällä etsii lisääntymiskumppania.
En tarkoita loukata. Minulla on ollut aivan samanlainen ongelma aiemmin (enää ei ole, koska olen jo ihan mielelläni sinkku lopun ikääni): vedin puoleeni juuri niitä miehiä, jotka halusivat heti paikalla naimisiin ja lapsia. Jopa ukkomiehiä on pyörinyt jaloissa uusioperhettä naukumassa. Minua taas perhe-elämä halajava miestyyppi ei houkuta yhtään. Mutta minkäs teet - muiden makua ei voi muuttaa. Minun ratkaisuni oli jättää koko vääntäminen ja elää ihan omaksi ilokseni vain.
Kun en venyttänyt kirjoitustani vieläkin pidemmäksi ja kertonut itsestäni retostellen miten hauska jne. olen tai mitä harrastan niin olen automaattisesti tylsä? :D ...aika uskomatonta tekstiä saa lukea...
Täytyy myöntää että suojelin hieman itseäni laatiessani kirjoitusta koska mietin asiaa juuri lähinnä siltä kantilta että onko kyse vain siitä että 30 vuotiaana pitäisi asettautua aloilleen tai sitten ehkä siitä että naiset vain eivät katsele miestä pidemmälle kuin sen naamakertoimen ja ensivaikutelman perusteella.
Mutta sinä arvioit naisena jo pelkän kirjoituksen perusteella tylsäksi...eiköhän se todista jo jotakin! :D
Olenko nyt oikeassa jos arvaan kuten sinäkin teit että kun et kertonut itsestäsi mitään viestissäsi niin olet varmaankin....tylsä?
Aika samaa ajattelin kuin nimimerkki Tiedetään!.
Jos vielä kolmekymppisenä pitää miettiä radikaalia ulkonäön muuttamista jotta ihmiset huomaisivat miten erilainen ja epäsovinnainen tyyppi on kyseessä, niin silloin ei kyllä ole kyseessä mikään oikeasti epäsovinnainen tyyppi. Kyllä se erilainen ajattelutapa tulee ihmisessä esiin ulkonäöstä riippumatta, jos sitä siis on. Jos taas ihmiset arvioivat jatkuvasti jonkun olevan turvallinen ja tavallinen, hän todennäköisesti on juuri sitä.
Menee aikalailla termistöillä leikkimiseksi.
En esimerkkinä itse hae esimerkiksi mitään supererikoista naista. Nainen voisi olla ns. tavallinen, ujokin jne. jos hänellä olisi samankaltaisia ajatuksia, fiiliksiä jne. Tässä on hieman enemmän nyansseja kuin mitä tästä keskustelusta käy ilmi.
Vaikuttaa siltä että nähtävästi yritätte sanoa etten ole sitä mitä oikeasti olen vaan olen se mitä nämä naiset kuvittelevat minun olevan eli turvallinen ja tavallinen nallekarhu jonka "kohtalo" on ottaa joku täysin tavallinen tyllerö taija suhteeseen jonka kanssa ei ole oikeastaan mitään yhteistä, mutta on vähän kiinnostuttu ja viehätytty ja miehenä minun rakkauteni "kasvaa" suhteen kuluessa tähän naiseen kun hän hoitaa kotia ja tuoksuu pullalta.
Minulle on sanottu että ajattelen hieman erikoisesti jne. ihmisten taholta jotka oikeasti ovat tunteneet minut.
Nämä naiset joita kohtaan, lähestyn jne. eivät tunne enkä nähtävästi osaa sitä tuoda oikein esille.
Sitten minut heitetään sinne alelaariin jonne kaikki mahdollisimman nopeasti perhettä perustavat tai jo perustaneet naiset ryntäävät etsimään sitä oivaa aviomiestä muiden pehmoisten ja mukavien nallekarhujen seasta.
Viimeinen lauseesi on väärin.
Jos ihmiset arvioivat ensivaikutelman perusteella jatkuvasti noin niin ne ihmiset ovat hyvinkni mahdollisesti täysin väärässä.
Vaatteet ei tee aatteita varsinkaan kolmekymppisenä paitsi jos olet yksinkertainen havaintorobotti 5-vuotiaan älymoduulilla varustettuna.
"Vaikuttaa siltä että nähtävästi yritätte sanoa etten ole sitä mitä oikeasti olen vaan olen se mitä nämä naiset kuvittelevat minun olevan eli turvallinen ja tavallinen nallekarhu jonka "kohtalo" on ottaa joku täysin tavallinen tyllerö taija suhteeseen jonka kanssa ei ole oikeastaan mitään yhteistä, mutta on vähän kiinnostuttu ja viehätytty ja miehenä minun rakkauteni "kasvaa" suhteen kuluessa tähän naiseen kun hän hoitaa kotia ja tuoksuu pullalta."
Epätavallisen pitkä lause. Ainakaan minä en ole puhunut kohtalosta mitään. Huomautin vain, että jos tavalliset "perus"naiset kiinnostuvat sinusta ja epätavalliset eivät kiinnostu, se voisi hyvinkin olla merkki siitä kumman tyylisten ihmisten joukkoon kuulut. (Jos nyt jätetään saivartelu siitä miten et kuulu mihinkään joukkoon. Eihän kukaan kuulu, kaikki ovat erityisiä ja yksilöllisiä.)
"Minulle on sanottu että ajattelen hieman erikoisesti jne. ihmisten taholta jotka oikeasti ovat tunteneet minut."
Eikö jokseenkin kaikille sanota joskus noin?
"Viimeinen lauseesi on väärin.
Jos ihmiset arvioivat ensivaikutelman perusteella jatkuvasti noin niin ne ihmiset ovat hyvinkni mahdollisesti täysin väärässä."
No nyt kyllä en voi muuta kuin kiireesti muuttaa kantaani näin aukottomien perustelujen edessä. 'Olet väärässä ja ihmiset jotka ajattelevat samoin ovat hyvin mahdollisesti väärässä.' Kai minä sitten ihan todella olen väärässä. (Vihje: tämä on sarkasmia.)
"Vaatteet ei tee aatteita varsinkaan kolmekymppisenä paitsi jos olet yksinkertainen havaintorobotti 5-vuotiaan älymoduulilla varustettuna. "
Itsehän mietit tyylin vaihtoa ratkaisuna ongelmaasi. Ja koska käytät hymiöitä huomattavan paljon etkä lisännyt sitä tuohon kohtaan, oletin sinun olevan aivan tosissasi.
"En esimerkkinä itse hae esimerkiksi mitään supererikoista naista. Nainen voisi olla ns. tavallinen, ujokin jne. jos hänellä olisi samankaltaisia ajatuksia, fiiliksiä jne. Tässä on hieman enemmän nyansseja kuin mitä tästä keskustelusta käy ilmi."
Eihän tässä siis ole oikeastaan kyse mistään muusta kuin siitä, että haluat löytää naisen joka ei halua perustaa perhettä (vielä). Ei tuo pitkä aloitus oikeastaan ollut tarpeen tuon asian ilmaisemiseksi.
Ei, vaan en halua naista jonka ainut elämäntehtävä on olla "tavallinen" ja jonka ajatukset liittyvät akselilla koti-pulla-työ-lapset-harrastukset (jotka eivät vastaa omiani edes).
"No nyt kyllä en voi muuta kuin kiireesti muuttaa kantaani näin aukottomien perustelujen edessä. 'Olet väärässä ja ihmiset jotka ajattelevat samoin ovat hyvin mahdollisesti väärässä.' Kai minä sitten ihan todella olen väärässä. (Vihje: tämä on sarkasmia.)"
Olet oikeassa! Luit muutaman minun viestin ja tunnet minut täysin ja kaikki nämä naiset ovat oikeassa että olen oikea teddy bear! (Vihje: oliskohan sarkasmia?)
En tarvitse sinua kertomaan minulle mitä olen tai minkä tyyppinen ihminen olen joka sitten tarkoittaisi että minua kiinnostaa nämä itsensä tavallisuuteen kironneet tavalliset -tyllerö-teijat.
"Eikö jokseenkin kaikille sanota joskus noin?"
Typerästi ei ole sama kuin erikoisesti (
"Ei, vaan en halua naista jonka ainut elämäntehtävä on olla "tavallinen" ja jonka ajatukset liittyvät akselilla koti-pulla-työ-lapset-harrastukset (jotka eivät vastaa omiani edes)."
Kuka väitti muuta? Mihin tämä oikein edes liittyi?
"Typerästi ei ole sama kuin erikoisesti (
Sinulla siis ei ollut parempaakaan tekemistä joten päätit tulla egopaskantamaan tähän ketjuun jotta näyttäisit minulle "paikkani"? :D
Se kertonee aikalailla sen tarinan sinun persoonan tyhjyydestä.
Kiitos siitä ja hyvää loppuelämää.
Mikä siinä perheen perustamisessa ja nallekarhumaisuudessa niin pelottaa? Kuinka erikoista naista haet? Ja jos/kun löydät hänet niin oletko valmis itse luopumaan tulevista lapsista jos eriskummallinen naisesi ei koskaan haluakaan äidiksi?
Elämä on lopulta aika yksinkertaista homo sapiens -lajin edustajilla. Eletään ja pistetään geenit jakoon, ei sen ihmeellisempää. Melkein kaikki ovat neljäkymmpisinä kapinansa kapinoineet ja parhaimmalta tuntuu oma perhe ja lapset ja muut lähimmäiset.
Pelottaisiko se että kiintyminen ihmiseen ja sitoutuminen tähän joka ei oikeasti kiinnosta ja jonka kanssa motiivit ovat lähinnä "laitetaan rojut ränniin jotta saadaan pökäleitä hoidettaviksi" on noin ihan aikuisten oikeasti väärin?
"Elämä on lopulta aika yksinkertaista homo sapiens -lajin edustajilla. Eletään ja pistetään geenit jakoon, ei sen ihmeellisempää."
Yksinkertaisen biologian mukaan eläminen ei sisällä vielä kaikkea elämää.
Teet itsestäsi tarpeettoman yksinkertaisen olion tuolla tavoin.
Viimeinen kappaleesi on malliesimerkki siitä mitä en etsi.
Pakkomielteenomaista sovinnaisuutta jossa yksinkertaisesta biologisesta mallista rakennetaan ja sen seuraamisesta rakennetaan koko elämän sisältö ja todellisuus jonka saavuttamista pidetään ei pelkästään tärkeänä vaan ainoana absoluuttisena totuutena joka "kypsyttää ja kasvattaa" (yms. typerää) ja jos ihminen tekee jotain muuta, hän on vain "kapinallinen".
Tuo on se toinen osa joka pelottaa.
Yksinkertainen elämä jonkun yksinkertaisen olennon kanssa joka olettaa minun olevan yhtä yksinkertainen olento kun kaikki muutkin ovat yksinkertaisia.
Naisen täytyy olla sen verran erikoinen että ymmärtää tuon ulkopuolelta jotakin ja mielellään paljon muutakin.
Tiedän että kaikki syövät nallepuuroa ja tiedän että kaikkien tulisi pitää siitä koska se on ravitsevaa, tervettä ja ties mitä, mutta en pidä siitä joten en syö sitä. En sen takia että kapinoin nallepuuroa vastaan vaan sen takia kun se maistuu niin pahalle.
Kun olen nyt lukenut tätä ketjua, niin mieleen tulee vaikutelma, että ap lokeroi naiset todella nopeasti ja luultavasti perusteetta joko sitoutumsvhluisiin tai jännittäviin. Pintapuolisen tutustumisen perusteella se on oikeati mahdotonta.
Eli kannattaisi ottaa avarakatseisempi asenne ja tutustua paremmin, sitten huomaisi, että kukin nainen on yksilö, eikä tuollainen stereotypia. Muut erehtyvät p:n mielestä hänen omasta luonteestaan pintapuolisen tuttavuuden perusteella - yllätys yllätys ap voi itse tehdä saman erehdyksen muiden ihmisten kohdala, ja tekstin perusteella juuri niin tekeekin!
>
Kuinka niin "naisena"? Ja mitä mikä siis todistaa?
Olen harpponut ketjun läpi. Sinä olet kirjoittanut valtavan määrän tekstiä, mutta edelleenkään et saa itsestäsi irti muuta kuin "olen erikoinen" ja "en ole nallekarhu". Kun sinun erikoisuutesi ei sitten millään lailla näy sinun tekstistäsi ja suuri joukko naisia pitää sinua jo ulkonäönkin perusteella ihan taviksena ja perheenisänä, on jo syytä olettaa, ettet sinä sen enempää olekaan.
Haloo... Tuskin tämä mies on turvallinen ja tavallinen, jos hän ei halua sitoutua ja perustaa perhettä.. Vaan haluaa hyvännäköisen ja vapaan naisen, seksiä jne! Eiköhän hän itse tiedä mitä haluaa
Sen "enempää" olekkaan? :D
Tässähän puhutaan sopivuudesta, ei siitä kuka on ketäkin enempi ja vähempi.
Minun erikoisuuteni ei näy tekstistäni koska en tahdo sitä mainostaa.
Se että sinä pelkän tekstin perusteella teet arvioita miehen tylsyydestä kertoo kaiken sinun tavallisen tylsistä aivoista. Ne eivät huomaa mitään erikoisuuksia koska et ole opettanut niitä huomaamaan niitä paitsi todennäköisesti jonkun statussymbolin tai poikkeavan vermeen välityksellä.
Jos mies pitää silmälappua niin pidät häntä erikoisena, todennäköisesti merirosvona! :D
Kun minä olen lähtenyt näiden naisten kanssa treffeille joita olen pitänyt erilaisina jne. ja yrittänyt tutustua heihin sekä toisaalta en ole saanut itse kiinnostavia naisia treffeille niin se olen minä joka lokeroi?!
Mitäs ne naiset sitten tekevät jos kokevat minun olevan se ei jännittävä sitoutumishaluinen pintapuolisen perusteella?!
Miten monta kertaa treffeillä pitää käydä ettei ole kiinnostunut naisesta?
Kaksi, viisi? Pitääkö olla sängyssä? Seurustella? Nähdä naisen sukulaiset? Käydä pelaamassa sulkapalloa tai keilaamassa hänen kavereiden kanssa? Tutustua naisen koiraan tai lapseen?
"Muut erehtyvät p:n mielestä hänen omasta luonteestaan pintapuolisen tuttavuuden perusteella - yllätys yllätys ap voi itse tehdä saman erehdyksen muiden ihmisten kohdala, ja tekstin perusteella juuri niin tekeekin! "
Sinustako siis naisen n arvio hetkellisesti minusta on ok -mutta se että käyn naisen kanssa treffeillä on vain pintapuolinen tutustuminen joka perustuu stereotypioille? :D
Tosin olet siinä oikeassa että jatkossa minullekin riittää tuo pintapuolinen tutustuminen. Esimerkiksi jos nainen vaikuttaa ettei harrasta liikuntaa ja se näkyy ulospäin että terveelliset elämäntavat ovat hakusessa niin jätän välistä. Samoin jos naisella on muita näitä taipumuksia jotka viestivät emokarhusta.
Koska sitähän naiset jo tekevät minun kohdalla joten ainakin säästän nyt molempien aikaa ja vaivaa.
Minun avarakatseisuuteni on lopussa ja aion toimia jatkossa toisin että viestin naisille jo selkeästi mitä olen.
Sitoutumishaluisessa ei ole mitään vikaa, mutta jos ihmisillä ei ole mitään yhteistä mutta ollaan niin mukavia yhdessä niin mitä iloa siitä on? Ei sille voi suhdetta perustaa.
Enkä hae naisista erityisesti mitään jännitystä. Ne naiset ovat sitten ihan erikseen.
Ei vaikuta siltä. Osa naisista haluaa määritellä sen mitä mies haluaa kulloinkin ja sen mielikuvan mukaan mitä miehestä syntyy.
Suutari pysyköön lestissään osa naisista ajattelee koska muuten seuraa kaaos ja he saattavat itse jäädä ilman.
"Minun erikoisuuteni ei näy tekstistäni koska en tahdo sitä mainostaa."
Mahdatko aliarvioida kirjaillisen ja suullisen ilmaisun voiman. Esimerkiksi ihmisen ajattelutapa, mielenkiinnonkohteet, oivaltavuus ja sanavaraston laajuus näkyvät tekstistä ja hänen puheestaan. Kehitä siinä tapauksessa ilmaisuasi sellaiseksi kuin itsesi koet, mikäli tulet jatkuvasti väärintulkituksi.
Kuten tässä ketjussa on useampikin todennut: pelkkä adjektiivilista omasta itsestä on vain lattea (ja mielenkiinnoton) kuvaus ominaisuuksista. Vasta konkretia vakuuttaa.
Jos "erikoisuutesi" olisi esimerkiksi matemaattista laatua, vakuuttaisit muutkin ominaisuudestasi, mikäli hakeutuisit alan opintoihin ja työhön, jossakehittäisit matemattiikkaa hyödyntäviä uusia sovelluksia. Mahdollisesti se sopiva nainen voisi löytyä samoista ympyröistä kuin missä itse koet olevasi "erikoisimmillasi".
Joka tapauksessa kummallista, että kuvittelet aikuisten ihmisten pitävän toisia erityisenä vain jonkun ulkoisen tai päälleliimatun ominaisuuden perusteella. Kertooko se kuitenkin enemmän itsestäsi tai päättelykyvystäsi?
Vastaan vain tuohon vikaan kappaleeseen kun vastattavaa olisi ehkä hieman liikaa.
Se pitää kuitenkin mainita että kirjallisen ilmaisun rikkaus riippuu myös siitä kuinka paljon kirjoittelee. En ole lähiaikoina kirjoitellut tällaisille nettipalstoille joten se näkyy ilmaisussa. Suullisesti olen varmaan suht lahjakas jonka takia seurastani pidetään. Taannoinen treffi-ilmoitukseni osoitti kaiketi että olen kirjallisesti lahjakas, mutta valitettavasti mielenkiinto rajoittui lyhyeen tutustumiseen ja aika moni oli edelleen tuota mallia naista jota kuvailin. Tosin vähemmässä määrin koska profiilissa pystyi kertomaan mitä hakee ja mitä ei hae, suoraan.
Minä vain arvailen minkä perusteella esimerkiksi nainen luo kuvan minusta esimerkiksi kumppaniehdokkaana. Esimerkiksi yksi mahdollisuus on se että näyttäydyn naisille mukavana "nallekarhuna" joka sopii heidän suunnitelmiinsa ja joka vielä kivasti tunnelmoi heidän kanssa joten totta kai olen oikea ja sopiva.
Toki vaihtoehtoja on muitakin kuten että en osaa tuoda esille omia näkemyksiäni tai erikoisuuttani oikeissa paikoissa oikeille naisille jne.
Ei kai kenelläkään tästä ole tarkkaa tietoa?
Jos mielestäsi ketju kertoo minusta jotenkin heikkolahjaisena ja heikon päättelykyvyn omaavana ihmisenä niin kiitos siitä. Mielipiteesi on huomioitu. Toivottavasti sinäkin löydät oman järkevän ihanuutesi tasoisen superihmisen.
"Jos mielestäsi ketju kertoo minusta jotenkin heikkolahjaisena ja heikon päättelykyvyn omaavana ihmisenä niin kiitos siitä. Mielipiteesi on huomioitu. Toivottavasti sinäkin löydät oman järkevän ihanuutesi tasoisen superihmisen."
Ei, en pidä sinua tämän ketjun perusteella sellaisena kuin arvelet. Mahdollisesti myös päätelmäsi siitä, mitä naiset sinusta ajattelevat eivät pidä paikkaansa.
Suhtaudut moniin kommentoijiin aika oudolla tavalla. Loppukaneettina kokeilet pikkuilkeilevää kommenttia. Tosin nekään eivät oikein vakuuta... Toisaalta laitat kommenttejasi sellaisiinkin vastauksiin, joista itse en ainakaan huomaa, että niissä olisi sinulle jotain piikkiä... Ellei se erityislaatuisuutesi ole kuvitelma siitä, että sinua ylenkatsotaan ja olet siksi herkästi puolustuskannalla. Jos on, niin silloin ainakin kannattaa nousta äkkiä jaloilleen.
Sitten tuohon sopivien tai epäsopivien ihmisten kohtaamiseen:
Olen kokenut perinteiset treffit aika huonona tapana tutustua kehenkään. Siinä mennään helposti kysymys-vastaus -linjalle ja lähinnä kuvataan oma elämä ja tulevaisuudentoiveet aika pinnallisesti. Vaihtoehtoisesti on tullut kuunneltua jonkun äänestään pitävän monologia, jossa hän on kertonut superlatiivein itsestään ja mahdollisesti pitänyt itseään jonain erinomaisuutena...
Minuun on vedonnut toisenlaiset tutustumistavat. Esimerkiksi joskus kävimme ystäväpiirissämme erilaisissa juoksutapahtumissa. Mukaan tuli monesti myös jonkun kavereita, joihin pääsi tutustumaan tätä kautta. Tai sitten osallistumalla kavereiden kanssa johonkin muuhun tapahtumaan, joka sinua kiinnostaa.
Jos siis et pidä niistä pyöreistä naisista, niin tuossa yksi vinkki. Aika harva osallistuja esimerkiksi puolimaratoneilla kovin pyöreä on. Tai ainakaan niistä, jotka suoriutuvat matkasta sopivassa ajassa.
Sinustapa on paljastunut muutakin kuin tylsyyttä: loukkaannut erittäin helposti, muutut hieman aggressiiviseksi, kun sinua ei mielestäsi arvosteta tarpeeksi, ja sorrut erimielisyyden edessä poikkeuksetta "ite oot" -jankuttamiseen. Taidat olla kesätöitä vaille jäänyt ja lomaan jo vähän kyllästynyt koulupoika - lukioon et selvästi ole vielä päässyt - sen enempää erikoisuutta ja kirjallista taitoa sinussa ei näytä olevan. On turha selittää olevansa erikoinen tai älykäs tai hauska tai yli kolmikymppinen, kun se ei kerran missään näy.
>
Tuolle oli jo pakko nauraa. (Tähän kohtaan pitäisi varmaan kirjoittaa "sori loukkaus", kuten sinä olet näppärästi tuolla tuonnempana tehnyt.) Viittasit sitten johonkin 70-80-luvun teiniseikkailutähteen tai hänen tyyliinsä tai peräti hänen imagonsa arvauksenvaraisiin ominaisuuksiin, sinun kannattanee viettää vielä muutama vuosi vaikka roolipelien maailmassa. Sieltä se samanhenkinen tyttökin voi löytyä, eikö vain? Voitte sitten olla erikoisia ihan kimpassa ja hosua miekoillanne niitä ahdistelevia pullamammoja loitommalle!
@Nalletäti
"Mikä siinä perheen perustamisessa ja nallekarhumaisuudessa niin pelottaa?"
Tässä tulee esille sinun henkilökohtaiset ennakkoluulosi. Nämä eivät varmaankaan monia pelota, mutta ne eivät vain kiinnosta mitenkään. Yksi elämän suurimmista virheistä on, jos perustaa perheen, vaikka kiinnostusta siihen ei löydy yhtään. Siitäkö seuraa onnellinen avioliitto ja terve jälkipolvi..?
"Elämä on lopulta aika yksinkertaista homo sapiens -lajin edustajilla. Eletään ja pistetään geenit jakoon, ei sen ihmeellisempää. Melkein kaikki ovat neljäkymmpisinä kapinansa kapinoineet ja parhaimmalta tuntuu oma perhe ja lapset ja muut lähimmäiset."
Useimmille kyllä. Miksi luulet KAIKKIEN haluavan tätä? Varmasti olet tavannut ihmisiä tässä maailmassa jotka eivät ole samanlaisia kuin sinä ja he ovat tyytyväisiä lapsettomaan elämäänsä. Siksi että elää hieman erikoisesti tai boheemisti ei tarkoita kapinointia. Siltä se vaikuttaa sinulle joka elät yhteiskunnallisesti hyväksyttävää perhe-elämää. Antaa kaikkien kulkea omia polkujaan. Ei tarvitse tarvitse alkaa hurskastelemaan, jookos?
Läskit naiset kiinnostuu komeista miehistä ja niistä paremmista kuin itse ovat. niillä varmaan vauva alkaa pyörii mielessä et perhettä mpitäis saada tai vaikka pelkkä siittäjä.
No ei kyllä kiinnosta komeat eikä vähemmän komeat ukkelit seurustelu- eikä seksimielessä.
Olen lihava nainen.
Ehdotuksia kyllä satelee kaikennäköisiltä uroksilta, meni mihin tahansa.
Justiinsa annoin muuten pakit eräälle ammattilaisurheilijalle.
Ihan voitte pitää tunkkinne.
Ihmiset sukupuoleen katsomatta ylensä tekevät alotteita omalta tasoltaan ylöspäin. Seurauksena on, aivan kuten olet huomannut, että kiinnostukset eivät kohtaa.
Sanomattakin selvää, että lähes kaikki kolmekymppiset naiset ovat jo perustaneet perheen, haluavat sen perustaa tai ovat jo aloittelemassa toista kierrosta. Vähissä on ikäisesi lapsettomat naiset, jotka eivät lapsia haluakaan. Veikkaan, ettei tilanteesi tule helpottumaan ainakaan seuraavaan vuosikymmeneen ja sitten tarjolla on vain eronneita lähivanhempia.
Omalta tasoltaan ylöspäin?
Tarkoitatko että jos on lähes kaksi identtisen näköistä naista joista toinen on tällainen "kotiutuja" tyyppi joka tahtoo perheen lähiaikoina sekä sitä varten etsii miestä ja jonka puheenaiheet eivät vastaa omiani ovat "alempana" tasoltaan kuin vastaavanlainen nainen joka ei heti halua perhettä sekä jolla on yhteistä kanssani?
En aio ottaa ketää toiselta kierrokselta, perheen perustaminen tulee kyseeseen vasta myöhemmin enkä aio hukata aikaani naisten kanssa joiden kiinnostuksenkohteet eivät vastaa omiani ja puhuessa tulee olo kuin puhuisi puulle.
En sanonut kuitenkaan etten ehdottomasti tahdo lapsia vaan en tahdo niitä tyyliin piakkoin puhumattakaan että naisen kanssa jonka ainut toive näyttää olevan saada itseäni jotenkin muistuttava nallekarhu suhteeseen joka kuitenkin radikaalisti poikkeaa sisäiesti minusta.
Täytyy kaiketi alkaa pitämään jotain "en ole nallekarhu"-t-paitaa tai sitten kääntämään huomio paljon nuorempiin naisiin.
Viimeisen lauseesi perusteella taitaa olla aika valmistautua lähinnä harrastelemaan seksiä tai etsimään vakavampi kumppani jostain muualta kuin täältä.
Normimeininki. Olen sua pari vuotta nuorempi ja huomannut ihan saman. Oman ikäluokan vapaat naiset ovat melkein järjestään ekalla tai tokalla kierroksella perhettä perustamassa ja sitten tällainen ulkonäöltään ja olemukseltaan rauhallinen perusmies onkin yhtäkkiä kovaa valuuttaa. Kehittävät omien mielikuviensa perusteella vaikka mitä suunnitelmia ja unelmia, eivätkä meinaa uskoa ennenkuin sanoo tylysti.
Meni tässä pari kuukautta sitten hermot, kun yhden naisen päässä muutettiin jo parin tapaamiskerran jälkeen maalle, rakennettiin omakotitalo ja pyöräytettiin ne 2,5 mukulaa. Ihan kiva tyttö muuten, mutta noiden unelmien toteuttaminen ei kiinnostanut pätkääkään ja sanoinkin että varmaan parempi kun kumpikin jatkaa omaa elämäänsä. No siitähän sitten alkoi hirveä inttäminen ja syyttely, ilmeisesti miehen pitäisi vaan kiltisti nöyrtyä ja olla kiitollinen kun joku nainen suvaitsee hänet valita. Pistin vaan kylmästi sitten välit poikkin kun kyllästyin.
Täällä siis on vastaavia kokemuksia muillakin.
En tiedä sitte johtuuko tuo siitä että olisi "perusmies" koska esimerkiksi itse mielestäni poikkean sellaisesta aika radikaalisti (joskus olen toivonut olevani sellainen koska he tuntuvat löytävän useinkin mieleisiä suhteita ja osaavat myös haaveilla noista perhejutuista jne.) sekä esimerkiksi eräs kaverini saa lähestymisiä tässä yli 30 vuotiaiden ikäryhmässä aika paljon.
Kaiketi kuitenkin siihen vaikuttaa se että jos ulkoinen olemus alustavasti on rauhallinen sekä käytös "mukavaa" niin naiset ajattelee sellaista miestä lähinnä jonkinlaisena kodinrakentajana ja lastenhoitajana eivätkä mitenkään muuten.
Olen harkinnut mm. vaatekerran täydellistä uusimista jos se houkuttelisi hieman vapaammin ajattelivia naisia. En kaipaa kuitenkaan mitään villiä naista tai kaunotarta seuraani, mutta onhan tämä nyt kaikkinansa aika naurettavaa.
Tuo "ihan kiva tyttö" -tarina" muuten lähetti kylmät väreet selkäpiitä pitkin. Ei täysin samanlaisia kokemuksia, mutta melkein.
Kyllästyin myös taannoin tuttavapiirini ehdotuksiin naisista jotka kaikki olivat hyvin ns. "pliisuja" ja vaikka osa mielestäni oli nättejäkin niin eihän siitä suhteesta tule mitään jos toisella on tyyliin vauvakuume sekä lähinnä puheenaiheita on yksi tai kaksi!
tuurillahan niitä hyviä tyyppejä löydetään. älä kuitenkaan ota väärää tyyppiä kanssasi suhteeseen, vain sen takia, ettet halua olla yksin!
Samankaltaisia tyyppejä on vaikea löytää ja tuuripeliähän se tosiaan on. Tosin omalla aktiivisuudella voi ehkä ratkaisevasti lisätä mahdollisuuksia sopiviin "törmäyksiin".
En sinällään stressaa asialla kun ei ole kiirettä ja nautin vapaudestani. Lähinnä aloin pohtimaan aihetta tällä tavoin laajemmin että miten suhteet syntyvät tässä iässä ja miten ihmiset arvioivat sopivia kumppaniehdokkaita.
Nimimerkkini kertoo totuuden elikkäs en ota väärää tyyppiä suhteeseen koska mielestäni se on väärin sekä itseä, sitä toista että sitten mahdollisia tulevia lapsiakin kohtaan. Kuinkahan monta lastakin joutuu kokemaan sen että vanhemmat huomaavat etteivät olleet alunperinkään sopivia toisilleen, että oli vain "pakko" perustaa perhe sekä yrittää olla yhdessä. Sairasta.
Hyvä kommentti sinulta.
Suomalaiset kuolevat sukupuuttoon pojat hei jos ajattelette noin! Pientä vastuuta! Kansa tarvitsee kaltaistenne ajattelevien nuorien miesten jälkeläisiä. Hommiin ja heti :-)
Rahdatkaa kiinasta tänne poikia lisääntymään näiden emokarhujen kanssa.
Pitäkää oikeat tao-tao-peijaiset.
Ymmärrän kyllä tuota. Aika paljon samanlaisia ongelmia ollut. Olen hyvässä asemassa, korkeasti koulutettu, sosiaalisesti taitava, fyysiesti erinomaisessa kunnossa ja mielestäni ihan hyvän näköinen. Noita "aloilleen asettuvia" alkaa pörrätä vähän liiaksikin. Suurimman osan kohdalla on se, että ei oikeasti kiinnosta yhtään. En ole löytänyt yhdestäkään ominaisuuksia, joita itse kumppanilta toivoisin.
Minulla on lisänä tuossa se, että olen päättänyt, etten halua lapsia, tai ainakaan juuri nyt. Näillä "aloilleen asettuvilla" on yleensä se taka-ajatus, että niitä lapsia sitten jossain välissä.
Oletko kokeillut viettää aikaa vähän poikkevimmissa piireissä kuin normaalisti? Itse olen huomannut, että normaaleissa piireissä pyörii lähinnä vain noita tapauksia, jotka eivät itseäni kiinnosta. Esim. puhelin käteen ja kutsu itsesi kylään jollekkin vanhalle kaverille, jonka elämä on aivan erilaisissa maisemissa. Pidä hauskaa samalla ja tutustu potentiaalisesti parempiin kumppaniehdokkaisiin (kaverinkavereita yms.)
Tilastojen mukaan suurin osa hieman alle 30- ja yli 30-vuotiasista naisista vain haluaa ne 2 lasta. 30-vuotiaana pitäisi olla kumppani katsottu valmiiksi, ettei lisääntymisaika käy vähiin. Lähipiirissäni on 35-vuotiaana naimisiin menneitä naisia, jotka eivät enää tule raskaaksi. Turhaan siinä kitisette! Alkakaa vongata niitä 20-25 -vuotiaita naisia. Yksinkertaista. Tämähän on elämän perusasioita, että alle 25-vuotiaat naiset eivät vielä ajattele tulevia lapsia. Jos ap ja muut samanhenkiset olette "ei niin hyvännäköisiä" tai "vähemmän rikkaita", niin ei ne 25v. naikkosetkaan teitä halua.
Olen huomannut, että taidepuolen opiskelijoissa on myös enemmän näitä "individualisteja", jotka eivät pidä lisääntymistä oleellisina. Ongelma ap:n suhteen on sitten se, että nämä naiset eivät KOSKAAN halua lapsia. Eli jos ap. sitten haluaakin viiden vuoden päästä, niin se on taas eri ongelma...
Alle 25-vuotiaat eivät ajattele lapsia, mutta heille en kelpaa? :D
Sait kuulostamaan tuon "individualistin" suorastaan loukkaukselta.
Kuvailit kieltämättä naista jota etsin.
En tahdo mitään pirjopesänrakentajaa joka kulkee automaattiohjauksella kuin muurahainen.
Siinä että nainen ei koskaan tahdo lapsia ei olisi ongelma.
Taidepuolen ihmisissä on se ongelma että siellä on omat kuvionsa joissa pyörii se tietty porukka (kokemusta on) ja toisaalta osa on seikkailijoita tai sitten näitä kulttuuripuolen "en liiku vaikka pakko olisi koska en tarvitse jalkojani muuhuin siirtämään mieleni yhdestä paikasta toiseen".
Suurin osa noista naisista etsii jotain ylitaiteellista tyyppiä tai boheemisestipukeutuvaa hippiä eikä vain jotain joka katselee ja kommentoi taidetta. Ymmärrän sikäli hyvin jos he itsekin "elävät" taiteesta.
Sulla on kyllä pallo hukassa. On kieltämättä vaikea saada mitä haluaa jos ei tiedä mitä haluaa.
Minulle kävisi tuossa mainitsemani taidepuolen ihminen ihan hyvin kunhan hänen elämässään on tasapainoa siten että esimerkiksi liikunta kiinnostaa edes pikkaisen jne.
Yhden asian ihmeiden kanssa en välttämättä löydä niin paljon yhteistä ja toisaalta on täysin realistista ajatella ettei taidepuolen vannoutunut ihminen itse ole minusta kiinnostunut vaikka sellainen taidetyttönen minulle kävisi.
Olisi typerää olettaa että jokainen automaattisesti tulisi pitää minusta kun olen niin loistomies. Muutenhan minulla jo olisi joku kainalossa.
Mistä nämä sinun nalletädin kaverit minulle arpoutuvat niin on kaiken ymmärrykseni ulkopuolella paitsi siltä osin että siihen rittänee rauhalinen ja varma olemus = mahtava perheen perustaja!
Kummallisesti yleistät ihmisryhmiä joksikin homogeeniseksi massaksi.
Esimerkkinä nyt esimerkiksi nuo taidepiirit. Missähän taidepiireissä olet liikkunut?
Aika moni taide on hyvinkin fyysistä työtä. Ja onpa sitä ihan fyysisiä taidemuotojakin. Luultavasti näissä piireissä ihmisillä on fysiikka paremmalla tolalla kuin sinulla.
Ja sitten on esim. sanataide, joka usein ihan vaatii vastapainokseen liikuntaa.
Ne stereotypiat, ne stereotypiat...
Yleensä keskusteluissa on pakko tehdä tällaisia massoja ettei tarvitse puhua jokaisesta Saarasta, Paulasta ja Leenasta erikseen.
Kuulostaa omituiselta kuulustelulta kysellä missä taidepiireissä olen liikkunut.
Joko uskot tai et usko missä taidepiireissä olen liikkunut. Jos jossain viestissä moisen asian sattuu mainitsemaan (vieläpä oikein suluissa puolittain) niin sitäkö pitäisi alkaa sinulle selittämään juurta jaksain kun keskustelu käsittelee täysin muuta?
En ymmärrä kalatustasi aiheesta. Oletko vai etkö ole tavannut taide- ja kulttuuripuolen ihmisiä jotka eivät oikeastaan harrasta liikuntaa lainkaan? Jos ei, niin sitten tahdon tietää missä taidepiireissä sinä olet liikkunut ja toisaalta jos kyllä niin mistä me oikein tässä keskustellaan.
Älä viitsi olla noin typerä ja puhua stereotypioista kun aika kattavasti kuvailen monia osia taidepuolen ihmisistä mm. tässä
"Taidepuolen ihmisissä on se ongelma että siellä on omat kuvionsa joissa pyörii se tietty porukka (kokemusta on) ja toisaalta osa on seikkailijoita tai sitten näitä kulttuuripuolen "en liiku vaikka pakko olisi koska en tarvitse jalkojani muuhuin siirtämään mieleni yhdestä paikasta toiseen".
Suurin osa noista naisista etsii jotain ylitaiteellista tyyppiä tai boheemisestipukeutuvaa hippiä eikä vain jotain joka katselee ja kommentoi taidetta. Ymmärrän sikäli hyvin jos he itsekin "elävät" taiteesta. "
Ainut asia mitä sinun oli tehtävä oli päästävä sanomaan että joku tietty ryhmä taidepuolesta ei juuri sovi minun määritelmiini joka tekisi sitten määritelmästäni stereotypia.
Kerro ihminen lisää niistä taidepiireistä jos olet noin varma että ne ovat niin monipuolista porukkaa ja että tällainen mies kuten minä löydän sieltä sopivan naisen.
Mikset voi vastata kenenkään kysymykseen oikeasti? Sen sijaan kirjoitat pitkän sepustuksen ja nälvit kirjoittajaa, koska hän erehtyi kysymään sinulta jotain, mielestäsi väärää. Noinko ilmenee se sinun mainostama "erikoinen ajattelutapasi"?
Viestisi meni näköjään eilen välistä.
Pitäisi varmaan rikkoa normaalikuviot, se varmaan auttaisi!
Kiitti vinkistä ja jos sinulla on noin paljon kysyntää niin eiköhän sinullakin nappaa! :)
Hänkö ei nälvinyt minua?
Hänen nimimerkkinsä on "jankutijanks" ja hän kertoilee kuinka stereotypioin ihmisiä kuulemma ja nähtävästi epäilee etten ole ollut taidepiireissä. Hänen on pakko päästä sanomaan että taidetta harrastava esimerkiksi tanssija voisi olla minua paremmassa kunnossa (ihanko totta?! :D)
Olen tuntenut kulttuurialan ihmisiä ja liikkunut mm. taideopiskelijoiden parissa sekä tuntenut ns. taiteilijoita.
Nyt vastasin kysymykseen.
Minulla voi olla erikoinen ajattelutapa, mutta en pidä provoilijoista enkä vastata kysymyksiin jotka olettavat minun ajattelevan yksinkertaisesti stereotypioina tai että minulta udellaan milloin lopetin puskaraiskaukset.
Pelkästään se että uskalsin mainita joskus tunteneeni jotain taidepuolen ihmisiä joiden vieläpä mainitsin olevan epätodennäköisesti kiinnostuneita minusta niin edellisellä kommentoijalla meni herne nokkaan ja hörinä alkoi.
Enhän minä nyt jokaikistä taidepuolen ihmistä tunne, kerroin vain yleisellä tasolla sen mitä olen heitä tuntenut miten heidän kanssaan yhteen sovin.
Kiinnitin samaan huomiota kuin "täti-ihminen". Jos "erikoisuus" on keskustelukumppanin mollaamista, on se vallan tavallinen ominaisuus nettifoorumeilla. Ikävä kyllä, monelta löytyy sama taito myös elävässä elämässä, joten sielläkään se ei ole "erikoisuus"...
Toki siitä aloittajalle pisteitä, että jatkat aloittamaasi ketjua!
Onkohan "erikoisuutesi" politiikka? Nimittäin sieltä löytyy ihmisiä, joilta tulee tekstiä, muttei oikein mitään konkreettista...
"Hänen nimimerkkinsä on "jankutijanks""
Olen täsmälleen samaa mieltä aloittajan kanssa. Jos joku haluaa kysymyksiinsä asialliset vastaukset hän esittelee myös itsensä asiallisesti. Nimimerkki paljastaa millä mielellä viestiä oli lähdetty kirjoittamaan; turha selitellä jälkeenpäin. Jankutijanksit ja muut vastatkoot itse seurauksista, jos kommentit eivät miellytä. Ihan itse ovat kaivaneet verta nenästään.
Ei, kiitos politiikkaa. Se on vain politikointia ja ****** jauhamista. Valtaa, populismia ja korruptiota.
En ymmärrä miksi tässä tarvitaan jotain konkretiaa minusta jos tässä käsitellään aihetta miten jostakusta henkilöstä kiinnostuu hänelle täysin sopimattomat henkillöt jne.?
Olisiko konkretian tarkoitus sitten todistaa että olen lopulta se tavallinen nallekarhu (jota tietysti pelkään! :D) vai mitä hyötyä siitä olisi keskustelulle?
Ei minulla sentään herne mennyt nenään, ei näin vähästä. Tämä on muuten asia, joka varsinkin netistä kumppania hakevien tulisi sisäistää: kirjaimin ilmaistu asia saattaa sekoittua lukijan omiin tunteisiin ja asenteisiin. Väärinkäsitysten mahdollisuus on todennäköistä, puolin ja toisin, koska kommunikaatiosta puuttuu se tärkein 90% eli kehonkieli.
Kommentit osasin suurin piirtein arvata ennalta.
Fyysistä kuntoa vaativia taidemuotoja on paljon: kuvataide, kuvanveisto, monet näyttämötaiteen muodot (laulu, tanssi, näyttely jne.)...
Enemmän "istuvat" taiteilijat tietävät liikunnan olevan hyväksi taiteilulle.
Ihmisen ulkomuoto ei ole yksi yhteen kunnon ja liikkumisen kanssa. Joten ulkomuodosta ei paljoa voi päätellä ilman lähikontakia, esim. kosketusta. Saattaa joskus sellainen "emo-nallelta" (hauska ilmaisu) näyttävä tyyppi ollakin todellisuudessa vanttera voimapussi! Ja päinvastoinkin voi olla: se bodypumpissa käyvä menevä sinkku saattaa olla melkoisen löysälihainen tyyppi.
Vaikea sanoa, mistä sinulle kumppani löytyisi. Olen sitä mieltä, että pitää vain mennä ihmisten pariin avoimin mielin.
Avoin mieli tarkoittaa mielestäni sitä, että ymmärtää ja hyväksyy ihmisten olevan melko monimutkaisia otuksia, ja nöyrtyy näkemään oman erinomaisuutensa ohi. Tutustuminen on oikeastaan elämänmittainen prosessi, oli kyse sitten ystävästä tai rakastetusta.
Paras neuvo minkä voin antaa: Lakkaa etsimästä, äläkä määrittele ja pyörittele asioita liikaa. Kyllä sieltä ihmisten joukosta joku tajunnanräjäyttäjä sinullekin löytyy, siitä olen ihan varma.
Näin se käy. (Kurt Vonnegutin sanoin).
Jankutijanks oli muuten vain yleinen huokaus koko palstaa kohtaan. Piiri pieni pyörii, ajatukset kiertää kehää, samat yleistykset eri näppiksiltä...
"En ymmärrä miksi tässä tarvitaan jotain konkretiaa minusta jos tässä käsitellään aihetta miten jostakusta henkilöstä kiinnostuu hänelle täysin sopimattomat henkillöt jne.?"
Tarkoitan konkretiaa esimerkiksi asioista, joista pidät, olet kiinnostunut tai teet vapaa-aikanasi. Olettaisin sen auttavan sopivien naisten löytämisessä.
Havainnollistan... Tapasin netin kautta miehen, jonka ominaisuudet olivat adjektiivilista (liikunnallinen, rockhenkinen, keskustelutaitoinen, jne.). Ajattelin: kiva, voisin saada seuraa lenkeille tai keikoille!
Ehdotin treffejä parinkin eri bändin keikalle (toinen oli hänen suosikkimusiikkilistassaan ja pidin bändistä itsekin). Vaihtoehtona tarjosin lenkkeilytreffejä. Kävin noilla keikoilla yksin, kun hänelle ne eivät sopineet treffipaikaksi, sillä hänen mielestään tuollaisissa ei ole helppo tutustua.
Sen sijaan baariin sovitut treffit sopivat hänelle vallan mainiosti :D Hän piti monologin elämästään. Kuin olisi nauhuria kuunnellut. Se siitä keskustelutaitoisuudesta! Juttu jatkui kun se kääntyi häneen itseensä. Sain jonkun sanan väliin, mutta hän ei vaikuttanut kuuntelevan, vaan tuntui odottavan, että pääsee itse ääneen.
Kummallista kyllä, tästä huolimatta hän olisi halunnut tavata uudemman kerran...
Tästä lähtien olen oppinut kysymään, että milloin joku on viimeeksi harrastanut asiaa, jonka hän itseensä liittää, sillä mainittu liikunnallisuuskaan ei esimerkin henkilöstä päälle päin näkynyt... Siksikin arvostan konretiaa, ettei viestintä ole pelkää sanojen pyörittelyä "olen sellainen, mutten ole tämmöinen".
Jos haluat erikoisen naisen, pukeudu itsekin erikoisesti. Mistä nämä erikoiset naiset tietävät, että olet megacool, jos näytät äidin kultapojalta?
Jos et halua sitoutua, älä myöskään oleta, että nainen haluaa sitoutua sinuun edes pariksi viikoksi. Haluathan siis vain yhden illan juttuja?
Minkäs teet, että joku "tavallinen" nainen ihastuu sinuun. Voit ulista tai ottaa sen kohteliaisuutena.
Sinusta ihmisestä tekee "erikoisen" pukeutuminen?
Kyllä toisessa ihmisessä pitää olla jotain spesiaalia että se sykähdyttää ja minulle se ei niinkään ole ulkomuoto (vaikka se auttaa) vaan se että ihmisellä on samankaltaista näkemystä jai kokemusta.
En ole megacool, enkä yritä olla megacool. Olen kyllä huomannut että naiset nähtävästi arvioivat miestä pukeutumisen perusteella miten cool hän on. Se on hyvin teinimäistä touhua.
Itse olen yrittänyt käydä treffeillä hyvinkin erilaisilta vaikuttavien naisten kanssa ja kaivaa heistä irti jotain "samaa" mutta kun ei ole onnistunut niin on pakko heittää hanskat tiskiin.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan että joku ihastuu minuun, ihmettelenpä vain miten yksi tai kaksiulotteinen kuva näillä naisilla on jostakin miehestä ja jonka perusteella he ovat valmiita mm. perustelemaan perhettä. Se on aika epätoivoista ja ei johda heidänkään kannalta hyvään lopputulokseen.
Tahdon sitoutua kumppaniin enkä johonkin rakennelmaan jota kutsutaan parisuhteeksi joka johtaa perheen perustamiseen sillä perusteella että toinen sitä haluaa.
En harrasta yhden illan juttuja enkä etsi seikkailuja. Voihan olla että vika on juuri siinä. Koska etsin kumppania ja otan asian "vakavasti" enkä leikitellen niin naiset kokevat että tahdon perustaa perheen hetimiten jne.
Vika voi tosiaan olla siinä miten tuon itseäni ilmi mitä naiselle tarjoan tai voisin tarjota.
Naiset nyt vaan ajattelevat enemmän niin, että ihminen viestittää pukeutumisella siitä, millainen on. Jos haluaa olla naisten silmissä erikoinen, pitää pukeutua vähän erikoisesti.
Kannattaa katsella vähintään yli 5 vuotta nuorempia. On yllättävän paljon naisia, jotka etsivät mielellään 5-10 vuotta vanhempaa miestä.
Vähän jatkoa... Nuoremmissa on erityisesti se hyvä puoli, että heitä kiinnostaa parisuhde enemmän kuin lisääntyminen. Minäkin olen juuri täyttänyt 32 enkä ole kiinnostunut ikäisistäni muuten kuin silloin, jos heillä ei ole lapsia ja eivät välttämättä niitä haluakaan. En todellakaan ala parin vuoden sisään hankkimaan lapsia henkilön kanssa, jonka kanssa parisuhteen arki ei ole edes välttämättä kunnolla alkanut vielä. Mielestäni ainakin jotain 4 vuotta on hyvä seurustella ennen mitään lapsijuttujen miettimistä.
Ei tuo yllätyksenä tuie. Osa naisista joita mainitsen ovat olleet siinä 27 jne. vuotiaita, eivätkä välttämättä nyt aivan heti halua perhettä, mutta jos toinen maistuu jo kotitekoiselta pullalta heti alussa niin mitä siitä on odotettavissa?
Osa noista naisista on ollut suorastaan järkyttyneitä kun olen maininnut mm. ettei perhe ole niin tärkeä tai miten vietän elämääni.
Muutamalla on ollut oikein hätä keksiä mitä yhteistä meillä voisi ollakaan ja myötäilevät jokaista sanomaani (en ole itse lainkaan myötäilijätyyppi enkä naisissa voi sietää sitä piirrettä) aivan kuin se tekisi heistä houkuttelevampia minun mielissäni.
Minua ei vaivaa se että joku on ns. "tavallinen" vaan se että joku tekee itsestään oikein tavallisen tavallisen ihan vain sitä varten että olisi tavallinen.
Tahdon naisen jolla on omaa tahtoa ja mielellään se elämän suunta samanlainen kuin minulla.
Edellinen kiinnostuksenkohteeni oli noin 4 vuotta nuorempi mutta hän tosiaan kieltäytyi vedoten kiireeseen jne. pyytäessäni häntä kahville.
Voi olla että hän olisi ollut hieman "villi" minulle ja hänellä varmaan on miesten puolelta kiinnostusta paljonkin, mutta hänen kanssaan jutellessa ei tarvinnut tyytyä siihen mitä yleensä olen treffeillä saanut.
Arvaan että hän sai minusta myös tuon "vaatimaton ja harmiton nallekarhu" kuvan joten jos muuten saatoin kiinnostaa niin se kosahti siihen.
En puhu tässä pelkästään lasten hankkimisen päivämäärästä vaan huomannut että tämä sama naistyyppi suorastaan vainoaa minua :D. En koe heidän kanssaan mitään yhteistä enkä viehäty heistä (ja vaikka viehättyisin niin eihän se muuta mitään), mutta he kovat minun olevan joku taivaanlähettiläs heidän elämäänsä. Se on jotenkin outoa.
Tuo 10 vuotta nuorempi kuulostaa hurjalta sikäli että kaipaan jonkin asteista kypsää ajattelua naiselta kummiskin ja sen lisäksi en jaksa olla kädestä pitäen ohjaamassa naista suhteessa.
Toisekseen en kaipaa mitään leikkimistä suhteeseen josta voisi kehittyä vakavampi kumppanuus enkä ole varma kykeneekö 10 vuotta nuorempi sellaisini päätöksiin.
No kuule. Paas kokeillen itseäsi vanhempaa. Sieltähän löytyy kaikki mitä haluat a) lapset tehty b) mielipidettä ja särmää löytyy vaikka muille jakaa
a) toisten ihmisten lapset ovat täydellinen ei b) olen huomannut, mutta en kaipaa täti-ihmisiäkään elämääni ohjaamaan.
Leimaat siis kaikki vanhemmat "täti-ihmisiksi". Aika kapeakatseista. Moni vanhempi nainen on ns. löytänyt itsensä ja vanhemmissakin naisissa on juuri noita kaipaamiasi hieman (tai enemmänkin) boheemeja naisia...tai ainakin omassa tuttavapiirissäni on noitakin.
Siitä olen kyllä samaa mieltä kun tuolla aiemmin totesit jotain, että ei haittaa jos joku on tavallinen vaan se, että korostaa olevansa tavallinen. Miesten treffi-ilmoissa pistää silmään jos mies ilmoittaa olevansta "ihan tavallinen".
Anteeksi kauhiasti, se jotenkin lipsahti.
Tuo on kieltämättä totta, mutta aika monella on jo lapsia ja toisaalta suhteen jatkuvuuden kannalta tuota ikäeroa kannattaa mietiä. Aivan sama jos minä alkaisin tapailemaan 20 naista.
Kuitenkin on mahdollista että esimerkiksi eräs vanhempi naishenkilö voisi olla mahdollinen "kohde". Hänellä vain on lapsia ja en ole ihan varma muuten hänen odotusarvoistaan.
Hän on aivan upea joten ei se ikä siltä osin ratkaise.
Mutta en kaipaa elämääni ehkä kuitenkaan myöskään mitään itsensä uudelleen löytänyttä ja seksuaalisesti avointa hippitätiäkään. :D (niitäkin on tullut vastaan)
"Siitä olen kyllä samaa mieltä kun tuolla aiemmin totesit jotain, että ei haittaa jos joku on tavallinen vaan se, että korostaa olevansa tavallinen. Miesten treffi-ilmoissa pistää silmään jos mies ilmoittaa olevansta "ihan tavallinen". "
En ole koskaan elämässäni ymmärtänyt mitä se tavallinen on. En koskaan korosta olevani erikoinen tai erityinen, mutta sillä tavalla eroan porukasta kuten muutkin että kyllä sen huomaa jos minut tuntuu ja toisekseen tuon asian mainostaminen tekee ihmisestä mielestäni aika halvan.
Jos kysyy joltain noista naisista että mitä he tekevät niin he vastaavat että "tavallisia juttuja".
Ei siinä mitään että tekee sellaista, mutta että ei osaa edes kuvailla yhtään asioita.
Tuon naisen lapset ovat jo lähes täysi-ikäisiä, siksi voisin tehdä poikkeuksen.
Näistä sun vastauksista syntyy sellainen kuva, että sulla on mielessä joku tietty ihminen, jota oikeasti kaipaat. Onko se joku laulaja tai joku nuoruuden suola, joka jäänyt janottamaan tms? Ei kelpaa yks eikä toinen, toi on liian pliisu jne. Kun kerran selvästi tiedät, kenet haluat, mikset käy hakemassa sitä? Vai eikö se huolinut? Vai onko sitä edes olemassa...
Minulla ei ole koskaan ollut mitään erityisiä idoleita kuten laulajia jne.
Olen tuntenut kuitenkin joitakin naisia tuttavina sekä mm. sisareni on sellainen joka "poikkeaa joukosta". He ovat olleet kiinnostavia ja heidän kanssa olen tuntenut olevani samoissa fiilksissä, tietysti sillä erotuksella että meidän välillä ei ole jostain muusta syystä toiminut.
Noiden perusteella kaiketi se kuva sellaisesta naisesta jota tarvitsen on syntynyt sekä sen että olen ollut suhteessa ns. tavallisten kanssa lyhyitä aikoja ja todennut että kun se ei toimi niin se ei toimi.
Naista joka olisi tuollainen ei ole löytynyt jolloin olisi kolahtanut molemmin puolin. Joskus nainen on ollut esimerkiksi varattuna jne.
Ei näitä joka päivä osu vastaan tietenkään, mutta olet oikeassa että kyseessä on tietty tyyppi jota etsin. Kuitenkin ihmettelen suuresti että minulla näyttää olevan myös karrikoiden tietty tyyppi joka tuntee automaattisesti joko vetoa tai joka hakeutuu seuraani eli tämä perhekeskeinen yleensä vieläpä myötäilevä äitityyppi.
Se on käytännössä lähes vastakohta itsenäisemmälle muuten tavallisen näköiselle naiselle jossa kuitenkin on sen verran spesiaalia minun kannaltani että esimerkiksi huumorintaju tuntuu minunkin puoleltani sopivan yhteen eikä niin että nainen nauraa vain minun vitselleini ja koen naisen boring as heliksi.
Lopeta se itsellesi valehtelu. Et sinä mitään vakavaa parisuhdetta etsi vaan helposti höynäytettävää naista jota voi esitellä ja käyttää mielipuolisesti. Kyllä minä ymmärrän että kaikki haluaa "oman tasoista" seuraa MUTTA etkö voisi suhtautua esim. tähän liikuntajuttuun vähän löyhemmin. Jos nainen kuuluttaa vihaavansa kaikenlaista liikuntaa ja on jo tapaamishetkellä ylipainoinen niin...
niin siinä vaiheessa voit sanoa että nyt ei kyllä arvot meillä kohtaa. Ja muistathan, että monella liikuntainnostus katoaa seurstelun myötä eli sr sinun "unelma urheiluhullu nainenkin" SAATTAA muuttua sohvaperunaksi.
en jaksa jatkaa viestiäni mutta käytä telepatiaa.
Ketjussa ei ollut tarkoitus keskustella minun vaikeuksista löytää seuraa vaan siitä että kokevatko muut samoin.
Minun puolestani "ongelmani" ratkonnan voi siltä osin lopettaa. Itse pohdin asiaa ihan siltä kannalta miten yleistä tämä "väärän tyyppisiin vetoaminen" onkaan.
Tuntuu erittäin tutulta. Sanon heti alkuun etten ole ehtinyt/jaksanut lukea kaikkea keskustelua aloituksen ja oman viestini välillä, joten jos lausun jotain jo ketjussa lausuttua niin se ei ole mikään ihme.
Tilanne on se, että naiset tuntuvat näkevän minut jokseenkin juurin samanlaisena kuin aloittajan. Olen todennäköisesti hivenen vanhempi ja siitä(kin) syystä oikeastaan jo luopunut toivosta sen suhteen, että asialle mahtaisi jotain. Ne naiset, jotka eivät kiinnostu minusta, eivät itse asiassa olekaan se ongelma. Jos en herätä fyysistä kiinnostusta, niin sille ei vain voi mitään, ja yksinolo ei erityisemminn edes haittaa.
Ihmetystä sen sijaan herättää se - aivan kuin aloittajan tilanteessa - että maailmasta kyllä löytyy naisia, joille tunnun kelpaavan oikein hyvin, mutta ne naiset ovat järjestään täysin vääräntyyppisiä. Ja mikä omituisinta: kyse ei ole tietämättömyydestä - siitä, että he tekisivät ulkonäön tms. perusteella hätäisiä johtopäätöksiä siitä, millainen persoona ulkokuoren alle kätkeytyy. Kiinnostustaan osoittaneet naiset ovat jokseenkin kaikki täysin tietoisia niistä faktoista, jotka liittyvät harrastuksiini ja tähänastiseen elämääni,mutta ne eivät tunnu merkitsevän mitään. Harrastan mm. matkailua (käynyt lähes 50 maassa) ja vedonlyöntiä (jopa elättänyt itseäni sillä joinain aikoina) ja hyvin laajoissa piireissä ollaan täysin perillä siitä, että enimmäkseen vietän aikaani aivan muualla kuin kotiosoitteessani, mutta siitä huolimatta naiset tuntuvat olevan vuorenvarmoja siitä, että olen täydellistä koti-isäainesta. En viitsi täyttää tätä viestiä erittelemällä tarkemmin,mistä se käy ilmi, mutta se on joka tapauksessa päivänselvää kaikkien kokemieni lyhyiden seurustelunalkujen perusteella.
En tosiaankaan valita mitään, koska olen (naisettomaankin) elämään ihan tyytyväinen, mutta kun tämän ketjun aloitus oli niin hyvin omaa tilannettanikin kuvaava, en malttanut olla yhtymättä aloittajan ihmettelyihin.
Kuvailet kyllä erinomaisesti oman tilanteesi ja teet oikeastaan selvennyksen minunkin tilanteeseen.
Tosin en ole maailmanmatkailija, mutta näen ne ongelmat samankaltaisina kuin tuo matkailija vs. koti-ihminen on.
Tuo ulkonäkö seikan valitsin sen perusteella koska osa näistä naisista on ollut ns. hyvän päivän tuttuja ja tietysti sitä kautta valikoituu naisia jotka kiinnostuvat tai eivät kiinnostu. Kun se homma menee kuin veitsellä leikaten siten että ne jotka edes hieman kiinnostaisivat eivät kiinnostu ja ne joista yritän kovasti kyllä kiinnostua ovat lopulta aina näitä kotiloita (sori loukkaus) niin en oikeastaan tiedä muuta syytä sille kuin tuo tietynlainen turvallinen olemus ja ulkonäkö jne. joka asiaan voisi vaikuttaa.
En saa siis oikeastaan mahdollisuutta niiden kanssa joissa huomaan samaa kuin itsessäni (kyse ei ole olemuksesta tuolloin vaan käytöksestä ja puheista joita painan mieleeni) ja olen lopen väsynyt toisaalta antamaan mahdollisuuksia naisille jotka ovat niin kaukana siitä mitä olen että ei voi kuin naurahdella kun nainen esimerkiksi kertoo itsestään samalla kun minä ajattelen että "olen hänen vastakohtansa, tästä ei tule mitään".
Välillä olen kuullut myös näitä "myyntipuheita" treffeilläkin kun nainen on yrittänyt vakuuttaa minua että "tässä on hyvä nainen, osta, osta..." (=kyllä sinä olet sitä mitä etsin ja saan sinusta muokattua kuvitelmieni kaltaisen jos ajattelet toisin)
Itse tosiaan olen myös liiankin (alleviivaten tämä) tottunut yksin oloon ja tyytyväinen naisettomaan elämään koska ainahan voi löytää jotain kevyempää myös jotka eivät ratkea noihin asioihin, mutta sen verran kuitenkin tulee mietittyä sitä mitä maailmasta löytyy ja jos tahtoisi kokea jotain toisen ihmisen kanssa syvemmin niin....samankaltaisuutta kiitos!
Olen saanut sen käsityksen tämän kaiken perusteella että varsinkin naiset tekevät jonkinlaisen "mielikuvaostoksen" miehestä heti hänet tavattuaan ja tuo mielikuva pysyy hänen mielessään sekä toisaalta hän yrittää sovittaa sitä omaan "ideaalimieheensä". Jos ne käy toisiinsa niin sitten yritetään väkisin suhdetta ja jos taas ei niin miehellä ei ole mitään mahdollisuutta edes tutustua.
Itse en kuitenkaan jaksaisi markkinoida itseäni tai olla kuin torilla kertomassa kuka minä olen tai mistä tulen, kuvittelen kaiketi väärin sen sopivan naisen olevan fiksu ja tajuavan etten ehkä ole se kultainen noutaja jota osa olettaa minun olevan.
Ei ole yhtä sulle absoluuttisen oikeaa ihmistä. Useimmat tyytyy vähiten väärään.
Aivan oikein, en usko sellaisiin itsekään.
Mutta entäs jos sinusta jo alustavasti kiinnostuvat ovat jo sinulle absoluuttisen vääriä ihmisiä joista sinun tulisi valita se "vähiten väärä" ja ne jotka koet edes hitusen vähiten vääriksi eivät kiinnostu sinusta että pääsisit heihin edes kunnolla tutustumaan?
Jos olisikin olemassa joku "välimuoto" niin ei siinä mitään, mutta kun nämä absoluuttisen väärät naiset kuvittelevat olevansa noita välimuotoja ja että molemmat ovat jotain muovailuvahaa jotka vain töllätään yhteen jotta saadaan kiva mukava leppoisa ja romanttinen suhde aikaiseksi.
Koska jokainen mieshän on sellainen että sitä saa mitä näkee.
Tekisi mieli käyttää jedivoimia ja sanoa "en ole droidi jota etsit".
(arvasitte väärin, en ole Star Wars fani lainkaan)
Naiset kiinnostuvat sinusta baarissa ja sinä vielä valitat?
Njah, baarissa noi naiset ovat ehkä enemmän olleet sellaista rempseää "juoksut on juostu" tai "olen sähäkkä pakkaus, mutta suhteessa kudon sukkia" yleensä hieman pyöreitä naisihmisiä. Joitakin baariruusuja myös.
Erään kerran näin tiskillä ollessa sivusilmällä kun tällainen nainen tsemppasi itseään että tulisi iskemään minua ja hänen kaverinsa suorastaan töni tätä siellä pöydässä.
Ajattelin että "here we go again."
En tiedä olenko vain nuori mieleltäni, mutta itselleni tuli mieleen että juttelin jollekulle naiselle joka on varta vasten mahdollisimman tavallinen keski-ikäinen noin kolmekymppisen pyöreän naisen ruumiissa.
Kerroin että kaverini odottaa (mikä oli totta) ja vaihdettiin numerot (myötätunnosta koska uskalsi tehdä aloitteen) mutta en soittanut hänelle. "Tätini" tapailu ei nyt valtavasti sykähdytä minua.
Enkä tosiaankaan näytä ulospäin miltään setämieheltä edes joka yrittää olla nuorekas.
Toinen yleinen juttu on että itseäni vanhemmat naiset kiinnostuvat minusta tai päivittelevät kuinka hieno mies olenkaan.
Kovasti selität, että et halua näitä pullantuoksia pesänrakentajia. Mitä sitten haluat naiselta muuta kuin, että hän ajattelisi juuri kuin sinä? Surimmalle osalle ihmisistä perhe on se tärkein asia. Lopuillle, kuten sulle...? Ei matkusteletko paljon, haluat satsata uraasi vai mitä tämä "erikoisuus" sitten onkaan? Et juurikaan kerro, mitä tarkalleen haluat parisuhteelta. Kaikkihan haluavat olla samankaltaisen seurassa vai mitä? Mutta mitä muuta? Et läskiä (no, kuka sellaista oikeasti haluaakaan!)...
Tästä ei alunperinkään pitänyt tulla mitään "moi! olen kalle. olen 32. en löydä sopivaa naista, auttaisitteko minua?" ketjua.....
Kerroin vain miten asiat ovat minulla lutviutuneet ja ovatko muut kohdanneet samaa.
Ymmärrät varmaan että jos ihminen ei ole perhekeskeinen ja toisaalta näkee että perhe seuraa vasta sitten aitoa kiinnostusta toiseen sekä sitä vakiintunuttta parisuhdetta joskus että miten vääriä ne naiset ovat jotka ovat itse perhekeskeisiä tai lähtökohta on löytää "hyvä mies joka sopii kuvioihini" ilman että mitään oikeasti yhteistä on?
En tahtonut mennä keskustelussa nyansseihin tai alkamaan kertomaan itsestäni matkustelenko jne. koska se keskittäisi keskustelun lähinnä minun kumppanin löytämiseen.
Tahdoin keskustella aiheesta siltä kannalta miten ihmiset eivät kohtaa toisiaan tai tunnista toisiaan perustuen näihin karkeisiin arvioihin toisista. Se tekee miehelle kuten minulle tutustumisen johonkuhun naiseen joka kolahtaisi todella hankalaksi.
Voihan olla että olen niin poikkeava ettei ketään vastaavaa löydy vaikka olen samaan aikaan tavallisen tylsä kuten täällä jo on molempiin suuntiin minua arvioitu. :D
Nyt nukkumaan kuten kunnon tavalliset timot ja teijat tekevät.
"Kaikki on huonosti ei kelpaa nuori eikä vanha ei lapseton tai lapsellinen, OIen vaan niin erikoislaatuinen,miksi ette ääliöt tajua" terveisin nimimerkki Mieluummin yksin
Palstan olmivajukit näköjään heränneet päiväuniltaan ja aika yötröllata. :D
"Njah, baarissa noi naiset ovat ehkä enemmän olleet sellaista rempseää "juoksut on juostu" tai "olen sähäkkä pakkaus, mutta suhteessa kudon sukkia" yleensä hieman pyöreitä naisihmisiä. Joitakin baariruusuja myös."
"Erään kerran näin tiskillä ollessa sivusilmällä kun tällainen nainen tsemppasi itseään että tulisi iskemään minua ja hänen kaverinsa suorastaan töni tätä siellä pöydässä.
Ajattelin että "here we go again.""
Minulle olisi jo selvä itsetunnon kohotus jos edes tuollaiset naiset kiinnostuisivat minusta. Vuosikausiin ei ole ollut merkkiäkään mistään kiinnostuksesta.
Voi paska.
Sitä pitäisi itsekin osata olla kiitollinen että saa huomiota edes joltakin. Edes sieltä baarissa.
En sääli sinua, mutta sen verran myötätuntoa tunnen että tulee vähän paska olo kun itse olalla kohautan tuollaisen kiinnostuksen kun taas jotkut eivät saa sitäkään.
Ero on kuitenkin pienempi kuin se joka on miesten ja naisten välillä. Naiset yleensä saavat niin paljon huomiota tai ainakin joskus että he eivät todennäköisesti koskaan ymmärrä miltä tuntuu olla "näkymätön väinämöinen" naisille.
Nuorempana minulla oli vastaavia kokemuksia. Sitten tapahtui jotain. "Miehistyin" tai opin jonkun koodin miten käyttäytyä tai jotain muuta roskaa.
Mutta jos katselet ympärillesi minkälaisilla miehillä on kumppaneita niin huomaat että älä koskaan uskottele itsellesi ettet olisi kiinnostuksen arvoinen.
Never say die.
''Mieluummin yksin'' vaikuttaa hukassa olevalta teinipojalta.
32-vuotias mies ja noin eksynyt, eikä tiedä, mitä haluaa...
Ainakin tiedän sen mitä en ehdottomasti halua ja siitähän otsikossa puhutaan.
Muuten voit olla oikeassa siinä että olen eksyksissä tässä asiassa.
Tuo eka lauseesi taas kertoo siitä että halusit tulla orkkuilemaan tähän minun reaktioillani sinun tekstiisi.
Otan kyllä kriitikin vastaan jos se tulee oikealta ihmiseltä, mutta sinä et vaikuta sellaiselta koska perustelut puuttuvat.
Samaa jankutusta jo varmaan viidettä vuotta..Blääh. En jaksanut lukea koko sepustusta mutta olen samat jutut lukenut monet kerrat. Pähkinänkuoressa tiivistettynä: olen treenattu mutta hieman pyöreä poskinen vaalea mies josta kiinnostuvat vain pyöreät naiset koska olen mukava kaikkia kohtaan, myös niitä pyöreitä. Miksi en saa hoikkaa naista?
En minäkään jaksanut lukea sinun jankutusta edes alkua pidemmälle.
Minä en osaa kertoa mikset saa hoikkaa naista kylläkään.
Lopun luit sitten kuitenkin vaikka alkua pidemmälle et lukenutkaan :D.
"Minä en osaa kertoa mikset saa hoikkaa naista kylläkään." Kerroit tuon varmasti peilikuvallesi?
Yritin vastata kysymykseesi jos sinullakin on ongelmia löytää kumppania. Anteeksi.
Aistin aloittajassa kirjoitustensa perusteella jonkinlaista samankaltaisuutta itseni kanssa, vaikka erojakin löytyy.
Olisi mielenkiintoista kuulla jotain aloittajan aiemmasta elämästä.
Eri asteisia opintoja ja töitä takana. Siinä sivussa joitain naissuhteita ja yksi pidempi parisuhde.
Yritän välttää tässä tuon pidemmän parisuhteen virhettä joka menee niin että kiinnyn johonkin naiseen ja kuvittelen että yhteinen mukava yhdessäolo riittää minulle.
Naiselle se olisi riittänyt vaikka olisi pitänyt tajuta ajat sitten että olemme täysin eri maata.
Mitä sitten oikein haluat, kun talon rakennus, perheen perustaminen ja aloilleen asettuminen eivät kiinnosta?
Olet tähän asti kertonut lähinnä siitä, mitä et etsi. Voisitko avata sitä, millainen nainen herättää kiinnostuksesi?
Oletko koskaan päässyt riittävän lähelle kiinnostavaa naista nähdäksesi, että hän todella oli sitä, mitä ajattelitkin?
Kuulostat siltä kuin etsisit jonkinlaista sielunkumppanuutta, mutta en saa siitä ajatuksesta enempää kiinni vielä sen perusteella, mitä olet tähän asti kertonut.
Eka kysymys on ollut parin naisen huulilla muuten jopa tietynlaiseen syyttävään sävyyn aivan kuin palaisin helvetin tulissa jos en tahdo noita asioita tai että olen jotenkin sairaalla tavalla poikkeava kun en niitä tahdo.
Lasten hankkiminen ei häiritse jos kyseinen nainen sattuisi niitä sitten jossain vaiheessa ehdottomasti haluamaan, mutta nämä naiset ovat olleet juuri niitä "pakko saada" tyyppejä joiden mielestä tietysti myös minä olen juuri sitä joka tulee laittamaan ne alulle mielellään, hoitamaan ne aikuisiksi sekä kaiken muunkin siinä sivussa.
Koska toden totta nämä naiset ovat poikkeuksetta jotain naispuoleisia emopehmokarhuja tai sitten näitä kiertolaisia jotka viimein haluavat nyt jonkun turvallisen sylin niin en ole parisuhteeseen päätynyt sellaisen kanssa joka minua miellyttäisi.
Joskus olen ollut tällaisen kanssa treffeillä joka sellaiselta on vaikuttanut, mutta näistä on jo aikaa ja homma on sitten katkennut naisen halusta johtuen. Syitä lienee ollut moniakin kuten erilaiset elämäntilanteet, ikä jne.
Naisessa herättää kiinnostuksen ehdottomasti samankaltaisuus joka liittyy esimerkiksi huumorintajuun ja siihen ettei ota itseään, maailmaa ja esimerkiksi saavutuksia elämässä niin vakavasti. Suhtautuu kuitenkin ihmisiin reilusti ja ihmissuhteisiin vakavasti.
Tuo on syy miksi varon liian rajuja tai räikeitä naisia puolestaan koska heillä voi olla liikaa vauhti päällä ja muitakin kuin yksi mies mielessä.
Kiinnostaviin naisiin olen kyllä tutustunut kuten sanoin tuttavina, mutta tietysti on tullut huomattua että muut asiat voivat estää kiinnostuksen kuten vaikkapa että luonteet eivät sovi yhteen jne.
Kyse ei ole siis siitä että minulla olisi joku ihannekuva naisesta jonka tahdon vaan enemmänkin niin että se nainen voi näyttäytyä monessakin eri muodossa, mutta se fiilis joka hänen kanssaan tulee viestii samankaltaisuudesta sekä siitä että on samanlaiset pyrkimykset ja motivaatio elämässä. Eikös olisi kuitenkin että joku harrastuksista, erilaisista mauista jne. osuisi kohdilleen ja naisen kanssa voisi luontevasti keskustella?
Nämä nykyiset "ehdokkaat" ovat lähes vastapuolella sitä kaikkea. Se hämmentää.
Sielunkumppanuuteen en usko koska siihen liittyy jotain ajatuksia että tietyt ihmiset kuuluvat toisilleen tai jotain. Enemmän uskon yhteneväiseen näkemykseen ja että ihmiset kokevat samankaltaisesti asioita joten toiselle ei tarvitse joka asiaa erikseen selvittää.
Jos on tuntenut tuollaisia naisia edes joitakin niin on hyvin vaikea palata vain tapailemaan "jotakuta" joka viehättäisi edes ulkoisesti puhumattakaan joka ei tee edes niin tai jonka pyhin tavoite vaikuttaa olevan papin aamenet alttarilla ja kastepöydän edessä.
On tullut sellainen käsitys että naisten ihmislukutaito on syvästi heikko tai jotain.
Joskus tuntuu suorastaan ilkeältä kertoa naiselle se ikävä uutinen että hän on erehtynyt suhteeni.
Kirjoitin tuonne edelle jokin aika sitten viestin,jossa totesin tuntevani aloittajan tilanteen hyvinkin tutuksi, joten otan asiaan kantaa omalta osaltani vielä kerran.
Minäkään en kertonut, mitä sitten oikein haluan. Itse asiassa tulin lähinnä sanoneeksi, etten sitten halua minkäänlaista suhdetta, jos tarjolla olevat eivät kelpaa. Kysymys on pitkälti aivan käytännöllinen, mikä tarkoittaa sitä, että puheena olevien naisten tulevaisuudensuunnitelmat ja -odotukset eivät yksinkertaisesti kohtaa omieni kanssa. Suurin ongelma niissä on se, että naiset ikäänkuin olettavat itsestäänselvästi, että nykyinen elämäni johon kuuluu matkustelua jne. on vain väliaikainen tila, josta itsekään sitä tajuamatta haluan todellisuudessa eroon, ja he ovat nyt sitten tulleet auttamaan siinä eroonpääsyssä. Näin asia ei kuitenkaan ole ollenkaan: olen täysin tyytyväinen jo uomiinsa asettuneeseen elämääni enkä tahdo muuttaa sitä mihin suuntaan hyvänsä. Ei perheen perustaminen sinänsä ole vastenmielinen ajatus, mutta siihen ei saa kuulua muuttamista maaseudulle tai jotain muuta sellaista, joka olisi minulle aivan vierasta ja pakottaisi minut hylkäämään kaiken sen, mistä nykyinen elämäntapani koostuu. Nainen, joka edes joltain osin osin kiinnostunut samoista asioista kuin minä ja tavoittelee tulevaisuudelta suurin piirtein samoja asioita, kävisi aivan hyvin ilman mitään epärealistisia ulkonäkövaatimuksia, mutta sellaista nyt ei vain ole kohdalle osunut, ja jollei osu, niin antaa olla sitten.
Tuosta "väliaikaisesta" tilasta tuli mieleen se että näille nimenomaisille naisille tuntuu olevan parisuhde ja perhe jotakin päätepisteitä, jotakin tavoittelemisen arvoisia asioita jotka on myös saatava. He myös olettavat että kaikki ajattelevat niin ja mies joka ei ajattele niin on joku häntäheikki.
On ollut muutaman kerran olo että nämä naiset ovat suorastaan pyrkineet "pelastamaan" minut omalta yksin ololtani ja sinkkuudeltani jolloin olen tajunnut että he heijastelevat omia toiveitaan minuun kuvitellen että minä tunnen ja ajattelen samoin sinkkuna ollessani.
Olen tullut siihen tulokseen että näistä naisista moni ei edes varsinaisesti pidä minusta paitsi omissa mielikuvissaan joissa asetun sopivaksi alustaksi hänen pyrkimyksille olla varattu nainen.
Näiden kokemusten jälkeen olen alkanut huolestua yleisesti naisten mielenterveydestä sekä myös kyvystä valita kumppani koska käsitykset ovat aika naiiveja.
Eräs tuttavani, nainen, kertoi kerran kuinka eräs nainen jonka kanssa olin ollut treffeillä kaksi kertaa millaisena minut näki ja mitä hän ajatteli "suhteestamme". Tämä tuttavani ei ollut tunnistanut minua tästä kuvauksesta ja oli ollut aikeissa kertoa treffikumppanilleni miten pyörällä päästään hän onkaan.
Ehkä on lopulta niin että naiset näkevät sen mikän tahtovat nähdä ja kuulevat sen minkät tahtovat kuulla.
"Sielunkumppanuuteen en usko koska siihen liittyy jotain ajatuksia että tietyt ihmiset kuuluvat toisilleen tai jotain. Enemmän uskon yhteneväiseen näkemykseen ja että ihmiset kokevat samankaltaisesti asioita joten toiselle ei tarvitse joka asiaa erikseen selvittää."
Sielunkumppanuuden voinee ymmärtää monella tavalla. Itse en liitä siihen mielikuvia kuulumisesta yhteen. Mielestäni sielunkumppanuus on sellaista yhteyttä, että toisen kanssa vaan synkkaa niin hyvin sekä hetkessä että arvomaailmojen suhteen, että yhdessäolo on niin vaivatonta kuin sen vaan voi kuvitella olevan.
"Jos on tuntenut tuollaisia naisia edes joitakin niin on hyvin vaikea palata vain tapailemaan "jotakuta""
Totta, samaa mieltä.
"jonka pyhin tavoite vaikuttaa olevan papin aamenet alttarilla ja kastepöydän edessä"
Tämä kuulostaa hieman oudolta. Mitä oikein haluat, jos kerran naisen halu sitoutua noin huono asia? Vai onko ongelma siinä, että tapaamillesi naisille sitoutuminen on tarkoittanut samalla välitöntä perheen perustamista?
Mikä sinulle on tärkeää elämässä?
Ah mikä helpotus. Oletkin niitä pullamössöpoikia joita ei kukaan halua. Kiitti. Kunnioittava suhteeni suomimiehiin säilyy edelleen...
Sorgen mutta luulen että sinua lähestyvät vain ne epätoivoiset.
Yritin vain tuossa selittää sitä ristiriitaa että samalla kun minä koin nämä naiset mahdollisimman kauaksi omista kiinnostuksistani niin heillä sen lisäksi että he olivat kiinnostuneita oli myös todella kova hinku suhteeseen, sitoutumaan ja lasten hankintaan tai elämä pyöri noiden asioiden ympärillä.
Sitoutuminen merkitsee minulle sitä että ollaan toisen kanssa ilman kolmansia osapuolia, mutta se ei tarkoita että kaiken keskipisteenä on avioliitto, koti, perhe jne. samalla kun ei ole mitään yhteistä.
Mielestäni noiden asioiden ei tulisi olla tärkeää elämässä ennen kuin suhde on edennyt tarpeeksi pitkälle ja oikea henkilö valikoitunut sitä kautta.
Kiinnostuneet naiset kuten sanoin ovat etsineet tietyn tyyppistä palikkaa omaan palikkareikkäänsä ja jotenkin pelkkänä palikkana oleminen kun en ole edes heidän tyyppinen ihminen ei minua kiinnosta.
Tärkeää elämässä on parisuhteen kannalta tietynlainen yhdessä kokeminen, tekeminen ja näkeminen johon tuo mainitsemasi synkkaus nimenomaan nivoutuu yhteen.
Nuo mahdolliset perheet sun muut seuraa sitten jälkijunassa eikä niin että ne ovat elämässäni ykköstavoite kunhan nyt joku kiva emonen löytyy kumppaniksi.
Jos nuo ovat naisen elämän keskipiste ja se tavoite niin en ole heidän tyyppiään jo siltä osin, puhumattakaan jos meillä ei ole muutenkaan oikein yhteistä.
Näille naisille on mielestäni ominaista se että heille on kunnia-asia olla kuin muut ja olla osa jotain sosiaalista yhteisöä ja luoda sitten myös oma perheyksikkö.
Sinulla taitaa olla omakohtaisia kokemuksia pullamössönä olemisesta. :D
Pahoittelen tilannettasi. Ehkä voit tehdä uuden ketjun ja kertoa asiasta enemmän.
Ymmärrän oikein hyvin ajatuksesi, että ei kannata tavoitella perhettä ja kotia sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei koe olevan mitään yhteistä. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, minkä pitäisi olla noita tavoitteita tärkeämpää suhteen alkuvaiheessa, jos suhteen kuitenkin toivoo johtavan noihin. Suhteen alussahan olisi kai olennaista molemminpuolinen usko siihen, että toiveet tulevaisuutta kohtaan ovat yhteneviä.
Mikä sinulle on tärkeää elämässä yleensä, muutenkin kuin parisuhdemielessä?
Millä perusteella ajattelet, että naisen haluun perustaa perhe liittyisi halua olla kuin muut? Tai jos onkin, niin miksi se olisi huono asia?
Suurin osa ihmisistä halunnee kuitenkin perheen, ja sitä myötä aloilleen asettumista, ja silloin ei mielestäni voi sanoa, että olisi kyse halusta olla kuten muut. En myöskään pidä huonona asiana sitä, jos nainen (tai mies) ylpeä siitä, että on onnistunut siinä, mitä halusi.
Ei yhteisissä tavoitteissa ole mitään pahaa eikä edes perheen perustamisessa. Et vain usko miten juuri stereotyyppisen tavallisia nämä naiset ovat olleet ja mitä he ovat olleet etsimässä. Heidän koko elämänsä on pyörinyt tietynlaisten asioiden ympärillä ja on tuntunut että minä olen se joka toteuttaa sen viimeisen haaveen eli parisuhteen ja perheen.
Se on aika ahdistavaa jos huomaat että olet joku näyttelijä jonkun toisen näytelmässä.
Useilla näillä naisilla on ollut selkeitä paineita perheen perustamiseen ja että heidän lähipiirissään on lapsia jne. joten hekin haluavat.
Olen eri tyyppinen ihminen. Minulle lähtökohtaisesti ihminen on yksin ja itsenäinen. Toinen ihminen on siihen vain lisä ja kumppanuuden kautta sitten voidaan selvitä asioista.
Eikä niin että ollaan osa jotain yhteisöä jossa jokainen pyrkii olemaan se tavallinen tallukka ja perustaa se perhe jossa on kiva sitten nyhertää keskenään.
Joillekin naisille on tullut yllätyksenä mm. se miten vähän olen sosiaalisessa kanssakäymisessä ihmisten kanssa jos siihen ei ole tarvetta. Tarkoitan tällä sitä etten ole jatkuvassa tarpeessa olla osa jotain porukkaa ja osa jotain perhe-ja sukuyhteisöä.
Nämä naiset taas ovat suoraan jostain oppikirjamallista kuinka pyrkiä olemaan sitä.
Toki joukkoon mahtuu ns. välitapauksia esimerkiksi tuttavapiirin kautta treffattuja, mutta niissä on ollut fiilis että molemmat etsii jotain muuta tai sitten on tullut olo että nainen on kiertänyt jo aika monta suhdetta joten olen vain yksi muiden joukossa tai sitten se joka on se sopivan mukava perustamaan se josta tulee niitä lapsia.
Noiden naisten takia jotka kiinnostuvat minusta ja tosiaan ovat jollain suorastaan humoristisella tavalla niin samanlaisia nostin esiin tämän perheaspektin.
En ole kuitenkaan sitä vastaan jos kolahtaa molemmin puolin kunnolla, mutta se ei ole suhteen pääasiallinen tarkoitus.
Kumppanin tarpeeni elämässä tulee siis ennen perheen tarvetta kun taas näillä naisilla se tuntuu olevan toisinpäin.
"En myöskään pidä huonona asiana sitä, jos nainen (tai mies) ylpeä siitä, että on onnistunut siinä, mitä halusi. "
Ei pidäkkään. Kaikki kunnia heille.
Olen ehkä jollakin tavalla ärtynyt myös itseeni kun en osaa tuoda esille itseäni oikeassa valossa ja naiset ymmärtävät väärin.
Ei se niiden naisten vika ole mitä he haluavat. Heidän elämänsä on yhtä arvokas kuin minunkin. Ne eivät ole vain yhteneväiset mistä se arvo koostuu josta se probleema nousee.
Mielenkiintoista. Meissä vaikuttaisi olevan paljon samaa esimerkiksi itsenäisyyden ja sosiaalisen kanssakäymisen tarpeen suhteen, mutta naisten perheenperustamishaluihin suhtaudumme näköjään jonkin verran päinvastaisesti.
Itse etsin naista, jolle nimenomaan voin antaa viejän roolin perheasioiden suhteen. Tarkemmin sanoen haluaisin naisen olevan vievä osapuoli sillä saralla. En tarkoita, etteikö minulla olisi sen suhteen mitään sanottavaa tai tahtoa, ja etteikö mitään tapahtuisi, jos nainen ei laittaisi tapahtumaan, mutta etsin naista, joka ymmärtääkseni olisi sinun mittapuullasi hyvinkin perhehakuinen. Tiedän, että ihmissuhteet ja pesänrakentaminen eivät ole minulle vahvuus, ja haluan, että voin luottaa kumppanini pystyvän paikkaamaan puutteitani tuolla elämän osa-alueella.
"Ehkä on lopulta niin että naiset näkevät sen mikän tahtovat nähdä ja kuulevat sen minkät tahtovat kuulla."
Itse olen alkanut myös ajatella naisista noin, valitettavasti.
Kun nainen saa jotain päähänsä että mies/miehet on tuollaisia tai tällaisia, niin ihan turha yrittää saada sitä totuutta naisen päähän, pelkkää ajanhukkaa.
Noin viidesosa naisista ei koskaan halua/saa lasta. Kokeile esim. nettitreffien kautta niitä naisia, jotka eivät halua lapsia. Toinen vaihtoehto on kokeilla selkeästi nuorempia tai selkeästi vanhempia naisia, jotka eivät vielä/enää halua lapsia.
Minusta se ei ole ongelmana, että moni nainen haluaa lasta. Päinvastoin heillähän on tulevaisuuden kuviot selvänä: he haluavat perinteisen parisuhteen ja vauvan. Sinä tässä taidat olla se, jolla on suunnitelmat epäselviä.
On ihan okei olla haluamatta lapsia ja perinteistä parisuhdetta. Kannattaa vain muistaa se, että sinäkään et ole nuori ikuisesti. Aika moni mies kypsyy hitaasti ja alkaa tajuta vasta 40-50 -v iässä, että haluaa sittenkin lapsen ja ns. perinteisen parisuhteen, mutta ongelmana on se, että moni nainen kuitenkin haluaa lapsensa isäksi suunnilleen itsensä ikäisen miehen, joka myös jaksaa hoitaa lasta ja olla aktiivisena isänä. On tärkeää tajuta, että vaikka mies BIOLOGISESTI voi tehdä lapsia myöhemminkin, niin SOSIAALISESTI hän ei ole niin haluttua isäainesta myöhemmin. Päinvastoin tuollainen 30-35 -v ikäinen on todennäköisesti halutuinta isämateriaalia noin keskimäärin.
Toisaalta täällä Suomi24:ssä aina valitetaan, että naiset eivät KOSKAAN tee aloitteita. Onko siis tämä aloitus provo...
Ihan hyvää tekstiä, mutta voisitko selventää mikä tekee miehen suunnitelmista epäselvän jos hän ei juuri nyt tai välttämättä ollenkaan tahdo lapsia, mutta voi niitä hankkia kuitenkin myöhemmin jos nainen niitä haluaa kunhan nainen on sopiva myös muuten kumppanina?
Ehkä tuo viimeinen lause tarkoittaa oikeasti että ne toivotut naiset eivät tee aloitteita. Ainakin mun kohdalla on juuri noin.
Ne naiset jotka tekevät ja osoittavat kiinnostusta jne. ovat niitä jotka haluavat selkeästi perheen, mielellään pian ja ovat sen lisäksi vielä täysin erilaisia minun kanssani muutenkin jotta perhettä voisi harkita kun suhdekkin on utopiaa.
Mielestäni tuo näkemys miehen kypsymisestä hitaasti on outo ja että se olisi jotenkin kypsyyden merkki että ihminen haluaa lapsia. Omien geenien siirtämisessä eteenpäin ei ole mitään kypsyyttä. Se että nainen on kolmatta kertaa raskaana vaikkapa minun ikäisenä ei tee siitä naisesta erityisen kypsää ihmistä.
"Päinvastoin tuollainen 30-35 -v ikäinen on todennäköisesti halutuinta isämateriaalia noin keskimäärin."
Sinäpä sen sanot. Siinähän se taitaa olla tämän ketjun totuus avoimuudessaan.
Vaikutan sopivan ikäiseltä sopivan mukavalta hyvin ihmisiä kohtelevalta siitto- ja vaipanvaihtoautomaatilta.
Jos kyseessä olisi nuori nainen niin sitä pidettäisiin varmaan sovinistena pitää häntä vain synnytys- jne. automaattina, mutta jos kyseessä on kolmekymppinen mies niin porukka kyselee että mitäs muuta elämässä ja suhteessa voi ollakaan? :D
No yli 30v mies yöelämässä voi joillekin lapsettomille naisille olla yritys "asettua aloilleen"... mutta jos haluat viestittää jotain aivan muuta niin.. kai löytyy nuorempiakin/naisia jotka eivät halua/voi asettua aloilleen :)
On noita naisia tavattu muuallakin kuin yöelämässä.
Baareissa tietysti sattuu ja tapahtuu, mutta usein noiden nuorten naisten jutuissa alko on pikkuisen liian paljon läsnä ja toisekseen en harrasta irtoseksiä joten yleensä en paijaa noita naisia myötäkarvaan jos tahtoisin tavata heitä myöhemmin treffeillä.
Tiedän, on se niin vaikeaa olla 30-v mies joka tahtoo rakastaa kumppaniaan ja jonkun joka osaa välittää takaisikkin sekä jonka kanssa oikeasti on molemminpuoleisia fiiliksiä. :D
Elämäni on kauheaa! :D
Menen itkemään itseni nyt uneen. Ehkä näen unta jostain kunnon emonallesta joka tahtoo halia ja pentueen!
Jos ei kirjoitella enää niin...ei tule ikävä.
Kirjastossa käy paljon hoikkia ja kivannäköisiä naisia. Heissä on varmasti monesti tietynlaista fiksuutta, syvällisyyttä ja ymmärrystä ja kaipuuta parisuhteeseen samanhenkisen miehen kanssa. Toki yleistys, mutta ainakin isommalla todennäköisyydellä heitä varmasti on kirjastossa kuin baarissa. Eli käy nyt alkuun vaikkapa kymmenen kirjastonaisen kanssa treffeillä, jos uskallat selvänä lähestyä. Ne saattaa kyllä olla hyvällä prosentilla ujoja ja helposti lähteä karkuun. :D
Minua ärsyttää myös kun jotkut naiset haluaa elää villin nuoruuden ja sitten ottaa sen "turvallisen" nallekarhun perhettä ja vanhuutta varten. Kyllä siinä kieltämättä tulee sellainen ikävä fiilis ja jollain tavalla se tuntuu hyväksikäytöltä. Et kelvannut minulle kun halusin elää villiä elämää, mutta nyt haluan sinut kun haluan asettua aloilleni...rusinat pullasta.
Ei sen puoleen, ärsyttää minua miehetkin, jotka ovat samaan aikaan sekä sinkkuja, että varattuja (uhrien tietämättä).
Olen varmaan syntynyt väärälle vuosisadalle, sillä en sulata tätä nykyistä minäminä asennetta, joka tuntuu olevan nykyään kaikilla sukupuolesta riippumatta.
Hyvä lause miehille, kun näitä isän etsijöitä tulee tekemään tuttavuutta:
- Perheen perustaminen on kivaa, mutta en voisi kuvitellakaan meneväni naimisiin ja hankkivani lapsia sellaisen naisen kanssa, joka ei anna neitsyyttään minulle.
Nori vain, synnyit väärälle vuosisadalle. Nainen valitsee. Siispä saat olla yksin.
Entäs tällainen lause niille isän etsijöille:
- No hyvä on, perustetaan perhe. Mutta oletko valmis siihen, että minä alan vuorostani elää villiä nuoruuttani sitten kun sinä hoidat niitä lapsia?
Aloittaja, ymmärrän sinua ja monesta asiasta voin olla samaa mieltäkin. Mielestäni tilanteessasi ja aloituksessasi on kolme aspektia:
Monella kolmekymppisellä biologinen kello tikittää – ja kovaa. Tämä nyt vaan on luonnonlaki kun havahdutaan siihen, että aika täällä on rajallinen. Ne, joilla kello ei tikitä, ovat vielä jossain määrin kummajaisia (ja olemme vähemmistössä). Naisilla kello ehkä tikittää keskimäärin useammin kuin miehillä, mutta voi se olla toisinkin päin.
Toisekseen, jos olet vahvaa parisuhdemateriaalia, ns. saalis, niin kiinnostat useampia ihmisiä. Kun tähän yhdistetään tuo biologinen kello, jotkut ”saalistajat” saattavat sortua ylilyönteihin, liialliseen miellyttämishaluun yms.
Ja kolmantena tuo mainitsemasikin ihmisen kyky nähdä mitä he toivovat ja haluavat näkevänsä, erityisesti ihastumisvaiheessa. Uskon, että tämä on universaali ihmisen ominaisuus, ei siis vain naisia koskeva. Mielestäni mitä kypsempi ihminen on, sitä paremmin hän tiedostaa mm. omat piilomotiivinsa (ja sitä kautta pystyy niitä ehkä jollain tasolla käsittelemään, vaikkei varmastikaan aina täysin hallitsemaan).
Olen suunnilleen saman ikäinen kanssasi ja minulle on käynyt nyt kohta vuoden sinkkuna oltuani sama homma – kaksi miestä olisivat olleet heti perhettä perustamassa ja naimisiin menemässä. Hei eivät välttämättä olleet muutoin ”vääriä”, mutta pilasivat homman alkuunsa kun hätiköivät. Se on hämmentävää, koska perhe tai avoliitto (saatikka avioliitto) eivät todellakaan ole asioita, joita harkitsisin parin, kolmen kuukauden tapailun jälkeen.
No, miten eteenpäin, onko asialle tehtävissä jotain?
Olin hieman yllättynyt kuinka paljon kuraa olet saanut niskaan tässä ketjussa; ehkä sinut ymmärrettiin osittain väärinkin (?). Mutta vaikka täällä moni kommentoi kärjistetysti, niin silti kannattaa ehkä miettiä, että ymmärretäänkö sinut mahdollisesti väärin myös livenä? Voitko muokata omaa kommunikaatiotasi esim. selkeämpään suuntaan (mm. jottet lähettäisi signaaleja ”väärille” naisille)?
Tämä liittyy myös tuohon mainitsemaasi palikkamuotoon, ts. minkä mallisena ”palikkana” näyttäydyt? Tiedän omasta kokemuksesta, että kohtelias ja toiset huomioiva ihminen voi joskus näyttäytyä pliisuna. Mielestäni ratkaisu ei ole olla vähemmän kohtelias, vaan olla enemmän jämäkkä, tuoda vahvemmin omia näkemyksiä esiin jne. Mutta kaiken tämänkin voi tehdä kohteliaasti. Henk. koht. en usko ulkoisten tekijöiden muuttamisella olevan suurta roolia tässä – kun et nyt muutoinkaan kuulosta mieheltä, jonka paidat äippä edelleen valitsee. Mistä lähtien muuten vaaleus on luotettavuuden tae? :)
Omalla kohdallani uskon, että nuo hätiköineet miehet kyllä ihastuivat siihen oikeaan minuun (koska olen avoin ja suora), mutta silti he yrittivät muokata persoonaani johonkin (rooliin) mihin en ollut muokattavissa. Ehkä sinulla on samantyyppinen tilanne?
Mutta en oikein tiedä onko tähän koko ongelmavyyhteen mitään (helppoa) ratkaisua. Kun haluaa syvemmin tutustua, se vie aikaa, ja tuolloin on aina mahdollista että toinen ihastuu, mutta toinen ei. Ja niin kuin tiedät, tunnetta ei voi pakottaa.
Niiden ”oikeiden” ihmisten kohtaamista voi ehkä edesauttaa, kuten edellä jo ehdotettiinkin, hakeutumalla uusiin piireihin – luulen, että sinulla on ihan hyvät mahdollisuudet se särmikkäämpikin neitonen löytää kun laajennat piirejäsi. Et kerro omista harrastuksistasi, mutta ehkä asiaa voisi lähestyä miettimällä esim. minkälaisia harrastuksia unelmiesi boheemilla naisella voisi olla ja sitten hakeutua ko. harrastuspaikkoihin? Ja kun sen unelmien naisen kohtaat, ole aktiivinen ja aloitteellinen, älä missaa tilaisuutta jos se vaikuttaa lupaavalta.
Baareissa on se huono puoli, että siellä on liikenteessä ne, jotka bilettävät (eivät sitä vakikumppania haluakaan) tai sitten ne, jotka ovat lähes epätoivoisen kiireisiä (ainakin tässä meidän ikäluokassa) – hyvin kärjistetysti ilmaistuna. Varmasti poikkeuksiakin löytyy, mutta sanoisin että nuo ed. mainitut ryhmät edustavat enemmistöä.
Tulipa pitkä sepustus josta ei välttämättä juuri apua – mutta sen voin tosiaan sanoa, että ymmärrän kuvaamaasi ja ainoa ratkaisu mielestäni on olla juuri sen mallinen palikka kuin miksi itsensä kokee. Ei tästä palikkatestistä, jota elämäksikin kutsutaan, muuten mitään tule :)
Loistava viesti jossa oli analysoitu juurta jaksain asia ilman menemättä liiallisuuksiin.
Tuossa palikkatestissä olen samaa mieltä. Sitä ei voi tietää millaiseksi se palikan ympäristö muodostuu tai minkälaiseen koloon sitä sujahtaa (unohtakaa kaksimielisyydet), mutta pitää huolta siitä omasta muodostaan.
Pitäisi laajentaa noita rinkuloita joita kiertää niin ehkä se toisi sattuman varaa.
En odota mitään suurta ihastusta tai että nainen olisi alusta asti joku jännittävä koska esimerkiksi juuri jopa ujokin nainen voisi kiinnostaa, mutta nämä joita tapaan ovat niin erilaisia ihmisiä kaikilta lähtökohdalta verrattuna siihen mitä etsin ja mitä olen niin tuo syvempi tutustuminen esimerkiksi on mahdotonta.
Tuo vaaleus yms. oli nyt ihan puhdas arvaus kun olen lukenut näitä juttuja miten miestä tulkitaan suuntaan tai toiseen.
Yritän parhaani mukaan nähdä aina itse ainakin naisen ekan kerroksen läpi ja nähdä se sisäiset motiivit jotka liikuttavat ihmistä. Tuntuu vain että toisin päin sitä samaa ei tapahdu tai sitten tosiaan lähetän jotain tuutu-laulua naisten kaikuluotaimiin. Frustrating to say the least.
Itsensä projektointi oikein toisille ihmisille ja varsinkin niille naisille jotka voisivat olla sopivia on kai se avain tähän.
Äippä valitsee edelleen paitani. Hän lähettää viikoittain ruudullisia kauluspaitoja postipakettina valmiiksi silitettynä ja hajustettuna kotitekoisten lihapullien tuoksulla....hetkinen.... :)
Koko ketju mukavaa luettavaa. Hyvää tekstiä. :)
Kyllä mä ainakin osittain ymmärrän aloittajaa. Eihän ongelma ole perheen perustaminen itsessään vaan se, että jotkut ovat jo suurin piirtein kaksien treffien jälkeen suunnittelemassa häitä.
Itse olen 21-v nainen ja vuosi sitten mua lähestyi päälle 30v mies. En ollut hänestä kiinnostunut ja luotaantyöntävyyttä lisäsi entisestään se, että kuulin hänen haluavan vaimon ja lapsia mahdollisimman pian. Ei tullut sellainen olo, että tyyppi olisi kiinnostunut minusta.
Aivan totta tuokin. Siinä tulee olo että se henkilö ei ole edes aidosti kiinnostunut juuri minusta ja minun elämästäni vaan olen joku väline saavuttamaan sen naisen onnen.
Lisäksi oletuksena se että olen tietysti täsmälleen sellainen kuin nainen haaveilee ja toivoo koska on saanut jotain ihme vihjeitä siitä.
Pitäisi opetella varmaan olemaan välinpitämättömämpi.
aihetta kaukaa sivuten: mitä pitäis tehdä, kun itseäni 5-8 vuotta vanhemmat (olen 25v) naiset baarissa tanssiessa tulee lääppimään, puristelee peppua ja tanssii vähintään intohimoisesti kanssani, kun taas ikäisiini en saa kontaktia ? Yleensä noi vanhemmat naiset on enempi ja vähempi humalassa, selväpäisiäkin on joukossa. Eikö ne omanikäiset uskalla vai enkö miellytä heidän silmäänsä sitten... Tanssiminen on mukavaa, eikä noi vanhemmat mitään rumia ole olleet. Mutta parempi ois saada nuorempaa....
Näiltä ei-humalaisilta olen saanut ulkonäöstäni erittäin positiivista palautetta. Humalaisten kanssa en jaksa kauan viipyä...
Voi olla, että tämä menee nyt ihan ohi, mutta tuli mieleen yksi itsestäni tunnistamani asia, jonka olen näkevinäni aloittajassakin.
Kyse on taipumuksesta hyvinkin itsenäiseen ajatteluun, joka sinänsä on hyvä asia, mutta voi aiheuttaa tällaisissa yhteyksissä tietynlaisia vaikeuksia. Olen omalla kohdallani huomannut, että kun riittävästi väännän jostakin asiasta kättä jonkun "tavallisemman" ihmisen kanssa, päädyn huomaamaan, että olemme loppupeleissä aikalailla samaa mieltä asiasta, josta olin luullut meidän olevan kovastikin erimieltä.
Syy siihen, että tuollaisia väärinkäsityksiä on syntynyt, on nähdäkseni usein ollut se, että vastapuoli on lähestynyt asiaa ns. normaalista näkökulmasta kun taas itse olen lähestynyt sitä omien ajatusmallieni näkökulmasta. Vaikka asia itsessään voikin olla kummankin mielessä sama, niin se, että olen itse tullut ajatelleeksi sitä paljon enemmän kuin vastapuoli - ihan vaan siksi, että yleensäkin tulen miettineeksi asioita pintaa syvemmältä paljon keskivertoa enemmän - ja nimenomaan omista lähtökohdistani, joiden sanoisin luonteeni takia olevan keskivertoa huomattavasti keskivertoa riippumattomampia yleisestä mielipiteestä, saa mielipiteeni kuulostamaan ihan muulta kuin mitä se jonkun toisen mielestä ehkä on.
Yleistäen voisi sanoa, että erilaiset ihmiset voivat päätyä hyvinkin samankaltaisiin ratkaisuihin hyvin erilaisten ajatusmallien kautta. Yksinkertainen esimerkki tästä on jako järki- ja tunneihmisiin, jotka siis voivat haluta samoja asioita mutta hyvinkin erilaisista syistä. Jos erilaisten ihmisten kohdatessa kumpikaan ei tiedosta oman ajattelutapansa vaikutusta siihen, miten hän näkee ja kokee asiat, tulee helposti väärinkäsityksiä. Valitettavasti olen itse joutunut kulkemaan pitkän tien oppiakseni, että kun minä itse olen se erilainen tapaus, niin yleensä jää omalle vastuulleni huomata, että nyt puhutaan eri kieliä, ja yrittää rakentaa siltoja.
Tulee mieleen että aloittaja on esimerkiksi tämän näköinen:
http://indulgy.com/post/ZA4tVyHYE1/seth-rogan
Ja nainen jota etsii on vaikka jotain tällaista:
http://www.fotocommunity.de/pc/pc/display/25230374
En sitten tiedä kuinka usein sellaiset kohtaavat....
Tuo oli hyvä! :D
Ajattelen enemmän näin...
Olen
http://www.examiner.com/images/blog/wysiwyg/image/alex.jpg
Etsin
http://thumbs.dreamstime.com/z/bohemian-girl-25725159.jpg
:D
XD
En ole kyllä Sethin näköinen. Joku perus vaalea tyyppi joka ei ole mallikomistusta eikä sen vastakohtakaan sopisi paremmin.
Epäilen syvästi että minulla olisi jakoa tuohon naiseen jonka linkitit ja toisaalta ulkonäöllisesti edes vaatteiden osalta hän ei heti kolahda. Yleensä pidän moniakin naisia keskimäärin liian hyvännäköisinä itselleni.
Tietysti jos huomaisin hänen luonteessaan jne. jotain samaa niin voisin yrittää tehdä lähempää tuttavuutta. Paremmin kelpaisi sellainen ei niin ihan täydellisen näköinen nainen joka kuitenkin mielestäni on vetoava.
"boheeminen" oli vain heitto joka kuvasi enemmän sellaista ei niin vakavasti kaikkea ottavaa elämäntyyliä eikä siis jotain vaate- ja ajatuskatalogi boheemia.
En tiedä mutta itelle tulee semmoset vibat aloittajan teksteistä, että häntä ehkä hieman pelottaa asettua tuon "nallekarhun" asemaan. Sikälimikäli nallekarhu viittaa perheen isään, joka kantaa vastuunsa perheestä kaikilla niillä moninaisilla tavoilla, joilla miehen odotetaankin kantaa vastuu.
Ehkä aloittaja ei ole vielä valmis kohtaamaan sitä tosiasiaa, että hän on yli kolmikymppinen nyt, ja jotain "erikoista" pitäisi tapahtua, koska nuoremmaksi ei muututa. Siitä että vedät puoleesi tietynlaisia naisia: asiahan on niin, että jos et olisi sellainen mitä ko. naiset etsivät, he eivät kiinnostuisi sinusta... monesti annamme ulospäin signaaleja joita ihmiset tiedostamattaan ottavat vastaan ja toimivat niiden mukaan.
Onko sinulla tiettyjä muistoja lapsuudesta? etkö halua tulla samanlaiseksi kuin joku tärkeä ihminen lapsuudesta? pelkäätkö samanlaiseksi muuttumista, ja siksi koitat vältellä sitä tietä joka sinne mahdollisesti johtaa? Kaikkihan saamme geeneissä ja kasvatuksessa tiettyjä arvoja joita noudatamme, mutta emme koskaan tule olemaan samanlaisia kuin kukaan, sillä kaikki olemme yksilöitä. Olet oma itsesi vaikka kuinka menisit samaa tietä kuin esim. vanhempi.
Kuullostaa siltä, että sinulla on vielä itsesi etsiminen hyvin kesken, ja et tiedä itsekään mitä haluat. Et puhu konkreettisista asioista mitä haluat, vaan "erikoisuudesta"
Minun mielestäni tekstistä tulee ilmi myös sellaista kypsymättömyyttä. Kun puhuit "alelaarista ja nallekarhuista" ehkä jonain päivänä ymmärrät, että tuo "laari" on ehkä yksi arvokkaimmista ja korkeimmista asteikoista, mitä nainen "määrittelee" :)
Viestisi oli oikeastaan lyhennettynä
"Koska en halua perhettä juuri näiden naisten kanssa ja en koe itseäni nallekarhuksi niin olen väärässä ja todellisuudessa en tiedä mitä haluan koska en halua samaa kuin ne naiset tai niitä naisia sekä nämä naiset oikeasti tunnistavat sen mitä olen -nallekarhu :D"
"Siitä että vedät puoleesi tietynlaisia naisia: asiahan on niin, että jos et olisi sellainen mitä ko. naiset etsivät, he eivät kiinnostuisi sinusta... monesti annamme ulospäin signaaleja joita ihmiset tiedostamattaan ottavat vastaan ja toimivat niiden mukaan. "
Enköhän minä tunne paremmin itseni kuin ne naiset tai sinä. Jos he tiedostamattomasti vain ottavat vastaan signaaleja niin se tekee heistä hieman...tyhmiä.
Parinvalinta vaatii tietoisuutta koska se muuten johtaa tuhoon. Jos haluat olla sen kaltainen automaattimuurahainen niin ole vain. Minä elän elämäni toisin.
"Kuullostaa siltä, että sinulla on vielä itsesi etsiminen hyvin kesken, ja et tiedä itsekään mitä haluat. Et puhu konkreettisista asioista mitä haluat, vaan "erikoisuudesta""
Se on varmaan etten tahdo naista joka konkreettisesti tasan tarkkaan tietää mitä haluaa joka on nuo mainitut asiat.
Puhun "erikoisuudesta" vain vastakohtana sille että parisuhde ja perheen perustaminen ovat ihmisille sitä tavallista jota joka ikinen haluaa tai tulisi haluta.
En puhu "erikoisuudesta" niinkuin sirkukseen liittymisenä tai muslimiveljeskuntaan kuulumisena.
"Minun mielestäni tekstistä tulee ilmi myös sellaista kypsymättömyyttä. Kun puhuit "alelaarista ja nallekarhuista" ehkä jonain päivänä ymmärrät, että tuo "laari" on ehkä yksi arvokkaimmista ja korkeimmista asteikoista, mitä nainen "määrittelee" :) "
Ei, täysin päinvastoin.
On täydellistä kypsymäättömyyttä omata pakkomielle perustaa parisuhde ja hankkia lapsia (seurauksista välittämättä) ja olla se tavallinen tallukka sekä yrittää käännyttää miehen joka tapaa tai jonka tekstejä lukee jolla nettipalstalla olemaan sellainen.
Mistä arvelet nykyisten erojen ja yksinhuoltajavanhempien määrän johtuvan?
Minunkaltaisistani ihmisistä jotka oikeasti harkitsevat asioita ja valitsevat tarkkaan? Vai hätähousuhannoista joiden elämäntehtävä tuntuu olla saada kolikko aukosta sisään että voivat pompsauttaa hetkellisesti virvoittavan limsatölkin ulos koska sitähän kaikki automaatit tekevät?
Sillä viittasin tuohon alelaariin.Nallekarhuissa ei sinällään ole mitään vikaa -ei vain sovi minun profiiliin.
Tiedätkö että jos jokin on todella häiritsevä piirre naisessa niin se on se että nainen yrittää myydä rakkauttaan miehelle väkisin sillä että mies "pelkää" naista, mies pelkää "miehen roolia", mies "ei tunnista rakkautta", mies "ei uskalla sitoutua", mies "on eksyksissä" jne. samalla kun nainen tuntee jotain rakkaudeksi kuvittelemaansa "universaalia voimaa" vaikka kyse on siitä miten nainen elää omissa haaveissaan sekä projisoi niitä mieheen pyrkien manipuloimaan tätä että toimisi kuten hän olettaa että hänen tulisi tai kaikkien tulisi toimia. Se on todella sairasta ja tekstisi huokuu sitä asennetta.
Siinä olet oikeassa että vanhempani kasvattivat minusta nähtävästi liiankin täydellisen nallekarhun josta roolista kuitenkin kaikkonin jo aikoja sitten. Nähtävästi se käytös puskee läpi naisten kanssa joka viestii että olisin tuollainen.
En nyt oikein ymmärrä miksi aloittajaa noin analysoidaan. Mun mielestä on ihan normaalia, että ihmisestä saatu ensivaikutelma ei vastaa todellisuutta.
Itse saatan vaikuttaa joidenkin mielestä aluksi tylsältä ja ujolta, koska en välttämättä ota heti vahvasti osaa keskusteluun ryhmässä, jossa on paljon uusia ihmisiä. Kuuntelen mieluummin ja tutustun ihmisiin rauhassa. Jossain vaiheessa ihmiset sitten yllättyvät kun olenkin hyvin puhelias :D
Ei siis ole yhtään mahdotonta, että aloittajassa on joku piirre, joka ymmärretään väärin tai siitä tehdään liian syviä analyysejä. Usein olen huomannut, että ne päässään kehittämät mielikuvat toisesta ihmisestä osoittautuvat aivan vääriksi.
Netissä nyt tehdään näitä viiltäviä syväanalyyseja ja täydellisiä pohdintoja toisista ihmisistä muutaman tekstirivin perusteella. Siihen on totuttava että sitä tapahtuu netissä ja otettava se huumorilla. :D
Olen samaa mieltä ensivaikutelmasta.
Esimerkiksi olen tavannut nuoriakin, "tylsältä" ja ujolta vaikuttavia naisia joista on kuitenkin sitten irronnut lopulta paljonkin mielenkiintoista juttua jos on synkannut. Kyse on siitä osaako ne asiat kaivaa esille ja onko toisella fiilis että esimerkiksi voiko miehelle kertoa niitä.
Aika moni on myös sitä että ei ole välttämättä heti puhelias, mutta esimerkiksi kahden kesken treffeillä alkaa se "oma ääni" löytyä kun innostutaan ja löydetään yhteistä. Ryhmätilanteet ovat myös eri asia kuin kahdestaan olo. Netti on eri asia kuin oikea maailma jne.
Itse sain joskus pakit tuon kaltaiselta nuorelta naiselta. Mikä oli kyllä järkevää koska elämäntilanteemme olivat tuolloin erilaiset ja yhteistä oli vain vähän, mutta hyvin tultiin juttuun lopulta vaikka alku tuntui kankealta ja minusta jopa miehenä hieman jännittävältä kun toinen oli ujohko. Kuitenkin sitä löysi yllättävän paljon yhteistä joka oli tullut esille silloin alussa jonka takia nainen lähtikin treffreille.
Sikäli hassua että nainen oli sisältä päin kyllä henkisesti kova pähkinä purtavaksi vaikka fyysisesti vaikutti heikolta ja pieneltä. Varmaan monesta löytyy uusia puolia tutustuessa ja esimerkiksi jos sinut nähdään vain ujona tai "tylsänä" niin uusia ulottuvuuksia voi löytyä sopivan henkilön seurassa jonka kanssa natsaa ja synkkaa.
Kyse on ihan fiiliksistä, joskus ne vain tuntee :)
"Enköhän minä tunne paremmin itseni kuin ne naiset tai sinä. Jos he tiedostamattomasti vain ottavat vastaan signaaleja niin se tekee heistä hieman...tyhmiä.
Parinvalinta vaatii tietoisuutta koska se muuten johtaa tuhoon. Jos haluat olla sen kaltainen automaattimuurahainen niin ole vain. Minä elän elämäni toisin."
Ei tällä asialla ole tyhmyyden tai älykkyyden kanssa mitään tekemistä, on vain psykologinen fakta, että ihmiset käyttäytyvät omien sisäisten mallien mukaan. Miksi ihmisillä on niin paljon valituksen aiheita siitä minkälainen on, esim. olen lihava, vaikka haluaisin olla laiha. No siksi kun se on sisäinen käyttäytymismalli jonka mukaan teemme asioita, ei välttämättä se, minkälaisia oikeasti olemme. Suurin osa ihmisistä ei elä omien arvojensa mukaisesti, vaan lapsuudesta saamiemme mallien mukaisesti.
"Siinä olet oikeassa että vanhempani kasvattivat minusta nähtävästi liiankin täydellisen nallekarhun josta roolista kuitenkin kaikkonin jo aikoja sitten. Nähtävästi se käytös puskee läpi naisten kanssa joka viestii että olisin tuollainen."
Ja tässä kerrot saman asian itse, mitä ensin vastauksessasi sanoit ettei näin ole...
"Enköhän minä tunne paremmin itseni kuin ne naiset tai sinä."
Itsensä hyvin tunteminen ja omien arvojensa mukaan eläminen ovat kaksi eri asiaa.
"Ei, täysin päinvastoin.
On täydellistä kypsymäättömyyttä omata pakkomielle perustaa parisuhde ja hankkia lapsia (seurauksista välittämättä) ja olla se tavallinen tallukka sekä yrittää käännyttää miehen joka tapaa tai jonka tekstejä lukee jolla nettipalstalla olemaan sellainen.
Mistä arvelet nykyisten erojen ja yksinhuoltajavanhempien määrän johtuvan?"
Ja tämä suorastaan HUUTAA pelkoa perheen perustamista kohtaan.
Mää tiiän että nämä vastaukset varmasti ärsyttää ihan sikana, mutta ootappa pari viikkoa tms. ja käy lukemassa uudelleen omat viestit, sillon näkee vähän kauempaa omia ajatuksia. Vähän kuin "metsän puilta". Ei nämä viestit ollu loukkaukseksi tarkotettuja, kun heti menit puolustuskannalle, vaan toisen ihmisen erilainen näkökulma.
Hyvä, että tälläisiä keittiöpsykologeja riittää.
Auttavat täyttämään netin keskustelupalstat täydellä roskalla.
Paras konkreettinen vinkki jonka sinulle, aloittaja, kaiken tämän perusteella keksin, on tutustuminen persoonallisuusanalyysiin nimeltä MBTI. Kirjoittamasi perusteella en hämmästy, jos pidät sellaisia roskana ja koko ajatusta siten täysin turhana, mutta siitä huolimatta heitän tämän vinkin. Näen sinussa paljon samaa kuin itsessäni, ja tiedän omasta puolestani sanoa, että MBTI:hin tutustuminen oli valaiseva kokemus.
Tiedän mikä MBTI on ja tutustuin siihen vuosia sitten.
En näe siitä kovinkaan paljon hyötyä ja näissä persoonallisuustesteissä on omat ongelmansa kuten persoonallisuusluokituksissa.
Esimerkiksi se että ihminen johdattelee itseään tiettyyn suuntaan johon haluaa testiä tehdessä tai jälkikäteen leimaa itsensä tietynlaiseksi ihmiseksi.
Samalla hän menettää vähitellen kykynsä päättää mitä hän kulloinkin on ja miten reagoida koska hän ajattelee olevansa jo valmiiksi tietynlainen unohtaen että hän voisi kokonaisvaltaisemmin olla ihminen.
Esimerkiksi täydellisen matemaattis-looginen ihminen jämähtää siihen ajatteluun sulkien kaiken tunteen pois tai johtajatyyppinä itsensä pitävä ei osaa ottaa mitään toista asemaa ryhmässä tai kuvittelee olevansa täydellinen jne.
En ole suuri "tunne itsesi"-ajattelun fani jos se perustuu luokituksiin ja taulukoihin.
Go with the flow, älä piirrä itseäsi neliöön.
Eiköhän tämä riitä. Menee muuten koko sunnuntai netissä istuessa. Palaan...ehkä...joskus.
Mielenkiintoista keskustelun jatkoa!
"Ensin siis kierretään kaikki mulkvistit jonka jälkeen minä olen sopiva "viimeinen pysäkki" naisen jo hieman pyöristyttyä ja rauhoitettua. Enpä usko."
Tuo jäi mieleen et on kans kokemusta et kaikenlaiset ääliöt käydään ens läpi ja sit olen kiinostava. itse kun olen näyttänyt ensin kiinnostuksen ja naiset sanoo et ei mitään jakoa mut sit kuitenkin kun niitä on joku huonosti kohdellut niin olenkin yhtäkkiä se unelma kumppani. En kyllä kiinnostu kahdesti samasta naisesta joten jälkeenpäin on turha sitten tulla koittamaan.
Ehkäpä totuus on, että olet gay. Jos naisia tulee tarjolle, eikä oikein kukaan sytytä, niin kukaties miehet ovatkin juttusi.
Välipalana mietin tuota asiaa.....
Onhan tässä kaikki klassisen kaappihomosyndrooman ainekset
-Ei yritä iskeä naisia sänkyyn baarista (mikä sitä vaivaa?! Eikö seiso naisten kanssa?)
-Ei pidä ylipyöreistä naisista (ei tykkää siis naisen muodoista vaan poikamaisista vartaloista varmaan..homo!)
-Ei välttämättä halua perhettä (30-vuotias mies ei halua perhettä?...Homo!)
-Vastaa jotentekin ylimielisesti (homomaisen ylimielinen)
-Naisia kohtaan mukava (ei ole siis kunnon sovinistiheterosika)
-Pitää ehkä taiteesta (vain fruittari voi pitää taiteesta!)
-Flirttaa naisille (lipevä homokin vielä!)
-Stereotypioi naisia ja nähtävästi ei pidä heistä (piilonaisviha osoittaa homoutta)
-Mainitsi liikunnan (itseään peilinsä edessä pullisteleva homo)
-Pidetään nallekarhuna (Bear tyyppinen homo!)
-Epätoivoiset naiset lähestyvät (heidän homotutkansa ei toimi varmaankaan!)
-Vaaletukkainen!!!!!!!!!
Nostan kädet pystyyn. Sait minut kiinni. Tulen nyt ulos kaapista. :D
Vaikka ovatkin ironisia luonnehdintoja, en noiden takia ketään homoksi luulisi. Luultavimmin siitä syystä, että tuttavapiiriini on kuulunut myös homoja, joista eräs pariskunta nimenomaan olisi halunnut perheen. Tiedän myös taiteesta pitäviä / taidetta tekeviä heteromiehiä.
Jos kohderyhmäsi on noin kolmikymppistä, ei normaalipainoisuuden (BMI max 25) pitäisi olla mikään ylimitoitettu. Mikäli siis ajattelet ylipyöreinä naiset, joiden BMI on reilusti yli tuon. Liikunnan tulisi nyky-Suomessa koskea kaikenikäisiä, sillä onhan sillä myös terveydellisiä (eikä vain ulkonäöllisiä) vaikutuksia.
Vaikutelmani sinusta on muuttunut huomattavasti positiivisempaan suuntaan alkuvaikutelmastani. Nyt niitä kyselemiäni konkreettisiakin asioita on tullut esille. Pahoittelen, että aluksi luokittelin itsekin sinut tiettyyn muottiin, joten kyllä ne stereotypiat ovat tiukassa itsellänikin!
Olen samaa mieltä, että tavatessa kemiat joko kohtaavat tai sitten eivät. En usko siihen, että muutamilla lisätreffeillä voisi tunteet herätä. Toisaalta sekään ei tee toista osapuolta mitenkään epäkelvoksi, vaan on nimenomaan kyse siitä, että nämä kaksi ihmistä eivät löytäneet toisiaan.
Harmi, että eipä ole sitä viisastenkiveä tarjota, että kuinka löytyisi juuri sinulle sopiva nainen tai epäsovivat lakkaisivat kiinnostumasta. No, mikäli liikunnallisuus ja normaalipainoisuus ovat peruslähtökohta, voisivat kuntosalit tai jotkin liikuntatapahtumat olla yksi paikka.
Toisaalta en itsekään tiedä, että kuinka kuntosalilla oikeasti voisi ketään lähestyä! Kerran olin lähinnä tuskastua, kun eräs tuttu mies tuli juttelemaan ja itse poljin naama punaisena ja hikeä valuen crosstrainerilla... Tietysti jos käyttää kuntosalia enemminkin näyttäytymispaikkana, voisi ollakin somana silmäilemässä ohikulkijoita...
Joka tapauksessa: tsemppiä oikeanlaisen naisen löytämiseen!
Kuten tässäkin mainitaan niin ne kemiat ratkaisevat.
Paliinaamat yms eivät herätä naisen kiimaa eli ei löydy kemioita.
Aloittaja tuhlaa elämäänsä näihin pohdintoihin. Tuskin tulee löytämään sen erikoisempaa kuin mitä tähän asti.
Geenit ratkaisee onko mies seksikäs vai ja jos aloittaja on epäilemääni tyyppiä jolla ei kunnolla parta kasva ja on vaalea mukava mies nii kuka vähänkään suositumpi edes hoikka nainen hänestä kiinnostuisi?
Ikävä olla näin jyrkkä, mutta hän joutuu lopulta syömään katkeran pillerin ollrn joko yksin joka ei vaikuta hänelle olevan ongelma tai luopumaan typeristä haaveista tavata joku erityinen ja tyytyä ehkä vieläpä hieman pyöreään mammatyyppiin.
Syy löytyy siitä että miehen ei tarvitse olla erityisen upea kun hän jo ulkomuodolla kiilaa joniun vaalean pallinaaman edelke olipa hän kuinka erikoinen, mielikuvituksekas, hauska tai persoonallinen ja sydän olisi kultaa.
Nainrn ratkaisee kumppaninsa näön, hajun, kuulon ja vaiston perusteella eikä hän käytä siihen järkeään paitsi juuri kun perhettä perusyeyaan jolloin miehen status ja luotettava käytös sekä kyly empatiaan ratlaisevat.
Sitä ennen panokemiat ratkaisee jotka syntyy noista yksinkertaisista jutuista.
Siinä ei listaukset tai hyvät jutut auta.
"Geenit ratkaisee onko mies seksikäs vai ja jos aloittaja on epäilemääni tyyppiä jolla ei kunnolla parta kasva ja on vaalea mukava mies nii kuka vähänkään suositumpi edes hoikka nainen hänestä kiinnostuisi?"
Tai sitten voi miettiä, onko sitä mitä on siksi, että geenit ovat sen sanelleet, vaiko siksi, että elämä on johtanut siihen. Jos vastaus on jälkimmäinen, niin voi edelleen miettiä, mistä valinnat siellä taustalla ovat johtuneet. Ovatko ne olleet tietoisia vai tiedostamattomia, ja oli miten oli, niin olisiko ne voinut tehdä toisin? Ja lopulta, jos ne olisi voinut tehdä toisin, niin miksi niitä ei voisi edelleen muuttaa, jos ei ole tyytyväinen tilanteeseensa?
Kyynisyyteen on helppo tarttua, mutta todelliset voittajat ovat niitä, jotka eivät jää tuleen makaamaan. Omien näkemyksien päivittäminen ja se, että alkaa oikeasti soveltaa niitä uusia ajatuksia, voivat parhaimmassa tapauksessa saada aikaan muutoksen, joka tekee muka tylsästä miehestä (tai naisesta) ihan muuta kuin tylsän.
Niin totta, kuten "son of bastard" totesi!
"Kemiat" saavat naisen kiinnostumaan tai karkeasti sanottuna "pöksyt kostumaan". Kohdatessa kemiaa joko on tai ei ole.
Loppuviimein aloittajan ei auta tietoisesti kohentaa ulkoisia ominaisuuksiaan, vaan olemaan oma itsensä ja vahvistamaan piirteitään, joista haluaisi toivomiensa naisten kiinnostuvan.
Millätavalla muuten voi baarissa leimautua "tietämättään" homoksi?
-Ei katsele naisia (tai oikeastaan sitä naista joka haluaa katsoa sitä miestä)
-Katselee miehiä toisissa pöydissä pitkään ja hartaasti (iskee heille silmää)
-Katselee miehiä samassa pöydässä pitkään ja hartaasti
-Juo limuja,siidereitä, tai vääränlaista olutta tai tiettyjä drinkkejä
-Ei tsekkaa baariin tulevia naisia
-Ei yritä iskeä ketään
-Ei juo
Listaa saa jatkaa.
Tuossahan on vaara, että ujo leimautuu homoksi. Jos ei halua juoda koko aikaa, eikä toisaalta juttele pahemmin naisten kanssa... ?
Minä tietysti vitsailen asialla.
On ikävää jos joku leimautuu joksikin jota ei ole vaikka eihän homona olemisessa mitään vikaa ole.
Itse olen jo siinä iässä että tuollaiset "kuka juo ja kuka ei" jutut eivät merkitse mitään. Ei haittaa vaikka joku on ujo tai ei juo tai on homo. Ketä kiinnostaa? Ei niillä ole merkitystä.
Eipä sinänsä, kunhan vain naiset eivät luule homoksi. Olisi surullista, jos naisen aloite jää tekemättä syystä, että epäilisi kiinnostavan näköistä miestä homoksi.
Kohdalleni sattui hauska tilanne baarissa, jonka otin lopulta positiivisesti. Olin yksin tanssimassa, kun nuorehko nainen tuli kanssani tanssimaan. Liimautui melkein heti kiinni ja hetken jutustelun jälkeen kysyi "älä loukkaannu, mutta ootko hetero?" vähän hämmästyin, ja vastasin siihen olevani "aivan 100% heteromies... kuinnii? " johon nainen nauraen vastas "oot liian hyvännäkönen heteroks" tanssittiin loppuilta :) En viitsinyt loukkaantua. Varmaan leimaannuin positiivisesti tuossa.
Samantapainen tilanne: minusta kiinnostuvat miehet olettavat minun olevan pehmeä, kiltti kainalokananen ja lässyttävät minulle. He eivät vaivaudu ottamaan selvää minkälainen persoona oikeasti olen. En halua parisuhdetta en tarvitse turvaa enkä elättäjää. Minua kiinnostavat aivan muut asiat kuin ne mistä naisten lehdissä kirjoitetaan.
Olen miettinyt myös ulkonäön tuunaamista: tukka lyhyeksi ja punaiseksi, rintojen pienennys ja mustat vaatteet? Ehkä sitten joku omilla aivoilla ajatteleva tulisi juttelemaan?
No sitten goottimiehet tulevat juttelemaan kanssasi.
Sanon tämän suoraan, älä loukkaannu aloittaja.
Sinun taso ei riitä ja rimasi on liian korkealla.
Minulla nimittäin on ihan sama tilanne.
Jos olet ns. peruspallinaama ja olet vielä vaalean haalea niin ne kemiat puuttuu lähes poikkeuksetta naisten ja itsen väliltä.
Noilla naisilla joita havittelet on takuuvarmasti miehiä joka sormelle monta monituista.
Siinä ei kuule hauskuus tai persoona paina jos nainen vilkaisee sinua muutaman kerran ja toteaa voivansa saada komeampaa, tasokkaampaa, erikoisempaa tai jännempää. koska sitähän naiset hakevat nuorena sekä myös myöhemmin ! jos eivät ole perustamassa perhettä.
Tilanteesi on huonompi vielä kuin minulla jos et pääse edes treffeille noiden naisten kanssa, minulla ne panokemiat lakkaa kun nainen saa töllöttää tarpeeksi pitkään naamaani tai näkee netissä esimerkiksi facessa kuvani.
Tulen naisten kanssa hyvin juttuun ja työnikin on arvostetu mutta se ei paina naisten valintakritereeissä jos heillä on valinnanvaraa tai he eivät ole asettumassa aloilleen.
Usko vain naiset ovat se pinnallisempi osapuoli eikä edes muutokset vaatteissa tai kehon treenissä tuota kummoista tulosta koska ne pano ja naamageenit painavat vaakakupissa niin paljon.
Ujoista ja hiljasista en osaa sanoa mutta kaiketi he pysyttelevät miehiltä piilossa joten jos sellainen kelpaa sinulle niin kokeile veliseni. itse kaipaan puhetta naiseltakin.
Kyllä se vain niin menee että meistä kiinnostuu lähinnä laiskanpulskeat tulevat kotirouvat tai tavalliset tylsät pikkuvaimot.
Arvaan että tämän ketjun naisista sinusta ei olise erityisen kiinnostunut kukaan tekstin perusteella tai livenä. Heitä tuskin kiinnostaisi tavata koska etsivät konkretiaa kuten laskuvarjohyppäystä yms että oletko "jännä" ja sitten tahtovat nähdä naamasi että alkaako tekemään mieli seksiä. Pelkällä fiksuudella ja hyvällä seuralla ei naista isketä, kemiat syntyy muuta kautta kuten ulkoinen viehätys. Vaalea pallinaama tai nallekarhu vuehättää harvaa jos mahdollisuuksia on.
Sun ongelma ei ole nallekarhumaisuus joka vetää noita naisia puoleensa vaan se ettei sinun olemuksen taso riitä muihin naisiin ja ne mies-nais kemiat puuttuvat. Et ole vain panettava. esimerkiksi tummat hiukset, musikaalisuus yms. auttaa kummasti ja pitäähän miehen näyttää ja tuntua mieheltä naisen mielestä.
Tuskin asiallesi voi tehdä mitään kun ne kotit on jo jaettu kohdussa ja elämän aikana kun olet vietellyt naisia. Jos et ole oikean näköinen ja herättää panofiiliksiä niin olet kaverimies ja liian tuttavallinen myös.
Nuo naiset taas huomaavat sen ja pitävät sinua luotettavana ja turvallisena sijoituksena perheeseen.
Tulee tällainen ehdotus mieleen: Mitä jos ryhtyisit ihan aktivisesti hakemaan itsellesi ulkomaista seuraa? En tarkoita pelkästään Venäjää tai Thaimaata vaan periaatteessa mitä maailmankolkkaa tahansa. Helppohan nykyisin on saada yhteys kehen tahansa missä tahansa. Kyllä tilanteesi valitettavasti siltä näyttää, että mahdollisuudet Suomessa on jo nähty, ja ikävä kyllä tästä ketjusta saa myös sen vaikutelman, että naisetta jääminen ei ole sinulle sittenkään niin helppo ratkaisu kuin olet aluksi antanut ymmärtää. Mikä ero siinä ulkomaalaisessa kumppanissa sitten olisi? No saman nallekarhuvaikutelman teet varmaan heihinkin, mutta heidän silmissään saatat olla eksoottinen nallekarhu, jonka kanssa ei välttämättä perustetakaan heti perhettä vaan huvitellaan ensin muuten. Ja ulkomaalainen nainen saattaa jo ulkomaalaisuutensa takia olla myös sinusta kiinnostavampi tapaus kuin ne suomalaisnaiset joita olet täällä kuvaillut.
En ymmärrä miten joku haluaa tehdä elämänsä noin hankalaksi. Aloituksessa oli vielä jotain ymmärrettävää, mutta nämä muut aloittajan viestit täällä,huh huh. Miksi pitää olla niin agressiivinen. Omia ajatuksiaan pitää osata perustella! Jos otat itseesi jokaisen "loukkauksen" niin sehän vaan kertoo että olet epävarma siitä mitä oikeasti olet.
Onpas pitkä keskustelu. Aloin lukea ja moneen kertaan tarkastin päivämäärän, ettei ole jo vanha ketju, koska aloittaja on jonnekin tänne Suomi24:lle kirjoittanut samasta aiheesta, samoin sanakääntein jo aiemmin. No eihän siinä mitään, toki niin voi tehdä ja kannattaakin, jos asia edelleen vaivaa.
Minua häiritsee erityisesti se seikka, että aloittaja toteaa ykskantaan häntä kiinnostavien naisten torjuvan hänet vain hänen ulkonäkönsä tai ulkoisen tyylinsä vuoksi. Olisi niin paljon yhteistä, mutta nainen torjuu sen vuoksi. Entä jos syy ei olekaan se, vaan tuo yhteisyyden tunne on yksipuolista? Onko sinulle suoraan sanottu että olet muuten mahtava tyyppi, mutta et tarpeeksi kiinnostavan näköinen? Erittäin harvinaista naiselta kuin naiselta.
Erikoiselle ihmiselle sinä et ehkä olekaan erikoinen ja eksoottinen, jos hän on tottunut sinunlaisiisi. Sinussa ei ole mitään uutta, et tuo uusia näkökulmia tai tapoja tms. tällaiselle henkilölle, vaikka jollekin tavallisemmalle olisit erikoinen. Ja oletkokaan erikoinen niille jotka näkevät sinussa nallekarhun? Siis jos hekään eivät ihastu sinussa erikoisuuteesi, missä se oikein näkyy? Olen varma että jokainen meistä tuntee itsensä erikoiseksi tai omituiseksi ainakin joskus, itseni mukaanlukien. Erilaiseksi on minuakin usein kutsuttu, vaikka ulkoisesti olen aika tavallinen. Oudoksi ja erilaiseksi tunnen itseni hyvin vahvasti, mutta en missään nimessä haluaisi kumppaniksi toista itseni kaltaista, vaan hieman tavallisemman elämän kokeneen ja tavallisempaa, maanläheisempää ajattelua parisuhteeseen. Tällaisen olen onneksi löytänyt. Minua ei pyöreyskään haitannut.
Erikoisuudesta...
Oletko koskaan yrittänyt hahmottaa tarkemmin, mistä tuossa erikoisuudessasi on kyse? Olet kertonut ajatuksista, joiden suhteen eroat niistä naisista, jotka kiinnostuvat sinusta, mutta oletko koskaan miettinyt syvemmältä, mitä erikoisuutesi voisi olla?
Olen itse hyvinkin itsenäinen ja analyyttinen ajattelija, MBTI:ssä INTJ, ja sen lisäksi olen myös HSP, Highly Sensitive Person eli erityisherkkä, mikä näkyy muun muassa vielä ylimääräisenä syvällisyytenä.
En yritä ehdottaa, että sinä olisit samanlainen, mutta minulla itselläni kesti kauan todella ymmärtää, miksi koen itseni erikoiseksi, ja vasta sen ymmärrettyäni pystyin kunnolla suhteuttamaan itseni muihin ja näkemään oman erikoisuuteni muiden silmin. Edelleen vasta oman erikoisuuteni näkeminen muiden silmin antoi minulle eväät ilmaista itseäni siten, että koin tulevani ymmärretyksi.
Olet KTM. Naiset tekevät aloitteita aina paria pykälää ylempään mieheen. Et ole YTM joten et voi olettaa, että mieleisesi naiset, itsestään huoltapitävät ja fiksut tekisivät sulle aloitteita. Sun pitää itse tehdä aloitteita kunnes joku kiinnostuu.
Olet juurikin se viimeinen pysäkki. Kyllä sun iässä voi viehättää 20-vuotiaitakin jos olet hyvin säilynyt. Ja jos se siitä on kiinni niin värjää pääsi tumman ruskeaksi. Mitä väliä?
Miksi muuten ajattelet noin monimutkaisesti ja haet naisesta jotakin syvällistä ja persoonaa? Kaikki naiset ovat enemmän tai vähemmän sekoboltseja sitten kun pitempään parisuhteeseen pääsevät. Kaikki kauniit persoonallisuuspiirteet unohtuvat.
Minkä ihmeen takia etsit naisista jotain "tyyppiä"? Ymmärrän sen että jos ei sytytä niin ei sytytä mutta tärkeintä on että ulkoisesti sytyttää ja on mukavaa. Sun pitää vähän löysätä. Kaverit on sitten sitä varten että jutellaan oikeasta elämästä ja politiikasta ja filosofiasta ja sellaisesta.