Siinäpä kysymys. Halunnette siis "tutustua" johonkuhun. Sen kuin vain. Tehän suorastaan janoatte istua kuukausikaupalla tiettyjen ihmisten kanssa kahvilassa, ensin rauhassa tutustuen. Mutta väitättekö todella, että teidän tarvitsee tehdä kaikki se vaivannäkö tunteaksenne seuralaisestanne se olennainen?
Aloitetaanpa ihan perusasioista. Koette olonne sinkuiksi, etsitte seuraa ja menette kahvilaan. Aloitatte "tutustumisella", jonka peruskysymykset liittyvät muun muassa hänen elämäänsä, uraansa, koulutukseensa, ammattiinsa, varallisuuteensa, sosiaaliseen verkostoonsa, asumiseensa ja siviilisäätyynsä. Esimerkiksi. Mutta onko kaikella sillä tiedolla todellisuuden kannalta mitään merkitystä? Ehkä saatatte saada siitä jotain tiedonmurusia, jotka koette itsellenne muka tärkeiksi. Mutta myöhemmin tulee silti aika, jolloin jo kuukausia tunteneena valitatte, että "ei häneen voi luottaa, koska hän teki noin ja hän teki niin". Mikä siis on vikana? Tunsitteko todella toisenne, vai kiinnyittekö vain mielikuvaan toisesta ihmisestä, jolloin teitte puhtaan arviointivirheen, ja syytätte siitä nyt muita sitä vastoin? Tämä on varsin yleinen skenaario siitä, mitä te sanotte "tutustumiseksi". Ette siis kuukausienkaan yhteisellä ajanvietolla oppineetkaan tuntemaan toisesta niitä olennaisimpia asioita. Me ihmiset olemme siis oppineet tuntemaan toisia ihmisiä sokeasti, luotamme heihin sokeasti ja koemme sokeaa valerakkautta heihin.
Aloitetaanpa ihan perusasioista. Koette olonne sinkuiksi, etsitte seuraa ja menette kahvilaan. Aloitatte "tutustumisella", jonka peruskysymykset liittyvät muun muassa hänen elämäänsä, uraansa, koulutukseensa, ammattiinsa, varallisuuteensa, sosiaaliseen verkostoonsa, asumiseensa ja siviilisäätyynsä. Esimerkiksi. Mutta onko kaikella sillä tiedolla todellisuuden kannalta mitään merkitystä? Ehkä saatatte saada siitä jotain tiedonmurusia, jotka koette itsellenne muka tärkeiksi. Mutta myöhemmin tulee silti aika, jolloin jo kuukausia tunteneena valitatte, että "ei häneen voi luottaa, koska hän teki noin ja hän teki niin". Mikä siis on vikana? Tunsitteko todella toisenne, vai kiinnyittekö vain mielikuvaan toisesta ihmisestä, jolloin teitte puhtaan arviointivirheen, ja syytätte siitä nyt muita sitä vastoin? Tämä on varsin yleinen skenaario siitä, mitä te sanotte "tutustumiseksi". Ette siis kuukausienkaan yhteisellä ajanvietolla oppineetkaan tuntemaan toisesta niitä olennaisimpia asioita. Me ihmiset olemme siis oppineet tuntemaan toisia ihmisiä sokeasti, luotamme heihin sokeasti ja koemme sokeaa valerakkautta heihin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.