Olen tavannut kaikin puolin ihannemieheni, ainoa "ongelma" vain on että hän on vain pari senttiä minua pidempi, tosi hoikka/pieni ja hänellä on sirot kauniit kasvot. Söpön näköinen on, mutta viime aikoina olen alkanut tuntea oman oloni rumaksi. Olen 170cm, 55kg, eli tosi hoikka itsekin ja sirorakenteinen, mutta olen aina viihtynyt pitempien miesten seurassa paremmin koska sitten oloni tuntuu naiselliselta ja pieneltä. Minulla on lisäksi pyöreät kasvot ja pienet silmät, enkä ole kasvoiltakaan yhtä "nätti" kuin hän. En tiedä miksi minun pitää olla näin epävarma. Minusta jopa tuntuu, että pitäisi jättää koko juttu tähän pelkästään tämän "ongelman" takia. Mitä voin tehdä?
Tunnen oloni rumaksi mieheni kanssa
gsdfgsdgdgd
2195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voisit alkaa etsiä itsestäsi jotain muuta kun ulonäön. Olet tyypillinen nainen, tuijotat sairaanloisesti omaan ulkonäköösi ja kaikki on heijastusta sinusta. Olet siinä kohtaa narsistinen.
Et osaa erottaa omia tuntemuksiasi miehen ulkonäöstä itsestäsi, "sitten oloni tuntuu naiselliselta ja pieneltä" eli tarvitse parisuhdetta vahvistaaksesi pinnallisia ominaisuuksiasi ja siksi että se heijastaa sinusta jotain.
Olet noin epävarma, koska persoonalisuutesi ja itsetuntosi kehitys on kesken. Sinulla ei ole todellisia, syvällisempiä arvoja ja parisuhteen toinen osapuoli on täten vain heijastus sinusta.
Et siis osaa rakastaa.
En tarkoita tätä pahalla, vaan että jos haluat oikeasti tuosta eroon, niin sinun pitää kasvaa itsenäiseksi, pohtia miksi olet läheisriippuvainen ja sitä kautta narsistinen. Tuolla miltä näytät on merkitystä muille, sinä siis ajattelet, mitä muut ajattelee: koska muuthan sinun sirouttasi katsoo ja miehesi on sinut jo valinnut. Totuus on siis se, että mietit milta ulkoisesti pariskuntana näytette muille, muitako varten sinä suhteitasi rakennat? Tämä lienee jostain kotoisin. Olet heikkoitsetuntoinen, riippuvainen muiden mielipiteistä, et arvosta henkisiä ja älyllisiä omia ominaisuuksiasi riittävästi, sinulla ei ole kovin syvällisiä arvoja. Jos et ratkaise ongelmaa juuria myöten, tulet sabotoimaan suhteen joka tapauksessa tavalla tai toisella.
Saatta hyvin olla, että sinun pitääkin tuo suhde jättää, ja hankkia huonoja suhteita ja epäonnistumisia niin kauan että opit nämä asiat ymmärtämään. Voi olla että sinun sitten täytyy tehdä niin, mutta jokaisen täytyy elää se elämä minkä saa, tehdä omat virheensä ja löytää omat taustansa ja syynsä, että voi kasvaa. Monesti ihmisen pitää kokea paljonkin tuskaa ja epäonnistumisia että hän saa kasvettua riittävästi, omaan tarkoitukseesan, mikä se onkaan. Ihminen ei muuten kasva, ei ilman ahdistusta, tuskaa ja kriisejä, mutta kuinka paljon hänen pitää kasvaa on toinen juttu. Voit nyt ottaa opiksesi ja aloittaa ymmärtäisen kun joku sinulle kertoo, todennäköisempää on että et.
Mikä sinulle on oikea ratkaisu, sinun täytyy itse päättää, mutta totuus tuli jo tuolla ylhäällä. Se ei tällä kertaa ole ulkona, vaan sinun sisälläsi. Äläkä pelkää ratkaisua, se ei ole hyvä tai paha, se vain on. Maailma ei kaadu eroonne, eikä yhdessä pysymisennekään maapallon pyörimiseen vaikuta. Muut eivät heilahda tuosta mihinkään ja olet täysin vapaa tekemään juuri kuten haluat. Ja niin sinun täytyy tehdä, kun miltä sinusta aidosti tuntuu. Kulje sitä tietä, minkä koet että sinun täytyy.
On ongelmat sullakin, ihannemies kainalossa ja vielä valittaa. Minä en ole miestä nähnytkään seitsemään vuoteen. Olisiko sinun parempi esim. näin?