Olen tapaillut aivan uskomatonta poikaa kohta kaksi kuukautta. Hän on kaikkea, mitä toisesta voi toivoa: fiksu, hauska, ihana, komea, hellä... Lisäksi hän on aivan lääpällään minuun.
Olemme puhuneet nykyisestä statuksestamme ja sopineet, ettei meillä vielä toistaiseksi ole mitään statusta. Emme siis seurustele, hän ei ole poikaystävä minulle enkä minä tyttöystävä hänelle. Katsotaan, miten tämä tästä etenee, mutta ei mitään stressiä tulevasta, omalla painollaan.
Lähdimme sattumalta samaan aikaan Helsinkiin noin kuukausi sitten ja päätimme mennä ja tulla samalla junalla. Hengailimme muutenkin paikanpäällä jonkun aikaa, kunnes menimme molemmat omien ystäviemme luo. Olin ystävättäreni kanssa viettämässä yhtenä päivänä iltaa/yötä paikallisessa baarissa ja jostain syystä päätin lähettää viestin entiselle panokaverilleni, joka asui ennen samalla paikkakunnalla kuin minä, mutta nykyisin Helsingissä. Olen käynyt hänen luonaan parina viikonloppuna ja olemme sopineet, että ilmoitamme toisillemme, jos olemme samassa kaupungissa samaan aikaan. Niinpä siis ilmoitin. Vaikka minulla on juttua tämän aivan ihanan toisen pojan kanssa. Kävin siis Helsingin heilan luona, harrastimme pari kolme kertaa seksiä ja lähdin aamu puoli seitsemältä talsimaan ystävättäreni luo. En pode tekemästäni kummempia omantunnontuskia, mutta toisaalta vähän harmittaa nykyisen heilani puolesta, sillä eihän se reilusti ollut tehty. Helsingin sekoilut ovat ja pysyvät salassa häneltä. Seuraavana päivänä lähdimme yhdessä junalla takaisin kotia kohti ja hän tuli luokseni yöksi.
Eilen olin juhlimassa kotipaikkakunnallani yökerhossa ja tapasin pojan, jota tapailin keväällä, mutta mikä loppui kuitenkin lyhyeen. Hän tuli tänään luokseni ja harrastimme seksiä. Pyysin, että hän pitäisi suunsa kiinni. Tapaan nykyisen heilani about puolen tunnin kuluttua, enkä ole vaivautunut edes menemään suihkuun.
Miksi, kun minulla on mahdollisuus olla onnellinen jonkun kanssa, joka minusta oikeasti välittää, menen ja paneskelen vanhojen heilojeni kanssa? Ei tulisi mieleenikään lähteä joidenkin uusien tuttavuuksien kanssa mihinkään, mutta nämä vanhat kyllä kelpaavat. Miksi en tunne tarvetta tunnustaa tekojani tai pode huonoa omatuntoa? Ei tunnu minulla missään.
Olemme puhuneet nykyisestä statuksestamme ja sopineet, ettei meillä vielä toistaiseksi ole mitään statusta. Emme siis seurustele, hän ei ole poikaystävä minulle enkä minä tyttöystävä hänelle. Katsotaan, miten tämä tästä etenee, mutta ei mitään stressiä tulevasta, omalla painollaan.
Lähdimme sattumalta samaan aikaan Helsinkiin noin kuukausi sitten ja päätimme mennä ja tulla samalla junalla. Hengailimme muutenkin paikanpäällä jonkun aikaa, kunnes menimme molemmat omien ystäviemme luo. Olin ystävättäreni kanssa viettämässä yhtenä päivänä iltaa/yötä paikallisessa baarissa ja jostain syystä päätin lähettää viestin entiselle panokaverilleni, joka asui ennen samalla paikkakunnalla kuin minä, mutta nykyisin Helsingissä. Olen käynyt hänen luonaan parina viikonloppuna ja olemme sopineet, että ilmoitamme toisillemme, jos olemme samassa kaupungissa samaan aikaan. Niinpä siis ilmoitin. Vaikka minulla on juttua tämän aivan ihanan toisen pojan kanssa. Kävin siis Helsingin heilan luona, harrastimme pari kolme kertaa seksiä ja lähdin aamu puoli seitsemältä talsimaan ystävättäreni luo. En pode tekemästäni kummempia omantunnontuskia, mutta toisaalta vähän harmittaa nykyisen heilani puolesta, sillä eihän se reilusti ollut tehty. Helsingin sekoilut ovat ja pysyvät salassa häneltä. Seuraavana päivänä lähdimme yhdessä junalla takaisin kotia kohti ja hän tuli luokseni yöksi.
Eilen olin juhlimassa kotipaikkakunnallani yökerhossa ja tapasin pojan, jota tapailin keväällä, mutta mikä loppui kuitenkin lyhyeen. Hän tuli tänään luokseni ja harrastimme seksiä. Pyysin, että hän pitäisi suunsa kiinni. Tapaan nykyisen heilani about puolen tunnin kuluttua, enkä ole vaivautunut edes menemään suihkuun.
Miksi, kun minulla on mahdollisuus olla onnellinen jonkun kanssa, joka minusta oikeasti välittää, menen ja paneskelen vanhojen heilojeni kanssa? Ei tulisi mieleenikään lähteä joidenkin uusien tuttavuuksien kanssa mihinkään, mutta nämä vanhat kyllä kelpaavat. Miksi en tunne tarvetta tunnustaa tekojani tai pode huonoa omatuntoa? Ei tunnu minulla missään.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikka tuossa alussa hehkutatkin tapailukumppanisi "avuja", et tunnu kunnioittavan ja arvostavan häntä pätkän vertaa. Mitä sanoisit, jos tietäisit hänen käyvän kiksauttamassa vanhoja hoitojaan, kun sinun silmäsi välttää?
Sorry vaan, mutta melkoinen jakorasia vaikutat olevan... Kun toisesta oikeasti välittää, silloin ei uudet eikä vanhat houkutukset tunnu missään!
1. Sinulla on kyvyttömyys asettaa itsellesi oma status. Se, ettette ole sopineet mitään teidän yhteisestä statuksestanne, ei merkkaa sitä ettekö voi kumpikin tahollanne antaa sen statuksen itsellenne ja sitten yhdessä vahvistaa staukseksenne, että olette kimpassa.
2. Sinä olet nuori. Et ole ainoa joka tekee tuon jutun, ja on niitä jopa perheellisiäkin jotka tekee tuota. Mutta sinä itse voit sanoa sen itsellesi, että on aika rauhottua ja keskittyä yhteen ihmiseen.
3. Onko sittenkin niin, että ykkösasemassa sinuun oleva ei olekaan se juttu.... onko sittenkään niin, että kukaan nykyisistä kavereistasi olisi se.... et vain ole valmis vakituiseen suhteeseen.
Yleisesti. Jalat ristissä koko elämän oleminen ja sen prinssin tai prinessan odottaminen ei ole ratkaisu. Toisaalta se, jos ihminen kokeilee 1001 ihmistä, niin ei ole hyvä. Kun se nro 1002 tulee ja sen kanssa pitää alkaa oleen, niin ei se vaan niin helppoa ole....
Sinun pitää nyt pistää kaikki suhteet poikki, ja alkaa parin vuoden nunnaopiston koulutusjakso ja miettiä asioita lähempänä 30v ikää!
Ja miehenä, sinua yli 20v vanhempana. Kun on ikuisesti yksin, niin se tulos on aivan sama. Ei ole kykyä mihinkään. Kultainen keskitie on lähempänä parasta. Ei kokemattomuus, vaan sopiva määrä
"Hän on kaikkea, mitä toisesta voi toivoa: fiksu, hauska, ihana, komea, hellä... Lisäksi hän on aivan lääpällään minuun."
Niin HÄN on lääpällään sinuun, mutta sinä et häneen? Vai miten se menee?
Olet vasta 20-vuotias, oletko valmis sitoutumaan. Et? Onko kivempi olla sinkku? Kiinnostaako seksi monien kanssa enemmän ja huomio? Oletko johonkin toiseen rakastunut? Itsetuntoa ei kannata seksin kautta pönkittää, vaan muista lähtökohdista. Sinuthan hyväksyy moni ihminen.
Aiotko jatkaa seksihurjastelua? Pelkäätkö tauteja tai raskautta koskaan? Kondomihan ei ole 100% varma. Kuka miehistä kiinnostaa eniten?
Jos aiot jatkaa seksijuttuja onko parempi ettei lääpällään oleva joudu kärsimään siitä? Vai kiinnostaako olla hänen kanssaan pitkässä suhteessa kenties? Kumpi ehdotti sitä että ei vielä olla ja katsellaan? Oletko rakastunut yhtään häneen? Jos vastaus on ei niin... voiko rakastumista tulla vielä? Ei vai kyllä? Entä hän itse?
Ovatko ne miehet seksin arvoisia, vai onko heissä muutakin? Käyttävätkö he hyväksi sitä kun annat? Heillä voi olla jo uusi nainen jossain ja petätte? Onko se kuluttavaa elämää jos on koko ajan jonkun toisen kanssa? Tai yökerhossa?
Olisi kiva jos päättäisit kuka aidosti kiinnostaa ja kuka ei? Entä miesten kiinnostus sinua kohtaan?
Ei kannattaisi ehkä roikottaa ketään sanonnan mukaan löysässä hirressä, vain siksi että itseä imartelee huomio. Vaikka en tiedä mitä tuossa iässä tehdään ja toimitaan.