Ollaan seurusteltu vähän yli vuosi. Ensinnäkin en ole varma olenko ihan varma muuttamaan kenenkään kanssa yhteen.. Haluan kyllä ja se kuulostaa hyvältä mutta tuntuu että olisin liian nuori siihen :--D Olen siis 20 vuotta ja poikaystäväni on 24v. Hänen kanssaan on ihanaa olla mutta minua pelottaa, mikä tulee muuttumaan. Hän tarvitsee omaa aikaa melko paljon ja viihtyy metsällä..
Siis ehdottomasti kuitenkin haluan loppujenlopuks muuttaa hänen kanssaan mut en halua et suhde menis pilalle yhteenmuuton takia? Teen kyllä kaikkeni sen eteen ettei menisi.. Toisinsanoen en loju kokoajan vapaa-aikaa kotona jne... ? Pelottaa vain sekin miten hän tulee muuttumaan jne :)
Minulla on oma harrastukseni kuntosalilla käynti. Minulla on yksi koira ja hänellä yksi. Muutan siis hänen luokseen..
Tähän asti suhde on ollut hyvä, paras mahdollinen koko epäonnisen elämäni aikana.. :)
Siis ehdottomasti kuitenkin haluan loppujenlopuks muuttaa hänen kanssaan mut en halua et suhde menis pilalle yhteenmuuton takia? Teen kyllä kaikkeni sen eteen ettei menisi.. Toisinsanoen en loju kokoajan vapaa-aikaa kotona jne... ? Pelottaa vain sekin miten hän tulee muuttumaan jne :)
Minulla on oma harrastukseni kuntosalilla käynti. Minulla on yksi koira ja hänellä yksi. Muutan siis hänen luokseen..
Tähän asti suhde on ollut hyvä, paras mahdollinen koko epäonnisen elämäni aikana.. :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei kannata muuttaa yhteen se pilaa kaiken. Täytyy olla hullu jos muuttaa yhteen luvassa on kyyneliä, pettymyksiä yms. Voin kertoa kokemuksesta. Mies lopulta petti. Tää nyt on vain näitä elämän kovia realiteetteja. Tervetuloa elämään.
ei kannata muuttaa jos ei ole 100% varma asiasta. ensin pitää opetella asumaan YKSIN.
ja toisekseen, teidän suhde on liian tuore, että kannattaisi yhteenmuuttoa edes harkita - ette kunnolla tunne vielä toisianne!
Olen aina sitä mieltä, että ensin opetellaan asumaan sujuvasti yksin.
Sitten, kun KUMMATKIN HALUAVAT YHTEENMUUTTOA ja ovat varmoja asiasta, sitten voidaan muuttaa yhteen. (Teidän suhteessa ainakaan sinä et selvästi ole varma asiasta, ja kenties ei kumppanisikaan).
Vähän yli vuosi seurustelua on todella vähän. Siis todella vähän. Ei siinä ajassa ehdi vielä kunnolla oppimaan toisen luonnetta, tapoja ja reagointia.
Minä muutan tämän kuun lopussa yhteen poikaystäväni kanssa, olemme seurustelleet 4,5 v. Koko tämän ajan olemme asuneet omissa asunnoissamme, koska on tuntunut siltä, että niin on parempi. NYT, tuntuu siltä, että on 100% oikea hetki muuttaa yhteen, ja kumpikaan meistä ei epäröi. Ja juuri siten sen yhteenmuuton pitäisikin tapahtua - kun kummatkin ovat VARMOJA.
Voin kertoa, että vaikka olen ollut rakkaani kanssa 4,5 v., niin edelleen joka hiton päivä opin hänestä uutta, ja yllätyn jostain hänen jutustaan. :D Eli siis toisen opettelu on vahvasti edelleen käynnissä!
Älkää kiirehtikö. Olette niin nuoria. Mikä kiire? Asukaa erikseen vielä hetki, esim. vuoden verran, miettikää sitten uusiksi.
Kaikki asiat elämässä, jotka tehdään väärin perustein, loppuvat usein kyyneliin. Näin se vain on.
Ilman muuta muutatte yhteen, se selviää vain kokeilemalla, onko oikea ratkaisu. Kyseessähän ei ole mikään peruuttamaton akti, jonka jälkeen paluuta ei ole. Elämässä ei kannata kaikkea puntaroida vuosikymmeniä, jää pian elämättä.
Ei noista tollasista asioista, joita ei ole vielä koskaan aikaisemmin tehnyt, voi etukäteen varmasti tietää, haluaako sitä. Tutustumisajatkaan ei paljon asiaa auta, voi käydä niinkin, että kun hartaasti monta vuotta ensin tutustuu, niin tottuukin suhteeseen, jossa asutaan erillään eikä tule koskaan nykäistyä asioita eteenpäin.
Tärkeintä näissä asioissa on sitoutua, puhua rehellisesti ja joustaa tarvittaessa.
Kyllä te pärjäätte, ei muuta kun onnea avoparille!
Pelisäännöt kannattaa puhua ensin selviksi. Esim siivous ja ruuanlaitto että sinä et tee kaikkea vaan teette puoliksi siivous hommat ja muut hommat. Ja niistä pitää sitten pitää kiinni ja sun pitää olla tiukkana että et ala miksikään kotipiiaksi sille miehellesi- Tyypillistä on että naisesta tulee kotiäiti heti kun muuttaa miehen kanss ayhteen.
Niin no, nuorilla naisilla on vilpitön hoiva- ja pesänrakennusvietti. Luulen, että ne suorastaan haluaa liihotella kodin hengettärinä. Kyllästyminen tulee myöhemmin.