Olen 29-vuotias nainen. Minulla on sutinaa 21-vuotiaan miehen kanssa. Hän haluaa suhteen, mutta ikäero tuntuu jotenkin kamalalta, vaikka hän on varmasti henkisesti kypsempi kuin minä.
Mietin myös sitä naureskelua, jonka saisimme piireissämme.. minua haukuttaisiin puumaksi ja häntä, niin, en tiedä mistä kaikesta hänelle voisi irvailla..
Eikä tästä kai mitään tule muutenkaan. Kun olen 39, hän on vasta 31.
Auttakaa. Olen todella ihastunut tähän mieheen.
Onko tällaisella oikeaa tulevaisuutta?
Mietin myös sitä naureskelua, jonka saisimme piireissämme.. minua haukuttaisiin puumaksi ja häntä, niin, en tiedä mistä kaikesta hänelle voisi irvailla..
Eikä tästä kai mitään tule muutenkaan. Kun olen 39, hän on vasta 31.
Auttakaa. Olen todella ihastunut tähän mieheen.
Onko tällaisella oikeaa tulevaisuutta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Miksi kaikki aikuisetkin kyselee aina lupaa suhteisiinsa? Ettekö te ole itsenäistyneet vanhemmistanne vai mikä on? Miksi jopa yli 20-vuotiaille pitää antaa jonkin sortin "lupa" asioihin, koska väitä nyt mitä vaan, mutta sitähän tämäkin kysely on. Haluat että ihmiset nyt taas kerran kertoo, miten iällä ei ole merkitystä.
Sinänsä ymmärrän hyvin, minullakin oli pitkään se sama tarve... Osittain koska olin läheisriippuvainen, ja osittain koska olin kuullut arvostelua. Sitten ymmärsin tehdä asioita jotta kasvaisin molemmista yli. Enää en kysele vaan muodostan ihan omat mielipiteeni, etenkin noinkin intiimistä asiasta kuin parisuhde. Eli ymmärrän ja en ymmärrä.
Onko tulevaisuutta kysyt. No, mistä sitä tietää. Haluat kuulla että ikä on vain numero ja sitä se voi ollakin. Voi olla olemattakin. Mutta ihan yhtä paljon sinulla tulee 35-vuotiaana biologinen kello tikittämään ja kovaa ja miehesi ei välttämättä halua lapsia vuosiin, tai eroatte jo aikaisemmin: tilastollisestihan suhteet missä mies on vanhempi, eivät kestä.
Nyt paikalle ryntää sakki kertomaan "meillä on ikäeroa 10-15 vuotta, hyvin menee, kyllä kestää, ikä on vaan numero!" ja sitten alkaa taas se saman jauhaminen onko se vai eikö.
Ei kukaan voi tietää, voi olla että hän vaan jahtaa sinua koska kuvittelee sinun olevan seksuaalisesti kokenut ja että hän saa siitä vähän hoitoa vanhemmalta ja kokeneemmalta joka kiitollisuudessaan häntä sitten palvoo, voi olla että hän etsii oikeasti kumppania ja on ihastunut... Ihan yhtä hyvin voi olla ettei hän vaan saa jostain syystä oman ikäisiään tai voi olla, että hän on ihminen joka haluaakin nuorena sitoutua ja perheen. Ei kukaan voi tietää!
Kuitenkin kyse on intiimielämästäsi. Ystäviähän voi olla minkä ikäisen kanssa hyvänsä, keskustella, vaihtaa näkemyksiä, käydä kahvilla. Teidän suhteenne siitä erottaa seksi, intiimielämä, ja se että tähdätään kumppanuuteen: siitäkö sinä tosiaan haluat muilta mielipiteen??! Koska nyt kun mietit, niin sitähän se on. Ihastuessa on biologisesti hieman kiihottunut koko ajan. Niin. Mihin sinä olet ihastunut? Peliin, seksiin vai keskusteluihin, ystävyyteen jne. mieti sitä, ei minulle tarvitse vastata.
Jos 21-vuotias on henkisesti kypsempi kuin sinä, sinun pitäisi mennä psykologille. En sinänsä sitten ihmettele yhtään että kyselet täällä 3kymppisenä neuvoja omaan seksi- ja parisuhde-elämääsi. Mutta sinun pitää jo kasvaa aikuiseksi, itsenäiseksi ja ymmärtää että vanheneminen on väistämätöntä, sinun pitää jo olla itsenäinen ja koska olet kohta jo yli 30-vuotias alkaa olla tekosyyt aika vähissä. Moni kyllä itsenäistyykin vasta 3kympin tienoilla, koska on vaikeita vanhemmuusssuhteita, mistä ei oikein... pysty aikaisemmin. Semmoista henkistä irtaantumista tekemään. Mutta henkisesti epäkypsempi, kuin 21-vuotias, joka kuitenkin on vasta vuoden ollut aikuinen, jonka aivot vasta kehittyneet täyteen mitaan, jonka elämän pohjana on vain teini-ikä ja lapsuus? Hop, hop, älä keksi tekosyitä suhteellenne sillä, että alat leikkiä lasta enää, se ainakin takaa naureskelun!
Jatkettu lapsuus ei ole hyvä asia ja vaikka se on muodikasta, se EI ole aidosti nuorekasta.
Hyvän ja onnistuneen suhteen perusta on tietynlainen kypsyys nuorillakin ja se, että voi olla oma itsensä ja sinä et ole, etkä tule koskaan enää olemaan 21-vuotias. Joten ole oma itsesi, 3kymppinen ja aikuinen. Jos suhde ei onnistu niin, se ei onnistu eikä nuori miehesi ole siihen kypsä... tai vaikuttaa että sinä et ole.
Ei ainakaan noilla eväillä suhde voi onnistua.
Yritä miettiä mikä saa sinut noin epävarmaksi, miksi haluat pitää itseäsi epäkypsänä, mitä ihastuminen ja suhde sinulle nyt oikeasti tarkoittaa ja saatko häneltä suhteen jonka nyt haluat... Onko teidän käsityksenne parisuhteesta ja sen suunnasta sama?
Miten ollaan aikuinen? Onko siihenkin joku valmis malli? Tai miten ollaan 21-vuotias? Onko joku laki joka sanoo että tietyssä iässä täytyy olla itsenäinen?
Ehkä siitä ei tule mitään, ehkä tulee. Se selviää vain kokeilemalla. Jos numerot häiritsee liikaa ITSEÄSI, älä kokeile.
Aika raakaa tekstiä, mutta olet varmasti oikeassa.
Aion kuitenkin sukeltaa ja toivoa, etten sukella liian syvälle ;)
ompa pelottavaa jos 21 vuotias on aikuisempi kuin 29v
Oletko sä jo tälläkin palstalla rölläämässä? Häviä, kiitos.