Hei. En tiedä mille palstalle tästä asiasta kirjoittaisin, päädyin kuitenkin tänne.
Olen seurustellut elämäni aikana kaksi kertaa vakavasti, muutaman viikon juttuja löytyy kyllä. En ollut ensimmäistä vakavaa suhdettani ennen tuntenut mustasukkaisuutta, ja olin luottavainen enkä epäillyt lainkaan mitään. Kuitenkin tulin petetyksi ekassa suhteessa, tämäkin selvisi minulle vasta n. vuoden päästä seurustelun alkamisesta. Mies oli pettänyt minua tiettävästi ainakin 5 kertaa, ja todella todella törkeästi valehteli päin naamaa ja petti totaalisesti luottamuksen toistuvasti. (esimerkkinä, vietin vanhempieni kanssa ulkomailla viikon, jolloin mieheni oli löytänyt viikoksi varatyttöystävän josta kukaan ei minulle maininnut). Sen jälkeen luottamukseni häneen katosi täysin. Yritimme jatkaa kuitenkin, mutta eihän siitä mitään tullut.
Nyt hänen jälkeensä olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa kaksi vuotta, ja olemme siitä vuoden olleet jo kihloissa. Rakastan poikaystävääni yli kaiken, ja hänkin minua. Kuitenkin olen todella epäileväinen ja mustasukkainen aivan ilman minkäänlaista syytä. Esimerkkeinä tuntuu rinnassa puristusta pelkästään, kun hän puhuu jollekkin naispuoliselle ystävälleen, tai jos hän katselee internetistä viattomasti naisten kuvia yms.
Mieheni eronnut vuosi ennen meidän seurustelua pitkästä suhteesta, ja koen hänen edellisen naisen suurena uhkana, vaikkei he ole meidän seurustelun aikaan pitänyt minkäänlaista yhteyttä. Olen todella mustasukkainen, mutta piilotan sen, en näytä sitä ja välillä tuntuu kuin tukehtuisin siihen. Olen etsinyt apua internetistä ja haluaisin päästä tästä ylitse, suhteeni mieheni kanssa on rakkaudentäyteläinen ja suunnittelemme lapsia ym. Pelkään itseäni ja mustasukkaisuuttani kovasti.
Voisitteko kertoa omia kokemuksianne? Onko teillä mustasukkaisuutta puolin tai toisin? Mitä mieltä olette tarinastani, ja mitä minun tulisi tehdä...
Anteeksi huono kirjoitustapa..
Olen seurustellut elämäni aikana kaksi kertaa vakavasti, muutaman viikon juttuja löytyy kyllä. En ollut ensimmäistä vakavaa suhdettani ennen tuntenut mustasukkaisuutta, ja olin luottavainen enkä epäillyt lainkaan mitään. Kuitenkin tulin petetyksi ekassa suhteessa, tämäkin selvisi minulle vasta n. vuoden päästä seurustelun alkamisesta. Mies oli pettänyt minua tiettävästi ainakin 5 kertaa, ja todella todella törkeästi valehteli päin naamaa ja petti totaalisesti luottamuksen toistuvasti. (esimerkkinä, vietin vanhempieni kanssa ulkomailla viikon, jolloin mieheni oli löytänyt viikoksi varatyttöystävän josta kukaan ei minulle maininnut). Sen jälkeen luottamukseni häneen katosi täysin. Yritimme jatkaa kuitenkin, mutta eihän siitä mitään tullut.
Nyt hänen jälkeensä olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa kaksi vuotta, ja olemme siitä vuoden olleet jo kihloissa. Rakastan poikaystävääni yli kaiken, ja hänkin minua. Kuitenkin olen todella epäileväinen ja mustasukkainen aivan ilman minkäänlaista syytä. Esimerkkeinä tuntuu rinnassa puristusta pelkästään, kun hän puhuu jollekkin naispuoliselle ystävälleen, tai jos hän katselee internetistä viattomasti naisten kuvia yms.
Mieheni eronnut vuosi ennen meidän seurustelua pitkästä suhteesta, ja koen hänen edellisen naisen suurena uhkana, vaikkei he ole meidän seurustelun aikaan pitänyt minkäänlaista yhteyttä. Olen todella mustasukkainen, mutta piilotan sen, en näytä sitä ja välillä tuntuu kuin tukehtuisin siihen. Olen etsinyt apua internetistä ja haluaisin päästä tästä ylitse, suhteeni mieheni kanssa on rakkaudentäyteläinen ja suunnittelemme lapsia ym. Pelkään itseäni ja mustasukkaisuuttani kovasti.
Voisitteko kertoa omia kokemuksianne? Onko teillä mustasukkaisuutta puolin tai toisin? Mitä mieltä olette tarinastani, ja mitä minun tulisi tehdä...
Anteeksi huono kirjoitustapa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet siis todella mustasukkainen, kuten itsekin jo mainitsit. Ihan sama vaikka onnistutkin piilottamaan sen, mutta se rikkoo sinut henkisestii ennenpitkää.
Itsellä oli suhde naiseen, ja aika nopeasti ilmeni mustas.hänessä, itsekin hän kyllä myönsi että kaivelee häntä päivittäin.
Sitten hänelle alkoi tulla raivonpuuskia ihan mitättömistä syistä, ja alkoi syytellä mua, että haikailen x sän perään, ja olisin heti muuttamassa takasin x sän luo jos tää x sä vain pyytäisi. Olin jo päättänyt etten koskaan suostuis menemään takaisin vaikka meillä oli hyvä ja pitkä suhde, hän vain halusi erota minusta ja siihen ei liittynyt pettämistä kummallakaan.
Kyllä sun ensin pitää selvittää jtnk. onko sulla aihetta epäillä miehen uskollisuutta, ei se että hän juttelee naisen kanssa, tai katselee naisten alastonkuvia, ole uskottomuutta, mutta en minäkään katsele pornoa, jos ja kun, olen parisuhteessa. Ajattelepa itse jos mies epäilis sua uskottomuudesta, mitä sulla olis sit sanottavaa, tai millä todistaisit, ettei sellaista ole tapahtunut.?
Minkälainen tausta miehellä on? Miksi hän ei ole yhdeydessä exään? Mieti jos teillä menis poikki ja häviäis vaan? Eikö siksi ole parempi että miehellä olis hyvät välit exään. Kaverina tosin. Mies joka katoaa naisen elämästä selittämättä, voisi tehdä niin uudelleen? Vai katosiko nainen miksi.
Onko miehellä miespuolisia ystäviä lainkaan? Miksi hän on ystävä naisten kanssa? Onko niitä pari vai kolmekymmentä? Suurempi määrä voi olla epäilyttävämpää. Onko mies miehinen vai tyttömäinen? Kuitenkin viihtyy naisten seurassa? Ymmärtävätkö naiset häntä paremmin.
Vaikuttaako mies luotettavalta? Onko tunne että tuohon mieheen minä voin todella luottaa? Olette olleet vähän aikaa vasta. Aluksi pelkoja on enemmän, mutta ne vähenevät kun oppii tuntemaan toista paremmin. Mikäli toisessa ei ole mitään epäilyttävää todella.
Minkälaisia nämä naisystävät ovat. Onko ne sinulle esitelty. Onko heillä vaikutusta miehen mielipiteisiin eri asioissa? Missä hän tapasi heidät ja koska? Ovatko ne entisiä panoja, tyttöystäviä tai nettitreffejä? Vai ihan vaan muualta tavattu. Entä onko mies seksuaalisesti heistä kiinnostuntut tai suhteeseen? Tai koskaan ollut? Onko se loppunut? Mitä naiset ovat aikoinaan halunneet miehestä? Kumpi on kieltäytynyt suhteesta? Vai kiehtooko miestä työkaverit ja harrastuskaverit, sosialisoiminen. Missä mielessä se kiinnostaa häntä.
Onko heidän ystävyytensä platonista? Onko miehellä minkälaiset elämänarvot? Saatko sinä ottaa exään yhteyttä ja puhua hänen kanssaan, ilman että mies panikoi ja kieltää. Exä tai pari kertoo oman version heidän erostaan ja suhteestaan. Mikä olisi hyvä.
Onko kyse sinun aiemmasta suhteesta joka oli kauhea petoksiltaan - mies petti. Vai onko kyse siitä että tässä miehessä olisi jotain mihin et luota. Että hän ei pitäisi kaveritasolla naisten kanssa olemisen. Kaksi vuotta on tosiaan lyhyt aika tuntea, mitä sitä ennen on kaikkea tapahtunut. Hänen kaverinsa eivät kerro. Kyläläiset kertovat ehkä huhuja. Tai exät. Hänellä voi olla joukossa ns puolustajaexiä myös, eli heiltä ei saa tietoa.
Pikkuhiljaa miehestä selvää, ei ole väärin tarkistaa salaa. Jos liika mustasukkaisuus riivaa, voithan puhua muualla siitä ammattilaisen kanssa. Ja ottaa miehen kanssa puheeksi, että voisit perehtyä hänen tuttuihinsa, että tiedät keitä he ovat ja minkälaisia. Jos ei haittaa. Myös etsivätomistoissa osataan auttaa, jos haluat tehdä tarkistuksia myöhemmin. Jos mies on lauhkea kuin lammas ja uskollinen kuin munkki, vuorikauriin katseella, silloin on aika turhaa epäillä. Tai velimiesmäinen naapurinreiska. Mutta aika moni mies voi toki joskus hairahtua, se on suomessa nähty. Sen vuoksi ei kannata menettää silti kaikkea mielenrauhaansa, olkoonkin että välittää toisesta.
Toisaalta nuorilla miehillä voi olla kokeilua elämässä. Miksei naisillakin. Mitä ikää hän on? Ja onko arvoissa uskollisuutta? Olettko sopineet parisuhteen säännöistä? Onko hän luvannut olla uskollinen? Onko hän ei-pelimiesmäinen? Onko hän komea? Jos hän ei ole komea, en murehtisi kaikkia öitä välttämättä. Mitä mies harrastaa? Vauhtilajeja tai jännitystä muualla kuin tv:ssä, voi olla riski hakea elämään sisältöä naisista? Onko hän menestyjä työssä? Kylmä vai lämmin?
Huhhuh mitä pas*kaa, "ei ole väärin tarkistaa salaa", "etsivätoimistoissa" jne :-o
Sairas/liiallinen mustasukkaisuus on aina vain kokijansa ongelma. Sitä ei pysty toinen korjaamaan vaikka menisi solmulle. Jos suhteessa tarvitaan etsivätoimistoa niin silloin on helpompi erota joka tapauksessa.
Aloittajalla onneksi ei ole noin harhainen mieli kuin edellisen viestin kirjoittajalla. Sellaisen varoituksen sanan halusin kuitenkin tulla sanomaan, että raskauden aikana mustasukkaisuus ei varmasti ainakaan helpota. Yhtäältä hormonit heittävät ihan uskomattomalla tavalla ja toisaalta oman kropan muuttuminen lisää entisestään epävarmuutta. Kannattaa siis hakea vaikka ammattiapua tarvittaessa ennen kuin perustaa perhettä, jos itsekin tietää jo nyt, että heijastelee suhteeseen omia aikaisempia kokemuksia.
Tuo mennyt suhde kannattaisi jotenkin käsitellä joko terapeutin tai hyvän vertaistuen/tukihenkilön avulla. Eniten minua ihmetyttää tuo, että olisit edelleen halunnut jatkaa vaikka useat pettämiset paljastuivat; mitä se kertoo sinusta? Oletko läheisriippuvainen/kykenemätön olemaan yksin/onko itsetuntosi kiinni siitä kelpaatko jollekin jne? Miksi koet nimenomaan toisten naisten kuvien = ulkonäön uhkaavaksi? Maailma on täynnä kauniita naisia ja heidän kuviaan mutta ei niiden varaan perheitä perusteta; kyllä se on jotain paljon enemmän mitä miehesi sinussa näkee!
Meillä länsimaissa 2010-luvulla ei voi rakentaa tulevaisuuttaan kenenkään toisen varaan. Mikään tuossa, mitä kirjoitit, ei antanut hälytysmerkkejä siitä että miehesi olisi aikeissa pettää tai jättää sinua, siis antaisi aihetta mustasukkaisuuteen. Ratkaisu omaan mustasukkaisuusongelmaasi on löytää sellainen itsetunto, että tiedät että hän on _sinun_ arvoisesi, ja jos hän sattuisi osoittautumaan vääränlaiseksi niin maailmasi ei kaadu siihen; pärjäät myös yksin.