No kun se kaveri on viimein saatu niin minkä vuoksi yhteydenotto ja puhuminen puhelimessa on niin hankalaa säännöllisesti? Aina tekstiviestinä lähetetyt pyynnöt ovat turhauttavia. Tuntuu olevan yleistynyt tapa sosiaalisen median aikakautena. Ymmärrän kyllä että töiden tai lasten vuoksi on joskus helpompaa laittaa viestinä. Mut hei asennetta peliin!!! Ei kukaan ole niin kiireinen. Ketään ei tulla kotoa hakemaan jos et itse välitä ja näe enemmän vaivaa suhteen ylläpitoon ja rakentamiseen..
Aikuisten nyt luulisi osaavan mutta ei se niin vaan valitettavasti ole. Enkä sano että olen itsekään täydellinen:)
Aikuisten nyt luulisi osaavan mutta ei se niin vaan valitettavasti ole. Enkä sano että olen itsekään täydellinen:)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselläni on puhelinfobia - on ollut lapsesta asti ja luullakseni se on aika yleinen fobia, eikä johdu vain sosiaalisen median aikakaudesta. En ole tehnyt asiasta isoa ongelmaa itselleni, eivätkä tuttavani ole asiasta tehneet numeroa. Tykkään tekstareista, koska ne säilyttävät informaation ja harkitsen sanomiseni ja myös ilmaisen itseni paremmin tekstareiden avulla. Aikaa myöden olen lisäksi yhä enemmän vieraantunut puhelimesta, koska tuttavat käyttävät pääosin sähköpostia. Soitan vain parhaalle ystävälleni, jolla on vain lankapuhelin (lähetän hänelle tosin useimmiten etanapostia) sekä työnantajalle ja numero- ja osoitepalveluihin. Miksi käytökseni olisi muka epäaikuismaista, tai miksi kaikkien ihmisten pitäisi käyttää puhelinta kommunikointiin, kun se onnistuu muitakin kanavia pitkin? Onko puhelimen käyttö jokin kypsyyden tai välittämisen kiistaton mittari? Itse esimerkiksi teen psykologista työtä, joten sosiaalisissa taidoissani ei ole yleisesti ottaen vikaa - päinvastoin. Ja cp-vammaiselle, keski-ikäiselle ja normaaliälyllä varustetulle kaverilleni on esimerkiksi vamman takia helpompaa käyttää sähköpostia kuin puhelinta...