Olemme olleet miesystäväni kanssa yhdessä nyt 10 vuotta ja odotamme ensimmäistä yhteistä lastamme. Parisuhteessamme kaikki on hienosti ja molemmat suhtautuvat yhteisen perheen perustamiseen ja tulevaisuuteen hyvällä mielellä.
Minulla on myös ystävä, jonka olen tuntenut ala-asteajoilta lähtien. Voin sanoa, että hän on ehkä yksi parhaimmista ystävistäni, mutta: Ystäväni on aina ollut ihastunut mieheeni.
Kun aloimme mieheni kanssa seurustella ystäväni oli mieheen hyvin ihastunut, mutta mies ei ollut ystävästäni kiinnostunut ja sattuman kautta me päädyimme yhteen. Viimeiset 10 vuotta ystäväni on suhtautunut mieheeni hyvin erikoisesti: hän kehuu miten haluaisi löytää samanlaisen miehen itselleen, mutta seuraavassa hetkessä saattaa arvostella ja mustamaalata miestäni. Vuosien varrella ystäväni on myös uskotellut minulle, että mieheni olisi yrittänyt iskeä häntä, mieheltäni puolestani sain kuulla, että ystäväni oli lähetellyt miehelleni viestejä joissa pyytää tätä luokseen minun tietämättäni. En kuitenkaan vieläkään ole saanut sellaista kuvaa, että mieheni olisi ystävästäni mitenkään kiinnostunut, mutta on selvästi imarreltu saamastaan ihailusta.
Ystäväni elää vapaata sinkkuelämää ja hänellä on paljon vaihtuvia suhteita mm. myös naimisissa oleviin miehiin. Toisinaan hän on selvästi sanonut olevansa masentunut, kun ei ole vielä löytänyt sitä oikeaa. En ole koskaan tehnyt asiasta numeroa ystävälleni tai miehelleni, mutta enää en tiedä miten minun tulisi ystävääni suhtautua. Toisaalta haluaisin jakaa ystäväni kanssa kaikki elämäni tärkeät ja iloiset asiat ja toisaalta myös puhua vaikeista asioista. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että mielummin vähättelen hänelle parisuhteemme onnea, kuin kerron miten hyvin meillä menee, sillä tunnen syyllisyytä onnistuneen suhteemme puolesta enkä haluaisi hänelle aiheuttaa mustasukkaisuutta. Toisaalta en halua puhua hänen kanssaan myöskään parisuhteemme ongelmista, sillä pelkään hänen jollain tavalla käyttävän tilaisuutta hyväkseen...? Olemme edelleen paljon tekemisissä keskenämme, mutta suhtaudun ystävääni koko ajan epäilevämmin, kun hän haluaa aina tavatessamme, että myös mieheni on mukana... samalla mieleni tekisi jotenkin rajoittaa näiden kahde välistä kanssakäymistä.
Mitä ajattelette? Miten minun tulisi tilanteeseen ja ystävääni suhtautua?
Minulla on myös ystävä, jonka olen tuntenut ala-asteajoilta lähtien. Voin sanoa, että hän on ehkä yksi parhaimmista ystävistäni, mutta: Ystäväni on aina ollut ihastunut mieheeni.
Kun aloimme mieheni kanssa seurustella ystäväni oli mieheen hyvin ihastunut, mutta mies ei ollut ystävästäni kiinnostunut ja sattuman kautta me päädyimme yhteen. Viimeiset 10 vuotta ystäväni on suhtautunut mieheeni hyvin erikoisesti: hän kehuu miten haluaisi löytää samanlaisen miehen itselleen, mutta seuraavassa hetkessä saattaa arvostella ja mustamaalata miestäni. Vuosien varrella ystäväni on myös uskotellut minulle, että mieheni olisi yrittänyt iskeä häntä, mieheltäni puolestani sain kuulla, että ystäväni oli lähetellyt miehelleni viestejä joissa pyytää tätä luokseen minun tietämättäni. En kuitenkaan vieläkään ole saanut sellaista kuvaa, että mieheni olisi ystävästäni mitenkään kiinnostunut, mutta on selvästi imarreltu saamastaan ihailusta.
Ystäväni elää vapaata sinkkuelämää ja hänellä on paljon vaihtuvia suhteita mm. myös naimisissa oleviin miehiin. Toisinaan hän on selvästi sanonut olevansa masentunut, kun ei ole vielä löytänyt sitä oikeaa. En ole koskaan tehnyt asiasta numeroa ystävälleni tai miehelleni, mutta enää en tiedä miten minun tulisi ystävääni suhtautua. Toisaalta haluaisin jakaa ystäväni kanssa kaikki elämäni tärkeät ja iloiset asiat ja toisaalta myös puhua vaikeista asioista. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että mielummin vähättelen hänelle parisuhteemme onnea, kuin kerron miten hyvin meillä menee, sillä tunnen syyllisyytä onnistuneen suhteemme puolesta enkä haluaisi hänelle aiheuttaa mustasukkaisuutta. Toisaalta en halua puhua hänen kanssaan myöskään parisuhteemme ongelmista, sillä pelkään hänen jollain tavalla käyttävän tilaisuutta hyväkseen...? Olemme edelleen paljon tekemisissä keskenämme, mutta suhtaudun ystävääni koko ajan epäilevämmin, kun hän haluaa aina tavatessamme, että myös mieheni on mukana... samalla mieleni tekisi jotenkin rajoittaa näiden kahde välistä kanssakäymistä.
Mitä ajattelette? Miten minun tulisi tilanteeseen ja ystävääni suhtautua?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Etsi uusia kivoja perheellisiä ystäviä. Naisia jotka ovat olleet valmiita ja kykeneviä sitoutumaan yhteen mieheen.
Yhdistelmä ystäväsi ja miehesi on kytevä aikapommi pitkällä tähtäyksellä. Sano hänelle suoraan että haluat keskittyä parisuhteeseen ja jättää ystävyydenosoitukset kokonaan väliin jatkossa.
Minusta sinun pitäisi katkaista välisi ystävääsi. Kuulostaa epäluotettavalta.
Minä en haluaisi olla tuollaisen "ystävän" kanssa missään tekemisissä. Omat ystäväni ovat ihania, luotettavia, rakkaita, eivätkä koskaan käyttäytyisi sopimattomasti miestäni kohtaan. Ystäväsi voi saada parisuhteessanne tuhoa aikaan, koska on ilmiselvästi kateellinen onnestanne.
kolmen kimppaa suosittelisin teille. enmpä oikein muuta osaa neuvoa..
Haluatko ottaa sitä riskiä, että joku kerta kun sinulla ja miehelläsi menee vähän huonommin, niin tämä "ystäväsi" iskee mieheen kiinni muka "lohduttamaan"? Tällaisia tilanteita on useita, joissa lähipiiristä joku kyttää sopivaa tilaisuutta saada haluamansa mies.
Jostakin syystä sinkkumiehet eivät sytytä joitakin naisia, vaan he näkevät miehen potentiaalin vasta sitten, kun näkevät heidät perheenisänä ja aviomiehenä. Kun nainen näkee, että mies osaa kantaa vastuunsa, leikkaa nurmikot ja auttaa kotitöissä, niin ulkopuolinen nainen ei ajattele, että hän haluaa tuon tyyppisen miehen, vaan että hän haluaa juuri nimenomaan tuon miehen. Sellainen on vaarallista.
Kerroit, että odotat ensimmäistä lastanne. Voin lohduttaa, että vauvan kautta löytää usein kavereita ja jopa ystäviä, jos on itse aktiivinen. On erilaisia synnytysvalmennuksia, neuvolakäyntejä, vauvauintia, muskareita, vauvakahviloita jne, joissa näkee loppujen lopuksi aika lailla samoja naamoja. Itse tutustuin jo synnytysvalmennuksessa erääseen pariskuntaan ja meidän vauvat olivat jopa samassa päiväkodissa sitten myöhemmin! Tämä perhe on yksi meidän parhaimpia perhetuttuja, joiden kanssa vietetään silloin tällöin iltaa jne.
Ota mies mukaan vauvajuttuihin, mutta muista, ettet synnytyksen jälkeenkään jätä miestä huomioimatta. Miehellä voi olla iso riski pettää, jos raskauden/synnytyksen takia ei saa pariin kuukauteen seksiä ollenkaan. Vaikka kuulostaa ehkä laskelmoivalta, niin itse ainakin annoin käsi- tai suuhoitoa miehelle synnytyksen jälkeen ihan vaan siksi, ettei hän haksahda pettämään pikkujouluissa tms. työjutuissa.
Onnea raskauteen ja jätä tuon petollisen ystäväsi yhteydenpito vähän vähemmälle ja keskity enemmän saamaan uusia ystäviä vauvapiireistä.
Miten miehesi käyttäytyy ko. naisen seurassa?