Olemme olleet miesystäväni kanssa yhdessä nyt 10 vuotta ja odotamme ensimmäistä yhteistä lastamme. Parisuhteessamme kaikki on hienosti ja molemmat suhtautuvat yhteisen perheen perustamiseen ja tulevaisuuteen hyvällä mielellä.
Minulla on myös ystävä, jonka olen tuntenut ala-asteajoilta lähtien. Voin sanoa, että hän on ehkä yksi parhaimmista ystävistäni, mutta: Ystäväni on aina ollut ihastunut mieheeni.
Kun aloimme mieheni kanssa seurustella ystäväni oli mieheen hyvin ihastunut, mutta mies ei ollut ystävästäni kiinnostunut ja sattuman kautta me päädyimme yhteen. Viimeiset 10 vuotta ystäväni on suhtautunut mieheeni hyvin erikoisesti: hän kehuu miten haluaisi löytää samanlaisen miehen itselleen, mutta seuraavassa hetkessä saattaa arvostella ja mustamaalata miestäni. Vuosien varrella ystäväni on myös uskotellut minulle, että mieheni olisi yrittänyt iskeä häntä, mieheltäni puolestani sain kuulla, että ystäväni oli lähetellyt miehelleni viestejä joissa pyytää tätä luokseen minun tietämättäni. En kuitenkaan vieläkään ole saanut sellaista kuvaa, että mieheni olisi ystävästäni mitenkään kiinnostunut, mutta on selvästi imarreltu saamastaan ihailusta.
Ystäväni elää vapaata sinkkuelämää ja hänellä on paljon vaihtuvia suhteita mm. myös naimisissa oleviin miehiin. Toisinaan hän on selvästi sanonut olevansa masentunut, kun ei ole vielä löytänyt sitä oikeaa. En ole koskaan tehnyt asiasta numeroa ystävälleni tai miehelleni, mutta enää en tiedä miten minun tulisi ystävääni suhtautua. Toisaalta haluaisin jakaa ystäväni kanssa kaikki elämäni tärkeät ja iloiset asiat ja toisaalta myös puhua vaikeista asioista. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että mielummin vähättelen hänelle parisuhteemme onnea, kuin kerron miten hyvin meillä menee, sillä tunnen syyllisyytä onnistuneen suhteemme puolesta enkä haluaisi hänelle aiheuttaa mustasukkaisuutta. Toisaalta en halua puhua hänen kanssaan myöskään parisuhteemme ongelmista, sillä pelkään hänen jollain tavalla käyttävän tilaisuutta hyväkseen...? Olemme edelleen paljon tekemisissä keskenämme, mutta suhtaudun ystävääni koko ajan epäilevämmin, kun hän haluaa aina tavatessamme, että myös mieheni on mukana... samalla mieleni tekisi jotenkin rajoittaa näiden kahde välistä kanssakäymistä.
Mitä ajattelette? Miten minun tulisi tilanteeseen ja ystävääni suhtautua?
Minulla on myös ystävä, jonka olen tuntenut ala-asteajoilta lähtien. Voin sanoa, että hän on ehkä yksi parhaimmista ystävistäni, mutta: Ystäväni on aina ollut ihastunut mieheeni.
Kun aloimme mieheni kanssa seurustella ystäväni oli mieheen hyvin ihastunut, mutta mies ei ollut ystävästäni kiinnostunut ja sattuman kautta me päädyimme yhteen. Viimeiset 10 vuotta ystäväni on suhtautunut mieheeni hyvin erikoisesti: hän kehuu miten haluaisi löytää samanlaisen miehen itselleen, mutta seuraavassa hetkessä saattaa arvostella ja mustamaalata miestäni. Vuosien varrella ystäväni on myös uskotellut minulle, että mieheni olisi yrittänyt iskeä häntä, mieheltäni puolestani sain kuulla, että ystäväni oli lähetellyt miehelleni viestejä joissa pyytää tätä luokseen minun tietämättäni. En kuitenkaan vieläkään ole saanut sellaista kuvaa, että mieheni olisi ystävästäni mitenkään kiinnostunut, mutta on selvästi imarreltu saamastaan ihailusta.
Ystäväni elää vapaata sinkkuelämää ja hänellä on paljon vaihtuvia suhteita mm. myös naimisissa oleviin miehiin. Toisinaan hän on selvästi sanonut olevansa masentunut, kun ei ole vielä löytänyt sitä oikeaa. En ole koskaan tehnyt asiasta numeroa ystävälleni tai miehelleni, mutta enää en tiedä miten minun tulisi ystävääni suhtautua. Toisaalta haluaisin jakaa ystäväni kanssa kaikki elämäni tärkeät ja iloiset asiat ja toisaalta myös puhua vaikeista asioista. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että mielummin vähättelen hänelle parisuhteemme onnea, kuin kerron miten hyvin meillä menee, sillä tunnen syyllisyytä onnistuneen suhteemme puolesta enkä haluaisi hänelle aiheuttaa mustasukkaisuutta. Toisaalta en halua puhua hänen kanssaan myöskään parisuhteemme ongelmista, sillä pelkään hänen jollain tavalla käyttävän tilaisuutta hyväkseen...? Olemme edelleen paljon tekemisissä keskenämme, mutta suhtaudun ystävääni koko ajan epäilevämmin, kun hän haluaa aina tavatessamme, että myös mieheni on mukana... samalla mieleni tekisi jotenkin rajoittaa näiden kahde välistä kanssakäymistä.
Mitä ajattelette? Miten minun tulisi tilanteeseen ja ystävääni suhtautua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et ilmeisesti pysty enää olemaan hänen kanssa ystävä.
Niin, samaa mieltä ylemmän kanssa. Voiko sitä enää luottaa ystävään, joka olisi ihan valmis viemään sinulta miehen, jos vain hänelle kelpaisi? Ja juuri tuo, ettet voi avautua ongelmista, kun pelkäät, että hän käyttää tilaisuutta hyväkseen, on varmaan aika huono lähtökohta ystävyydelle.
Suhtaudu varoen, ja etsi tilalle parempia ystäviä.
Miten ihmeessä nimität tuota naista ystäväksesi? Hän lähettelee miehellesi viestejä, on kateellinen sinulle onnestasi ja mietit miten pitäisi suhtautua??? Nyt hei, hyvä nainen, järki käteen! Sinulla on lapsi tulossa, tarvitset ystäviä, jotka ovat oikeasti ystäviäsi. Ystävyyteen ei kuulu, että viestitellään salaa miehen kanssa, se osoittaa, ettei ystäväsi todellakaan ole sinun ystäväsi. MIkä on saanut sinut pitämään yllä ystävyyttä, vaikka toinen on osoittanut, ettei ollenkaan arvosta sinua?
Sinuna en luottaisi ystävään. Etsisin uusia ystäviä.