on mielestäni nettideittailu hetken kokemuksesta.
Samanlaiseen en ole koskaan törmännyt todellisessa elämässä.
Vaikka olisi ulkonäöltään, koulutukseltaan, sosiaaliselta asemaltaan ja varallisuudeltaan ja persoonaltaan ok..joku ihme harha iskee ihmisiin deittisivuilla.
Siitä ne syntyvät "ikuiset deittailijat" ja deittiriippuvaiset.
En todellakaan usko harhaan, että deitistä löytäisi vakavan suhteen.
Todennäköisyys löytää kumppani jotain "vanhanaikaista" tietä on todennäköisempää kuin deittipalstalta.
Sanonta..mitä tapahtuu Tallinnassa, jää myös Tallintaan, pätee nykyään myös nykyisiin deittipalstoihin.
On vain minun mielipiteeni hetken tätäkin kokeiltuani ystävien kehuessa, että netistä ne kumppanit löydetään.
Joo, voi varmaankin tavata, jos kelpaa vain joku...huah..
Samanlaiseen en ole koskaan törmännyt todellisessa elämässä.
Vaikka olisi ulkonäöltään, koulutukseltaan, sosiaaliselta asemaltaan ja varallisuudeltaan ja persoonaltaan ok..joku ihme harha iskee ihmisiin deittisivuilla.
Siitä ne syntyvät "ikuiset deittailijat" ja deittiriippuvaiset.
En todellakaan usko harhaan, että deitistä löytäisi vakavan suhteen.
Todennäköisyys löytää kumppani jotain "vanhanaikaista" tietä on todennäköisempää kuin deittipalstalta.
Sanonta..mitä tapahtuu Tallinnassa, jää myös Tallintaan, pätee nykyään myös nykyisiin deittipalstoihin.
On vain minun mielipiteeni hetken tätäkin kokeiltuani ystävien kehuessa, että netistä ne kumppanit löydetään.
Joo, voi varmaankin tavata, jos kelpaa vain joku...huah..
Vastaukset 7
Vanhimmat
fiksu valinta. Alkaa tuntemaan itsensä tosi surkeeks ihmiseksi nettideittaillessa. Siellä kun ihmiset tuntuu olevan vahva suojaus päällä ja kuoreensa käpertyneitä, ettei vaan kenestäkään vahingossa kiinnostuisi. Toi kriteerien palvominen on vaan sairasta. Ei se maksais paljon vaivaa, jos antais mahdollisuuden tavata ihan livenä, mut oon tyytyväisempi näin ilman nettideittejä. Ja ei tarvii naisten pelätä, et ahdistelisin heitä viesteillä :). Olemme kaikki enemmän tai vähemmän pinnallisia silti.
Samat kokemukset - en suosittele nettideittailua varsinkaan jos olet vain tavanomaisen näköinen mies. Ne kuvien vaihdon jälkeen liukuhihnalta tulevat pakit syövät helposti niitä mahdollisesti viimeisiäkin itsetunnon rippeitä.
Teoriassahan nettideitistä olisi mahollista löytää samanhenkistä seuraa paljon helpommin kuin vaikkapa baarista ja se on myös kulttuurissamme yksi harvoista yleisesti hyväksytyistä tavoista tehdä aloitteita selvin päin mutta kun ulkonäkö on kriteeri numero yksi niin se on aivan sama miten elämänarvot, harrastukset yms osuvat yhteen viestittelykumppanin kanssa - pakit tulee 99% varmasti siinä vaiheessa kun aletaan kuvia vaihtelemaan.
Helposti tässä tulee siihen johtopäätökseen, että nettideitissä roikkuvat ne samat ikisinkkunaiset vuodesta toiseen odottaen viestiä siltä oman elämänsä David Beckhamilta tai George Clooneyltä.
Ulkonäkö on yhtä lailla miehille kriteeri nro 1. Tavisnaisella (ja nyt en puhu "siiderivalaasta" vaan naisesta joka on ehkä kasvoiltaan epäsymmetrinen, huonoihoinen tai muuten vähemmän kaunis) ei ole mitään mahdollisuuksia saada nettimiehiä kiinnostumaan itsestään.
Netti on pinnallisin mahdollinen väylä hakea seuraa. Livenä tällainen rumiluskin saa edes joskus huomiota osakseen hymynsä ja sosiaalisten taitojensa ansiosta, mutta jos nettiin jäisi niin itsetunto murskaantuisi aika nopeasti.
En valitettavasti tunne empatiaa teitä miehiä kohtaan koska olen niin monta kertaa lukenut, että naiset muka saavat paljon vastauksia ja joutunut itse kokemaan sen, että tavisnainen ei todellakaan saa eikä kukaan vastaa edes niihin omiin viesteihin.
taitaa olla totta tuokin. Jos ulkonäössä jokin pahasti tökkää vastaan, niin ei sellasta tee mieli lähestyä. Enkä pidä sitä pinnallisuutena. Ymmärrän sen ettei ulkonäköni miellytä useinpia naisia. Asiassa on se hyvä puoli, että jäljelle jää ne potentiaaliset, ei ulkonäkökeskeiset naiset. Ulkonäön tärkeyden korostuminen nettijutuissa nyt on sanomattakin selvää. Jotain hyviä virityksiä sain aikaseksi, mut en tiedä kaatuko ulkonäön riittämättömyyteen vai mihin. Sinäänsä täysin turha lähtee arvailemaan, kun toisen pään sisälle ei pääse. Ja kukapa sen uskaltaa suoraan sanoa, että naamataulun osalta oot vähän tollanen maanantaikappale, niin en jaksa innostua :).
Tämä niin totta, ja asiahan ei liity vain ulkonäköön vaan elekieleen ja olemukseen jonka näkee sitten kokonaan vasta deiteillä, ja vaikka ajattelee, että "ei tuo nyt kuvan perusteella niin paha ole, kokeillaan nyt..." niin se koko persoona voi sitten livenä tökkiä pahemman kerran... ja *silloinkin* pidemmän päälle kaiken takana voi olla valloittava persoona, mutta tosin kuin kaveripiirissä ei deittailussa ole mahdollisuuksia vuosien mittaiseen lämpiämiseen toista kohtaan.
Ulkonäkö ei ole vain se kuori, vaan siitä heijastuu myös toisen sisintä...
Mutta itselleni ainakin vaikeaa miettiä, että mitä MINÄ tuon suhteeseen sille toiselle, kun on paljon helpompaa vaan miettiä että mitä ominaisuuksia hän tuo minun elämääni... se on nettideittailussa se paha "shoppailuefekti", josta yritän eroon aina kun mahdollista.
No joo, mä olen hyvännäköinen ja pääsin AINA treffeille. Trfeffit kului mun ulkonäköä kehuessa, minkäänlaista yritystä tutustua muhun ei olllu, KERTAAKAAN... Lähinnä haluttiin tietää onko mun merkkilaukku aito... käynkö pintaliitopaikoissa ja jos, niin pääseekö mun siivellä... käynkö joka sunnuntai brunssilla ja jos en, niin mikä mussa on vikana...
Tää formaatti on jotenkin mennyt vinoon. Pelokkaat, juurettomat ihmiset yrittää löytää seuraa, josta vois hyötyä joka mahdollisella tavalla...
Missä perinteiset, miehekkäät Miehet, jotka haluavat puolisoksi Naisen, eivät aina saa kerrotuksi tunteistaan, mutta eivät kyllä tasan tarkkaan tiedä, et mun olkapäältä roikkuu Mulberryn Tillie....
Ei kai vaan tasa-arvovouhotuksn tulosta...
"Tasa-arvovouhotuksen"? Eivätkö miehet ja naiset ole mielestäsi tasa-arvoisia? Ovatko naiset mielestäsi miehiä huonompia vai päinvastoin?