Luottamus

Sama tilanne meillä?Puheluita ja viestejä pukkaa ja aina tuntematon numero,tai kaupustelija joihin ei kannata vastata? Kumman rauhattomaks menee mies ja jos ei muuta keksi,niin wc.hen textaan ja valhetta pukkaa,joka ei mene läpi.Outoja asioita ilmaantuu hoidettavaks ja ei muuta,kun menoksi.Kauan toisiaan tuntien kyllä äänensävy jo kertoo valheen?Miksi kiusata toista ja mitä sepitellään kolmannelle osapuolelle.Itte en kauaa enää moista kattele.Ystäväpiirissä useita iilimatoja,jotka sotkii hyviäkin parisuhteita,niin naisia,kuin miehiä.Joku roti pitäis olla,jos mukamas hyvä ja rakastettu ystävä on?

Itse olen kokenut saman. Vaikak mies pettikin loppupeleissä minua. En kyllä syytä sitä toista naista. Kyllä se on se mies joka oma-aloitteisesti päätti minua satuttaa ja meni toisen naisen luota hakemaan läheisyyttä.

En sitä naista kyllä arvosta tippaakaan. Mutta tiedän, että ex-mieheni itse sen päätöksen teki. Tiesipä mihin ryhtyi. Olisi vaan voinut rehellisesti ja suoraan sanoa, eikä valehdella minulle vuosia sinisin silmin...

Seuratkaa vaistojanne!

Nythän näitten viestien lukemisen jälkeen tuli mieleeni, että samalla kun meiltä alle vuoden liitosta seksi lopahti, en ole enää herran puhelinta saanut koskea eikä viestejä ole minulle näytetty. Vessaan kanssa menee näpyttämään. Ennen näytti tai luki kaikki työviestit joita tulee päivin öin tasaiseen tahtiin. Enää ei. Töitä tekee yöhön asti ja on yks kaks harrastuksissa poissa melkein kaikki vapaapäivät. Sen ajan kun on kotona haukkuu mua ja kehuu itseään. Ja haastaa riitaa... voi luoja sitä lapsellisuutta.

Sepä se. Sillä on toinen.

1) Keskeinen ongelma kaikissa vakavin ongelmiin ajautuneissa parisuhteissa on rakentavan, rehellisen, suoran ja avoimen viestinnän puute.

2) Toinen on sitten tilanne jossa edellisestä johtuen alkaa kasautua turhautmia, väärinkäsityksiä ja jossa alateaan reagoida myös viimeksimainittuihin. Todellisia ongelmia ei selvitetä vaan aletaan oireilla ja reagoida oireiluun. Soppa on valmis.

Tunneperäistä, henkistä ja seksuaalista välimatkaa alkaa syntyä torjutuksi, sivuutetuksi, ei arvostetuksi ja ei ymmärretyksi tulemisen tunteineen. Henkilöt alkavat vierantuua toisistaan.

Kun tämän seurauksena aleteen arvostella, syytellä ja kritisoida ääneen tai hiljaa mielessään toista osapuolta, niin etäisyys ja juopa sen kuin vain kasvaa.

Harvemmin kumpikaan kysyy peilinsä edessä itseltään, että mitkä ominaisuudet tekevät minusta hyvän ja halutavan tai huonon kumppanin.

3) Seuraava askel riskeeraakin sitten olla jonkin korvaavan hakeminen parisuhtene ulkopuolelta.

Ikävää näissä tilanteissa on juurikin pettäminen tuon yllä olevan prosessin seurauksena.

Parempi olisi keskustella asiat avoimesti ja jos sudetta ei haluta jatkaa, niin erota ilman pettämistä.

Ps. Havaintojeni mukaan naisilla on taipumus jaaritella ystävättäriensä kanssa parisuhteen privaateista asioista, asioista jotka tulisi selvittää parisuhtene yksityisyydessä.

Itse koen sen jonkinasteisena "psykologis-henkisenä" sutenööritoimintana, jossa puolisolta riisutaan houst nilkkoihin nais-kaveri-ringeissä.

Onneksi on olemassa myös naisia jotka eivät näin toimi ja jopa eronkin jälkeen pitävät päättyneen parisuhteen privaatin privaattina. Ilmeisesti kuitenkn melko harvinaista (?).

Niin, pieni lisäys / tarkennus edelliseen.

"Harvemmin kumpikaan kysyy peilinsä edessä itseltään, että mitkä ominaisuudet tekevät minusta hyvän ja halutavan tai huonon kumppanin."

Kupikin osapuoli on vastuussa parisuhteen menestymisestä kuin ongelmistakin.

Toki eihän "kuollutta hevosta" voi perässään kauaa raahata jos jompi kumpi lakkaa investoimasta parisuhteseen.

Ihastuminne on helpoa, mutta kestävän ja tasapainoisen parisuhteen luominen ja ylläpito pitkällä aikavälillä onkin aivan toinen asia.

Itsestään ja omalla painollaan se ei menesty. Siihen tarvitaan kaksi aktiivista ja määrätietosta, sekä sitoutunutta henkilöä ja se on jatkuvaa hyvän suhteen eteen toimintaa.