Ihan pakko oli päästä purkamaan näitä tuntoja jonnekkin,olen niin uupunut ja kyllästynyt tähän tilanteeseen....
Eli avioliittoa 5 vuotta takana ja lisäksi yksi lapsi siunaantunut meille. Parisuhteemme on täysin seksitön eikä minkäänlaista hellyyttä osoiteta.Ollaan kuin kämppiksiä,kotityöt ja laskut maksetaan puoliksi,ollaan kavereita ja that's it. Kaksinkeskistä aikaa meille suodaan mummojen toimesta hyvinkin paljon, mutta mitäpä silläkään tekee kun koko se aika miehellä menee telkkarin tai tietokoneen ääressä. Missään ei voida käydä eikä mitään tehdä yhdessä.
Olen puhunut asiasta monesti ja ilmaissut selkeästi, että tilanteemme vaivaa kovin, mutta miehen mielestä kaikki on ok ja pitäisi kuulemma tyytyä siihen mitä on. Ongelma onkin että en tyydy. Haluan romantiikkaa,pieniä hellyydenosoituksia arjen keskellä,edes satunnaista seksiä,tuntea itseni naiseksi ja halutuksi. En vaadi kuuta taivaalta,pelkkä lause "minä rakastan sinua" helpottaisi oloani jo kummasti....
Tätäkö se loppuelämäni sitten on?pitääkö tyytyä tähän kohtaloon nöyrästi vai saanko haluta jotain parempaa,jotain missä on hyvä olla? En haluaisi erota lapsemme vuoksi ja kuitenkin rakastan miestäni kovasti. Oonko vaan typerä haihattelija kun muistelen niitä aikoja kun kaikki oli vielä toisin ja mulle lupailtiin vaikka mitä?
Vaimona koitan olla mahdollisimman hyvä,tehdä asiat miehen mielen mukaan jne. Pysyttelen "pois tieltä" kun on kiukkusella tuulella,annan omaa rauhaa. Tää elo onkin jo vähän sellasta että saan pyydellä anteeksi olemassa oloani, mikään ei ole koskaan hyvin ja teen väärin asioita,kysyn tyhmiä kysymyksiä..
En nyt varsinaisesti odota tähän mitään vastausta,halusin vaan purkaa tän raastavan tuskan sanoiksi. Toki jos on kohtalotovereita niin vertaistuki on aina tarpeen :)
Eli avioliittoa 5 vuotta takana ja lisäksi yksi lapsi siunaantunut meille. Parisuhteemme on täysin seksitön eikä minkäänlaista hellyyttä osoiteta.Ollaan kuin kämppiksiä,kotityöt ja laskut maksetaan puoliksi,ollaan kavereita ja that's it. Kaksinkeskistä aikaa meille suodaan mummojen toimesta hyvinkin paljon, mutta mitäpä silläkään tekee kun koko se aika miehellä menee telkkarin tai tietokoneen ääressä. Missään ei voida käydä eikä mitään tehdä yhdessä.
Olen puhunut asiasta monesti ja ilmaissut selkeästi, että tilanteemme vaivaa kovin, mutta miehen mielestä kaikki on ok ja pitäisi kuulemma tyytyä siihen mitä on. Ongelma onkin että en tyydy. Haluan romantiikkaa,pieniä hellyydenosoituksia arjen keskellä,edes satunnaista seksiä,tuntea itseni naiseksi ja halutuksi. En vaadi kuuta taivaalta,pelkkä lause "minä rakastan sinua" helpottaisi oloani jo kummasti....
Tätäkö se loppuelämäni sitten on?pitääkö tyytyä tähän kohtaloon nöyrästi vai saanko haluta jotain parempaa,jotain missä on hyvä olla? En haluaisi erota lapsemme vuoksi ja kuitenkin rakastan miestäni kovasti. Oonko vaan typerä haihattelija kun muistelen niitä aikoja kun kaikki oli vielä toisin ja mulle lupailtiin vaikka mitä?
Vaimona koitan olla mahdollisimman hyvä,tehdä asiat miehen mielen mukaan jne. Pysyttelen "pois tieltä" kun on kiukkusella tuulella,annan omaa rauhaa. Tää elo onkin jo vähän sellasta että saan pyydellä anteeksi olemassa oloani, mikään ei ole koskaan hyvin ja teen väärin asioita,kysyn tyhmiä kysymyksiä..
En nyt varsinaisesti odota tähän mitään vastausta,halusin vaan purkaa tän raastavan tuskan sanoiksi. Toki jos on kohtalotovereita niin vertaistuki on aina tarpeen :)
Vastaukset 25
Vanhimmat
monessa paikassa se tuntuu menevän noin..kysyisin mieheltä että rakastaako hän oikeasti sua. Jos on aitoa rakkautta, on myös hellyyttä, seksiä yms. Ite nyt 10 v naimisissa ja asiat on tosi hienosti. Päivittäinen pieni hellyydenosoitus on avain sana minusta.
Ihana kuulla, että jonkun muunkin mielestä edes pienetkin päivittäiset hellyydenosoitukset kuuluvat parisuhteeseen! Oon aina ajatellut että oon jotenki höperö noitten asioitten suhteen..olen kysynyt että rakastaako minua niin vastaus on yleensä "no kuinka niin" tjsp. En tiedä pitäisikö päästää vain irti,olen kuitenkin vasta 25v enkä haluaisi koko elämääni viettää näin. Velvollisuuden tunteestahan vielä tässä olen ja muistot paremmista ajoista pitää mut kiinni tässä suhteessa...
Ota ero ja äkkiä. Kyllä liitossa pitää seksiä ja romantiikkaa olla. Halauksia ja pusuja ja yhdessä tekemistä. Miehes on nysväke joka ei tiedä miten naisen kanssa ollaan. Ei taida sua enään rakastaa joten sun on parempi ottaa ero.
AVIOMIESTAVARATALO
Hiljattain avattiin "Aviomiestavaratalo" johon naiset saivat mennä
valitsemaan itselleen aviomiehen. Tavaratalossa oli viisi kerrosta.
Miesten ominaisuudet paranivat mitä ylemmästä kerroksesta oli kyse.
Ainoa sääntö naisille oli, että oven avatessa tiettyyn kerrokseen
aviomies piti valita juuri siitä kerroksesta ja alempaan kerrokseen
ei saanut mennä takaisin. Asiakkaana sai olla vain kerran. Eräät
ystävättäret lähtivät tavarataloon löytääkseen itselleen aviomiehen...
1. Kerros:
Ovella oli kyltti jossa luki: "Näillä miehillä on työpaikka ja he
rakastavat lapsia". Ystävättäret lukivat kyltin ja sanoivat: "No,
onhan se parempi kuin olla työtön eikä pitää lapsista, mutta kyllä
vähän mietityttää mitä ylemmistä kerroksista löytyy". Ja naiset
jatkoivat matkaa ylöspäin.
2. Kerros:
Kyltissä luki: "Näillä miehillä on työ, hyvä palkka, he rakastavat
lapsia ja ovat komeita. "Hmmm", sanoivat naiset, "mutta silti
mietityttää mitä vielä ylempää voi löytyä." Naiset jatkoivat matkaa
ylemmäksi.
3. Kerros:
Kyltissä sanottiin: "Näillä miehillä on työ, hyvä palkka, he
rakastavat lapsia, ovat komeita ja auttavat kotitöissä. "Wow",
sanoivat naiset, "todella houkuttelevaa?", mutta koska tavaratalossa
oli vielä kerroksia he jatkoivat matkaa ylöspäin.
4. Kerros:
Tämän kerroksen ovella luki: "Tässä kerroksessa on miehiä joilla on
hyvä työ, hyvä palkka, he rakastavat lapsia, ovat komeita, auttavat
kotitöissä ja ovat lisäksi erittäin romanttisia". "Ei voi olla totta!"
huudahtivat naiset, "ajattele mitä miehiä viimeisessä kerroksessa on
oltava!!!". Naiset juoksivat ylös viimeiseen kerrokseen.
5. Kerros:
Ylimmän kerroksen ovella luki: Tämä kerros on tyhjä ja olemassa vain
siksi, että voidaan todistaa kuinka mahdotonta naista on miellyttää!
Uloskäynti on vasemmalla, toivottavasti kaadutte portaissa.
Itse olen miettinyt juuri samaa, jos on onneton ja itse pitää yrittää avioliiton eteen kaikkea niin onko pakko? Toista ei voi muuttaa ja tietenkin itsessäkin vikaa mutta tuntuu ettei tämä elämä voi näin jatkua. Ihanko koko rakkaus kuollut.. Lapsiakin on ja niiden takia en haluaisi erota mutta miten tästä eteenpäin... Samaa mietin kuin aloittaja,kyllä miehenkin pitää tehdä asialle jotain.. Tai olla Se mies joka päättää asioista.. Jne..
Ihan hauska juttu, mutta mielestäni väärään kohtaan sen tirvaisit.
Kyllä parisuhde pidetään yllä molempien tahdosta. Jos toinen ei halua yrittää, näen oikeudekseni erota. Lasten takia ei kannata olla yhdessä, koska hekin aistivat kuinka onnettomia vanhemmat ovat.
Tuttua. Mulla on takana melkein 20 vuoden suhde, jossa jo muutaman vuoden jälkeen läheisyys, seksi ja muu yhdessä tekeminen alkoi hiipua. Mies oli sitä mieltä, että yhdessä ollaan, kuitenkin, ja minä sitten tyydyin siihen, mitä on. Ei parane vaihtamalla, ajattelin.
Kunnes sitten yllättäen mies huomasi, että hän kaipaa läheisyyttä, juttelemista, seksiä ja yhteistä tekemistä - mutta nuoruusaikojen tyttöystävänsä kanssa. Siinäpä jäi sitten pitkä parisuhde melkein saman tien, ja nyt on miehellä uusi, kuulemma ihana elämä.
Jos nyt saisin aikaa käännettyä takaisin, laittaisin suhteen poikki täsmälleen siinä kohtaa, kun se lakkasi yrityksistäni huolimatta toimimasta.
"pitäisi kuulemma tyytyä siihen mitä on. Ongelma onkin että en tyydy."
Elämä on tällaista. Meidät "huijataan" pariutumaan, jotta suku jatkuisi. Tajuamme asian, kun on jo liian myöhäistä.
Haluat miehesi tunnustavan rakkautta ja osoittavan hellyyttä. Entä jos mies ei tunne rakkautta eikä häntä kiinnosta hellyys eikä yhteinen tekeminen? Pitäisikö hänen valehdella ja pakottautua silittämään?
Suurin osa pariskunnista on saman tilanteen edessä. Eri ihmiset tekevät eri ratkaisut. Mitä teetkin, muista, että lapsen onni on tärkeämpi kuin sinun onnesi. Jos eroat, lapsellesi tulee todennäköisesti äitipuoli, jolla on ehkä ihan erilainen elämännäkemys kuin sinulla.
"Suurin osa pariskunnista on saman tilanteen edessä"! Itsesuggestiotako?
Ehkä se lohduttaa jotakin, että muilla ei mene sen paremmin? Miksi se lohduttaa?
On ymmärrettävää, että näillä palstoilla kirjoittelevat etupäässä (melkinpä ainoastaan) ongelmaiset, mutta se ei merkitse, että valtaosalla pariskuntia olisi samoja, tai muitakaan todellisia ongelmia.
Niin sehän siinä mua raastaakin että ei enää rakasta mua. Ja on suoraan sanonutkin sen ettei pahemmin hellyydenosoituksista välitä ja yhteinen tekeminen olisi mieluiten hiljaa teeveetä tuijottaen.
Lapseni onnea tässä eniten ajattelenkin. Mieheni on kuitenkin täydellinen isä hänelle ja heille on muodostunut oikein hyvä kiintymyssuhde jonka pelkään kärsivän jos eroaisimme, sitä en voisi tehdä lapselleni enkä miehellenikään, koska kaikesta huolimatta välitän hänestä paljon.
Ei ole tietenkään hyvä että muillakin samantyyppisiä tilanteita,mutta helpottaa kuulla että en ole ainoa nykyiseen parisuhteeseensa kyllästymyt. Minun on ainakin kovin vaikea enää edes aloittaa keskustelua tästä tilanteesta, tuntuu että itse olen tässä se paha ihminen...
"se ei merkitse, että valtaosalla pariskuntia olisi samoja, tai muitakaan todellisia ongelmia"
Puolet avioliitoista päättyy eroon. Loputko ovat puhtaan onnellisia? Kyllä voi sanoa varmasti, että enemmistö liitoista kohtaa kriittisiä ongelmia.
Tämän elämänlain tiedostaminen toisaalta huojentaa, toisaalta masentaa. Se huojentaa, koska ei tarvitse katua, tuntea syyllisyyttä tai katkeroitua kumppanille. Se masentaa, koska parhaillakaan ohjeilla ei pysty estämään elämää menemästä pilalle.
Miehelläsi on joko toinen nainen tai sitten on homo joka olosuhteiden pakosta on animisissa ja itse jo yli 50v mies ja saman naisen kanssa yli 20 v ja sekisä 2-5 kertaa viikossa ja aikoinaan kun kumppaan mentiin niin kerroin mitä parisuhteelta haluaan ja naisenikin ymmärsi sen ja on itsekkin seksuaalinen nainen että silleen. Hanki joko rakataja tai sitten eoat. Sanoppa miehelle etttä avioliittoon kuuluu seksi ja jos sitä ei tule niin silloin erotaan kun yhteiselämä ei suju.
"kun kumppaan mentiin niin kerroin mitä parisuhteelta haluaan"
Olet helppo tapaus: edellytät puolisolta vain mekaanista seksin antamista. Mutta monet meistä tarvitsevat enemmän sitä tunnetta kuin pakkopullaa. Tunteitahan ei voi omalla päätöksellä taikoa.
Jos haluamaansa ei saa, vaihtoehtoja on tosiaan monia: eroaminen, pettäminen tai kitkuttaminen. Jos lapsia ei ole kuvassa mukana, eroaminen on suoraviivaista. Mutta lapset mutkistavat tilanteen ratkaisevasti: elämässä ei enää olekaan kyse minusta.
Jotkut julistavat vakaumuksenaan, että oma onni on aina lapsenkin etu. Valitettavasti se ei aina mene niin.
Juuri noin... kun tehdään lapsi, kyse ei olekkaan enää minusta.
Monet haikailee sitä tilaa ennen lapsia, mutta se aika ei tule, miten voisikaan...?
Ihmiset kasvavat, flirttiaika suhteessa menee ohi, eikä kaikki vaan välitä siitä hellyydestäkään niin paljoa enää ja sekin hellyys on mukavampi jakaa lasten ja lemmikkien kanssa. Sieltä tulee mukavaa palautetta, eikä vain vaatimuksia, niinkuin kumppanilta.
Samaa mieltä. Hyvin onnellisiakin pitkiä avioliittoja on. Ei huonossa tarvitse kitkutella. Ei uskotella itselleen, että se on lapsien takia hyvä.
"kun kumppaan mentiin niin kerroin mitä parisuhteelta haluaan"
Jee! Näin on . Seksi on sopimuskysymys ja kannattaa vaikka lakitoimistossa ennen liittoa käydä tekemässä paperit, että on velvollinen seksiin harmaaseen hautaan saakka. Jos toinen lopettaa seksin kesken liiton, niin se on katsottava sopimusrikkomukseksi ja eron perusteksi,
hmm...Mikä sopimuskysymys? Kysyykö pappi, että lupaatko naija hautaan asti? Kysyykö tuomari sitä? Sitä nyt ei kysy kukaan ja jos se on se syy mennä naimisiin, niin haloo....?
Olipa niin tyhmä kommentti, että olet varmaan poikamies ja pysytkin sellaisena. Baarista kun ostat yöksi lutkan ja maksat sille, olet tehny sopimuksen, ja saat olla surkea naimaankin... ja kun maksat paljon, saat kuulla olevasi hyväkin. :D
Seksisopimuksen kommentti on asian ytimeen osuva!
Kirjallisen ja suullisenkin sopimuksen puuttuessa, mutta sen uhkan edessä, yritän tarjota vaimolleni täyden palvelun hautaan asti.
Tai ainakin niin pitkälle kuin kykenen.
Ei kyllä se seksi on sopimuskysymys.
Se pitäisi kirkon vihkivaavaankin se sisällyttää. Eli pappi kysyisi seurakunnan läsnäollessa, että tahdotko antaa (nimi) seksiä sekä myötä-että vastoinkäymisissä.
Eli näin se menisi:
"Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Naisen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Miehen Nimi) aviomieheksenne rakastaaksenne häntä ja antaa seksiä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon)
Kuten huomaat, vihkikaavassa tiedustellaan vain tahtoa. Ei siinä mitään luvata. Tahtomiskysymyksellä varmistetaan, ettei kukaan ole painostamassa tai pakottamassa naimisiin vaan että velvoitteet (joita ei kaavassa erikseen mainita) otetaan vapaaehtoisesti.
Laissa on sitten määritelty, mitä siviilisäädyn muutos merkitsee. Ei siinä kylläkään ole seksivelvoitetta, ja seksiin pakottaminen on nykyään raiskaus. Avioliittolain mukaan puolisoiden "tulee avioliitossa osoittaa keskinäistä luottamusta sekä yhteisesti toimia perheen hyväksi" ja "tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen". Siinä kaikki.
Olen varma, että seksisopimukset eivät ole lainvoimaisia.
Erään vanhan ja onnellisen pariskunnan kadulla nähdessäni, menin kysymään: "Anteeksi, mutta saanko kysyä, että kauanko olette olleet yhdessä?" Aluksi he kysyivät että onko tämä joky gallup, mutta sanoin että ihan omasta mielenkiinnosta halusin kohteliaasti kysyä.. He sanoivat, että he ovat olleet kauan yhdessä (olisiko miehen armeija- ajan jälkeen aloittaneet seurustelun) ja he haluavat sitä. Tärkeintä heistä oli toisen kunnioittaminen ja huumorintaju, sekä pieni pilke silmäkulmassa. Rakkaus on muuttanut moneen otteeseen muotoaan ja se on myös syvää ystävyyttä. Parisuhdetta kannattaa siis hoivata sitä ja esim. ei odota palveluksia, vaan pienillä yllätyksillä ja sanoilla piristää toista, jolloin toinen voi myös huomata miten hyvä mieli siitä tulee ja ehkä toimii joskus samoin. Tai yllättää toinen, että kun lähdetään vaikka kaksin tai lasten kanssa kävelylle, ottaa toista kädestä kiinni. Älkää kadottako läheisyyttä ja antakaa pusuja myös lasten nähden ja kehukaa toisianne myös lasten nähden (ei tietenkään roisisti ;) ), jotta lapsetkin oppivat, että tunteiden osoittaminen ei ole "nolo" ja siitä tulee hyvälle mielelle.. En nyt ota kantaa tässä ääritapauksiin jotka ovat asia erikseen ja ei välttämättä nämä vinkit enää päde (esim. narsistit, parisuhdeväkivalta, alkoholistit jne..). Mielestäni kannattaa myös välillä muistella ja kysyä toiselta, mihin toisessa silloin joskus ihastui, mitä toisesta ajatteli ja kertoa toisesta myös samoja asioita.. Pienet teot arjessa ovat suuria tekoja. Olkaa rakastamisessa luovia, älkää aina odottako tekoja toiselta, vaan olkaa itsekin yllätyksellisiä, edes joskus :) Muistakaa myös tehdä asioita yhdessä lasten kanssa, joista heille jää mukavia muistoja ja joita he ehkä tulevaisuudessa omissa suhteissaan toistavat..
Älä eroa! Miehesi on vain mukavuuden haluinen ja laiska tehdäkseen työtä parisuhteenne eteen. Hänen mielestä se ei tarvitse työtä, mitä nyt sinä vähän kitiset välillä. Jos eroaisit se olisi miehellesi valtava yllätys, ei hän voi mitenkään tietää, että asia sentään noin paljon vaivasi. Sano miehellesi, että teidän pitää tehdä sopimus vähintään kerran viikossa tietokoneet kiinni ja seksiä. Se voi olla nettiriippuvaiselle kovapala. Sano, että sopimus alkaa tällä viikolla, ei ensi viikolla.
Aloittajalle.
Oletko lihava ?????
Suhteessamme on aina ollut läheisyyttä: halailua, pussailua, taputtelua, vitsailua, vihjailua. Sen sijaan emme juurikaan sano ääneen rakastavamme toisiamme. Miksi pitäisi, kun sen tiedämme? Ihmisillä on erilaisia odotuksia, erilaisia tapoja näyttää kiintymystä ja erilaiset kyvyt ottaa läheisyyttä vastaan. Mutta jos rakastaa, silloin haluaa toiselle hyvää ja tekee asioita, vaikkei aina ehkä niin huvittaisikaan. Onko esim. halaus paljon pyydetty, jossa sillä saa toisen tuntemaan olonsa paremmaksi? Puolisolta ei voi vaatia, mutta jotain kertoo, jos puoliso ei halua ottaa toiveita millään tavalla huomioon.
Meillä ei ole kovin paljon yhteisiä harrastuksia tai yhteistä tekemistä, mutta jotain kuitenkin. Nyt kun lapset ovat vähän isompia ja vapaa-aikaa on hiukan enemmän, olemme miettineet, mitä ennen lapsia teimme yhdessä. Ei sen tartte olla kovin kummoista, joskus käydään vain kahvilla tai pyöräretkellä. Yksi henkireikä meille on saunominen sen jälkeen, kun lapset on laitettu nukkumaan. Jotenkin pitäisi pystyä pysymään kärryillä toisen elämässä silloinkin, kun elämä on kiireistä. Näyttää, että on kiinnostunut toisesta. Voi kysellä kuulumisia, lähettää tekstarin kesken työpäivän, laittaa ruoan valmiiksi tms. Toista ei voi muuttaa, mutta joskus oman käytöksen muuttaminen saa/pakottaa puolison reagoimaan. Ja jos niin ei käy, onpahan ainakin yrittänyt.
Ei pidä tyytyä siihen, mitä on, mutta ei myöskään pidä kuvitella, että onni tulee puolison kautta. Parisuhde on elämää, ei se takaa onnellisuutta. Toki hyvä suhde on valtava voimavara, mutta kyllä kahden yksilön yhdessäolo on luonnollisesti välillä vaikeaakin. Onnellisia liittoja on olemassa, mutta tuskin sellaisia, jotka ovat aina, jok'ikinen päivä onnellisia. Meistä vain tuntuu, silleen positiivisella tavalla, että ei ole vaihtoehtoja. Sanotaan sitä vaikka sitoutumiseksi. Että näillä mennään ja yritetään olla hyviä toisillemme.