Pidän naisestani paljon! Ihana nainen! Pelkään kuitenkin että hän takertuu minuun, kuten on käynyt aikaisemminkin löydettyäni naisen, jonka kanssa on hyvä olla!
Takertuminen on kuin lähtölaukaus mustasukkaisuudelle, joka on sairauksista kauheimpia!
Asun mielelläni yksinäni! Olen lähes erakko ajottain. Naiseni ei sitä ymmärrä, vaan vaatii päästä kaikkiin tekemisiini mukaan aivankuin kontrolloimaan! Minulla on kuitenkin oma elämäni, jossa välillä viihdyn yksinäni näperrellen ajatuksillani tai käsilläni jotain ilman että sitä tarvitsee selittää kenellekkään! Kävelen metsissä ja leikin eksyväni, kännykkä kiinni, koska en halua kontrollisoittoja, "missä sä oot, ketä muita siel on"?
Varmaan menetän tämänkin naisen ennenpitkää! Rakkaus tai ihastus on niin suuri etten saa jätettyä häntä, mutta arvaan että kun hormoonihöyryt haipuu niin sitten niin käy! Merkkejä on jo! Olen kuulemma "kaikkien pettäjien kuningas"! Kuitenkin itse tiedän etten ole häntä pettänyt, mutta minua ei uskota!
Onko edes olemassa sellaisia naisia, jotka voisivat elää parsuhteessa, takertumatta ja sairastumatta mustasukkaisuuteen? Onko naissukukunnassa samanlaisia osa-aikaerakkoja kuin minä olen?
Takertuminen on kuin lähtölaukaus mustasukkaisuudelle, joka on sairauksista kauheimpia!
Asun mielelläni yksinäni! Olen lähes erakko ajottain. Naiseni ei sitä ymmärrä, vaan vaatii päästä kaikkiin tekemisiini mukaan aivankuin kontrolloimaan! Minulla on kuitenkin oma elämäni, jossa välillä viihdyn yksinäni näperrellen ajatuksillani tai käsilläni jotain ilman että sitä tarvitsee selittää kenellekkään! Kävelen metsissä ja leikin eksyväni, kännykkä kiinni, koska en halua kontrollisoittoja, "missä sä oot, ketä muita siel on"?
Varmaan menetän tämänkin naisen ennenpitkää! Rakkaus tai ihastus on niin suuri etten saa jätettyä häntä, mutta arvaan että kun hormoonihöyryt haipuu niin sitten niin käy! Merkkejä on jo! Olen kuulemma "kaikkien pettäjien kuningas"! Kuitenkin itse tiedän etten ole häntä pettänyt, mutta minua ei uskota!
Onko edes olemassa sellaisia naisia, jotka voisivat elää parsuhteessa, takertumatta ja sairastumatta mustasukkaisuuteen? Onko naissukukunnassa samanlaisia osa-aikaerakkoja kuin minä olen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Täällä yksi, naimisissa olen, mutta omat asunnot kummallakin. Olen ammatiltani opettaja, joten sosiaaliset kontaktini ja venyminen moniiin suuntiin väsyttävät. Olen myös aina tarvinnut omaa tilaa ajatuksilleni. Näin kesällä on toisaalta mukavakin tavata sukua ja ystäviä, mutta palautuminen vaatii aina vaan enemmän aikaa. Luovana ihmisenä tietynlainen erakkoelämä sopii minulle, ja kumppanin pitäisi se ymmärtää. Jopa se oma rakas puolisokin alkaa rasittaa läsnäolollaan muutaman päivän jälkeen. Toivottavasti hän jaksaa näitä "murnotuskausiani"; tämä kesä on hieman koetellut...Ole vaan oma itsesi; kyllä rakkauden pitäisi se kestää.
Täällä sama. Olen 20vuotias nainen ja kaipaan PALJON omaa rauhaa enkä välillä ollenkaan siedä muiden ihmisten seuraa
Omaan rauhaan ja tilaan on jokaisella oikeus. Mutta jos on suhteessa, ei ole järin iso myönnytys viestiä vaikka tekstarein päivän mittaan niin että toinen tietää missä ollaan ja mitä kuuluu. Myös ylläripuheluihin on syytä vastata, vaikka päättäisikin sen lyhyeen.
Tiedän joitakin miehiä ja naisia, jotka käyttää tota "tarvitsen omaa aikaa" tekosyynä pakonomaiselle paneskelulleen pitkin Suomea. Järkevä ihminen ottaa huomioon että myös tuollaisia ihmisiä on, eikä halua tulla heihin sekoitetuksi. Järkevä keksii keinon vapauttaa kumppaninsa turhista epäilyistä. Siitä on kyse rakkaudesta, että ottaa huomioon myös toisen hyvinvoinnin. Joustoa molemmin puolin.
Hienosti tokaistu, seurustelin ennen miehen kanssa joka tarvitsi tilaa mutta hän otti tilan pakenemalla, vihaisena, tylyttämällä ja olemalla radiohiljaisuutta pitkiä aikoja. Hänellä oli selvästi trauma, hän oletti että toiset ihmiset eivät ymmärrä mitään, joten heille ei vaikuta edes selittää mitään. Lisäksi hän suostui olemaa kanssani jotta en suuttuisi, ja jotta hän saisi "ostettua" itselleen omaa aikaa olemalla minun kanssa ensin esim viikon putkeen, jotta olisin"tyytyväinen"..ehkä olin joskus ihmeissäni ja suutuinkin, kun hän katosi eikä halunnutkaan enää olla kanssani vaikka ensin oli 24 /7..mutta sitten hän suuttui takaisin ja vetosi siihen että "olen ollut kanssasi nyt viikon, mitä vielä pitää tehdä että saan omaa aikaa?" Tästä tuli tosi halveerattu olo, että pitää mua kuin pikkulapsena etten käsitä mitään, ja ensin pelkäsi yli kaiken suututtaa mua mutta sitten suuttuikin itse. Ja että olen niin alkeellinen, että mun kanssa on pakko olla tai hajoan, ja että mun kanssa voi olla "varastoon" ensin viikon ja sit mun pitää olla "tyytyväinen."
Nykyinen mies tarvitsee yhtä paljon tilaa, hänellä on ihan yhtä paljon harrstuksia ja omaa elämää, sekä myös haluaa olla aikoja tekemättä mitään. mutta hän laittaa viestin "rakastan sinua" vähintään kerran päivässä, soittaa oma -aloitteisesti minulle ja kertoo että nyt ei nähdä mutta hän ajattelee silti minua. Hän osaa lopettaa puhelun ilman, että minulle tulee olo että hän soitti pakollisne puhelun minule että oisin tyytyväinen ja sitten kun on velvollisuus hoidettu voi taas lyödä puhelimen kiinni.
Hän osaa ottaa oman tilansa jämerästi, mutta samalla rakastaen ja tehden selväksi että olen hänelle ainoa. Lisäksi oltuaan yksin pitkään, hän kertoo että on ikävöinyt minua, ja kertoo mitä on tehnyt ja mitä on nähnyt.
Eikä pidä sitä yksityisen loukkaamisena että kysyn mitä kuuluu.
Mitäs jos näyttäisit tämän aloituksen kumppanillesi? Tosiaan jotkut käyttävät oman ajan tarvetta tekosyynä siihen, että käyvät vieraissa tms. Vaikutat ihan reilulta ja rehdiltä tyypiltä, ehkä kumppanisi ei vain tunne sinunlaistasi eikä näin ollen tunnista tarpeitasi olla yksin.
Sinun pitäisi sitten ottaa kaltasesi nainen. Minä en jaksaisi tuollaisessa suhteessa. Tietynlainen takertuminen ei ole lähtölaukaus mustasukkaisuudelle. Minä kaipaan mieheni seuraa ja välillä harmittaa, että hänellä ei ole aikaa minulle niin paljon kuin kaipaisin. Hän on ystäväni. Ei minulla paljon muita ystäviä olekaan, ainakaan sellaisia ystäviä, joita näkisin arjen keskellä. Ei se, että kaipaan ja tarvitsen mieheni seuraa, tarkoita sitä, että olisin mustasukkainen ja epäilisin, että hän on pettämässä tms. Minusta elämä on tarkoitettu jaettavaksi. En kontrolloi mutta on kiva, jos mies jakaa asioitaan kanssani. Meillä suhde on hieman haastavampi tämän asian suhteen, kun mies ei ole suomalainen ja hänen kulttuurissaan miehillä on aika lailla oma elämänsä ja naisilla omansa. Mutta olemme opetelleet sietämään toistemme tapoja. Minä siedän paremmin mieheni menoja jos hän kertoo, kuka hänet on kutsunut kylään (ilman minua) ja missä hän aikaansa viettää. Hän kertoi, että hänelle naurettaisiin omassa maassaan, jos ystävät/sukulaiset tietäisivät, että hän joutuu vaimolleen kertomaan, missä käy tai milloin tulee kotiin. Minulle se on kuitenkin merkittävää, eikä tarkoita sitä, että mies olisi tossun alla tms. Tieto vain rauhoittaa minut ja minun on silloin helpompi yksin. Sehän on rakkauden osoitus, että haluaa olla toisen kanssa ja jakaa tätä elämää. Mieheni pitää aina puhelimen auki ja vastaa puhelimeen ja kertoo missä on, jos kysyn. En minä kuitenkaan useinkaan soittele ja kysele. Kyllä avoimuus on parisuhteen perusta, vaikka ei pettämässä olisikaan.
En enää vaivautuisi elämään suhteessa, jossa eletään eri kattojen alla kovin pitkään. Minulle elämässä tärkeintä on perhe.
Minun mielestäni sinulla on jollain tasolla sitoutumisen vaikeutta. Ehkäpä sinulla on ollut liian kontrolloiva äiti ja etäinen isä. Usein tuollainen kokemusmaailma kuin sinulla on, että pelkää enemmän kumppanin läheisyyttä ja "kontollia" kuin eroa, johtuu juuri siitä, että äiti on hakenut lapseltaan sitä turvaa jota hänen olisi pitänyt saada puolisoltaan...mutta kun puoliso on poissa ja etäinen, äiti yrittää korjata tilanteen kontrolloimalla lastaan. Joskus lukemani mukaan tällaiset lapset aikuisena "pakenevat" jopa toiseen maahan, mahdollisimman kauaksi äidistään ja kammoamastaan "kontrollista", mutta se "kontrolli" kulkee jatkuvasti mukana, omassa mielessä ja tuhoaa tulevia parisuhteita...
Mielestäni seurustelukumppanisi kuulostaa ihan normaalilta sitoutumiskykyiseltä naiselta.
Sinun pitäisi tehdä selväksi sille naiselle, että mitä suhteelta haluat ja minkälaisen suhteen. Nainen saa tehdä valintansa ja myöskin jatkaa sen hänelle sopivan etsintää ellei se sinun "tarjouksesi" hänelle käy. Kaikkea ei voi saada, parisuhde on kompromisseja puolin ja toisin. Kirjoituksestasi päätellen nainen on jo tehnyt omat päätelmänsä ja epäilee siis toista naista, ja kyllä oma käytöksesi niitä hänen ajatuksiaan on ruokkinut. Mutta puhu hänelle järkeä tai laita vaikka tämä kirjoituksesi hänelle, että hän ymmärtäisi, jos se ei tehoa niin, voihan olla, että nainen on sairaalloisesti mustasukkainen tai hänellä on pettymyksiä/luottamuksen menetyksiä edellisistä suhteistaan taustalla, jotka vaikuttaa tähän teidän suhteeseen ja tämä nainen on kyllä silloin terapian tarpeessa. Itse elän tällä hetkellä kaukosuhteessa ja luottamus toiseen on rakoillut, kun yhteydenpito on takunnut, että yli parikin viikkoa on mennyt ilman mitään viestiä/soittoa toiselta ja melkein kuusi viikkoa meni ettei nähty. Viime näkemällä nostin asian esille ja kerroin suunnattomasta ikävästäni sekä ilmaisi huoleni liian vähäisestä yhteydenpidosta. Hän kertoi kiireistään ja luotan häneen toistaiseksi jälleen, ehkä hänkin ymmärsi minua, että miten minä tilanteemme koen.
Kiitos kaikille tähänastisille kommentoijille!
Nimimerkin Evelyn571 vastauskirjoitus osuu lähelle minun tarkoittamaani! Hän näyttää ymmärtäneen tuntojani, koska hänellä on samanlaisia ajatuksia!
Mitä ajattelet seuraavasta?
Naiseni on minulle rakas! Emme ole sitoutuneita toisiimme, muutoin kuin rakkauden (tai ihastuksen) sitein! Mutta kun hormonitasot asettuu, niin sen jälkeen opetellaan rakastamaan arkielämässä! Toivon että voimme pysyä yhdessä antaen toiselle riittävästi tilaa ilman ahdistavaa mustasukkaisuutta!
Kiinteä "umpiparisuhde" on kehittynyt aikanaan lasten turvatun kasvamisen takaamiseksi! Yksiavioisuus liittyy tähän samaan asiaan! Ilman sitä ei olisi sairautta nimeltä "mustasukkaisuus", joka ei aina ole ollut sairaus, vaan on kehittynyt tarpeesta pitää perheen elättäjä ja lasten kasvattaja yhdessä, ettei lapsen elämä vaarantuisi!
Nykyään ei tällaista tarvetta ole enää samassa mitassa! Myös yksin voi lapsen saada kasvatetuksi tyydyttävästi, mutta aina ei siis ole ollut niin!
Nykyään takerrutaan toiseen lähes pelkästään itsekkäistä syistä!
Tämä kirjoitus oli nyt aivan jotain muuta kuin aloitus. Voi olla että nimim Evelyn571 ei allekirjoita tätä. On kuitenkin mukavaa että joku pystyy samaistumaan aloitukseni kanssa. Tämä jatko on sitten ihan muuta!
Selitä tämä kaikki naiselle kasvokkain. Olet hyvä kertomaan tämän asian. Lisäksi parisuhdeneuvoja toimii tulkkina välillänne, siellä ei montaa kertaa tarvitse ehkä käydä, kun selkiää naiselle. Nainen voi kokea että katoat koko ajan ja torjut. Jos epäilee pettämistä on aika mennä parineuvojalle.
Jos et petä, miksi vaikutat epäilyttävälle. Jos toisen mustasukkaisuus on ongelma, siihen saa apua myös. Ajan kanssa luottamus ehkä syntyy.