Olin avioeron jälkeen sinkkuna useita vuosia ja harrastin varsin paljon irtosuhteita - ei minusta oikein muunlaiseen "oikeaan suhteeseen" ollut. Luottamus miehiä kohtaan oli olematon, mutta kuitenkin kaipasin fyysisesti lähelle ajoittain. Nyt olen reilun viimeisen vuoden aikana saanut asioita käsiteltyä ja elämäntyylikin muuttunut siveellisemmäksi -ei tee enää mieli entisenlaista menoa. Tapasin vasta ihanan ja kunnollisen miehen, johon voisin todellakin vuosien jälkeen rakastua. Sisäisesti kamppailen kutenkin sen kanssa, että olenko ns. huono nainen ja pitäisikö vain olla aloittamatta suhdetta miehen kanssa, koska minulla on noin kevytkenkäinen menneisyys. Mies ansaitsisi naisen, jolla on korkeampi moraali kuin se, joka minulla on ollut.
Seksintäyteinen entinen elämä
Laplandlady
9351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei kannata miettiä menneitä. Ja pahinta, mitä voit tehdä, on avautua asiasta kaverillesi.
Moraalisi suhteen kysymys kuuluu olitko uskoton avioliiton aikana. Uskoakseni et ollut? Muu on ollut muuta. Mennyttä sinkkuelämää, joka sinkkumiehellä olisi ihan normaalia viriiliä menoa. Oletko uskonnollisesti kasvatettu, niin että synnintunto Raamatun vastaisesta elämästä nyt on iskenyt? Se mitä on parina vuonna erottuasi tapahtunut on ihan normaalia elämää tilanteessa, jossa ei pysty/halua sitoutua kehenkään. Onnea uudelle parisuhteelle. Olet hyvä nainen.
Trolli. Yksikään nainen ei ajattele tuolla tavalla "olen huono nainen" ja "minulla on noin kevytkenkäinen menneisyys" - kukaan ei edes mielessään käytä ylipäänsä tuollaista kieltä, joka on kuin jostain 1950-luvun elokuvasta.
Mutta kai tämänkin keskustelun avaaja sai jotain tyydytystä keksimästään kirjoituksesta, jotain tarkoitustahan se hänelle palveli. Mutta vinkkinä: ammattiavun hakeminen on ihan ok ;-)
Ja sinä tiedät varmasti miten jokainen nainen tuntee ja ajattelee. Me ei kaikki olla myöhäisteinejä, huom. Yli 40-vuotiaat ovat jopa saaneet moraalikasvatusta, heistä on välitetty lapsina ja nuorina niin paljon. Pornonkasvattama sukupolvi on kollektiivisesti häiriintynyttä tunne-elämältään ja moraaliltaan.
Kysypä muutamalta aikuiselta mieheltä, kuinka moni menisi naimisiin naisen kanssa, jolla on ollut monia yhdenyönseikkailuja. Ihan sama miten nainen ajattelee, tuloksen ratkaisee miten mies asian tulkitsee.
aika moni mies, luojan kiitos, hyväksyy sen että naisellakin on ollut sutinaa ennen häntä, mm. exäni. Eikä menneisyyteni ole koskaan ollut ongelma niillekään, joiden kanssa on kehittynyt parisuhde. Ja 40 olen.
No onpa mielenkiintoista huomata olevansa niin omituinen jonkun mielestä, että joko valehtelen tai sitten olen hullu... No, ikää on 37 vuotta ja todellakin ajattelen niin kuten kirjoitin. Olen uskollinen ja hyvinkin "kilttityttömäinen" parisuhteessa, vaan rankan avioliiton jäljiltä olin niin rikki, että käyttäydyin kuten edellä mainitsin. Kaipasin miestä, kai olisin kaivannut ihan suhdettakin jossain syvällä sisimmässäni, vaan en kertakaikkisesti uskaltanut - luottamus vastakkaiseen sukupuoleen oli täydellisesti mennyt. Olin myös vuosia tavallaan sulkenut silmäni toisen väärinkäytökseltä ja yrittänyt uskotella sen olevan jotain muuta kuin se oli... valehtelin itsellenikin siis. Eli yhtä kaikki; aika "hullu" sitä on varmasti ollut silloin, aivan epätoivoinen yksinäisyydessään ja kuitenkaan ei mitään kapasiteettia suhteen aloittamiseen. Olin tyhjä. Tiesin kyllä, ettei moinen elämäntyyli tuo mukanaan mitään lopullista hyvää, vaan hetkittäisesti se auttoi yksinäisyyteen. Koin olevani haluttava edes hetkittäin sen kaiken yksinäisyyden keskellä, vaikka toiminkin moraalini vastaisesti.
ei se sinusta huonoa naista tee jo sinulla on ollut villit sinkku ajat!et ole ainoa tässä maailmassa joka on revitellyt:)
olen sitä mieltä että anna palaa sen miehen kanssa johon voisit rakastua!!! entäpä jos hän on se OIKEA sinun elämääsi,se joka rakastaa sinua loppu elämän,voitko heittää sen mahdollisuuden hukkaan?.JOS EI OTA RISKEJÄ EI VOI VOITTAA
Minusta kenenkään ei tarvitse yksityiskohtaisesti tehdä tiliä menneisyydestään, mutta olisi hyvä keskustella siitä, millaisia ollaan seksuaalisesti. Esim. pystyykö harrastamaan seksiä ilman tunteita ja suhdetta, vai täytyykö nuo molemmat aina olla ennen kuin seksiin ryhtyy. Tuo se kai on se olennainen ero ihmisten välillä joka olisi hyvä tiedostaa, sekä miehiä että naisia on kummankinlaisia.
Juurikin noin. Ei se kenestäkään huonoa naista tee jos sinkkuna harrastaa muutamia yhden illan juttuja, mutta kyllä se jotain ihmisestä kertoo.
Toiset ihmiset jopa ihannoivat sellaista makaa kaikkien kanssa -elämäntapaa ja yrittävät yllyttää kaikkia samaan. Toisen mielestä on ok harrastaa irtosuhteita silloin kun ei muuta ole tarjolla ja kolmas on mielummin kokonaan ilman kuin että harrastaisi seksiä pelkästään himojen tyydyttämiseksi. Jos tyyppi 1 yrittää suhdetta tyypin 3 kanssa, niin enpä ennustaisi kovin pitkää suhdetta. Heillä on kuitenkin niin erilaiset arvot, että ovat luultavasti muutenkin eri tyyppisiä ihmisiä.
En minä kuitenkaan Laplandladyn tilanteessa alkaisi heti etsimään kaivoa johon kirveen tiputtaisi. Jos asia häiritsee sinua kovasti, niin ehkä sinun kannattaisi puhua asiasta miehen kanssa? Jos hän ei pysty asiaa hyväksymään, niin ehkä ette sovi toisillenne? Jos taas hyväksyy, niin asia on käsitelty ja sinulla parempi mieli. Jos taas päätät jättää asian kertomatta, niin meneekö se ahdistuksesi pois ajan myötä? Huonoin vaihtoehto olisi minusta olla yrittämättä lainkaan.
Ja nimimerkille 6 19: Ei se moraali koske pelkästään varattuja ihmisiä. Kyllähän se määrittelee sinullakin millaisiin juttuihin lähtee mukaan ja mitä ei hyväksy. Jokaisella ihmisillä on ne omat rajansa, vaikka ei mikään uskis olisikaan.