Faktat: Ex-puolisollani ja minulla on yhteishuoltajuus kahdesta lapsesta, joista toisen lähivanhempi itse olen ja toisen on ex. Lapset asuvat vuoroviikoin molempien vanhempien luona. Exän tulot ovat moninkertaiset omiini verrattuna ja en maksa hänelle elatusmaksuja, mutta hän maksaa toisesta lapsesta täysimääräistä elatusmaksua minulle. Sopimuksessa on myös, että hän vastaa melkein täysimääräisesti lapsen isommat hankinnat.
Kysymys kuuluukin, että jos muutan uuden ihmisen kanssa yhteen asumaan lasketaanko elatusmaksu uudelleen ja miten mahdollisen tulevan avopuolisoni tulot vaikuttavat. Hänellä ei ole säännöllisiä tuloja aloittelevana yrittäjänä ainakaan tällä hetkellä. Millään muotoa en kykene exälle maksamaan elatusmaksua, se on varmaa, koska asumiskustannukset jakaisimme kahtia uuden avopuolison kanssa. Tällä hetkellä saan asumistukea aika reippaanlaisesti ja asumiskustannukseni siis myös nousevat, jos muutan avoliittoon ja sitä myötä isompaan asuntoon (tällä hetkellä asun pienessä kaksiossa).
Kiitokset jo etukäteen vastauksista :)
Kysymys kuuluukin, että jos muutan uuden ihmisen kanssa yhteen asumaan lasketaanko elatusmaksu uudelleen ja miten mahdollisen tulevan avopuolisoni tulot vaikuttavat. Hänellä ei ole säännöllisiä tuloja aloittelevana yrittäjänä ainakaan tällä hetkellä. Millään muotoa en kykene exälle maksamaan elatusmaksua, se on varmaa, koska asumiskustannukset jakaisimme kahtia uuden avopuolison kanssa. Tällä hetkellä saan asumistukea aika reippaanlaisesti ja asumiskustannukseni siis myös nousevat, jos muutan avoliittoon ja sitä myötä isompaan asuntoon (tällä hetkellä asun pienessä kaksiossa).
Kiitokset jo etukäteen vastauksista :)
Vastaukset 61
Vanhimmat
Uusi kumppani ei ole elatusvelvollinen edellisessä liitossa syntyneiden lasten suhteen. Avoliittonne vaikuttaisi "automaticly" vain lapsilisän yksinhuoltajalisään, se napataan pois siinä vaiheessa, kun muutatte yhteen - koska avopuolison katsotaan kuitenkin osallistuvan puoliksi esim asumismenoihin.
Tilanteesi on kaiketi keskimääräistä parempi, sillä useimmiten vastaavassa tilanteessa ei elareita makseta ja isommat hankinnat maksetaan puoliksi.
"Tilanteesi on kaiketi keskimääräistä parempi, sillä useimmiten vastaavassa tilanteessa ei elareita makseta..."
Näinhän asia ei suinkaan ole. Elareita maksetaan AINA vanhempien elatuskyvyn mukaan. Jos toisella on huomattavasti parempi palkka, niin on itsestäänselvää, että parempituloinen maksaa elareita myös 50/50 asumisessa.
"ja isommat hankinnat maksetaan puoliksi"
Kertoisitko miten esim. 1500 e:n nettotuloilla, joista vuokraan menee 900e maksellaan edes pieniä hankintoja puoliksi?
Ei se mitenkään itsestään selvää ole. Lain mukaan se menee niin, että etävanhempi on velvollinen maksamaan lähivanhemmalle elatusmaksuja tuloistaan huolimatta. Jos hän ei siihen pysty, maksaa Kela ne ja etävanhemmalta peritään niitä sitten takaisin.
Laki ei kuitenkaan pakota sopimaan elatusmaksuja noin. Lastenvalvojan luona voi tehdä sopimuksen, ettei kumpikaan maksa toiselle mitään, kun lapset on ns. jaettu. Useimmiten vastaavassa tilanteessa vanhemmat on sopineet, ettei kumpikaan maksa kummallekaan mitään.
"Kertoisitko miten esim. 1500 e:n nettotuloilla, joista vuokraan menee 900e maksellaan edes pieniä hankintoja puoliksi? "
Tuossa edellä kirjoitettiin noin. Sinä kirjoitit näin
"Lastenvalvojan luona voi tehdä sopimuksen, ettei kumpikaan maksa toiselle mitään, kun lapset on ns. jaettu. Useimmiten vastaavassa tilanteessa vanhemmat on sopineet, ettei kumpikaan maksa kummallekaan mitään."
Et ymmärtänyt tuota äskeistä pointtia. Eli monen eronneen vanhemman nettotulot ovat 1500e/kk. Monen eronneen vanhemman vuokra on 900e/kk (tai pääkaupunkiseudulla enemmänkin). Jää 600e käyttövaraa. Tuosta kun maksaa vielä työmatkakuluja vaikkapa 100e ja omat työpaikkalounaat n. 130e, sähkön, vakuutukset, netin, puhelimet, niin sanoisin, että kuukauden ruokarahatkin loppuvat kesken. Ei sillä rahalla lasta elätetä, ei osteta mitään mitä lapsi tarvitsisi.
Sensijaan toinen vanhempi voisi elää jo melko leveästi puolta suuremmalla nettopalkallaan 3000e/kk.
Ei kukaan pakota asumaan noin kalliisti tuloihin nähden.. kännyn voi ottaa latausliittymällä jne.. lataat sitten kun jos jää rahaa lapsen kulujen jälkeen ;)
Muutama eväsleipä-louna ei töissä tiukkaa tee.. makaronivelliä itselle kotona jne.. lapsen saadessa pitää joustaa eikä kupata exää.
Hullua. Lapsia ei koskaan pitäisi tehdä laskeskellen miehen tulojen mukaan.. Kyllä se pitäisi osata/pystyä elättämään yksinkin tarvittaessa. Tinkiä omasta elintasostaan, tilasta kuten ydinperheissäkin.. helpollahan siinä pääsee yhteishuoltajuudessa.. ja uuden puolison kanssa luulisi järkeä olevan helpottaa enemmän maksavan tilannetta.
Ei exä ole velvollinen elättämään lapsen äitiä.. hittolainen. Mutta suurin osa miehistä siihen joutuu.. moni äiti elelee leveämmin mitä voisi, mutta tinkii silti lapsen elintasosta. Puuh..
Hmm... Minun tuloni ovat pyöreästi 270 (opintotuki), 140 (asumistuki), 120 (elari), 315 (lapsilisät). Yhteensä siis alle 850e/kk. Siitä maksan asumisen ja ylipäätään kaiken... Silti maksan yhden lapsen elämisen kokonaan itse, ja toisen lapsen elämisen luonani vuoroviikoin sekä isommat hankinnat puoliksi.
Eli minun vastaus kysymykseesi: huolellisella budjetoinnilla ja rahan käytön suunnittelulla.
"Tilanteesi on kaiketi keskimääräistä parempi, sillä useimmiten vastaavassa tilanteessa ei elareita makseta ja isommat hankinnat maksetaan puoliksi."
Otetaan huomioon, että exän tulot ovat moninkertaiset omiin verrattuna ja itse olen köyhyysrajan alapuolella opiskeluista johtuen. Lapsemme olisivat eri arvoisessa asemassa, jos isot hankinnat olisivat puoliksi ja vaatiinkin elatussopimukseen, että hän vastaa näistä lähes kokonaan. Tähän asti näitä ostoksia on ollut peräti kaksi, muuten olen vastannut täysin esim. vaatehankinnoista.
Huoltajuudesta sovittaessa exä sanoi, että hänellä ei ole varaa maksaa molemmista elatustukea, joten en jaksanut alkaa asiasta tappelemaan ja suostuin siihen, että hän on toisen lapsen lähivanhempi tajuamatta sitä, että tämä vaikuttaa myös siihen miten saan asumistukea (eli asumme kaksiossa lasten kanssa, koska isompaan asuntoon en saa asumistukea). Taustalla on niin paljon kaikkea mätää ja tyhjiä lupauksia, että en luota mieheen yhtään ja siihen liittokin loppui. Kuitenkin haluan, että lapsilla on yhtäläiset mahdollisuudet kaikkeen huolimatta siitä kuinka paljon omat tuloni ovat.
"hän maksaa toisesta lapsesta täysimääräistä elatusmaksua minulle. "
Siis että mitä tarkoitat täysimääräisellä? Eihän sellaista ole, koska elatusmaksut riippuvat teidän molempien tuloista.
Jos tai kun ex-miehesi tulot ovat sinuun verrattuna moninkertaiset, niin hänen pitäisi maksaa elatusmaksuja toisesta lapsesta juuri samassa suhteessa sinulle.
Teittekö oikeasti tuollaisen lasten kannalta epäedullisen sopimuksen lastenvalvojan luona?
Vastaanpa vielä varsinaiseen kysymykseesi :). Uudella avopuolisolla ei ole lapsiisi nähden elatusvelvollisuutta. Hänen tuloillaan ei ole vaikutusta muuhun kuin määrättäessä lapsen päivähoitomaksuja.
"Jos tai kun ex-miehesi tulot ovat sinuun verrattuna moninkertaiset, niin hänen pitäisi maksaa elatusmaksuja toisesta lapsesta juuri samassa suhteessa sinulle."
Eihän nyt lähivanhemman etävanhemmalle mitään elatustukea kuulu maksaa, vai olenko ymmärtänyt väärin? Tässähän lapsista toisen lähi oli äiti, toisen isä.
"Teittekö oikeasti tuollaisen lasten kannalta epäedullisen sopimuksen lastenvalvojan luona? "
Eihän se lapselle epäedullinen ole, jos lähivanhemmuus on jaettu. Äidin osalta ehkä, mutta eihän elatusta ole äidille vaan lapselle tarkoitettu.
Ei elatusmaksuja uudelleen lasketa jommankumman avo- tai aviopuolison vuoksi. Sensijaan voisitte laskea ne uudelleen, sillä olet suostunut epäreiluun sopimukseen exän painostuksen takia "joten en jaksanut alkaa asiasta tappelemaan ja suostuin siihen".
Eli aika lastenvalvojalle, ja elarit uusiksi.
Kuulostaa aika huvittavalta tuo uuden "miehesi" toimeentulokuvio. "aloittava" yrittäjä? Lapatossunko olet siihen rinnalle ottanut? Elääkö hänkin exäsi siivellä?
paavo6:n mielestä siis kaikki aloittelevat yrittäjät ovat lapatossuja? Ylipäätään en ymmärrä miten hän eläisi exäni siivellä, tuki on laskettu lapsen menojen mukaan, ei minun tai miesystäväni. Miesystäväni elättää ihan itse itsensä nyt ja tulevaisuudessa, joten huolehdit ihan turhaan :).
Lastenvalvojan mukaan mitään ei ole tehtävissä, vaikka myönsikin, että sopimus on epäreilu. Olin (ja olen) niin väsynyt exän kanssa tappelemiseen, että olin vain tyytyväinen, kun pääsin ainakin pois siitä jokapäiväisestä elämästä hänen kanssaan.
Sun uuden puolison tulot ei vaikuta elatusmaksujen määrään. Lapsilisän yksinhuoltajakorotusta et tule enää saamaan, kun yhteen muutatte. Asumistukeen hänen tulonsa vaikuttaa myös ja tulorajat on aika alhaiset. Luultavasti menetät asumistukesi tai ainakin se pienenee reilusti.
Meillä lapset asui eron jälkeen viikko/viikko systeemillä vuorotellen molempien luona. Isä oli lähivanhempi. Mä etävanhempana olisin lain mukaan ollut velvollinen maksamaan hänelle elatusmaksua vaikka hänen tulonsa olivat suuremmat kuin minun. Sovittiin kuitenkin niin, että kun puoliksi lapsista huolehditaan, en maksanut mitään. Hyvin toimi.
Minulla on kokemusta, että kyllä avopuolison muutto ytheiseen osoitteeseen vaikuttaa. Avopuolisoni ex-akka sai käräjien kautta nostettua elareita , kun mieheni elatuskyky katsottiin korkeammaksi (kuin aiemmin), sillä minun katsottiin vastaavan asumismenoista 50%. Ja tämä näin, vaikka asuimme yhdessä mieheni omistusasunnossa, josta minä en omistanut mitään (omistusasunto). Eli minun katsottiin maksavan puolet asumiskustannuksista (myös veloista), vaikka ne velat eivät olleet edes osittain nimissäni. Ei auttanut, vaikka selvitimme, että tuolloin maksoin puolet vain vastikkeesta. Että näillä mennään!
tästä? Älkää hyvät miehet tehkö kuin max yksi lapsi tyypillisen verenimijä suominaudan kanssa. Mikäli on useampi lapsi niin eron sattuessa on oma talous tuhottu vuosiksi eteen päin. Kyllä niillä bilehile, röökaaville, siidermaha yh-mammoille näytää rahaa riittävän ainakin baareissa juoksemiseen. Tyypillinen yh-äippä ei maksa käytännössä mitään lapsen menoista ja tuntuu että lapset ovat hoidossakin muualla useammin kuin äitinsä luona. YH-äippä on sossu pummi pahimmasta päästä.
Hyi helwetti !
edellisen kirjoittajan viestiin oo mitään lisättävää. Armoton totuus koko kirjoitus.
Älä muuta yhteen. Menetät tuet, vaikka avopuolisosi tienaisi hyvin vähän. Jos taas avopuolisosi tienaa tuskin mitään eli lähes tyhjää ja sinä käyt töissä, joudut elättämään häntä, vaikka muutaman lantin tukea onnistuisitte saamaan.
Okei, täällä on taas juttu päässyt asialinjalle mitä ilmeisimmin katkerien miesten siivittämänä. Turha yleistää minkälaisia yh-äidit ovat, ihan yhtä lailla ne isät ovat juoppoja, baarissa juoksijoita, kaljamahoja jne. Itse en juo, en polta, en juokse yöelämässä, ostan omat vaatteet kirppiksiltä, lapset ovat YHDEN KERRAN olleet parin vuoden aikana muualla yötä, kun on äiti-viikko ollut.
Entäs isä. Ryyppää niin työ- kuin vapaa-aikana, vaatteet yhä edelleen kuten aviossa ollessa Sandia, Hilfigeria jne. Baarielämää vietetään useasti ja lapset ovat usein muualla hoidossa isäviikon aikana.
Minä valitsin nykyisen elämäntapani, kun en enää jaksanut katsoa miehen hyppäämistä mielensä mukaan ja kulissielämän viettämistä, missä toimin lähinnä piikana ja lastenvahtina.
olkoon olet kunnon yh-äippä! Harmi vain että ne muut 98% olevat yh-äipät pilaa teidän kunnollistenkin maineen.
Älä vedä herneitä nokkaan toki kaikissa ryhmissä on hyviä ja huonoja yksilöitä sukupuolesta, iästä, ihonväristä huolimatta. Kylmä fakta omakohtaisesti ja läheltä seurannut on että tyypillinen kylmä suominauta on verenimijä ja.................................
Siis mitä ihmettä?!! Jos lapset kerran asuvat vuoroviikoin kummankin luona niin miksi ihmeessä mies maksaa ollenkaan elatusmaksuja?? Tasanhan siinä kulut menee... Sääliksi käy AP:n ex-mies että on koskaan tuollaisen rahastaja-akan kanssa mennyt lapsia tekemään.
19 14
"Jos lapset kerran asuvat vuoroviikoin kummankin luona niin miksi ihmeessä mies maksaa ollenkaan elatusmaksuja?? Tasanhan siinä kulut menee... "
Tasan? KULUT menee noin tasan, mutta TULOT ei. Jos molempien palkka on tismalleen sama, niin silloinhan elatusmaksuja ei makseta 50/50 asumisessa. Mutta ap pukeutuu kirpputori-lookiin ja ex-miehensä ostaa Sandia, Hilfigeria jne Jo tästä voimme vetää johtopäätöksen, ettei heidän palkkansa tosiaan ole tasasuuret. Siksi elatusmaksuja maksetaan.
PYH. Sääliksi käy lapsia, joiden toimeentulosta on kyse. Lapset eivät elä pienipalkkaisen vanhemman tuloilla. Jos toinen tienaa 500e/kk ja toinen 5000e/kk, niin mitenköhän ne kulut menee tasan?
Oletteko samalla alalla töissä?
Pakottiko exäsi Sinut valitsemaan ammattisi, työpaikkasi? Jos pakotti, niin sitten voin ymmärtää kantaasi..
Tasa-arvon maailmassa nainenkin voi ja pitääkin tehdä samoja töitä kuin mieskin. Jos ei viitsi, kiinnosta.. niin katsoa voi peiliin.
Jos et viitsinyt lukea, hankkia taitoja siihen kadehtimaasi 3000 egen nettopalkkaan kuukausittain.. niin voivoi. Ikä ei estä muuttamasta asennetta.. nainen oppii ihan siinä missä mieskin! Jos pulla maistuu liikaa, eikä viitsi rankempaa duunarin hommaa.. niin sitten insinööriks.. ja liksa on mieletön tehdyn fyysisen työn määrään! :D
Nainenkin voi hankkia hyväpalkkaisen työn.. eikä siinä lapset ole este. Ehkä kasvatus vähän vaikuttaa.. "hanki varakas, hyväpalkkainen mies ja jätä se sitten kun riittävästi lapsia sait siltä". Alhaista.. niin helvetin alhaista. :) Mutta sellaisia te jotkut ns. sisaret olette..
Mullakin on nettotulot n.1500e.. joskus 1200.. (koska teen osa-aikaista "naisten työtä", enkä kokopäiväistä AMK-pohjalta.. tekniikan alaa) silti kirppiksiltä hankin nättiä riepua ja aleista ihan uusia, siistejä vaatteita. Ei siinä mun exän tulot vaikuta.. eikä tarvitse maksaa haluamistani lapsista yhtään enempää mitä katsoo tarpeelliseksi!
Asenne voi vaikuttaa maksuhaluun.. ;) mieti sitä..
Opiskella voi työn ohella. Mutta exäsi velvollisuus ei ole maksaa yhtään mitään kun lapset 50-50. :) Ihme tyyppi kun suostunut alunperin tohon..
Mitä sillä on väliä, että toinen tienaa 500 ja toinen 5000. Tuossahan pitäisi olla automaatti, että lapset sille, jolla paremmat mahdollisuudet ne elättää jos muita erittäin pakottavia syitä ei ole. Esimerkin tapauksessa siis tuolle 5000 tienaajalle. Mutta nykyisessä systeemissä tuo menee niin, että tuosta 500 tienaajasta tehdään lähivanhempi ja tuon 5000 tienaajan rahat siirretään tuolle 500 tienaajalle. Eli se joka ei pysty elättämään edes itseään, saa lapset ja isompituloisen rahat. Ei silloin ole lapsen elatuksesta tai edusta kyse vaan isompituloinen exä maksaa väkisinkin pienempituloisen exän menoja. Kyllä se puolison rahoittaminen pitäisi avioeroon päättyä, lasten elatus taas kykyjen mukaan.
Voi voi, kun ei tulot mene tasan. Eihän ne menisi tasan ilman lapsiakaan ja avioeron tarkoitushan ei varmaankaan ole tasata eronneiden tuloja. Pitäähän se ainakin jollain kohtuudella mennä niin, että ihminen joka urallaan on kovalla työllä päässyt korkeammalle kuin ihminen, jolla ei esimerkiksi työnteko kiinnosta, tienaakin enemmän. Ei avioeron tarkoitus ole tasata tuloja, sitä tekee jo progressiivinen verotus.
Kuulepas iskä2013. Se, jolla on paremmat tulot, mahdollisesti vielä uravanhempi, ei ollenkaan välttämättä ole lapselle parempi vanhempi. Ja vaikka sinusta tuntuu inhottavalta luopua rahoistasi, niin loppuviimein myös lapsesi niistä hyötyvät. Siksi toiseksi kukaan ei elätä 500e:lla edes itseään. Siinä tulee yhteiskuntakin vastaan.
"Pitäähän se ainakin jollain kohtuudella mennä niin, että ihminen joka urallaan on kovalla työllä päässyt korkeammalle kuin ihminen, jolla ei esimerkiksi työnteko kiinnosta, tienaakin enemmän. "
Miten toinen vanhempi pääsee tekemään kovaa työtä, ellei joku hoida hänen lapsiaan? Kyllä se usein vain on niin, että äiti hoitaa lapset, mies uraansa. Eron tullessa mies hoitaa edelleen uraansa ja äiti lapsiaan. Äiti ja lapset vain eivät voi elää ilman rahaa. Lasten hoitaminen maksaa myös aina. Naisten palkka on myös järjestäin pienempi kuin miesten, vaikka tekisivät kuinka korkeastikoulutettua työtä.
Tämä on kyllä kans näitä suomen lakiviidakon mätäpaiseita, että viikko-viikko -systeemissä pitää toinen nimetä lähivanhemmaksi, vaikka vastuu lapsista jakautuu tasan. Ja yleensä äidit saavat tuon lähivanhemmuuden, joko vapaaehtoisesti tai oikeuden määrittämänä. Siinä ei isillä ole juurikaan nokan koputtamista, jos äiti on edes jotenkuten oikeustoimikelpoinen. Isille tätä mahdollisuutta ei oikeuden kautta saa kuin aivan erityistapauksissa, tämä on sitä "tasa-arvoa".
Ja sitten tällaisessa lasten yhteishuoltajuudessa pidetään ikäänkuin oikeutena, että toisen vanhemman rahat siirretään toiselle lasten etuun vedoten, vaikka juuri on sovittu yhdessä niitä elätetään. Ei sovi minun oikeustajuun, ei sitten millään! Ja tästä asiastahan on oikein eduskunnassakin keskusteltu ja pidetty asiaa epäoikeudenmukaisena, mutta näiden kaikkien tukien väärinkäyttäjien vuoksi asiaa ei voida voida korjata, kun pelätään että valtion tukia joudutaan maksamaan yhä enenevässä määrin.
Minun mielipiteeni: Pe...le, järjestäkää oma elämänne siihen kuntoon, että jos eroatte, niin edes ne omat viikkonne pystytty hankkimanne lapset ruokkimaan ilman että kuppaatte toisen ero-osapuolen rahoja!
Koko viikko/viikko systeemi on mätäpaise, jos tuolle linjalle lähdetään. Vanhemmilla on yksi koti. Siksi lapsellakin on, tai pitäisi olla. 50/50 systeemi on lapsen edun vastainen, jos lapsen vanhemmat ovat pienituloisia. Jos kummallakaan vanhemmalla ei ole varaa elättää lapsia, niin yhteiskunnanko pitäisi kustantaa lapsille kaksi kotia? Jokainen varmasti ymmärtää, että juuri tämän toimeentulokysymyksen vuoksi lapsella tulee olla lähivanhempi. Vain lähivanhempi on velvoitettu saamaan asumistukea ym. yhteiskunnan tukia.
Toisen ero osapuolen rahoja ei missään nimessä kupata, vaan molemmat vanhemmat osallistuvat lapsen elatukseen MAKSUKYKYNSÄ mukaan. Kaikki vanhemmat ei tienaa yhtä paljon. Sillä, joka tienaa enemmän on enemmän myös maksukykyä lastensa elättämiseen. Aika loogista, kun AJATTELEE asiaa LAPSEN kannalta. Pienellä palkalla eikä pienellä työttömyyskorvauksella lasta/lapsia elätetä. On pelkästään oikeudenmukaista, että kuukaudessa esim. 3000e tienaava maksaa enemmän lasten elatuksesta kuin 900e tienaava toinen vanhempi.
Asiaa, siiri*
Ymmärrän, että hyvätuloiset miespuoliset exät ovat katkeria, mutta on idioottimaista ajatella, että lapsia kasvatetaan pelkällä rakkauden voimalla.
Minäkin ymmärrän, että hyvätuloiset miespuoliset exät ovat katkeria, koska joutuvat kasvattamaan lapsensa pelkällä rakkauden voimalla rahoittaessaan lähes koko roskan.
Esim omassa tapauksessani exän ja minun nettopalkan ero on 1300 € ja meillä viikko-viiko systeemi. Elatusmaksun, exän lapsilisien ja asumistuen jälkeen exän nettotulot ovatkin 50 € isommat kuin minun, kaikki kulut maksetaan kuitenkin lapsista puoliksi. Minulla ei ole mahdollisuutta saada asumistukea koska paperilla olen etävanhempi, joten joudun omasta netostani maksamaan asuinkulut täysin eli käytettävissä olevat rahavarani ovat noin 200 € pienemmät kuin exällä. Ja joka vaiheessa kuulen ruinausta siitä, että minun pitäisi maksaa lasten kuluista enemmän kuin puolet, koska olen isotuloisempi! Juu, olenhan minä bruttopalkalla mitaten kaksinkertaisilla tuloilla exään verrattuna mutta tämän paskajärjestelmän vuoksi nettotuloilla reilusti pienempituloinen, ihan vaan siksi että naiset saavat lähes poikkeuksetta lähivanhemman statuksen sosiaalitanttojen yhteiskunnassa. Lasten hoitoon osallistumme molemmat 50/50, elatus vain tuntuu kuuluvan minulle, sillä exä saa puolta pienemmällä palkalla isomman rahan yhteisten lastemme yhteiseen elatukseen ja pääsee asumaan vielä paremmassa kämpässä.
Kaiken huippuna exälle tarjottiin ylenemismahdollisuutta työpaikassaan, muttei ottanut vastaan koska ei halua. Eli kieltäytyy paremmasta liksasta, kun nykyisinkin saa yhteiskunnan tukien ja minun maksamana sellaiset nettotulot, että tulee paremmin toimeen kuin minä.
Vähemmästäkin isi aavistuksen katkeroituu, kun on yrittänyt opiskella ja tehdä työtä saadakseen paremman elintason, mutta joutuukin yhtäkkiä huomaavansa vain joutuneensa maksumieheksi. Ja kaikki pelkästään tuon lähi/etävanhempi käsitteen takia.
Ja ettei kellekään jää epäselväksi, tässä ei ole kyse lasten edun väheksymisestä. Minä mielellään kustantaisin lasten koko elatuksen, mikäli saisin lähivanhemmuuden. Ostaisin vaikka eväätkin mukaan exän lastenhoitoviikoille. Mutta sitä en ymmärrä, että minä ja yhteiskunta rahoitetaan exälle elintaso, jota hänellä itsellään ei kiinnosta tienata. Eli tällä nykyisellä systeemillä vaan taataan helkutinmoinen tulonsiirto avioerotilanteessa miehiltä naisille, näin pääsääntöisesti. Eli kyllä eronnut hyvätuloinen isä on tässä kukkahattutätien tulonsiirtoyhteiskunnassa se, joka ensin normaalin verotuksen ja sitten vielä elatuksen kautta siirtää tulonsa ihan johonkin muualle kuin omaan kukkaroonsa. Ja saa vielä näitten tämänkin palstan yh-äitien v...ttuilun kaupanpäälle!
Ja edellisestä vielä unohtui: koska aikanaan avioliittommekin aikana tulomme olivat exän kanssa erisuuruisia, minä maksoin yhteisesissä nimissämme ollutta asuntoa yksin. Eron tullessa pennit laittettiin tietysti tasan, eihän sillä tässä lainsäädännössä ole mitään väliä, kuka homman rahoitti. Eli nykyisen tulonsiirron lisäksi siirsin käytännössä jo avioerotilanteessakin noin 40 t€ tulonsiirtona exälle.
Kyllä kehoitan vakavasti nuoria miehiä harkitsemaan avioliittoa vielä kerran ja jos kaikesta huolimatta se ihana tähtisilmä saa vokoteltua sormuksen sormeen, niin tehkää hyvät nuoret miehet avioehto ja katkaisuttakaa munanjohtimenne! Voitte säästää kohtalaisen lottopotin!
Oletko ihan oikeasti käärmeissäsi ex-vaimosi 50e:n suuruisesta "jättipotista", joka hänelle jää enemmän käteen?
Meillä on ihan normaali systeemi. Alunperin olin kahden lapsen lähihuoltaja, eli yksinhuoltaja, kuten jo liittoni aikana. Exän kanssa meillä oli ja on samansuuruiset palkat. Elatusmaksuista kävimme tekemässä sopimuksen ihan oikeudessa asti. Koska ex on kova bisnesmies, hänellä oli asenne "minä tarjoan, sinä hyväksyt". No hups, kun en hyväksynytkään hänen ehdottomaansa 50e yhteensä molemmista lapsista/nuorista. Laskelmien mukaan hänellä oli maksukykyä yhtä paljon kuin minulla n. 500e/kk. Lopulta sovimme, että maksaa 300e kahdesta ja kun toinen täyttää 18v, niin nuoremmasta 200e/kk, kunnes hän täyttää 18v. Nyt nuorin on 18v. Molemmat lapset asuvat edelleen luonani, opiskelevat, eivät saaneet kesätöitä.
Kertaakaan lapset eivät ole olleet isällään viikonloppua, ei edes käymässä tai syömässä. Olen kustantanut molempien lasten koulukirjat, välineet sun muut. Rahat ovat todella tiukassa. Välillä läiskin exää mielikuvissani pesäpallomailalla, mutta sitten säälittää taas koko äijä. Tosi raukkis, joka ei kanna vastuuta lapsistaan.
Mutta pääpointtini on se, että minulla on mennyt tuhansia euroja lapsiin enemmän kuin exällä, joka tienaa yhtä paljon. Lohduttaako yhtään?
Ai niin. Ja olen vieläpä niin "rikas", etten saa yhteiskunnalta enää mitään tukia. Lapsilisätkin loppuivat nuorimmasta jo puoli vuotta sitten. Asumistukea ei tipu, kun on niin muka suuret tulot. Tai elelisihän niillä melko leveästi, yksin ja pienemmässä asunnossa. Mutta en sure. Kaikesta hyvästä kannattaa maksaa. Tästä ajasta nautin, kun saan olla viimeinkin rauhassa nuorten kanssa, keskittyä heihin, eikä vain exän ongelmiin. Jatkoaika.
"..loppuivat nuorimmasta jo puoli vuotta sitten"
Korjaus: puolitoista vuotta sitten.
Kyllähän tuo Erkkimerkin tapaus on ihan tyypillinen. Jos oikein ymmärsin kyseessä yhteishuoltajuus, jossa mies hyvätuloinen, nainen pienituloinen. Yhteishuoltajuuttahan ei lainsäädäntö oikein tunne, joten lähivanhempaa kohdellaan yksinhuoltajana vaikka lapset asuisivat 50/50 ja kuluja maksaisivat molemmat.
Tuossakin näyttää käyneen niin, että yhteishuoltajuudessa lähivanhemmuus on merkinnyt 1350 € nettotulojen siirtoa. Aika epäreilulta kuulostaa, jos 50/50 systeemi ja yhteisesti maksetaan kulut. Tuohan vastaa varmaan jotain 1800 euron bruttotuloa eli yhden ihmisen palkka tuossa siirretään avioeron yhteydessä. Ilman lapsiahan tuo nettotulojen ero olisi ollut tuon 1300 € miehen hyväksi (15600 €/vuosi). Eipä ollut halpa ero miehelle.... Näin se vaan on, ellei lainsäädännössäkin yhteishuoltajuutta ymmärretä yhteishuoltajuudeksi vaan yksinhuoltajuudeksi.
Mutta eipä ole kummoinen tuo Tähtitaivaankan tilanne, siinähän mies on hylännyt lapsensa. Sellaisissa tapauksissa hyväksyn helposti, että mieheltä leikattaisiin vaikka hiukan enemmänkin tuloja, sillä hänhän ei lapsista muita menoja maksakaan.
Näissä kahdessa esimerkissä käy hienosti esille se, että nykyinen lainsäädäntö oikein yllyttää miehen hylkäämään lapsensa ja moni niin tekeekin. Ne jotka yrittävät eron jälkeenkin toimia kunnon isänä, saavat monesti pahasti nenillensä.
"Ilman lapsiahan tuo nettotulojen ero olisi ollut tuon 1300 € miehen hyväksi"
Niin, ja ilman lapsia mies olisi pitänyt nettotulonsa.
Erossa lapsilla pitäisi pysyä mahdollisimman tarkasti entinen elintaso. Sitä varten elatusmaksut on. Mitä enemmän vanhemmilla on maksukykyä, sitä enemmän he maksavat, nimenomaan lapsista. Esimerkkierkin tapauksessa hänen exänsä saa asumistukea. Tämä tarkoittaa sitä, ettei exä millään kykenisi tuloillaan ylläpitämään asianmukaista asuntoa lapsille. On muistettava, että asumistuen tulorajat ovat erittäin alhaiset. Kuten sekin, ettei asumistuessa ole mitään kadehdittavaa. Ainakin minä maksaisin mieluummin asunnon itselleni ja lapsilleni omista tuloistani, jos se olisi mahdollista.Täytyy muistaa, että AINA kaksi pienenpientäkin asuntoa maksaa enemmän kuin yksi. Ja asuminenhan on talouden kallein yksittäinen menoerä. Jos molemmat vanhemmat ovat pienituloisia, 50/50 asuminen on taloudellisesti mahdotonta. Eikä se keskituloisilla vanhemmillakaan ole järkevin ratkaisu. Ei ole fiksua maksaa kahdesta perheasunnosta ja antaa lasten muuten elää "ei oo" -taloudessa.
Tähtitaivas- on erittäin tyypillinen lähi-/yksinhuoltaja äiti. Periaatteessa on yhteishuoltajuus, mutta käytännössä ei ole ollut. Oma 18v täyttänyt lukiolaislapseni haki isältään oikeusavustajan kautta itselleen koulutustukea, koska minun rahat ei riitä hänen koulunkäyntiin ja nuorempien sisarusten elättämiseen. Isä sanoi, ettei halua maksaa. Oikeusavustaja sanoi, ettei kannata viedä asiaa oikeuteen, koska se "heikentäisi isän ja lapsen välistä suhdetta". Siis mitä suhdetta? Ei isä ole koskaan ollut kiinnostunut lapsistaan. On aivan eri asia muutenkin, ellei vanhempi halua maksaa, tai ei pysty maksamaan.
Hyvin, hyvin monet äidit asuvat aikuisten opiskelevien lastensa kanssa, sinnitellen taloutensa kanssa vuodesta toiseen. Jos pienituloiset ISÄT olisivat lähihuoltajia, tähän asiaan olisi tullut muutos jo aika päiviä sitten. Ihan varmasti koulutustuesta olisi tullut pakollinen opiskelevien nuorten etähuoltajaäideille.
"Niin, ja ilman lapsia mies olisi pitänyt nettotulonsa. "
Asiaa :).
Mitäs laskuoppia tuo on? Kun tienaat 1300e/kk enemmän kuin vaimosi tienaa, niin et kyllä tosiaan rahoita yksin koko "roskaa". Yhteiskunnan tuki ei ole sinulta pois.
Lisään vielä, ettet varmaankaan saisi yhteiskunnan tukea asumiseesi, vaikka olisit lähivanhempi. Sen verran kovat on tulot. Oma vika :). Eikä ole mitään syytä myöskään narista siitä, että pystyy maksamaan itse oman asumisensa. Se on hieno homma.
Yhteiskunnan tuki ei ole minulta pois, olette oikeassa. Ja viidenkympin nettotulojen ero ei ole iso. Mutta kun tämä järjestely on lapsilta pois.
Koko homma lähti siitä, että exälle iski suuri vapaudenkaipuu ja pari vuotta meni niin, että minä huolehdin lapsista sillä aikaa kun exä bailasi menemään. Löysi sitten tietysti uuden ihastuksen ja halusi erota, johon mielelläni suostuinkin siinä tilanteessa. No, ihastukset on vaihtuneet jo monesti mutta avioero pysyy.
Alkuun oli tarkoitus, että minä huolehtisin lapsista pääsääntöisesti ja exälle normaalit viikonlopputapaamiset ja aina muutenkin kun haluaisi, tämä oli aikalailla sovittu juttu ennen kuntaan menoa. Exällä oli sellainen bailauskausi menossakin, että lapset "rajoittivat vapautta" muutenkin. Sosiaalitantat vaan alkoivat laskea äidin tukia ja tuloja, saivat exän pään käännettyä ettei kannata luovuttaa lähivanhemmuutta. Minulle asia esitettiin lapsen etuna. Kolmella käynnillä väkisin runnottiin läpi exän lähihuoltajuus ja esiteltiin laskelmia minun elatusmaksuista, jotka alkuun olivat suoraan sanoen hirvittäviä.
Minä esitin laskelman, jossa lapset olisivat minun lähihuoltajuudessa, saisin myös lapsilisät yh-korotuksella. Koska minulle kaavaillut elatusmaksut olivat laskeneet noin 500 € luokkaan ja silti osallistuisin lasten menoihin, minun esitys oli yhteisestä lasten menotilistä, josta vastaisin täysin ja johon lapsten elatukseen tarkoitetut rahat laitettaisiin, käyttöoikeus molemmilla. Tilille laittaisin joka kuukausi lapsilisät noin 300 elatusmaksuksi kaavaillun suuruisen 500 sen osuuden minkä arvelin todellisista elatuskuluista tulevan minulle eli 300-400. Tällöin lapsille olisi käytettävissä 1100 - 1200 €/kk (13200 - 14400 €/v), jonka ajattelin riittävän ja jonka tiukille vetäen pystyisin maksamaan. Lapset siis alakouluikäisiä, joten päivähoitomaksuja ei onneksi enää olisi. Exän ei olisi tarvinnut maksaa minulle elatuksia, vaikka olisin lähivanhempi, myös lasten exällä olon aikaiset ruokakulut olisi otettu tuosta yhteispotista eli minä olisin kustantanut kaikki lasten kulut.
Eihän se käynyt. Sossun tädit laskivat, että exähän ei saisi pitää kuin omat tulonsa, eihän se nyt äidille mitenkään käy. Uusi laskelma meni niin, että minä maksan yhteishuoltajuudessa exälle elatusta, hän saa lapsilisät ja asumistukea. Niinpä hänen nettotulonsa kasvavat huomattavasti palkan bruttotuloa ylemmäs. Minun osaltani tämä taas tarkoittaa, että maksan exälle elareita, maksan todellisista kuluista tällä hetkellä noin 2/3, enkä saa mitään tukea mistään. Ja näin syntyy tuo tilanne missä exä saa käteen rahaa enemmän kuin minä, mutta käyttää lapsiin rahaa vähemmän kuin minä. Eli exän tulot nostettiin yhteiskunnan ja minun tuella sellaisiksi, että normaalilla työnteolla hänen palkkansa olisi pitänyt nousta 2,5 - 3 kertaisiksi, kiinnostaahan sellainen tarjous.
No entäs se lasten etu. Tällä hetkellä exä käyttää lasten menoihin noin 200 - 250 ja minä 500 - 550 /kk eli lapsille rahaa jää 700 - 800 /kk. Minun ehdotuksessani lapsille olisi jäänyt siis 300 - 500 € kk enemmän, mahdollisista ylityksistäkin olisin vastannut (no niin näköjään nytkin....). Nyt siis maksan elatusmaksujen ja todellisten menojen mukaan lasten elinkustannuksia noin 1000 /kk, eli enemmän kuin tiukille vetäen olin ajatellut, lapsilisä menee exälle. Omat asuinkulunihan ja kaikki muutkin omat kulut maksan tietysti itse ilman mitään tukia. Lapsille jää kuitenkin vähemmän rahaa, erotus menee exän kämppään ja viikonloppuhulinoihin. Tuosta exän 200-250 osuudestahan minä maksan elareina viitisensataa, lapsilisät päälle, joten hyvin katoaa maallinen mammona.
Lapsistani minä haluan pitää huolta mutta exästä en. Minä joudun tässä tilanteessa vetämään aivan äärirajoilla ja olen joutunut käyttämään jo lähes kaiken asunnon myynnistä minulle jääneestä osuudesta, koska eihän isotuloiset mitään tukia saa. Käytän lasten jokapäiväiin menoihin yli 300 enemmän rahaa kuin exä, joka tulonsiirtoina kuitenkinsaa käteensä sen 50 enemmän. Exä porskuttaa siis pienestä palkasta huolimatta paremmilla tuloilla ja maksaa lasten elatuksesta vähemmän. On varaa käydä esim ulkomailla asunnon myynnistä saadulla puolikkaalla ja juhliakin voi jokaisella vapaalla viikonlopulla. Kaikki hyvin, isotuloista on rankaistu, pienituloinen on nostettu hyvin pärjääväksi ja lapsille jää kaikista vaihtoehdoista vähiten rahaa käytettäväksi. Ei kiinnosta exälläkään tällaisessa tilanteessa ottaa tuota enemmän vastuuta sisältävää mutta paremmin palkattua tehtävää vastaan.
Ja kaiken huipuksi, tantat perusteli sopimusta lasten edulla sekä varoittelivat lähtemästä käräjöimään, ei kuulemma mitään mahdollisuuksia.
"On varaa käydä esim ulkomailla asunnon myynnistä saadulla puolikkaalla ja juhliakin voi jokaisella vapaalla viikonlopulla."
Ole huoleti. Jokainen pystyy kuluttamaan rahaa, mutta tienaaminen on vähän niin ja näin. Kuten ilmeisesti exälläsi. Aika pian rahat tuolla meiningillä loppuvat. Paremmin palkastusta työstä luopuminenkin on typerää. Tuskinpa enää silloin tarjotaan, kun sitä tarvitsisi.
Repesin tuolle "miehet, katkaiskaa munanjohtimenne"-ilmaukselle!!! Miehillä ei kaiketi ole munanjohtimia, vaan siemenjohtimet!?
Ok, sivuhuomautus... :)
ihan helvetin totta!
Hyvää keskustelua täällä, kiitos siitä. Jolla kulla oli niinkin viisas kommentti kuin se, että pitää tinkiä ja elää vähemmällä. Ei tässä enää tiedä mistä tinkisi muutenkaan. Lasten kanssa 50neliötä, eli yksi mh on aika ahdas ja tähänkin menee liikaa rahaa. Isompaa en voi ottaa, asumistukea emme saa kuin kahdesta hengestä, koska toisen lapsenhan ei katsota asuvan tässä. Exä asuu yli sadan neliön asunnossa, missä lapsilla on omat huoneet. Autoa minulla ei ole.
Ja lapset sille, jolla on paremmat mahdollisuudet elättää? Nuorena, kun aloimme yhdessä olemaan, molemmat olimme kouluttamattomia. Molemmat olemme opiskelleet ammatin, minä matalapalkka- ja hän hyvän palkkaluokan ja mukana paljon tuuriakin. Oli jo aviossa ollessa paljon pois kotoa, minä hoidin kodin, lapset, opiskelin samalla. Eron tultuako lasten olisi pitänyt olla pelkästään hänellä?Siihenkö raha oikeuttaa? Tekee hänestä paremman ja ylevämmän henkilön, elämässä paremmin onnistuneen? Mulle yhä edelleen lapset ovat se tärkein asia ja painotan sitä, että vaikka lapset ovat toinen isällä ja toinen äidillä, niin heillä tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet kaikkeen huolimatta minun alle tonnin ja isän yli kolmen tonnin tuloista.
Se nyt vain on niin, että jos ei ole rahaa, niin kaikkea ei voi saada. Sama ongelma jopa Suomella valtiona, velkaa on otettava jopa elämiseen ja konkurssi edessä, jollei jotain tehdä.
"heillä tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet kaikkeen huolimatta minun alle tonnin ja isän yli kolmen tonnin tuloista" Olet oikeassa, lapsille on taattava paras mahdollinen ratkaisu. Nyt vaan on niin, että jos sinä tienaat tonnin, niin sillä ei isoja voi odottaa. Raakaa mutta totta. Tonnilla olisi tiukilla yksinkin, saati lasten kanssa. Mutta se onkin keskustelun paikka, onko exäsi tehtävä huolehtia lapsista vai sinusta. Ei sekään voi olla oikein, että miehesi esimerkiksi rahoittaa sinulle isomman asunnon, jos hän sellaisen jo itse pystyy omassa kodissaan tarjoamaan. Vaikka olisi kuinka isotuloinen, ei voi olla oikein että joutuu avioeron jälkeen exän kuluja rahoittamaan.... Vaikeaa on, raha ei kasva kenellekään puissa...
Tarkoitatko, että tuloista huolimatta kaikilla pitäisi olla yhtäpaljon rahaa käytettävissä? Naapurin Kakella, sinulla, Jorma Ollilalla, Bill Gatesilla, jne? Kapitalismissa ei ikävä kyllä näin ole. Naapurimaassa kokeiltiin sitä toista systeemiä, jossa kaikkien piti saada yhtäpaljon, mutta sekään ei toiminut. Eikä sieltä kyllä yhtään Microsoftia tai Nokiaa tullutkaan, hyviä sinkkiämpäreitä kyllä.
Tuolla aloituksessa kerrot, että exäsi maksaa lapselle, jonka lähivanhempi olet, täyttä elatusta. Meneekö raha täysin lapsen elatukseen, sinnehän sen pitäisi mennä? Eli exä maksaa elatustuen toisesta ja elättää täysin toisen, hänen osaltaa siis asiat OK. Saat reilua asumistukea, joten sinun tienaamillasi rahoilla hoidetaan asuinkulujen ns "omavastuu" ja sinun oma elämisesi, eikös näin? Eli ilman lasta maksaisit oman elämisesi ja asumisesi, asumiseen saisit yksinasuvana pienemmän avustuksen. Pystyisitkö tonnilla siihen? Tiukkaa varmaan tekisi eli joko sinä tienaat liian vähän tai kulutat liikaa, veikkaisin ensimmäistä.
Nyt olet sitten ottamassa itsellesi uutta avomiestä, joka hänkin tietojesi perusteella tienaa todella vähän, vai ollenkaan? Kannattaisikos tuota yhteenmuuttamista vaikka lykätä hetken, jos hänenkin taloustilanne on "tilapäisesti" heikkoa. Muuten voi olla, että huomaat kohta olevasi entistä tiukemmalla, jus uuden miehen yritysura vaikka kaatuukin. Yrittäjähän on tyhjän päällä ja helposti käy niin, että kahden hengen talouden sijasta sinulla on kolmen hengen talous hoidettavana sillä tonnilla elatustuella mahdollisella asumistuella.
Miesten mielestä raha oikeuttaa aina kaikenlaiseen, tilanteen mukaan. Jos miehellä on aviossa rahaa senttikin vähemmän kuin vaimolla, se pitää nyhtää pois. Samoin vaimon pitää elättää koko perhe, jos sattuu saamaan edes hiukan parempaa palkkaa. Tai oikeastaan vaikkei saisikaan. Miehet menot ovat jokatapauksessa nro 1. Sen jälkeen tulee muut (järjestys vaihtelee). Mies tasapainottelee edes jotenkin, jotta välit vaimoon säilyisivät (ja vaimon rahojen hyödyntäminen jatkua).
Jos taas mies tienaa enemmän, niin silloin ihan kaikki valta on hänellä. Hän voi tehdä mitä huvittaa. Eron sattuessa mies herää todellisuuteen, hänen rahojaan uhataan ja käy juuri noin: mies neuvottelee ITSELLEEN edullisen huoltajuussopimuksen. Ihan sama miten muut tulevat toimeen. Onhan se reilua, että ex-vaimo kärsii nälkää pienessä asunnossa vuoroviikoin toisen lapsen kanssa. Viis siitä, että lasten äiti on hoitanut lapsiaan enemmän kuin isänsä. Isän mielestä oma huone riittää "hoitamiseksi" - ja tietysti se, että on rahaa ostaa - ainakin enemmän kuin lasten äidillä ja se on pääasia.
No, eihän kaikki miehet tuollaisia tietysti ole. Mutta ne jotka täällä vinkuvat "tulojen siirrosta" sun muista ovat.
Tätä palstaa kun lukee, näyttää nykyinen mieheni olevan pyhimys. Hänellä oli paremmat tulot kuin ex-vaimollaan. Talo ja auto olivat yhteisiä. Vaimo rakastui toiseen ja halusi eron. Mieheni halusi siitä huolimatta osituksessa, että talo jää exälle ja lapsille, auto myös. Vaikka hän oli viettänyt hyvin paljon aikaa lastensa kanssa, osallistunut kasvatukseen ja arkeen, niin hänen mielestään lapsilla pitää olla yksi koti - äitinsä luona. Normaalit elatusmaksut sovittiin, niistä ei käyty kauppaa.
Nyt heidän erostaan on vuosia, lapset ovat täysi-ikäisiä opiskelijoita. Asuvat edelleen äitinsä luona. Ovat kaikki nämä vuodet pitäneet isäänsä yhteyttä, tavanneet ja viettäneet viikonloppuja silloin kun kaikille sopii. Lapset ovat myös huomanneet kiittää yhdestä kodista. Siitä, ettei heidän tarvinnut muuttaa viikon välein vanhemman luota toiselle.
Mutta se muisteloista. Sinulle ap sanoisin, että älä ihmeessä muuta yhteen kenenkään kanssa niin kauan kuin saat asumistukea. Asumiskustannukset ovat elämän suurimmat kustannukset.
Saisinko tiedustella miten suuri kaksio teillä on, paljonko on vuokra? Sinuna yrittäisin etsiä "maailman pienimmän" kolmion. Neliöistähän ne tuet lasketaan, ei huoneluvun mukaan. Kaksioitakin on moneen lähtöön. Itse asuin aikoinaan kaksiossa, jossa oli tilava olohuone, reilu makuuhuone, tosi iso eteinen (joka kävi työpisteestä eteisestä) ja erillinen keittiö. Myös olohuoneessa oli ovi. Neliötä tuossa ihmeessä oli kuitenkin vain 59m2.
"Tätä palstaa kun lukee, näyttää nykyinen mieheni olevan pyhimys"
Sama täällä. Miehelleni oli eronsa jälkeen erittäin tärkeää, että lapset saivat jäädä asumaan äitinsä kanssa entiseen kotiin, heidän ei tarvinnut muuttaa mihinkään. Mieheni mielestä lasten paikka on aina äidin luona. Jos isä on liiton aikana huolehtinut lapsistaan, niin yhteys kyllä säilyy eron jälkeenkin. Vaikka päivittäin ei nähdä, niin etenkin lapsille se on paljon huojentavampaa ja helpompaa kuin muuttaminen jokatoinen viikko. Eri viestimien kautta voi pitää yhteyttä. Harva aikuinenkaan pitäisi järjestelystä, jossa muuttaisi maisemaa viikottain.
Täälläkin voi soveltaa vanhaa kunnon viisautta "hyvä antaa vähästäkin, paha ei paljostakaan". Suurituloiset isät ovat etupäässä niitä, jotka pitävät itseään aivan huippuisänä, vaikka eivät olisi koskaan olleet lapsilleen läsnä. Kodin merkitys on paljon enemmän kuin kauniit ja avarat tilat kodissa. Itse olen sitä mieltä myös, että ihminen, mies, jolla on paljon rahaa, ajattelee kaiken rahan kautta, omaan pussiin. Nimenomaan omaan pussiin, ei lasten vuoksi, ei lasten hyväksi.
"Tarkoitatko, että tuloista huolimatta kaikilla pitäisi olla yhtäpaljon rahaa käytettävissä? Naapurin Kakella, sinulla, Jorma Ollilalla, Bill Gatesilla, jne? "
Höhlä kysymys. Ei tässä ole tuosta kyse. Kysymys on siitä, että formulakuski maksaa huomattavasti enemmän elatusapua lapsistaan lastensa äidille kuin taksinkuljettaja. Jorma Ollila (jos alaikäisiä huollettavia olisi...) enemmän kuin tavallinen naapurin Kake jne. Miten näin yksinkertainen asia ei mene joillakin mitenkään jakeluun?
Kyllä se vaikutata elatusmaksuihin asuuko yksin tai jonkun toisen kanssa. Kai sama systeemi, onko kyseessä lähivanhempi vai etävanhempi. Elatusapuun vaikuttaa asumiskulut, jos asut yksin niin omiin kuluihin lisätään asumiskulut 100%. Jos asut kumppanin kanssa niin omat kulusi ovat laskennassa vain 50% kokonaisasumiskuluista.
Molempien vanhempien tuloista/kuluista lasketaan suhdeluku, suhdeluvusta sitten selviää paljonko lasten kokonaiskuluista tulee kummallekin vanhemmille.
Esim. omassa tapauksessa minun tulee maksaa 70% lasten kuluista, ex:n 30%.
Varsinainen kokonaiskulu sitten lasketaan jokaisen lapsen kulujen mukaan, joihin vaikuttaa mm. asumiskulut, kiinteä arvioitukulu jne jne. Itse maksan 3000€ nettopalkasta yhteensä 1000€ elatusmaksuja (2 lasta).
Ohje laskennasta löytyy ihan OM:n sivuilta, http://www.om.fi/omju20072.htm
Hyvä Markku20, asiallista asiaa.
Melkoset elarit, täytyy sanoa. Eli maksat exälle 1000e kk, lisäksi hän maksaa reilut 400e ja lapsilisiä tulee reilut 300 (jos hän ei asu kenenkään kanssa). Kahteen lapseen menee siis 1700e/kk. IHAN JÄRJETÖN MÄÄRÄ RAHAA LAPSIIN! Lisäksi jos lapset ovat vielä osan kuukaudesta sinun luona ja maksat senkin menon, niin huhhuijaa... En tajua mihin lapsesi käyttävät niin paljon rahaa. Järjettömän kallis harrastus?
Minun exäni tienaa n. 4400e/kk, ja maksaa 130e/kk elareita yhdestä lapsesta. Minun tuloni ovat n. 1000e/kk. Lapsi on isällään vuoroviikoin.
Markku kirjoitti:
"omassa tapauksessa minun tulee maksaa 70% lasten kuluista, ex:n 30%."
Näinhän se menee: lapset tarvitsevat elatukseensa sitä enemmän mitä korkeammat tulot vanhemmilla on yhteensä. Jos toisen tulot ovat huomattavasti korkeammat, hän maksaa enemmän myös elatusmaksuja.
Olet tehnyt harvinaisen surkean sopimuksen lapsen elatuksesta. Lapsihan siitä vain kärsii.
Lapsilisät lasketaan lähivanhemman tuloksi.
Lasten, kuten aikuistenkin suurin yksittäinen kustannus on asuminen.
"Lasten, kuten aikuistenkin suurin yksittäinen kustannus on asuminen"
Kyllä vaan. Ja elatusmaksuihin lasketaan asumiskustannukset, jotka puolestaan ovat yleensä sitä korkeammat mitä korkeampi on vanhempien yhteenlaskettu elatuskyky. Erossa kaikkien elintaso laskee. Silti lasten asumisen pitäisi säilyä mahdollisimman samanlaisena kuin ennen eroa. Jos toinen elatusvelvollinen tienaa paljon, on itsestäänselvää, että hän osallistuu lasten elatukseen suuremmalla panostuksella.
Eronneet superhyvätuloiset vanhemmat maksavat jopa tuhansia euroja lastensa elatusmaksuja, vaikka heidän puolisonsa tienaa myös ihan sikana. Toisessa ääripäässä pariskunta, josta toinen on työtön, toinen sairaseläkkeellä. Tässäkin tapauksessa työttömän tai sairaseläkkeellä olevan etähuoltajan täytyy maksaa tuloihinsa suhteutettu elatusapu, joka voi olla esim. 50e/kk. Kela maksaa loput.
Ettekö te ihmiset yhtään seuraa todellisuutta?
ööö..miten lapsi tarvitsee elatukseensa enemmän jos vanhemmilla on isommat tulot
alkaako ne syömään kultahippuja..elatukseen menee tasan se minimi..kaikki muu on ylimääräistä..lihavia lapsia tulossa jos ei opeteta kulukuria
"miten lapsi tarvitsee elatukseensa enemmän jos vanhemmilla on isommat tulot"
Hö. Elatusmaksut näet lasketaan vanhempien tulojen eli elatuskyvyn mukaan. Elatuksen tarpeeseen vaikuttaa myös vanhempien liiton aikainen tilanne sekä asuminen. (Asumiseen niitä kultahippuja juuri tarvitaankin)
Lapsen elättämiseen menee aina enemmän kuin mikään minimi. Tuo minimi on juuri nimensä mukaista, minimaalista, eikä sillä elä oikeasti.
Joo mutta eihän tämä markku olekkaan oikeasti isä vaan nainen jonka mielestä isien pitää maksaa selkänahallaankin elareita!
jos lapset ovat vuoroviikoin isän ja äidin luona, ei silloin pitäisi toisen osapuolen joutua maksamaan toiselle rahaa, molemmat pitää huolen omina viikkoinaan lapsista. en näe mitään syytä että toisen vanhemmista pitäisi alkaa kustantamaan toisen elämistä, molemmat vanhemmat pitäköön itsestään huolen ja yhdessä pidetään lapsista huoli. jos toinen ei ole aikoinaan ennen lapsien tekoa hankkinut itselleen koulutusta ja hyvä palkkaista työtä niin ei se ole kenenkään muun vika. minusta omat rahat käytetään miten käytetään ja lasten kulut puoliksi ja tässä tilanteessa kyllä nainen huolehti lapsista silloin kun he olivat pieniä mut miehesi oli silloin töissä ja toi teille kaikille leipää pöytään. on kohtuutonta pyytää entistä puolisoa maksamaan eloasi eron jälkeen. ihmiset taiavat jollain tasolla olevan katkeria exillensä jos he tienaavat paremmin.
HAHAA,..
Erosin 3v sitten , maksoin vaimolleni 75.000 te avioeron yhteydessä , sovittiin että kun hän oli henkilökohtaisessa konkursissa niin maksan enemmän jotta hänellä on turvallista aloittaa lasten kanssa uusi elämä vapaana kuin taivaan lintu.
Sovittiin lastenvalvojalla elatusmaksut 0 ja yhteisesti maksetaan lasten kulut puoliksi.
Näin mentiin hienosti 3v vaikka jostain syystä katkeruus ja kaikkinainen kiusaaminen , lapsilla kiristäminen ei loppunutkaan.
Mutta nyt mennään oikeuteen sen vuoksi kun lähi tarvitsee 600 kk lisää kun ei kuulemma oikein tule toimeen ja uusi mies ei jaksa painaa,..
sellasta tosielmän vitauksia että.
älkää maksako yhdellekkään yhtään mitään jos ei ole kirjallisia sopimuksia , raha on vaan sellanen voima että sillä ei ole väliä kärsiikö lapset tai jokin muu , kunhan rahaa vaan saa kassi tai pussi kaupalla !