Menimme mieheni kanssa naimisiin vain puolivuotta sitten. Meillä on kaksi ihanaa lasta,molemmat alle 3vuotiaita. Tiesimme että arki vauva perheessä on rankkaa toista lasta ja avioliittoa suunnitellessamme, mutta emme varautuneet siihen että vauva olisi sairas.
Liittomme on rakastava, meillä on oikeastaan kaikki mitä suhteelta tahdon. Mutta samaanaikaan koen tämän kaiken niin raskaasti että toivoisin miehelleni onnellisempaa puolisoa, tuskin jaksan hymyillä vähään aikaan. Kannan syyllisyyttä lapsemme sairastelusta, tiedän ettei kyseiseen sairauteen voi vaikuttaa mutta kai se on äidin tehtävä potea syyllisyys kaikesta.
En vain voi kuvitella meitä onnellisena enää,nauramassa yhdessä,tai muutakaan enää koskaan miettimättä miten asiat olisivat jos minulla olisi ollut voimia selvittää taistelu ilman joka päiväistä itkua..en koe riittäväni, olen ollut niin heikkona jo kuukausia ja hän joutuu kokoamaan palaset,olinhan minäkin ennen vahva ja iloinen.
Liittomme on rakastava, meillä on oikeastaan kaikki mitä suhteelta tahdon. Mutta samaanaikaan koen tämän kaiken niin raskaasti että toivoisin miehelleni onnellisempaa puolisoa, tuskin jaksan hymyillä vähään aikaan. Kannan syyllisyyttä lapsemme sairastelusta, tiedän ettei kyseiseen sairauteen voi vaikuttaa mutta kai se on äidin tehtävä potea syyllisyys kaikesta.
En vain voi kuvitella meitä onnellisena enää,nauramassa yhdessä,tai muutakaan enää koskaan miettimättä miten asiat olisivat jos minulla olisi ollut voimia selvittää taistelu ilman joka päiväistä itkua..en koe riittäväni, olen ollut niin heikkona jo kuukausia ja hän joutuu kokoamaan palaset,olinhan minäkin ennen vahva ja iloinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
nyt kipinkapin hae vertaistukea itsellesi, eihän se noin mene. Ei kai miehesikään ole surematta lapsen sairautta, puhukaa ja halatkaa toisianne♥ Surunne on yhteinen ja siitä selviätte yhdessä.
Olet selvästi masentunut.
Silloin ei pysty näkemään valopilkkua missään, toivottomuus ja väsymys valtaa mielen.
Tarvitset apua ammattitaholta. Miehesi tuki on tietysti ensiarvoisen tärkeää, mutta tuolla menolla luhisutte pian molemmat.
Etkö voisi ottaa asiaa esiin vaikka neuvolassa jos lääkärille meno arveluttaa?
"Vika" ei ole sinussa eikä avioliitossa. Teille syntyi erityislapsi joka vaatii paljon voimia. Hakekaa rohkeasti apua ja tukea!
Toivon teille voimia ja jaksamista, sitä nyt tarvitsette. Teille on annettu iso haaste, voittakaa se yhdessä! Samalla liitto vahvistuu ja tulette entistä lähemmäksi toisianne!
Tiedän kokemuksesta.