Melkein kaikki eroavat parit ajattelevat vain itseään. Naiset uhoavat että "kyllä minä pärjään, minulla on paljon ystäviä". Ovat kuitenkin vuoden parin päästä niin kärsineen näköisiä, rahaa ei ole, samat vaatteet päällä kuin eron hetkelläkin.
Lapsilta ei ole koskaan kysytty mielipidettä, ja kun koittaa lasten harrastusten/opiskelun rahoittamisaika, niin eihän äidillä ole rahaa siihen (taas äiti ajatteli vaan itseään).
Sitten lapset ottavat vaan opintolainaa, vaikka äidille tulee isän maksamat elatusmaksut...
Lapsilta ei ole koskaan kysytty mielipidettä, ja kun koittaa lasten harrastusten/opiskelun rahoittamisaika, niin eihän äidillä ole rahaa siihen (taas äiti ajatteli vaan itseään).
Sitten lapset ottavat vaan opintolainaa, vaikka äidille tulee isän maksamat elatusmaksut...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Et taida tietää tosi elämästä yhtikäs mitään.
Joskus on alettava ajattelemaan itseäänkin, jotta jaksaisi ajatella lapsiakin, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
No kerro mikä kohdallasi sitten mätti? Kun kerran nyt lapsesi saavat elää köyhyysrajalla, aj reissata isän ja äidin väliä. Saavat varautua opiskelun alettua heti opintolainaan yms...
Sehän onkin lapsille oikein hyväksi kun isi ja äiti elävät kulissiavioliittoa. Luuletko etteivät lapset huomaa painostavaa ilmapiiriä sekä asioiden oikeata laitaa? Tai pitääkö naisen jäädä katselemaan sohvalla röhnöttävää kaljottelevaa ukkoa? Onko se lapsille hyväksi? Vai onko isän kestettävä äidin pettämiset lasten vuoksi? Lasten vuoksi ei parisuhdetta kannata kasassa pitää, lapset siinäkin tapauksessa kärsivät loppupeleissä.
Jos mulla olis lapsia niin mä miettisin kaks kertaa eroaisinko (ja yleensä vain siksi, että rakkauden huuma menee ohi).
IKINÄ ei pitäis mennä naimisiin vaan tunteiden pohjalta. Pitää tuntea toinen hyvin ja tietää, että toisen kanssa tulee toimeen sillä vaikeallakin hetkellä. Sille ei nyt tietysti voi mitään jos kaikki menee ihan mahdottomaksi, mutta mitäs siinä vihkivalassa luvataankaan? Tukea toista niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin? Jos äijästä tulee hakkaava hullu roudaa se hoitoon. Jos se alkaa ryyppäämään vie se AA-kerhoon. Äijän vaihto ei aina tee onnelliseksi. Itse olin kerran kihloissa ja erosin, kun yhdessäolo kävi ihan mahdottomaksi. En voinu tehä enää yhtään mitään kun ei ollu valtuuksia pistää sitä hoitoon eikä sen porukat halunnu.
Mun porukat on kanssa eroamassa, mutta viivytteli asiaa niin pitkään että me ymmärrettiin se. Ne on parhaita ystäviä keskenään ja on aina valmis tukemaan ja auttamaan lapsiaan (mä olen enää ainut alaikäinen, 17 vuotta). Tosiaan, jos on pienikin mahdollisuus pelastaa suhde, tehkää se.
Yleistyksiä tehdä saa, mutta fiksu pitää omana tietonaan!
En ole muuten tiennytkään, että elatusapuja saa vielä kun nuori siirtyy opiskelemaan.
Sen tiedän, että elatusapu NIMENOMAAN maksetaan vanhemmalle eikä lapselle! Avun käytön ratkaisee sitten se vanhempi. Jos elatusvelvollinen maksaa elatusavun lapselleen suoraan niin se ei ole elatuapua lainkaan vaan on lahja lapselle!
Nimim. kokemusta on!!!
Elarit on nimenomaan lasta varten, ei vanhempaa.
Vaikka ne maksetaankin vanhemman tilille.
Elikkäs sinä pidät ne elatusmaksut itselläsi, vaikka se 16 v lapsi ei asu enää kotonakaan???
Olet juuri niitä ylifeminiinisiä ihmisiä jotka ei ajattele kuin itseään.
Ei se elatusmaksu kuulu asuntolainan tai vuokran maksuun JOS LAPSI EI ASU EDES KOTONA ENÄÄ
Tiedän tilanteen, jossa äiti on vaatinut elarit uudelleen maksuun kun niitä ei ole HÄNEN TILILLEEN maksettu. Oman isäni ex-vaimo nimittäin!
Että sillä lailla!
Auts! No, joutuiko maksamaan? Pahaa pelkään, että joutui :(
Minä yritin saada elatusmaksut menemään SUORAAN lasten tileille, mutta sossu runnasi yli siitä ihan puhtaasti 6-0 (näköjään onneksi, kun jälkivaatimus voi ottaa kiinni). Ammattini perusteella koetin myös sitä, että suoritan elatusvelvollisuuteni käyttöhyödykkeinä niiden markkina-arvon mukaisella tavalla ja loput rahana. Ei käy sossulle sekään. RAHAA pitää löytyä ja suoraan ÄIDIN tilille.
Saatana, että mua vituttaa kattella, kun ex-muija tunkee tenaviin roskaruokaa, kun sossu ei anna minun "elattaa" lapsiani antamalla heille itse laittamiani luomu-kasviksia, riistaa, kalaa ja marjoja!
Vaan minullapa on tapaamisoikeuteni ja silloin lapset syövät hyvää... ja kyllä ne ressukat ahmivatkin, kun pääsevät koulun säälittävien laitoskeittiömössöjen ja kotona saatavien hampurilaisten jälkeen isäpapan keittiöön :)
Toivottavasti sinulla on yhtä hyvät välit isäsi kanssa kuin minulla on omien lasten/nuorten kanssa...
Kyllä sellaista tekstiä laitoit tuohon.
Lapsen elatus on muutakin kun luomukasviksia. Vanhempi jonka luona lapset asuvat joutuu myös hoitamaan lapsille katon pään päälle, vaatteet, harrastukset, maksamaan laskuja jne. Kyllä laskut ja muut ovat kuluja joita elatusmaksusta maksetaan-yksinäinen ihminen eläisi halvemmalla kuin perheellinen. Ei lapsen/lasten kanssa ole kiva asua yksiössä johon yksinäinen aikuinen kyllä mahtuu, esimerkiksi.
Tästä syystä on aiheellista että elatusmaksu maksetaan aikuisen tilille joka päättää mihin rahat käytetään. Itselläni elatusmaksu menee laskuihin jne. yleisiin menoihin lasten tarpeiden lisäksi. Jos pystyisin, käyttäisin mielelläni koko rahan lasten vaatteisiin ja harrastuksiin mutta mitäs sitten syödään ja millä vuokra maksetaan?
Toivottavasti et ole niitä isiä jotka laittavat lapsensa vaihtamaan vaatteita parkkipaikalla ettei vain ex saa hyötyä ostamistasi vaatteista?
Ei pidä paikkaansa että eroava ajattelee vain itseään. Minäkin hankin ison asunnon jossa lapsillani olisi omat huoneet. On kaksi lasta joita haluan pitää lähelläni. Arvaa, niillä on omat kämpät kodissani ja he ovat ehkä 2-3 yötä viikossa luonani ja itse nukun vaatehuoneen lattialla. Olen äärettömän yksinäinen tällä hetkellä mutta minulla on kuitenkin paremmin asiat kuin entisessä elämässäni.
Kun käyn ex-kodissani niin ahdistun kovasti. Miten siellä olisin pystynyt olemaan? Jos olisin sinne jäänyt niin lasteni äiti olisi nyt mielisairaalassa.
"Paras koti lapselle on vanhempien välinen suhde." Aikuisten suhde saattaa olla monistakin syistä johtuen niin solmuinen, että voimat ja taidot ei riitä sitä korjaamaan. Tällaisessa ilmapiirissä ei lapset koe enää oloaan turvalliseksi, vaikka kaikki ulkoiset puitteet olisivat kunnossa ja rakkaat vanhemmat saman katon alla. Lapselle ei ole hyvästä katsoa vuodesta toiseen, kuinka kaksi hänelle rakasta ihmistä satuttavat toisiaan. Pahimmillaan tällainen tilanne voi johtaa siihen, että lapsista tulee aikuisten välissä seilailevia sovittelijoita ja heille tärkeä lapsuus jää elämättä. Ja vauriot näkyvät vasta vuosien viiveellä, valitettavan usein silloin, kun aikuisiksi kasvaneet lapset alkavat solmia omia ihmissuhteitaan.
Joskus ero voi olla suurin rakkaudenosoitus lapsille. Luopuminenkin voi olla rakkautta. Uskon, että lapsille on mieluisampaa olla riitelemättömien aikuisten seurassa..
Moni ydinperheestäkin lähtevä nuori joutuu aikanaan ottamaan opintolainaa. Lapsilisä loppuu lapsen täyttäessä 17 ja elatusmaksut 18 vuoden iässä. Jotkut vanhemmat saavat sovittua siitä, että vaikka elatusvelvollisuus loppuu, voidaan tukea jatkaa lapselle esim. opiskeluiden takia. Yleensä opintolainaa tarvitaan jatko-opiskeluiden yhteydessä, joten molemmat etuudet ovat siihen mennessä lakanneet huoltajalle. Opintotukea voi hakea peruskoulun jälkeiseen opiskeluun ja tuen suuruuteen vaikuttaa huoltajan tulot (siis kotona asuva opiskelija ja/tai alle 18 vuotias). Opintotuen suuruus vaihtelee opiskelupaikasta riippuen. Myös asumiseen on tuolloin mahdollista saada tukea.
On myös niitä ihmisiä, jotka erottuaan piristyvät huomattavasti ja näyttävät paremmilta kuin koskaan. Ihmettelin, miksi kirjoitit pelkästään naisista, sillä eronneita on myös miehissä ja yksinhuoltajia myös..
Oletko joku teini-ikäinen tai muuten kokematon. Oma eroni johtui siitä, että mies pani toisen paksuksi kun imetin nuorimmaista. Sisaruksetkin olivat aika pieniä. Yövalvomisista johtuen kahden tunnin välein heräämisestä koliikkilapsen takia mies pakeni toisen syliin ja kävikin vahinko. Jätti sitten meidät ja parin vuoden päästä tämän uudenkin viamon. Siitäpä tuli kaksi yksinhuoltajaperhettä lisää. Kuka oli itsekäs tässä tapauksessa?
Kysyn, että lapsiko sen päättää lyökö isä ? Ryyppää kaikki vuokra-rahat ? Tuo mölyäviä kavereitaan mihin vuorokauden aikaan tahansa kotiimme ? Ei ! Minä olin kyllä siinä suhteessa täysin itseäni ajatteleva ihminen. Vaikka lapseni ei isäänsä enää tapaakkaan kuin jouluna, niin näin silti parempi !!!
olisko mahdollista että paremmin perehtyisit asiaan????
Elikkäs minun pitäisi erota...
Olisit sinäkin miettinyt hieman ennen kuin menet naimisiin. Siinä ollaan parin kuukauden kiiman jälkeen menossa alttarille, on kallista häämatkaa yms. Sitten alkaakin arki, ja huomataan toisessa kaikkea erilaista, ja tietty erotaan, se un on niin normaalia ja helppoa
Minun pitäisi varmaankin erota sen takia, että näkisin kuinka vaikeaa se on. En ole sellainen luuseri, joka heti pienen epäkohdan jälkeen on valmis eroamaan. SInäkin tietty pienen yhdessäolon jälkeen menit naimisiin, oli kalliit häät ja häämatkat. Sitten syksyn tullen huomasitkin, ettei puoliso olekaan sellainen. JA tietysti eroaminenhan on niin normaalia ja helppoa...
Että erosit..
siinä erossa onkin kamalinta, että joutuu käyttämään niitä samoja vaatteita aina vaan ja että isän maksamat elatusmaksut eivät riitä lasten opiskeluajaksi asti, nih! Kyllä elämä on kovaa ;D