Kyllä tämä käy ihan yhtä hyvin moniin miehiinkin...
Moni nainen ei ymmärrä kun lähtevät hakemaan avioeroa, että se on hyvinkin todennäköisesti tarkoittaa yksinäistä vanhuutta (siis tilastojen valossa hyvin todennnäköistä). Sellaisia "oikeanlaisia" ihmisiä ei kovin paljoa ole tarjolla (siis tietysti on parempi olla yksin kuin esim. väkivaltaisessa suhteessa.) ja hyvältä vaikuttavat kakkoskierroksen vapaat miehet paljastuvat ajan kanssa yleensä joksikin muuksi kuin ensivaikutelma ja puheet antoi odottaa.
Toinen, mitä ei huomioida on lapset. Ei ole olemassa avioerolasta jolle ei jäisi psyykkisiä ongelmia vanhempien avioerosta.(tietysti, jos toinen on esim. Ihan oikea narsisti, niin lapset pitää pelastaa narsistilta). Jos on ollut pakko hankkia lapsia, niin kyllä sitten pitäisi olla myös valmis todella suuriin uhrauksiin, mitkä liittyy omiin tarpeisiin. Kaikkea ei voi eikä kuulukkaan saada, mutta jokaisen pitäisi kantaa vastuu päätöksistään.
Minua ärsyttää hiukan kun säälitään vanhuksia, joita ei käy edes omat lapset katsomassa, vaikka asuvat lähellä. Mitä säälittävää on ihmisessä, joka on kohdellut läheisiään niin, että edes omat lapset ei halua enää nähdä?
En tiedä yhtä ainoaa hyvää äitiä/isää, josta lapset ei huolehtisi.
Jostain syystä vanhustentalon MinäMinä mammoilla ei käy vieraita vaan ne joutuvat tiuskimaan itsekseen. Ja se on niille ihan oikein...edestään löytää, mitä taakseen jättää.
Tämä nyt oli tällaista tyhmää purkua ja filosofointia...mutta MinäMinä kulttuurin lisääntyminen vain ärsyttää.
Moni nainen ei ymmärrä kun lähtevät hakemaan avioeroa, että se on hyvinkin todennäköisesti tarkoittaa yksinäistä vanhuutta (siis tilastojen valossa hyvin todennnäköistä). Sellaisia "oikeanlaisia" ihmisiä ei kovin paljoa ole tarjolla (siis tietysti on parempi olla yksin kuin esim. väkivaltaisessa suhteessa.) ja hyvältä vaikuttavat kakkoskierroksen vapaat miehet paljastuvat ajan kanssa yleensä joksikin muuksi kuin ensivaikutelma ja puheet antoi odottaa.
Toinen, mitä ei huomioida on lapset. Ei ole olemassa avioerolasta jolle ei jäisi psyykkisiä ongelmia vanhempien avioerosta.(tietysti, jos toinen on esim. Ihan oikea narsisti, niin lapset pitää pelastaa narsistilta). Jos on ollut pakko hankkia lapsia, niin kyllä sitten pitäisi olla myös valmis todella suuriin uhrauksiin, mitkä liittyy omiin tarpeisiin. Kaikkea ei voi eikä kuulukkaan saada, mutta jokaisen pitäisi kantaa vastuu päätöksistään.
Minua ärsyttää hiukan kun säälitään vanhuksia, joita ei käy edes omat lapset katsomassa, vaikka asuvat lähellä. Mitä säälittävää on ihmisessä, joka on kohdellut läheisiään niin, että edes omat lapset ei halua enää nähdä?
En tiedä yhtä ainoaa hyvää äitiä/isää, josta lapset ei huolehtisi.
Jostain syystä vanhustentalon MinäMinä mammoilla ei käy vieraita vaan ne joutuvat tiuskimaan itsekseen. Ja se on niille ihan oikein...edestään löytää, mitä taakseen jättää.
Tämä nyt oli tällaista tyhmää purkua ja filosofointia...mutta MinäMinä kulttuurin lisääntyminen vain ärsyttää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä olen päättänyt vihdoinkin olla minäminä-mamma!
Jos on koko avioliiton ajan yrittänyt olla toiselle mieliksi ja silti saa kuulla olevansa toivoton tapaus joka ei kykene mihinkään,,,
en halua olla se mummo joka kulkee nöyrästi papparaisen perässä kaupassa ja kuuntelee komentelua...sellaisenkin pariskunnan näin kerran!
Mielummin siis itsekäs ja yksinäinen vanhuus...kuin tämä nykyinen tilanne....
Se on kuule niin, että jokaisella on oma todellisuus. Todellisuus eroa hakevilla naisilla on useinkin sellainen, ettei pelätä yksinäistä vanhuutta. Eikä missään nimessä haluta uhrata enää vanhempana omaa elämää puolison ongelmille ja muille konnankoukuille. Omalta kohdaltani riitti ne liiton 10 viimeisintä vuotta uhrauksille ja sopeutumiselle. Ja vielä sellainenkin seikka, etten yksin (tai lasten kanssa) asuessani tunne olevani yksin. Ex-liiton aikana tunsin itseni todella yksinäiseksi.
Minulla on miesystävä. Lapset, teini-ikäiset tulevat juttuun hänen kanssaan paljon paremmin kuin isänsä kanssa. Niinikään lapset kiirehtivät eroani exästä, eli isästään. Jonkin aikaa eron jälkeen lapset myöskin kannustivat minua etsimään uuden miehen. Muuten menee hyvä nainen ihan hukkaan yksikseen :D.
Naiset yksinkertaisesti kyllästyvät olemaan miehensä orjana, joka vastaa kaikesta. Siksi he hakevat eroa. Kun ex puoliso on pelkkä riesa, on hänestä hyvä hakeutua eroon. Ei siinä mitään ihmeellistä ole.
Kuulehan. Erosin miehestäni. Tärkein syy oli, yksityiskohtia erittelemättä, että saisin koska tahansa, mistä tahansa paremman. Kuten tuossa edelläkin sanottiin, että riesasta on hyvä päästä eroon. En sano, että ex olisi välttämättä riesa kaikille maailman naisille. Hyvinkin hän voi löytää jostain naisen, joka ei halua suhteelta mitään muuta paitsi sitä mitä ex haluaa. Naisen, joka ilomielin antaa kaikki rahansa exälle, eikä halua itselleen mitään. Naisen, joka siivoaa mielellään kun ex sotkee. Naisen, joka tykkää kodin näyttävän sekaiselta varastolta, koska ex rakastaa tavaroita ja krääsää enemmän kuin yhtäkään ihmistä, ml. lapsensa.
Löysin uuden, paremman miehen. Huomattavasti paremman/sopivamman minulle. Mies osaa ihan oikeasti keskustella, jopa ajatella filosofisesti, mutta myös käytännöllisesti. Pussata osaa myös, ryhtyä eri toimiin, ja hänellä on yhtä kummallinen huumorintaju kuin minulla :D. Nykyinen mieheni erosi vaimostaan, koska vaimo löysi salarakkaan. Kiva kun löysi...
Kyllähän naiset todellisuutta ymmärtävät. Miehet eivät. Sen vuoksi, etteivät ymmärrä arvostaa vaimoaan ja "suostua" yhteistyöhän tämän kanssa. Nostavat hirveän älämölön, kun nainen kyllästyy palvelijan rooliin, ottaa ja lähtee. Mies siinä pelkää yksinäisyyttä ja palvelujen puutetta. Kaikki pitääkin alkaa tekemään itse. On se hurjaa ja kurjaa, mutta vain miehelle.