Olen seurustellut nykyisen avomieheni kanssa lähes kaksi vuotta, ja yhteiseloa on takana yhdeksän kuukautta. Mieheni on aivan ihana; hän on unelmani! Hän on myös ensimmäinen poikaystäväni ja ainoa seksikumppanini.
Valitettavasti minä en ole poikaystävälleni ensimmäinen kumppani. Hänellä on ollut ennen minua kaksi pitkää seurustelusuhdetta: toinen kesti puolitoista vuotta ja toinen kaksi ja puoli vuotta, mitkä ovat mielestäni TODELLA pitkiä suhteita alle 20-vuotiaalle! Olemme nyt siis 22-vuotiaita kumpainenkin.
Minua on jo yli vuoden verran vaivannut ajatusta mieheni eksistä. Kaikki alkoi unesta, jossa mieheni ystävä sanoi, etten koskaan voi yltää samalle tasolle kuin mieheni entiset tyttöystävät. No, tämä on moneen kertaan mieheni kanssa keskusteltu läpi, ja nykyään voin luottaa siihen, että todellakin olen hänen (ja myös hänen ystäviensä ja perheensä) mielestä ylivoimaisesti paras kumppani tähän mennessä.
Näen kuitenkin edelleen unia, joissa poikaystäväni valitsee toisen naisen minun sijastani, hylkää minut, pettää minua jne. Luotan mieheeni täysin! En epäile hänen uskollisuuttaan tai rakkauttaan sekuntiakaan. Häntä on petetty aiemmin, mikä on ollut hänelle todella kova pala, minkä vuoksi sen usko hänen voivan tehdä samanlaista tekoa toiselle ihmiselle. Luottamuksesta ei siis ole kysymys.
Pikemminkin ongelma on huonossa itsetunnossa ja mustasukkaisuudessani. Ja kateudessani! Teini-ikäisenä en mitään muuta toivonut niin paljon kuin rakkautta ja hellyyttä osakseni. Sitä en saanut, vaan olin kaikille pojille silloin näkymätön. Samaan aikaan poikaystäväni on heilastellut tyttöjen kanssa. Kokenut kaiken sen, mitä minä olisin silloin niin kovasti halunnut. Hän vietti lauantai-iltansa tyttöystävän kanssa kuherrellen, minä itkin yksin omassa huoneessani. Siitä olen suoraan sanottuna katkera, niin tyhmältä kuin se saattaakin kuulostaa.
Lisäksi olen mustasukkainen siitä, että hänen eksillään on ollut niin suuri vaikutus hänen nuoruudessaan. Kaikki asiat, jotka liittyvät hänen elämäänsä viidentoista ja kahdenkymmenen ikävuoden välillä linkittyvät mielessäni hänen eksiinsä. Siksi teini-iästä puhuminen hänen kanssaa tuntuu usein vaikealta. Lisäksi on piinallista muistella sitä, kuinka onneton olen itse ollut tuohon aikaan.
Suurin ongelma lienee seksi. Se, että hän tietää, millaista on rakastella jotakuta toista. Minä en tiedä. Olen viime aikoina yhä useammin pohtinut, millaista olisi harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa. En ikinä pettäisi tai mitään! Eikä meidän seksissämmekään ole vikaa. Silti mieltäni kaihertaa se, etten välttämättä tule koskaan saamaan tietää, millaista olisi olla jonkun toisen ihailun kohteena.
Onko jollakulla samantapaisia fiiliksiä? Tai kenties jotain fiksua sanottavaa, miten voisin päästä tästä ajattelukierteestä eroon? Inhoan sitä, että annan hänen menneisyytensä vaikuttaa meidän yhteiseen elämäämme!
Valitettavasti minä en ole poikaystävälleni ensimmäinen kumppani. Hänellä on ollut ennen minua kaksi pitkää seurustelusuhdetta: toinen kesti puolitoista vuotta ja toinen kaksi ja puoli vuotta, mitkä ovat mielestäni TODELLA pitkiä suhteita alle 20-vuotiaalle! Olemme nyt siis 22-vuotiaita kumpainenkin.
Minua on jo yli vuoden verran vaivannut ajatusta mieheni eksistä. Kaikki alkoi unesta, jossa mieheni ystävä sanoi, etten koskaan voi yltää samalle tasolle kuin mieheni entiset tyttöystävät. No, tämä on moneen kertaan mieheni kanssa keskusteltu läpi, ja nykyään voin luottaa siihen, että todellakin olen hänen (ja myös hänen ystäviensä ja perheensä) mielestä ylivoimaisesti paras kumppani tähän mennessä.
Näen kuitenkin edelleen unia, joissa poikaystäväni valitsee toisen naisen minun sijastani, hylkää minut, pettää minua jne. Luotan mieheeni täysin! En epäile hänen uskollisuuttaan tai rakkauttaan sekuntiakaan. Häntä on petetty aiemmin, mikä on ollut hänelle todella kova pala, minkä vuoksi sen usko hänen voivan tehdä samanlaista tekoa toiselle ihmiselle. Luottamuksesta ei siis ole kysymys.
Pikemminkin ongelma on huonossa itsetunnossa ja mustasukkaisuudessani. Ja kateudessani! Teini-ikäisenä en mitään muuta toivonut niin paljon kuin rakkautta ja hellyyttä osakseni. Sitä en saanut, vaan olin kaikille pojille silloin näkymätön. Samaan aikaan poikaystäväni on heilastellut tyttöjen kanssa. Kokenut kaiken sen, mitä minä olisin silloin niin kovasti halunnut. Hän vietti lauantai-iltansa tyttöystävän kanssa kuherrellen, minä itkin yksin omassa huoneessani. Siitä olen suoraan sanottuna katkera, niin tyhmältä kuin se saattaakin kuulostaa.
Lisäksi olen mustasukkainen siitä, että hänen eksillään on ollut niin suuri vaikutus hänen nuoruudessaan. Kaikki asiat, jotka liittyvät hänen elämäänsä viidentoista ja kahdenkymmenen ikävuoden välillä linkittyvät mielessäni hänen eksiinsä. Siksi teini-iästä puhuminen hänen kanssaa tuntuu usein vaikealta. Lisäksi on piinallista muistella sitä, kuinka onneton olen itse ollut tuohon aikaan.
Suurin ongelma lienee seksi. Se, että hän tietää, millaista on rakastella jotakuta toista. Minä en tiedä. Olen viime aikoina yhä useammin pohtinut, millaista olisi harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa. En ikinä pettäisi tai mitään! Eikä meidän seksissämmekään ole vikaa. Silti mieltäni kaihertaa se, etten välttämättä tule koskaan saamaan tietää, millaista olisi olla jonkun toisen ihailun kohteena.
Onko jollakulla samantapaisia fiiliksiä? Tai kenties jotain fiksua sanottavaa, miten voisin päästä tästä ajattelukierteestä eroon? Inhoan sitä, että annan hänen menneisyytensä vaikuttaa meidän yhteiseen elämäämme!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse menin naimisiin 20-vuotiaana. Tunsin samoin kuin sinä. Miehelläni oli ollut monta naista ja hän oli jo 26-vuotias. Halusin kokea muitakin miehiä koska hänelläkin oli kokemusta.
Eroonhan me päädyttiin. Nyt olen uudestaan naimisissa ja sinänsä onnellinen. Mutta eron kokeminen on ollut raastavaa enkä ole kokenut mitään sen enemmän siksi että minulla on ollut useampi mies nyt.
Tajuan siis tunteesi mutta et ole menettänyt mitään. Erojen kokeminen on vain kivuliasta ja rikkovaa. Voi olla että seksi on jonkun muun kanssa parempaa kuin toisen mutta paljon se on siitä kiinni mitä itse tekee seksin eteen.
Ihanaa kuulla, että joku tajuaa tunteeni. Olen yrittänyt puhua tästä ystävilleni, mutta he aina viittavat kintaalla koko hommaa. Sanovat minun miettivän ihan turhia asioita ja käskevät unohtamaan. Mutta kun en pysty! Poikaystäväni väittää, etä ymmärtää minua, mutta ei hän voi ymmärtää, ei mitenkään! Sitä kaipaan kaikkein eniten, että joku AIDOSTI ymmärtää minun tunteeni. Kiitos siitä :)
Tarinasi lukeminen antoi paljon ajattelemisen aihetta. En haluakaan erota, mutta on hyvä kuulla jonkun sanovan sen suoraan, että useat suhteet eivät välttämättä ole pakollisia kokemuksia. Se yksikin riittää, kunhan se on hyvä ja rakkautta täynnä. Nyt vain täytyy ruveta psyykkaamaan itseä siten, että pyrin unohtamaan avomieheni eksät ja oman eksättömyyteni ja hyväksymään tosiasiat. Se tuntuu vaikealta, mutta kiitos sinun nyt hieman helpommalta :)
Ihan turhaa. Ei sitä aina itse voi päättää, elääkö yhden kanssa koko elämän vai meneekö suhde tai suhteet poikki. Kun suhteissa on aina kaksi osapuolta. Minäkin olen elänyt exäni kanssa yli neljäsosan elämästäni eli yli kymmenen vuotta. Se on jo paljon se. En voi ohittaa tuota aikaa elämässäni, eikä se ole mieheltäni pois millään muotoa. Ihan turha olla menneistä mustasukkainen, vaikka miehenikin osoittaa välillä mustasukkaisuutta tuota aikakautta kohtaan (tai siis exää kohtaan vaikka hänelläkin on oma vaimo ja perhe). Pilaat vain teidän suhteen noilla murheilla.
Unien tulkinta palstalla s24.ssä jos joku asiantuntija vastaisi, eikä tavis. Ja ennustuspalsta tietää voiko luottaa vai pitääkö epäillä.
Epäreilu menneisyys sinulla miesten kanssa. Itsellänikin on ollut ja on vieläkin. Alle 25-vuotiailla ei kaikilla suhteet kestä. Mutta joillakin voi kestää. Miehille on suomessa paljon myös naistarjontaa, toisin kuin naisille miehissä hyviä. Suomi on pieni maa. Nuorena kannattaa nauttia hetkistä, vaikka tulevaisuus olisi yhdessä tai erikseen. Miehet voivat olla itsepäisiä valinnoissaan. Onko tämä mies aidosti rakastunut sinuun? Minkälainen hänen arvomaailma ja persoona on? Mihin arvomaailma perustuu? Entä minkälainen isä on, roolimalli? Onko mies pinnallinen vai syvällinen? Olet paras nainen tähän mennessä ja nykyinen, se on hyvä sinulle. Miten edelliset suhteet päättyivät miehellä ja miksi?
Uusia ihmisiä tulee vastaan, jos yksi suhde päättyy. Mutta te olette nyt yhdessä. Ellei ole syytä epäillä enemmänkin miestä. Mutta rentoudu kummassakin tapauksessa, sillä huomaat myöhemmin että jos yksi jättää, ettei ehkä olekaan paras jonka on tavannut. Tutki asiaa minkälainen mies on ajan kanssa.
22v voi olla vielä poikanen ja ajatusmaailma muuttuu. Toki naisillakin voi muuttua ajatukset ja miesmaku. Ja onko toinen sen arvoinen (kunnollinen) että on yhdessä ja entä jos jättää, että rakkaus loppuisi tai kiinnostus. Vai onko vilpitön. Ja voiko ajatukset muuttua toisella kuinka nopeasti. Miten itsellä.
Jos kiinnostaa muut vielä enemmän, sitten suhde ei ehkä kestä. Eikä se silloin olisi toisesta kiinni, ellei hän ole se jolle on naistarjontaa. Tai joku nainen.
Mieheni rakastaa kyllä: hän kertoo sen ja näyttää sen myös jokaikinen päivä. Siksi häntä rakastankin, hänen kanssaan on turvallista ja voin luottaa, että hän pitää minusta huolta. Hän on hyvin syvällinen ja pohdiskelee asioita paljon, vaikkei mikään filosofikaan luojan kiitos ole. Mutta ajattelee paljon, ja on myös itse tunnustanut olevansa peloissaan, että menettää minut jollekin toiselle. Hän on myös hyvin kiinnostunut eräästä itämaisesta itsepuolutuslajista, jonka kautta hän on saanut elämäänsä rauhaa rakastavan mutta lujan luonteen ja arvomaailman. Väkivaltainen hän ei suinkaan ole!!
Hänen ensimmäinen suhteensa päättyi, kun tyttö petti häntä. Toisen suhteen hän päätti itse, koska koki tytyön kontrolloivan hänen elämäänsä liikaa. Eikä lainkaan positiivisella tavalla vaan syyllistämällä ja uhkailemalla. Hän on sanonut seurustelleensa tämän tytön kanssa niin pitkään (kaksi ja puoli vuotta) vain koska oli liian lannistunut erotakseen.
Hän on siis hyvä mies kaikin puolin. Siksi tuntuukin tyhmältä, että menneisyys vaivaa minua niin paljon vaikka nykyisyys on kunnossa.
Mustasukkaisuus alkaa nin seuraavaksi on vihreämpää aidan toisella puolella.
Tuollainen tyhjästä nouseva mustasukkaisuus kertoo että itse mietit salaa muita miehiä. haluaisit olla vapaa.
Älä kuseta itteäs ja jauha tuollaisia ajatuksia, on tahdosta kiinni oletko valmis päästämään irti noista turhuuksista.
Nauti siitä mitä sulla on, jos mies haluisi niitä eksiä niin kai hän olisi vielä niiden kanssa.
Seksi on puheissa suuren kuuloista, mutta käytännössä ei tapahdu mitään.oudon miehen kanssa nainti on typeryyttä, ei se tunnu miltään.
Lisäksi saattaa olla pieni penis muilla, jos olet ukkoosi vähänkään tyytyväinen, pidä kynsin hampain kiinni. Erilaisia katkarapuja ja 2 sentin pilejä on yllättävän paljon liikkeellä. Liian iso taas on liian iso.
Eli pidä kiinni siitä mitä sulla on, jos se tuntuu kerran miltään. Näin miehetkin tekevät, ei ne huonompaan koskaan vaihda.
Myönnetään, että ajatus muista miehistä tulee välillä mieleeni, mutta pettämään en rupeaisi! Lähinnä se on uteliaisuutta. Ja ehkä myös vähän jotain lapsellista kostonhaluakin. Siis että oloni olisi jotenkin parempi, jos olisin joskus ollut toisenkin miehen kanssa. Ja että hänkin joutuisi hyväksymään sen, etten ole "vain hänen".
Ja tuo huomiosi siitä, että seksi jonkun tuntemattoman - tai tutunkaan - kanssa ei ole välttämättä kovin ihmeellistä. Siinä asiassa kyllä uskon sinua että kun kolahtaa kohdalle niin kiinni on pidettävä ja lujaa :)
Ja yhtään vähempään en voisikaan tyytyä - olen kuitenkin itsekin ainakin omasta mielestäni hyvä saalis ;) Jos vaihtaisin niin tuskin parempaa löytäisin.
Kyseessä on ehkä lähinnä se, että minun on saatava vakuuttelua sen suhteen, että kaikki on hyvin. Että kaikki mietiskelyni ja murehtimiseni on turhaa. Ja sitä olen kyllä saanut. Ehkä tämä on vihdoin askel kohti menneisyyden hyväksymistä, vaikka taival tuleekin olemaan pitkä. Nimittäin nuoruuden tunteet ovat edelleenkin minulle kipeä aihe. Siis se, että olin yksinäinen ja koin olevani rumempi kuin kaikki ystäväni. Sellaisesta tuskasta, jota on kantanut mukanaan monta vuotta, ei kovin helposti eroon pääse.
Pääsee, sillä tavalla että tulee oma elämä tilalle.
Jossain vaiheessa huomaat, että ne jotka ovat nuorena "kukoistaneet" jäävät niille onnensa kukkuloille mutta huomaavat myöhemmin sen luulemansa onnen kukkulan olevankin tavallinen pelkkä tunkio.
Kokemuksesta tiedän, koin yksinäisen nuoruuden, se teki nöyräksi,
nyt katson vanhoja nuoruudenaikaisia kavereita ei meillä ole mitään yhteistä.
se joka oli "luokan kaunein nainen" on nykyään alepan kassa ja 2 lapsen yh, sekä lähipubin kanta asiakas..sai liian pian liian varhain liian paljon..
Ihan omalla valinnalla voi päättää, miten asioihin suhtautuu..sekin on toki alhaisen puoleista, jos pitää toisiin vertailla että saa itsensä tuntemaan hyväksi.
Heitä nuo höpönlöpö ajatukset pois, narsismia ne vaan on että pitäisi olla jotain..kukaan ei ole mitään, ja kukatahansa voi olla paljonkin.
Sä et kruunua päähäsi saa sillä että jäät lapsuutta vatvomaan, se meni jo.
Kiitos! Se, että sanot suoraan tuntuu hyvältä ja saa oikeesti ajattelemaan asioita. Taidat puhua aivan totta :)