Kävelin tänään taas lempireittiäni Alppilanpuiston läpi. Siellä oli meneillään joku etnomusiikkitapahtuma ja puisto oli täynnä ihania hippihumanisteja: kauniita tyttöjä ihanine hameineen, poikia pitkine letteineen jne. Oli tyttöryhmiä, poikaryhmiä, pariskuntia ja söpöjä hippiperheitä lapsineen. ketåån yksinäitä ei näkynyt. Minä olisin valtavasti halunnut kuulua tuohon joukoon, mutta en kuulu. Vaikka olen koulukseltani humanisti on ulkoiselta olemukseltani lattean harmaa. Minua luullaan usein insinööriksi. Elän lattean keskiluokkaista elämää vakituisine palkkatöineni ja omistusasuntoineni, mutta en ole kuitenkaan omaksunut lattean keskiluokan elämänarvoja. Keskiluokkaan en sovi sisäisesti, sillä olen kuitenkin pohjimmiltaan punavhreä humanisti ja halveksun yli kaiken kokoomuslaista mentaliteettiä. Punaviherjoukkoihin olen liian sovinnaisen oloinen. Lisäksi olen tylsä ja lattea, en sellainen sujuva supliikkimies, jota noissakin piireissä (kaikissa piireissä?) arvostetaan. Tunnen itseni ulkopuoliseksi kaikkialla.
ihan omaa syytäni tämä on. itse olen itsestäni tällaisen muovannut. Ei se silti hyvälle tunnu
ihan omaa syytäni tämä on. itse olen itsestäni tällaisen muovannut. Ei se silti hyvälle tunnu
Vastaukset 63
Vanhimmat
Tuskin haluat minkään hippihoron päälle ähkimään. Mieti vähän kuinka monen epämääräisen hörhön huumeiset mällit sen pillussa lilluu. Tuollaiset ämmät ovat vapauttaneet sekä mielensä että vittunsa, peace & love, makaavat haarat levällään ja ähkivä huumeveikko vaan päällä vaihtuu.
Itselläni ei ole mitään neitsyt- tai teinifiksaumia. En mieti "lilluvia mällejä". Enkä ennen kaikkea miellä ihmissuhteita "pillun saamiseksi". En siis aio osallistua tämänsävyiseen keskusteluun.
niiden ämmien vitussa silti on
Et sitten ole kovin sovinnainen vaan liian liberaali, jos sinua ei kiinnosta, mitä naisen p****ssa lilluu. Kunnollinen mies haluaa kunnollisen naisen, eli puhtaan.
Jos pitäisi valita koskemattoman teinineitsyen ja monen kymmenen nussiman 30 yh:n välillä, niin väitätkö vakavissasi ettei korkkaaminen houkuta enemmän?
este, koska en halua lapsia. Muuten en ajattele ollenkaan tota "käyttöastetta"
miehestä paskan? Se, että hän saa, mutta sinä et?
Olisit mennyt istuskelemaan ja kuuntelemaan. Et sinä siinä olisi mitään ainakaan menettänyt.
Täällä samankaltainen nainen.
Poikkeuksena se, että olen insinööri. En vain näytä insinööriltä ilmeisesti.
Ulkonäkö voi hämätä pahastikin; eräs anestesialääkäri näyttää ihan työttömältä lähiömammalta.
Jos ei suuremmin kiinnosta muoti, tekeekö se ihmisestä tylsän?
näyttää?
Ap:lle.Mikä sua estää vaihtamasta tyyliä, kuka sua käskee olemaan "harmaa ja tylsä" Rupea pikku hiljaa muuttamaan tyyliäsi, tietysti silleen että ei ammu yli ja joka tuntuu omalta jutulta. Ulkoinen olemus kuitenkin viestittää jotain muille ja mitä niihin juttuihin tulee niin en usko että niillä "hipeilläkään" on jutut niin h3lvetin mielenkiintoisia. Pääasia on kuitenkin että olet oma itsesi, jos yrittää esittää jotain muuta kuin on niin reisille menee.
sinne:
http://www.alppipuistonkesa.info/2013/?page_id=22
Jää rohkeesti silloin kuuntelemaan
Minuakin kiinnostaa eniten nuo naiset. Harmi, että S24:n treffit on täynnä juuri päinvastaista materiaalia. Ihania hippinaisia löytää pääasiassa vain livenä, mutta olen niin taidoton sosiaalisesti, ettei onnista. Itse en ole tyyliltäni harmaa, vaan vähän juuri hippiyteen vivahtava, tosin tukkana parin millin sänki. Yllättävän monet hippinaiset silti minuun katseensa kiinnittävät, ilmeisesti pitkätukkaisuus ei olekaan se olennaisin juttu.
Minä puolestani pidän sitä aika tärkeänä, että nainen osaisi hillitä seksuaalisia impulssejaan. Jos sitä ei hallitse, niin se näkyy helposti koko persoonassa siten, ettei elämä välttämättä ole täysillä hallinnassa, kun myös muitakin impulsseja seurataan ilman harkintaa. Kunnioitan ihmisissä kaikista eniten sitä, että voittaa sellaiset halunsa ja addiktionsa, joista ei lopulta hyödy mitään. Irtoseksin voi rinnastaa siihen, että hetken mielijohteesta ostaa sipsipussin ja tuntee syömisen aikana mielihyvää, mutta lopulta siitä ei jää mitään muuta kuin huono olo.
Irtoseksin jälkeen varmaan helposti miettii, että olikohan kondomissa sittenkin reikä, sainko herpeksen kun kondomi ei siltä täysin suojaa, kertooko tyyppi kaveripiirissään, millainen olin ja onko siinä piirissä kaverien kavereita, seksi ei poistanutkaan yksinäisyyttä, olin kenties ihastunut ja tyyppi käyttikin minua vain masturboinnin välineenä tai vaihtoehtoisesti alkaako tyyppi tivata lisätapaamisia, vaikka halusin hänet vain paineiden purkuun yms.
Omien impulssieni selättäminen pitkällä aikavälillä on ainakin minulla johtanut selvästi itsevarmempaan ja onnellisempaan olotilaan ja koska edustan samaa eläinlajia kuin kaikki muutkin, niin en näe miksei se toimisi muillakin samalla tavalla.
Minulle taas impulssien seuraaminen tuo hyvää oloa. Itsetuntokin nousee, kun uskaltaa seurata niitä ja vähentää estojaan.
johtaa holtittomaan vitun jakeluun
Joo, sinä oletkin oikea hyvän olon lähettiläs.
suorittamalla jakelullako ei ole väliä...?
ei ole pillua eikä mieheen pumpata saastaisia! mällejä
Nii..Miehillä on vaan ne saastaiset mällit. Pitäkään hyvänänne, en tahdo niitä saastuttamaan itseäni.
Neitsyys kannattaa!
Lupaan runkata muutaman kerran etukäteen, niin sinuun ei tule juuri tippaakaan spermaa.
Mitä vikaa sipsujen syönnissä?
eikä naisen sovi olla läski
saa olla muodoton läskivuori?
Niin, ei ne kaikki impulssit mitenkään huonoja ole. Impulssien seuraaminen voi olla varsinkin ujolle ihmiselle hyväksi. Joskus saattaa esimerkiksi mennä puistokonsertiin istumaan ilman että tuntisi itsensä typeräksi. Ja saattaa vaikka jutustella ihmisille.
Itse ainakin olen tyytyväinen siihen kun olen joskus seurannut niitä impulsseja enkä vain nyhjötellyt ja miettinyt liikaa.
Ties kuinka monet eri miehen mällit lojuu usein käytettyjen meisseleiden esinahan alla... hyi v.... en koske käytettyyn mieheen ellen pääse harjaamaan sen terskaa hammasharjalla!
on korkannut. Varmaan joku paska.
oli uuskansanmusiikkia. Kävin kuuntelemassa. Kivannäköistä porukkaa yleisönä.
kaksi?
Ei ole - mieshän väittää olevansa humanisti, kun minä taas olen koulutustaustaltani luonnontieteilijäni (eli naisten mielestä joko asperger joka "miettii vaan jotain yhtälöit ja kaavoi", tai sitten ydinpomminkeksijä), ja minä taas arvostan keskiluokkaisuutta. Kuuluisin erittäin mielelläni sivistysporvarilliseen keskiluokkaan.
Vaikka onhan aloittaja toki vähän samassa tilanteessa kuin minä epäimpulsiivisuutta myöten. En tiedä, miksi tämä aihe on täällä viime aikoina noussut useammankin kerran esiin, mutta monilla ongelma tosiaan on kahden maailman välissä eläminen, kumpaankaan todella kuulumatta. Hömppähumanisti tietysti sanoisi ettei mitään yhteiskuntaluokkia ole eikä ihmisiä voi tolleen niinku jaotella punavihervasemmistolaisiin eikä muutenkaan mitään määritellä, mutta me oikeassa maailmassa elävät - mitä ilmeisimmin aloitusviestin kirjoittaja mukaanlukien - joudumme kohtaamaan laatikot ja niiden välisen limbon. Eikä minulla vieläkään ole ratkaisua ongelmaan. Onhan laatikoiden ulkopuolikin oma karsinansa, mutta siitä havainnosta tuskin on mitään apua ongelmaan.
Valitettavasti sivistysporvaristo alkaa olla tässä ajassa anakronismi. Nykyporvaristo sisustaa, harrastaa kulinarismia ja katsoo jääkiekkoa. Kirjat eivät enää porvariskoteihin kuulu, koska innohomot ovat päättäneet, että ne eivät ole riittävän esteettisiä. Katsokaa sisustuslehtiä. Kirjahyllyt ovat kadonneet. Ennen vanhaan kaupallisen tai teknillesen koulutuksen saaneet ihmiset olivat myös humanistisesti sivistyneitä ja lukivat paljon muutakin kuin oman alansa ammattikirjallisuutta. Nykyään he tuijottavat jääkiekkoa ja jalkapalloa. Se mikä ennen oli ominaista kaikille koulutetuille ihmisille, on nykyään ominaista vain hyvin pienelle akateemiselle elittiille ( jota ei arvosta muut kuin kaltaisensa)
Toisaalta nykyään kuka tahansa kaduntallaaja saa median ja netin kautta saman tietoähkyn kuin 100v takaiset sivistysporvarit kirjoistaan. Ehkä vähän eri muodossa, mutta ei loppupeleissä välttämättä sen vähemmän sivistävänä.
Sivistys ja tieto eivät ole synonyymejä. Toki sivistynyt ihminen tietää paljon, mutta esim. Proustia ja Dostojevskia lukemalla saattaa hyvässä lykyssä oppia ymmärtämään jotain oleellista elämästä.
Vaikka tietoa on helposti saatavilla nykyään yleistyy google-tyhmyys. Kun kaikki löytyy netistä, mitään ei viitsitä opetella. Ne kehikot, jotka auttavat suhteuutamaan uuden tiedon vanhempaan jäävät omaksumatra. Niinpä kaikki tieto mitä netti ja media pursuaa jää irralliseksi. Sen yhteyksiä suurempiin kokonaisuuksiin ei ymmärretä ja kokonaiskuva maailmasta jää vajavaiseksi.
Pahuksen näppäilyvirheet. Tämä kännykällä näpsyttäminen ei ole vahvimpia puoliani : (
Ennenmuinoin ne pari kirjaa aiheesta olivat puoliraamattuja. Siinä sitten opittiin suhteuttamaan kehikkoja yhden tai kahden gurun opetuslapsina. Google-aikakautena löytää opponentit saman tien, eikä tarvitse olla sokeasti parin gurun vietävissä.
Eikä Googlaaminen mielestäni estä saamasta kokonaiskuvaa tilanteesta. Toki oma häpeänsä jos vaikka lukee vain Raatteen tien taistelusta, eikä jaksa kiinnostua Talvisodasta, II maailmansodasta ja siihen johtaneista syistä 10-30-luvuilta. Onhan sitä ennenkin voinut lukea kirjasta vain yhden kappaleen tai vain yhden kirjan laajemmasta aiheesta.
Onko muuten mitään tilastoa / tutkimusta, jonka mukaan Dostojevskin lukeminen olisi vähentynyt viime vuosikymmeninä?
Google-aikakautena joutuu myös rämpimään läpi kylähullujen tekstejä, joista osa voi olla kirjoitettu vakuuttavasti kaduntallaajan näkökulmasta, kun entisaikaan niitä ei tullut vastaan kuin kristillisissä ja New Age -kirjakaupoissa. Näkeehän sen jo Talous-Sanomien kommenttiosastoilla. Jos osaa siivilöidä hömpän pois, niin netti toki voi olla verraton apuväline tiedon hankintaan.
Tässä kuitenkin oli kyse myös sivistyksestä, johon katson että myös kaunokirjallisuus kuuluu. En ollut itse asiaa tajunnut, kun en sisustuslehtiä lue, mutta lienee totta että kirjahyllyjen osuus kodeissa on vähentynyt (vaikkakin omista tutuistani ainakin korkeakoulutaustaisilla taitaa olla reilunkokoiset kirjastot kodeissaan). Se ei nähdäkseni silti tarkoita, etteikö olisi olemassa "sivistysporvareita" siinä määrin, että viiteryhmäänsä eksynyt palstalainen voisi kokea kuuluvansa kerrankin joukkoon eikä ylijäämäreserviin.
edelleen on, mutta he eivät enää ole porvariston selkäranka vaan pieni marginaaliporukka.
Siinä voit olla oikeassa. Ne, jotka olisivat vanhassa maailmassa olleet sivistysporvareita, ovat nyt pätkätyöläisiä, joiden taipumukset vetävät enemmän haaveiluun ja idealismiin. Puhutaan siis joistain humanisteista ja siitä, että korkeakoulutettuja on ehkä liikaa. Lisäksi puhutaan siitä, että työelämässä arvostetaan ehkä enemmän opportunismia ja sitä edesauttavaa koulutusta ja taitopohjaa (esimerkiksi ekstroverttiutta) kuin varsinaista sivistystä ja laajoja, perusteltuja näkökulmia.
Tämä viiteryhmähommeli on aika mielenkiintoinen juttu, mietin asiaa jo silloin kun asiasta oli ihan oma ketjunsa, mutten silloin keksinyt (ainakaan mitään maininnan arvoista) kommentoitavaa. Mutta nyt tuli mieleen seuraavaa:
Ensinnäkin ketjun aloittajalle toteaisin: kirjoitat ”ketään yksinäisiä ei näkynyt”. Kun liikkuu yksin, helposti kiinnittää huomiota pariskuntiin, perheisiin ja kaveriporukoihin. Mutta oli siellä ainakin yksi toinen yksinäinen – minä. Poikkesin tapahtumaan ohikulkiessani ex-tempore kun se näytti mukavalta ja minulla sattui olemaan hieman luppoaikaa. Ei minua kukaan kummallisesti katsonut vaikka olin yksin, eli ihan hyvin olisit voinut liittyä joukkoon. Sinne vaan ensi viikonloppuna.
Tästä päästään sitten tuohon viiteryhmäaspektiin: en koe olevani hippi – tai no, optimistinen maailmanparantaja kyllä, mutta samalla leijonaosan elämästä vie ”kova” ja realistinen business (inhorealistinen jopa joskus). Lord saat pitää minua nyt hömppähumanistina kun kerran en ole suostunut itseäni lokeroimaan... En kokenut kuuluvani tuohon festariporukkaan (ainakaan täysin), muttei se minua haitannut. Siellä oli hyvää musiikkia ja hyvä meininki joten hengailin siellä jonkun aika ja juttelinkin muutaman ihmisen kanssa.
Minä en siis näe mitään ”laatikoiden välistä limboa” – tai paremminkin: tiedostan kyllä viiteryhmät ja ihmisen tarpeen kuulua pääasiassa yhteen ryhmään, muttei kai se(kään) nyt voi noin mustavalkoista olla? Minusta yhteen ryhmään kuuluminen olisi oman itseni rajoittamista, ja siksi minullakin on tuttavapiirissäni sekä luonnontieteilijöitä, humanisteja, taloustieteilijöitä jne. Niin, no, työkin on poikkitieteellistä että sikäli... minulle laatikoiden ulkopuolinen tila on mahdollisuus. Tekeekö se ihmisestä sitten puolestaan kylmän opportunistin?
Ehkä on siis osittain kyse impulsiivisuudesta (menee tilanteisiin vain koska ne näyttävät mielenkiintoisilta analysoimatta onko se nyt sopivaa tms.), mutta mielestäni paljolti myös tuosta ”laatikon ulkopuolisesta karsinasta” ja siitä, että hyväksyy itse sinne kuuluvansa. Ts. ei ole voimakasta tarvetta kuulua johonkin tiettyyn viiteryhmään ja siksi voi eri ryhmien välillä vapaasti sukkuloida ja elämä sekä oma ajatusmaailma voivat sitä kautta olla hieman monimuotoisempia?
Rikkauttahan olisi se, että kuuluisi sujuvasti useampaan ryhmään. Käsitin kuitenkin, että ongelma on ettei kuulu yhteenkään ryhmään, vaan on kaikkialla vähän ulkopuolinen, jolloin on vaikea saada ikään kuin yhteyttä muihin ihmisiin. Jos se ei olisi ongelma, niin sitten ei myöskään limboon kuuluminen olisi ongelma. Eri asia tietysti, johtuuko krooninen ulkopuolisuus tuosta välitilassa olemisesta vai näyttääkö se ainoastaan siltä.
No joo, tuo on tietysti totta - jos ei saa yhteyttä muihin ihmisiin oikein missään niin se on tietysti ongelma; pahoittelut jos olin ikään kuin väärä henkilö kommentoimaan kun ei itselläni tuota ongelmaa ole.
Yhteysongelmat voivat olla tietysti moninaisia ja monista eri syistä johtuvia; enkä niitä halua ollenkaan vähätellä, mutta sikäli halusin aloittajaa herätellä, että kyllä siellä ihan oikeasti oli muitakin yksinäisiä liikkeellä. Sitä voisi myös kysyä, että miksi vakituinen työ tai asunto tekisivät ihmisistä lattean?
Tai miksi tietynlainen pukeutuminen määrittäisi viiteryhmän? Onko maailma niin pinnallinen että ”vaatteet on mun aatteet” todellakin, ts. ihminen ei voi olla sydämeltään hippi jos ei pukeudu kuin hippi? Mitäs suvaitsevaisuutta /hipiyttä se semmoinen on?
Oletko kokeillut roolipelikerhoa?
Hipithän ovat yksi vähiten suvaitsevaisista porukoista, mikä käy ilmi juuri noista kysymyksistäsi.
No ok, ei heitäkään tietenkään voi noin yleistää, seassa on kaikenlaisia, myös niitä, jotka käyvät töissä ja maksavat asuntolainaa "porvarillisesti".
Enpä olisi uskonut sinua siellä nähtävän.
Ei sivistyksellä nykyään mitään tee, kaiken tarvitsemansa pystyy aina copypasteamaan netistä. Eikä teininaisilta pillua saa vaikka kuinka siteeraisi jotain Dostojevskia. Tyypillistä pantavan näköistä teininaista ei kiinnosta homeiset kirjat eikä niitä lukevat nyhverömiehet. Ennemmin kannattaa vaikka lukea naiseniskentämanuaaleja ja niitäkin netistä eikä paperilta. Eikä työpaikallakaan mistään kirjojen lukemisesta makseta, vaan siitä että kaivan netistä jonkun koodinpätkän ja sitten vaan copypaste ja säädetään vähän, vitut siihenkään mitään koulutusta tarvita.
Kuinka moni oikeasti sisustaa kotinsa kaikessa niin kuin muut sanovat? Ehkä ihmiset ovat vain menneet sellaiseksi, että lukeminen ei kiinnosta. Itseäni kyllä kiinnostaa.
Miksi ihmeessä et olisi uskonut? En minä viikonloppuisin jakkupuku päällä pokkaroi :)
ei kuulu kaltaisiasi
No lähinnä tuo alue on sellainen, johon en olisi ajatellut sinun eksyneen. Etenkään yksin.
Enkä nyt tarkoita, että se olisi niin kauheaa seutua, vaan ajattelin sinun vaan ladylikesti elelevän ja liikkuvan lännemmässä.
Mitenköhän se meni... jotenkin että harmi kun ensivaikutelmat istuvat niin tiukassa. Ladylike lokeroni kuulostaa yhtäkkiä ahtaalta :) Saatan asua hieman lännempänä, mutten pumpulissa kumminkaan. En voi kauhean usein väittää noilla (elämänmakuisilla?) kulmilla liikuskelevani, mutta aina silloin tällöin kuitenkin. Lintsillä varsinkin tulee käytyä monta kertaa kesässä, kummilasten kanssa tietysti – niin kauan kuin kehtaavat käydä kanssani.
Jätitkö kummilapset maailmanpyörään siksi aikaa, kun itse lähdit rilluttelemaan hippien kanssa?
Muistisi on pelottavan hyvä.
Ovatko tuttavapiirisi miehet saaneet paljonkin pillua kauniilta nuorilta naisilta? Jos kerran ovat noin hienoja tyyppejä.
No ei nyt sentään, näin aiemmin päivällä paria kaveria Kalliossa ja sitten kun piti lähteä lintsille niin sukulaislapsukaiset olivat myöhässä ja minä puolestaan reilusti etuajassa joten siksi ”eksyin” tuonne puistoon soundien ja tunnelman houkuttelemana. Miten niin ”pelottava” muisti?
No pelottaa vaan, kun muistat kaikki palstajutut. En nyt tarkemmin osaa sanoa mikä siinä pelottaa. Luontainen reaktio vaan. Tosin se oli myös ensireaktio sinusta, joten samalla radalla on jatkettu.
No "kaikki" taitaa olla lievää (?) liioittelua, mutta se on totta että kaikenlaista jää päähän, tahtoi tai ei. Tietysti ns. tarkkailijana ehkä vielä enemmän. Mutta pelottavaa? No jaa, helpolla en päästä taida päästää ketään, ellei sitten ole täysin yhdentekevä.
Uih, siinä tuli yksi s24-urani kovimpia imarteluja;) minäkin sinusta;):)
Heh heh, muistan kyllä sinun käyttäneen aika isoja sanoja aiemmin ollessasi pisterivien sarjatulessa... Tosin, sanat tipahtelevat toisilta letkeämmin kuin toisilta.
Miksi tästä tulee fiilis jostain johtajatar fantasiasta, ehkä se on tuo uih?
Uikuttavatko alaisesi useinkin sinulle?
Ei minun ulinani johtajattaruuteen liity, vaan enemmänkin kymppiyteen..
Eivät sentään uikuta, vaikka jotain valitusta aina silloin tällöin ilmeneekin - luonnollisesti.
Olen siis ainutlaatuinen. Hienoa :)
(tai eihän tässä vielä tiedä muista tuntemistasi ihmisistä?)
Siitä ei ole epäilystäkään :)
Tuolla asenteella jäät ulkopuoliseksi joka paikassa.
Älä tuijota koko ajan itseäsi vaan lähde mukaan tapahtumaan jos se mukavalta tuntuu.
Ja jos joku kysyy sinulta jotakin, vastaa kuin ihmiselle. Se onnistuu kun unohdat kokonaan tuon minäminämähertämisen.
Aika monella tuo "minäminäminä" (eli oikeasti vain oikean viiteryhmän harkinta)-johtuu kiusaamis- ja syrjintäkokemuksista. Eli on ollut niin väärässä porukassa, että on joutunut ainakin kuvaannollisesti ellei jopa kirjaimellisesti päähänpotkituksi. Kyllä sellaisten kokemusten jälkeen oppii miettimään noita asioita, eikä ole kyse mistään egoismista, vaan kantapään kautta saadusta opista.
Kannattaa myös muistaa se, että ainakin naisissa voi olla sitä "vikaa", että he pukeutuvat tilanteen edellyttämällä tavalla. Hippimäisemmissä tapahtumissa voi laittaa päälle vaikka nilkkapituisen hameen, hihattoman topin, päästää hiukset irti ponnarilta ja laittaa vähän koruja, niin solahtaa habituksen osalta paremmin porukkaan. Silti voi olla, että tämä sama nainen voi työaikana kulkea jakkupuvussa ja vapaa-ajallaan verkkareissa. Minä olen ainakin juuri tuon tyyppinen kameleontti, että pukeudun tilanteen edellyttämällä tavalla. Sehän on vain pintaa eikä mikään muuttumaton henkinen ominaispiirre.
Minä voivottelin monta vuotta, että kun ei pääse mihinkään. Jossakin vaiheessa itse kyseenalaistin sen, että miksi en muka voisi mennä. Aloin rohkeasti ylittää omaa kynnystäni ja pakotin itseni menemään baareihin, festareille, keikoille, matkoille ym. ihan itsekseni. Kun en ole mikään kaunotar, aika lailla itsekseen saa tapahtumissa olla, mutta monta mukavaa muistoa on niistä saanut kerättyä. Senpä vuoksi kannustan ehdottomasti omien rajojen rikkomiseen. Kun rajoja rikkoo muutamia kertoja, niin sen jälkeen se onkin jo helpompaa.